Näin unta, että kirjoitin blogiin, joten... Kai se on jotain tänne raapustettava. Harmillisesti en enää muista aihetta, josta kirjoitin, niin en voi hyödyntää sitä myös täällä reaalielämässä.
Näin myös painajaista juuri ennen heräämistäni. Uni oli jotenkin todella kamala. Herättyäni olin melkein huolestunut siitä, miten sairas alitajunta minulla mahtaa ollakaan. Sitten muistin, että katselin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa viime viikon Docventuresin ja sen leffan, Tales of the Grim Sleeperin, josta uneni selvästi suoraan johtui. Helpotuin. Ehkä vähäsen.
Siinä vaiheessa asiat on kyllä todella huonolla tolalla, kun bloggaa omista unistaan, joskin tässä tapauksessa myös unessa blogattiin. Joten vuoroin vieraissa jne. Mutta vitsit, kun ei ole mitään kirjoitettavaa.
Mistä te haluaisitte, että kirjoitan?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tylsyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tylsyys. Näytä kaikki tekstit
20. lokakuuta 2015
20. huhtikuuta 2013
You must know I'm gonna win
Ai täällä oli joku tämmöinen blogikin.
Tällä viikolla olen lähinnä treenannut, syönyt, kakannut, pissannut, nukkunut, ollut tuskainen, potenut pahanlaatuista peniskateutta, käynyt roadtripillä toisella paikkakunnalla, kuunnellut musiikkia ja siivonnut vaatekomeroani.
Tuskaisuus ja peniskateus ovat johtuneet ihan kuunkierrosta. Se normaali paska fiilis on ollut tällä kertaa aivan erityispaska. Onneksi minulla on ensi viikolla valmiiksi lääkärille varattuna aika, joten hän saa keksiä jonkun ratkaisun tähän tilanteeseen. En aio suostua siihen, että elämästäni joka neljäs viikko olisi yhtä paskaa kuin tämä viikko on ollut.
Vaatekomeron (minulla on siis vain yksi "vaatekaappi", joka on hieman vaatehuonetta pienempi, joten sanotaan sitä nyt sitten vaatekomeroksi) tyhjentäminen oli helppoa, mutta sen uudelleen täyttäminen (ja järjestäminen) onkin vähän haasteellisempi tehtävä. Sovitin lähes jokaista vaatetta ja ihme kyllä jokainen vaate myös mahtui ja oli sopiva, ellei sitten ollut liian iso. Omituista tässä on se, että tunnen itseni silti paljon läskimmäksi kuin silloin kun ne vaatteet ovat viimeksi olleet sopivia. Ja tiedänkin painavani yhä viitisen kiloa enemmän kuin joskus viime vuosituhannen vaihteessa, vaikka se viitisen kiloa tuntuu ja näyttää peilissä ja varsinkin valokuvissa ainakin kahdeltakymmeneltä kilolta. Suunta on kuitenkin yhä oikea ja hauikset isommat.
Vaatekomeroprojektin jäljiltä kämpässäni on tällä hetkellä viisi muovikassillista vaatteita menossa keräyslaatikoihin, yksi vajaa(hko) jätesäkillinen vaatteita menossa roskiin ja kaaos. Yritän tiristää vielä vähän lisää vaatteita kierrätykseen laittaessani noita takaisin hyllyille, sillä tuo määrä on vieläkin aivan liiallinen. On vaan niin paljon vaatteita, joilla on olevinaan jotain tunnearvoa tai sitten ne ovat ihan kivoja. Mutta saisin varmaan seuraavan vuoden pukea päälleni joka päivä eri asun eikä yhtenäkään päivänä tarvitsisi laittaa samaa yläosaa kuin edellisenä päivänä. Alaosien kanssa en ole koskaan ollut yhtä holtiton, vaan housuja ja hameita on ainoastaan muutama sopiva. Suurin osa t-paidoistani yms. on ostettu yli viisi vuotta sitten. Nykyisin olen maltillisempi, joskin yhä impulssiostelija. Nyt ostelen vain lähinnä vaatteita, joita myös pidän.
Täytynee jatkaa projektia ennen illan ilonpitoa.
Tällä viikolla olen lähinnä treenannut, syönyt, kakannut, pissannut, nukkunut, ollut tuskainen, potenut pahanlaatuista peniskateutta, käynyt roadtripillä toisella paikkakunnalla, kuunnellut musiikkia ja siivonnut vaatekomeroani.
Tuskaisuus ja peniskateus ovat johtuneet ihan kuunkierrosta. Se normaali paska fiilis on ollut tällä kertaa aivan erityispaska. Onneksi minulla on ensi viikolla valmiiksi lääkärille varattuna aika, joten hän saa keksiä jonkun ratkaisun tähän tilanteeseen. En aio suostua siihen, että elämästäni joka neljäs viikko olisi yhtä paskaa kuin tämä viikko on ollut.
Vaatekomeron (minulla on siis vain yksi "vaatekaappi", joka on hieman vaatehuonetta pienempi, joten sanotaan sitä nyt sitten vaatekomeroksi) tyhjentäminen oli helppoa, mutta sen uudelleen täyttäminen (ja järjestäminen) onkin vähän haasteellisempi tehtävä. Sovitin lähes jokaista vaatetta ja ihme kyllä jokainen vaate myös mahtui ja oli sopiva, ellei sitten ollut liian iso. Omituista tässä on se, että tunnen itseni silti paljon läskimmäksi kuin silloin kun ne vaatteet ovat viimeksi olleet sopivia. Ja tiedänkin painavani yhä viitisen kiloa enemmän kuin joskus viime vuosituhannen vaihteessa, vaikka se viitisen kiloa tuntuu ja näyttää peilissä ja varsinkin valokuvissa ainakin kahdeltakymmeneltä kilolta. Suunta on kuitenkin yhä oikea ja hauikset isommat.
Vaatekomeroprojektin jäljiltä kämpässäni on tällä hetkellä viisi muovikassillista vaatteita menossa keräyslaatikoihin, yksi vajaa(hko) jätesäkillinen vaatteita menossa roskiin ja kaaos. Yritän tiristää vielä vähän lisää vaatteita kierrätykseen laittaessani noita takaisin hyllyille, sillä tuo määrä on vieläkin aivan liiallinen. On vaan niin paljon vaatteita, joilla on olevinaan jotain tunnearvoa tai sitten ne ovat ihan kivoja. Mutta saisin varmaan seuraavan vuoden pukea päälleni joka päivä eri asun eikä yhtenäkään päivänä tarvitsisi laittaa samaa yläosaa kuin edellisenä päivänä. Alaosien kanssa en ole koskaan ollut yhtä holtiton, vaan housuja ja hameita on ainoastaan muutama sopiva. Suurin osa t-paidoistani yms. on ostettu yli viisi vuotta sitten. Nykyisin olen maltillisempi, joskin yhä impulssiostelija. Nyt ostelen vain lähinnä vaatteita, joita myös pidän.
Täytynee jatkaa projektia ennen illan ilonpitoa.
16. maaliskuuta 2013
Tällaisena iltana vois vaikka itseensä rakastua ja haistattaa pitkät kaikille koko rahalla
Istun lauantai-iltana yksin kotona tosi pitkästyneenä. Hippajalkaa ehkä hieman kutkuttaisi, mutta en jaksa alkaa pyydellä ketään liikenteeseen. Tuijotan Facebookia, mutta en halua kirjoittaa sinne mitään itse tai kommentoida muille, ettei kukaan tajua, että istun yksin kotona enkä tee yhtään mitään. Ärsyynnyn vähän salaa, kun tyypit kertovat olevansa siellä ja täällä matkalla kohti nousuhumalaa. Minäkin tahtoisin. Lasissani on kirsikkasiideriä. Se on hyvää, mutta tuntuu, että jokaisella kulauksella vatsalaukkuun menee vaan kaloreita ja nautinto on tästäkin hommasta kaukana. Kalsarikännejä en ota, mutta yhden saan juoda. Tänä iltana. Televisiosta ei tule mitään. Tänäkään iltana. Kaikki on jotenkin tylsää.
Ulkona ei ole niin kylmä, etteikö voisi pitää ikkunaa auki. Asuntoni on liian lämmin ja tykkään raikkaasta ilmasta. Aina ilma ei ole niin raikasta, jos joku tyhjäkäyttää autoaan ikkunani alla. Kaupungin pimeydestä kuuluu välillä humalaisten ölinää. Jotain laulattaa. Niillä on kivaa vielä tässä vaiheessa, mutta odotetaanpas muutama tunti. Sitten tulee laskuhumala ja tappelut. Joku kirkuu ja toinen kiroilee kovaan ääneen. Kadulla autojen pakoputket pörisevät ja renkaiden nastat rapisevat jäiseen asfalttiin loputtomana virtana. Ainoastaan sunnuntaiaamuisin kaupunki on hiljaa autoista. Kesäaamuisin nautin sunnuntaista ja ikkuna auki heräämisestä, kun ketään ei liiku missään. Kymmeneltä kirkon kellot kutsuvat ihmisiä mukaan messuun. Siihen on mukava herätä, jos ei ole krapula.
Sitä paitsi flunssa ei vieläkään ole täysin poissa ja se aika kuukaudesta lähestyy. Kaikkialle sattuu. Vituttaa.
23. lokakuuta 2012
I bore myself to sleep at night
Olipahan yö.
Eilen pumpin jälkeen jäi palautuminen vähän heikoksi ja olin koko illan ihan vetelä ja sippi. Nukahdin kymmenen aikaan piikkimaton päälle ja heräsin siitä joskus puoli kahdentoista aikaan. Nousin ylös katsomaan Frasierin, koska olin melko varma, että en yhtä kyytiä aamuun asti pysty posottamaan kuitenkaan. Sen jälkeen en saanutkaan sitten unta kuin vasta joskus kuuden aikaan aamulla. Kymmeneltä heräsin, kun puhelimeni soi. Kyseessä oli alustava puhelimessa suoritettava työhaastattelu. Kakistelin kurkkuani, että olisin saanut äänen kulkemaan edes jotenkin ja aivot seisoivat. Koko homma tuli niin puskista, etten ollut ehtinyt henkisesti valmistautua itseni kehumiseen ollenkaan, joten veikkaan tehneeni lähtemättömän vaikutuksen. Menin takaisin nukkumaan ja puoli kahdeltatoista heräsin tekstiviestiin. Sippasin uudestaan ja vasta yhden aikaan sain revittyä itseni ihan oikeasti ylös sängystä kittaamaan kahvia, jos vaikka heräisin vielä tähän päivään.
Selkä voi pikkuhiljaa paremmin. Tänään aion mennä kokeilemaan taas spinningiä ja jos jumi jälleen iskee päälle täysillä, niin se on harmi. Olen tarkistanut ajoasentoani ja lisäksi suoritan aina treenin lopuksi selkälihaksia rentouttavia juttuja (Pilates-rulla on uusi ystäväni). Toivottavasti ne tehoavat. Haluan nimittäin normaalin selän enkä tunnetta, kuin joku olisi naulannut kakkosnelosen selkälihasteni tilalle.
Tämän kirjoitukseni muistisanoja olivat selkä, maha ja tissit. Yleensä, kun minulla on blogattavaa mielessäni, kirjoitan ensin ranskalaisilla viivoilla itselleni muistisanoja ennen kuin alan suoltaa tekstiä. Muuten unohdan ne loput aiheet kirjoittaessani yhdestä. Selkä tulikin käsiteltyä äsken. Mahasta ei kai sen enempää, kuin että se voi hyvin ja paksusti. Onneksi kuitenkin vähän vähemmän paksusti kuin vielä keväällä. Tässä kuntoprojektissa on omituista se, että jotenkin omaa kokoa on vaikea hahmottaa nykyisin. Hämmentävää on esimerkiksi se, että yhtäkkiä kymmenen vuotta sitten pieneksi jäänyt takki onkin melkein sopiva. Muodikkuudesta taas en tiedä, eikö vakosametti olekaan enää yhtä in kuin vuosituhannen vaihteessa? Huonoa tässä projektissa taas on se, että rinnoistahan suurin osa on rasvakudosta ja jos rasva vähenee, niin luonnollisesti se vähenee ensin rinnoista ja sitten vasta muualta. (Tissit mainittu!) Eli lopputulos lienee lauta.
Jotkut tahot kertovat, että Tampereella olisi satanut lunta viime yönä. Itse en ole nähnyt tästä mitään todisteita. Onneksi. Pikkuisen voisi ahdistaa, jos talvi alkaisi jo lokakuun lopussa tänä vuonna. Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä heikommin siedän kylmää ja erityisesti talvea. Tekisi mieleni muuttaa jonnekin lämpimään ja tulla vain kesäksi Suomeen vilvoittelemaan.
Mieleni on näköjään tänään yhtä tylsä kuin sää.
Eilen pumpin jälkeen jäi palautuminen vähän heikoksi ja olin koko illan ihan vetelä ja sippi. Nukahdin kymmenen aikaan piikkimaton päälle ja heräsin siitä joskus puoli kahdentoista aikaan. Nousin ylös katsomaan Frasierin, koska olin melko varma, että en yhtä kyytiä aamuun asti pysty posottamaan kuitenkaan. Sen jälkeen en saanutkaan sitten unta kuin vasta joskus kuuden aikaan aamulla. Kymmeneltä heräsin, kun puhelimeni soi. Kyseessä oli alustava puhelimessa suoritettava työhaastattelu. Kakistelin kurkkuani, että olisin saanut äänen kulkemaan edes jotenkin ja aivot seisoivat. Koko homma tuli niin puskista, etten ollut ehtinyt henkisesti valmistautua itseni kehumiseen ollenkaan, joten veikkaan tehneeni lähtemättömän vaikutuksen. Menin takaisin nukkumaan ja puoli kahdeltatoista heräsin tekstiviestiin. Sippasin uudestaan ja vasta yhden aikaan sain revittyä itseni ihan oikeasti ylös sängystä kittaamaan kahvia, jos vaikka heräisin vielä tähän päivään.
Selkä voi pikkuhiljaa paremmin. Tänään aion mennä kokeilemaan taas spinningiä ja jos jumi jälleen iskee päälle täysillä, niin se on harmi. Olen tarkistanut ajoasentoani ja lisäksi suoritan aina treenin lopuksi selkälihaksia rentouttavia juttuja (Pilates-rulla on uusi ystäväni). Toivottavasti ne tehoavat. Haluan nimittäin normaalin selän enkä tunnetta, kuin joku olisi naulannut kakkosnelosen selkälihasteni tilalle.
Tämän kirjoitukseni muistisanoja olivat selkä, maha ja tissit. Yleensä, kun minulla on blogattavaa mielessäni, kirjoitan ensin ranskalaisilla viivoilla itselleni muistisanoja ennen kuin alan suoltaa tekstiä. Muuten unohdan ne loput aiheet kirjoittaessani yhdestä. Selkä tulikin käsiteltyä äsken. Mahasta ei kai sen enempää, kuin että se voi hyvin ja paksusti. Onneksi kuitenkin vähän vähemmän paksusti kuin vielä keväällä. Tässä kuntoprojektissa on omituista se, että jotenkin omaa kokoa on vaikea hahmottaa nykyisin. Hämmentävää on esimerkiksi se, että yhtäkkiä kymmenen vuotta sitten pieneksi jäänyt takki onkin melkein sopiva. Muodikkuudesta taas en tiedä, eikö vakosametti olekaan enää yhtä in kuin vuosituhannen vaihteessa? Huonoa tässä projektissa taas on se, että rinnoistahan suurin osa on rasvakudosta ja jos rasva vähenee, niin luonnollisesti se vähenee ensin rinnoista ja sitten vasta muualta. (Tissit mainittu!) Eli lopputulos lienee lauta.
Jotkut tahot kertovat, että Tampereella olisi satanut lunta viime yönä. Itse en ole nähnyt tästä mitään todisteita. Onneksi. Pikkuisen voisi ahdistaa, jos talvi alkaisi jo lokakuun lopussa tänä vuonna. Huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä heikommin siedän kylmää ja erityisesti talvea. Tekisi mieleni muuttaa jonnekin lämpimään ja tulla vain kesäksi Suomeen vilvoittelemaan.
Mieleni on näköjään tänään yhtä tylsä kuin sää.
23. marraskuuta 2011
Ensilumi tulee kuudelta
Voihan nenä. Ja räkä. Ja kurkkukipu. Etten sanoisi.
Eilen kaikki oli ihan hyvin. Menin iltasella jumppaan ja sielläkin kaikki oli ihan hyvin. Jaksoin ihan hyvin, tai no, niin hyvin kuin jumpassa nyt yleensäkään jaksan. Mikään ei viitannut flunssaan. Kunnes kotisohvalla hieman myöhemmin kurkku alkoi tuntua kummalta ja vielä vähän myöhemmin nenää alkoi kutittaa ja siinä se sitten oli. Flunssa. Nukuin koko yön villasukat jalassa, jos sillä saisi vielä pelastettua jotain, ja minä inhoan sukat jalassa nukkumista. Ei saanut pelastettua. Aamulla kurkku oli kipeä ja nokkakin vähän vuotaa. Mikään kovin paha tämä ei vielä ole, mutta eipä sitä tiedä mitä tuleman pitää.
Nyt on ehkä ihan hyvä hetkikin vähän aikaa kuluttaa sohvaa (ja nenäliinoja). Olen tässä kuussa tukenut VR:ää niin paljon, että en varmaan halua vähään aikaan matkustaa yhtään minnekään. Mutta kun pysähtyy, on liikaa aikaa ajatella. Tajuan, että koko tähänastinen elämäni jakautuu nyt kahteen osaan: aikaan, jolloin äiti oli, ja aikaan, jolloin äitiä ei enää ole. Mikään ei ole enää samoin. Joulu lähestyy ja se onkin ihan oma lukunsa. Kunpa sen voisi vaan skipata tänä vuonna. Haluaisin, ettei kukaan toivottaisi minulle tänä vuonna hyvää joulua. Toivottaahan ne kuitenkin ja hyvää tarkoittaa. Ehkä parempaa kuin minään jouluna koskaan tätä ennen. Mutta ei se vaan voi olla hyvä.
Jos lunta ei tulisi ollenkaan tänä talvena, niin silloin ehkä vähän tuntuisikin siltä, että tämä talvi jää välistä. Se sopisi minulle oikein hyvin. Kesän jaksaa jotenkin paremmin.
Lisäys: Ai niin, siitähän minun piti avautua tässä, ennen kuin juttu lähti sivuraiteilleen, että on ärsyttävää, kun muuten voisi vaan maata viltin alla kampaamatta naamaa tai hiuksia, mutta on pakko lähteä käymään kaupassa, koska nenäliinat loppuu ja leipä on homeessa.
13. elokuuta 2010
Viihdytä minua
Koska kaikkiin kyselyihin on jo vastattu tai ne ovat tylsiä, ja minulla on tylsää, niin tehdäänpä meemi tälleen kollaboratiivisesti.
Eli esitä sinä minulle kysymys, minä vastaan siihen seuraavassa postauksessa. Kysymyksellä ei ole muita rajoitteita, kuin että sen pitäisi päättyä kysymysmerkkiin.
Kysykää mitä haluatte, minä vastaan mitä haluan!
24. kesäkuuta 2009
Täky
Joko on ollut tosi hiljainen uutispäivä tai sitten tämä on tosi järkyttävä uutinen, josta en vaan tajua järkyttyä! Niin siis piisamit ovat syöneet Aake Kallialan laiturin! Luin otsikosta vielä ensin, että "laturin" (lööpissä oli ilman mökki-etuliitettä) ja mietin että hoh hoh, onpas uutinen.
Mystisintä tuossa uutisessa oli se, että miten niillä piisameilla on kivitalo Saimaalla?
Lehtikin kirjoittaa ansiokkaasti aiheesta "Piisamit söivät Aake Kallialan".
Oikeasti kirjoitin tämän koko jutun siksi, että saisin tänne hakusanaosuman "piisamit söivät Aake Kallialan" ja sitten voisin nauraa hohottaa sille hämärtyvässä illassa.
Mystisintä tuossa uutisessa oli se, että miten niillä piisameilla on kivitalo Saimaalla?
Lehtikin kirjoittaa ansiokkaasti aiheesta "Piisamit söivät Aake Kallialan".
Oikeasti kirjoitin tämän koko jutun siksi, että saisin tänne hakusanaosuman "piisamit söivät Aake Kallialan" ja sitten voisin nauraa hohottaa sille hämärtyvässä illassa.
1. tammikuuta 2009
Kielikukkasia
Joskus on niin hauska katsella sekä kuunnella ulkomaisia sarjoja televisiosta ja lukea niiden tekstityksiä.
Äsken tuossa Breaking Bad -ohjelmassa tyyppi kysyi toiselta, että "you wanna cook crystal meth". Tekstittäjä oli suomentanut sen, että "haluatko sinä valmistaa jäätä?" No joo, en tosiaan tiedä jos "jää" on sitten joku suomenkielinen termi crystal methille (en muuten tiedä mitä se edes on virallisesti suomeksi), mutta meitsille se ei ainakaan tuosta jäästä avautuisi. Ohjelman katsojien täytyy siis joko ymmärtää enkkua tai tuntea huumeslangi, ehkä. Tosin epäilen tuota jälkimmäistä, Google ei ainakaan ihan äkkiä osaa yhdistää noita kahta termiä toisiinsa.
Joku aika sitten katselin Kaksi tuoppia kiitosta ja siinä oli joku musikaali-taantumajakso, jossa elettiin jotain 90-lukua vissiin siinä vaiheessa. Yksi niistä tytöistä huikkasi toiselle, että "Janet, come quick, they've invented g-strings", niin suomentajan neronleimaus oli "Janet, tule nopeasti, ne on keksineet juustotangot". Siis mitkä..? Juustotangot? Eihän siinä sitten mitään.
Onneksi meillä on asioista pihalla olevia suomentajia, niin saan minäkin köyhään elämääni hiukan sisältöä.
Äsken tuossa Breaking Bad -ohjelmassa tyyppi kysyi toiselta, että "you wanna cook crystal meth". Tekstittäjä oli suomentanut sen, että "haluatko sinä valmistaa jäätä?" No joo, en tosiaan tiedä jos "jää" on sitten joku suomenkielinen termi crystal methille (en muuten tiedä mitä se edes on virallisesti suomeksi), mutta meitsille se ei ainakaan tuosta jäästä avautuisi. Ohjelman katsojien täytyy siis joko ymmärtää enkkua tai tuntea huumeslangi, ehkä. Tosin epäilen tuota jälkimmäistä, Google ei ainakaan ihan äkkiä osaa yhdistää noita kahta termiä toisiinsa.
Joku aika sitten katselin Kaksi tuoppia kiitosta ja siinä oli joku musikaali-taantumajakso, jossa elettiin jotain 90-lukua vissiin siinä vaiheessa. Yksi niistä tytöistä huikkasi toiselle, että "Janet, come quick, they've invented g-strings", niin suomentajan neronleimaus oli "Janet, tule nopeasti, ne on keksineet juustotangot". Siis mitkä..? Juustotangot? Eihän siinä sitten mitään.
Onneksi meillä on asioista pihalla olevia suomentajia, niin saan minäkin köyhään elämääni hiukan sisältöä.
4. joulukuuta 2008
Hiljaista
Tänään on kai vapaapäivä. Nousin jo kahdeksan aikaan, koska odottelen puhelua, mutta ei sitä puhelua kuulu. Se kai tarkoittaa sitä, että on vapaapäivä. Jotenkin ärsyttävää. Olisi kiva tietää jo illalla täytyykö aamulla lähteä töihin vai ei. Vapaa ei ole oikeasti kovin vapaa, jos koko ajan kuitenkin on lähtökuopissa. Jos se puhelu sitten kuitenkin tulisi...
Olisin kyllä ihan mielelläni tehnyt töitä tänäänkin, rahaahan siitä saisi. Homma on ihan ok ja seura hyvää. Jos tänään olisi vapaapäivä, niin tänään sitten varmasti olisi siivouspäivä. Tässä nyt vaan on sellainen fiilis, että kun päivä alkaa tällaisella odottelulla ja epävarmuudella, niin en varmaan saa koko päivänä tehtyä yhtään mitään. Menen jotenkin ihan toistaitoiseksi ja jumittavaksi, jos odotan jotain. En juurikaan pysty keskittymään mihinkään muuhun. Voisihan joku sitten edes soittaa, että ei tarvitse lähteä. Mutta toisaalta arvasinkin tämän jotenkin jo eilen, että näinhän tässä tulee käymään. Koko säätö työvuoroista oli eilen illalla niin sekavaa ja vaikka yhdelle oltaisiinkin soitettu, että teidän ei tarvitse tulla, niin se yksi on taatusti niin tanopää, ettei tajua ilmoittaa meille lopuille asiasta.
Jos tämä blogi jossain vaiheessa toimi minulle jonkinlaisena terapeuttisena kanavana itseni ja asioideni purkamista varten, niin sinä se ei enää ainakaan toimi. Tätä lukee liikaa ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä tämän blogin ulkopuolella. Enkä nyt tarkoita teitä, joihin olen tutustunut tätä kautta ja joiden kanssa nähdään silloin tällöin, vaan läheisempiä ihmisiä. Tulee mietittyä tosi tarkkaan mitä tänne kirjoittaa, ettei sitten vahingossa loukkaa jotakuta tai ettei joudu selittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan irl. Jotkut asiat vaan haluaa pitää piilossa niiltä ihmisiltä, joita joutuu katsomaan (saa katsoa) silmiin. Joskus sitä todella kaipaa sellaista kanavaa, jossa saisi vain olla ei-kukaan ei-mistään. (Tämä oli nyt vain tällainen irrallinen ajatus. Kenenkään ei tarvitse kysyä, että tarkoititko minua. En tarkoittanut.)
Soi nyt puhelin, hitsi vieköön!
Edittiä myöhemmin: Pakkohan se oli sitten itse ottaa asioista selvää, kun ei kukaan vaivaudu informoimaan. Ei tarvitse mennä tänään minnekään, mutta jotenkin en nyt jaksa riemastua tästäkään. No, ehkä saan kohta siirrettyä itseni jonkinlaiseen vapaamoodiin.
Olisin kyllä ihan mielelläni tehnyt töitä tänäänkin, rahaahan siitä saisi. Homma on ihan ok ja seura hyvää. Jos tänään olisi vapaapäivä, niin tänään sitten varmasti olisi siivouspäivä. Tässä nyt vaan on sellainen fiilis, että kun päivä alkaa tällaisella odottelulla ja epävarmuudella, niin en varmaan saa koko päivänä tehtyä yhtään mitään. Menen jotenkin ihan toistaitoiseksi ja jumittavaksi, jos odotan jotain. En juurikaan pysty keskittymään mihinkään muuhun. Voisihan joku sitten edes soittaa, että ei tarvitse lähteä. Mutta toisaalta arvasinkin tämän jotenkin jo eilen, että näinhän tässä tulee käymään. Koko säätö työvuoroista oli eilen illalla niin sekavaa ja vaikka yhdelle oltaisiinkin soitettu, että teidän ei tarvitse tulla, niin se yksi on taatusti niin tanopää, ettei tajua ilmoittaa meille lopuille asiasta.
Jos tämä blogi jossain vaiheessa toimi minulle jonkinlaisena terapeuttisena kanavana itseni ja asioideni purkamista varten, niin sinä se ei enää ainakaan toimi. Tätä lukee liikaa ihmiset, joiden kanssa olen tekemisissä tämän blogin ulkopuolella. Enkä nyt tarkoita teitä, joihin olen tutustunut tätä kautta ja joiden kanssa nähdään silloin tällöin, vaan läheisempiä ihmisiä. Tulee mietittyä tosi tarkkaan mitä tänne kirjoittaa, ettei sitten vahingossa loukkaa jotakuta tai ettei joudu selittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan irl. Jotkut asiat vaan haluaa pitää piilossa niiltä ihmisiltä, joita joutuu katsomaan (saa katsoa) silmiin. Joskus sitä todella kaipaa sellaista kanavaa, jossa saisi vain olla ei-kukaan ei-mistään. (Tämä oli nyt vain tällainen irrallinen ajatus. Kenenkään ei tarvitse kysyä, että tarkoititko minua. En tarkoittanut.)
Soi nyt puhelin, hitsi vieköön!
Edittiä myöhemmin: Pakkohan se oli sitten itse ottaa asioista selvää, kun ei kukaan vaivaudu informoimaan. Ei tarvitse mennä tänään minnekään, mutta jotenkin en nyt jaksa riemastua tästäkään. No, ehkä saan kohta siirrettyä itseni jonkinlaiseen vapaamoodiin.
15. lokakuuta 2008
Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu
Minun täytyy tehdä tunnustus. Minulla on televisiossani Big Brother 24/7 -kanava. Se on kyllä näkynyt vasta maantaiaamusta alkaen. Kaapelissa oli sellainen tarjous, että jos maksaa tuosta loppukaudesta 15 euroa, niin saa kaapelikortin avausmaksun (30 e) sekä ensimmäisen vuoden vuosimaksun (20 e) ilmaiseksi. Tavallaan näkisin tämän nyt niin, että olen säästänyt viisikymppiä. Todella sääli kyllä, että tuolta BB-talosta on kaikki värikkäimmät tyypit joutuneet pihalle kuka mitenkin. Tosi harmi, että Nikollakin naksahti, koska Nikon viihdearvo olisi todennäköisesti isompi kuin noiden jäljelle jääneiden yhteensä. Blaah, tylsää... Toivottavasti tuolla sunnuntaina sitten tapahtuu jotain oikeasti kivaa ja jännittävää, kuten kovasti lupaillaan. Muuten pitkästyn kuoliaaksi ennen joulukuun alkua. Jostain syystä Johan on ainut noista, ketä jaksaa edes jotenkin kuunnella. Mikä saattaa olla aika huolestuttava asia tuon ohjelman kannalta...
Olen tänään vaihtanut puhtaat lakanat sänkyyn, siivonnut kirjahyllyä, järjestellyt tv-tason hyllyt uudestaan (siirsin osan kirjoista kirjahyllyyn, jotta dvd-boksit sai paremmin tilaa), pyyhkinyt pölyjä, siivonnut tietokonepöydän kaapin ja heittänyt paperinkeräykseen ihan hirveät kasat lehtiä ja vanhoja koulumonisteita. Tuo ei ehkä kuulosta paljolta, mutta siinä oli ihan hirveä homma. Tuli ihan työleiri olo jo tuossa jossain vaiheessa.
Nyt vituttaa ja väsyttää ja päätä särkee. Taidan mennä sänkyyn harjoittamaan jonkinlaista kooman esiastetta. Voisin ehkä lukea Anna-Leena Härkösen uusinta.
Jaa niin, mikäs kirja minä olen? Annikilta tämän löysin.
Buahahahahaa!!!
Olen tänään vaihtanut puhtaat lakanat sänkyyn, siivonnut kirjahyllyä, järjestellyt tv-tason hyllyt uudestaan (siirsin osan kirjoista kirjahyllyyn, jotta dvd-boksit sai paremmin tilaa), pyyhkinyt pölyjä, siivonnut tietokonepöydän kaapin ja heittänyt paperinkeräykseen ihan hirveät kasat lehtiä ja vanhoja koulumonisteita. Tuo ei ehkä kuulosta paljolta, mutta siinä oli ihan hirveä homma. Tuli ihan työleiri olo jo tuossa jossain vaiheessa.
Nyt vituttaa ja väsyttää ja päätä särkee. Taidan mennä sänkyyn harjoittamaan jonkinlaista kooman esiastetta. Voisin ehkä lukea Anna-Leena Härkösen uusinta.
Jaa niin, mikäs kirja minä olen? Annikilta tämän löysin.
You're One Flew Over the Cuckoo's Nest!
by Ken Kesey
You're crazy. This has led people to attempt to confine you to a safe
place so that you don't pose a danger to yourself or others. You feel like you pose a
great danger to the man (or maybe the woman) or whatever else is keeping you down. But
most of the time, you just end up being observed. Were you crazy before you were
confined?
Take the Book Quiz
at the Blue Pyramid.
Buahahahahaa!!!
26. elokuuta 2008
Stranger things have happened
Ehkä tämä hiukan hätkähdytti, kun avasin tänään Facebookin ja huomasin yhden uuden viestin saapuneen inboxiini. Viesti haudan takaa?
No ei... Oikeasti se oli semmoiselta groupilta johon kuulun, totta kai.
Töissä viedään viimeisiä päiviä ja ne ovat hiton tylsiä. Hommiini tänään kuului muutaman raportin kääntäminen excel-muotoon ja niiden vertailu. En mitenkään saanut koko kahdeksaa tuntia kulumaan siihen, vaan kun on kellokortti. Huomenna ei varmasti ole senkään vertaa tekemistä. Olen kyllä pätevä nettisurffailussa, mutta kyllä sekin pistää tympimään, jos ei tosissaan mitään muuta tekemistä ole koko päivänä. Työskentelen aina paremmin pienen paineen alla. Mielekkäämpää, kun on jotain tekemistä. No, kolme päivää vielä. Eiköhän sen jaksa vaikka päällään seisten. (En tosin aio kokeilla). Palkkaakaan ei voida enää pois ottaa!
Olen ihan tööt ja boooring, joten soitan vaan rokkia teille postauksen alussa mainitun jannun bändiltä.
Olipa muuten tosi vaikea löytää Youtubesta Alice In Chainsin joku ihan oikea video, jonka pystyi laittamaan blogiin. Tämä oli jotensakin ainut ja sekin varmaan vahingossa. Melko nihkeää, etten sanoisi. Keneltä se nyt muka olisi pois, jos sitä ilosanomaa levittäisi muuallakin kuin vain youtubessa? En käsitä.
No ei... Oikeasti se oli semmoiselta groupilta johon kuulun, totta kai.
Töissä viedään viimeisiä päiviä ja ne ovat hiton tylsiä. Hommiini tänään kuului muutaman raportin kääntäminen excel-muotoon ja niiden vertailu. En mitenkään saanut koko kahdeksaa tuntia kulumaan siihen, vaan kun on kellokortti. Huomenna ei varmasti ole senkään vertaa tekemistä. Olen kyllä pätevä nettisurffailussa, mutta kyllä sekin pistää tympimään, jos ei tosissaan mitään muuta tekemistä ole koko päivänä. Työskentelen aina paremmin pienen paineen alla. Mielekkäämpää, kun on jotain tekemistä. No, kolme päivää vielä. Eiköhän sen jaksa vaikka päällään seisten. (En tosin aio kokeilla). Palkkaakaan ei voida enää pois ottaa!
Olen ihan tööt ja boooring, joten soitan vaan rokkia teille postauksen alussa mainitun jannun bändiltä.
Olipa muuten tosi vaikea löytää Youtubesta Alice In Chainsin joku ihan oikea video, jonka pystyi laittamaan blogiin. Tämä oli jotensakin ainut ja sekin varmaan vahingossa. Melko nihkeää, etten sanoisi. Keneltä se nyt muka olisi pois, jos sitä ilosanomaa levittäisi muuallakin kuin vain youtubessa? En käsitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
