Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä

Pidin tänään joulusiivoilupäivän. Siis siivoilu, ei siivous. Siivoilu tarkoittaa sitä, että paikkoja laittaa vähän järjestykseen, mutta ei esimerkiksi sorru sellaiseen hullutteluun, kuten pölyjen pyyhkiminen.

Yleensä kun minä siivoan/siivoilen/tiskaan, soitan myös musiikkia Spotifysta. Musiikin täytyy olla sellaista, että pystyn laulamaan mukana, koska kuunneltua musiikkia parempaa on ainoastaan itse laulettu musiikki (siis tekee omalle sisimmälle parempaa, vaikkei välttämättä kuulosta paremmalta...). No, koska tänään kyseessä oli joulusiivoilu, laitoin taustalle soimaan uusimman Raskasta Joulua levyn, Tulkoon joulu akustisesti. Kävi vaan jotenkin niin hassusti, että kun Tulkoon Joulu alkoi ja rupesin loilottamaan poikien mukana, niin rupesin myös itkemään. Heti kun avasin kultakurkkuni, niin myös kyynelkanavat aukesi. Pystyin olemaan normaalisti niin kauan kuin olin hiljaa, mutta suuni avaaminen aiheutti vain jotain outoa ulinaa kurkustani. Olin vähän silleen, että mitäs tämä nyt on? Arvannette varmaan, että siinä vaiheessa kun levyltä kajahti Konstan (Jylhän) joululaulu, käynnissä oli jo kunnon pärskintä. Tuota kappaletta en kyllä pystynyt edes kuuntelemaan loppuun.

Vasta Jarkko Aholan ääni sai meikäläisen rauhoittumaan siinä määrin, että pystyin jatkamaan siivoamista niin kuin normaalijärkinen ihminen. Rakastan muuten tuota Jarkon omaa Mielenrauhaa-joululaulua. Olen ikään kuin kasvanut siihen kiinni ja se on minulle jotenkin ah niin kovin omakohtainen. Asiaa tietysti auttaa myös se, että biisin laulaa juuri Jarkko.

Ja kyllä: minulla on se aika kuukaudesta. Selittänee paljon? Hormonit, hormonit...

Ja joululauluista puheen ollen: minua harmittaa aivan hirveästi, etten eilen "päässyt" katsomaan Raskasta Joulua -kiertuetta, kun olivat Tampereella. Päässyt lainausmerkeissä, koska kukas aikuista ihmistä estää, mutta... Olen parina vuonna käynyt kyseisessä tilaisuudessa Tampere-talossa ja se on ollut parasta ikinä, mutta tänä vuonna keikka siirtyi Tampereen keskustasta jonnekin susirajalle eli Pirkkalan rajalle Tähti-areenalle. Ja koska sieltä käytännössä lähti kymmeneltä illalla viimeinen bussi takaisin sivistyksen pariin (ellei halunnut kävellä areenalta kilometriä johonkin suuntaan ja eksyä, kuten minulle olisi melko varmasti käynyt), koin sen autottomalle ihmiselle täysin mahdottomaksi yhtälöksi. Lisäksi esiintyjäkaarti ei ollut niin kiinnostava tänä vuonna, että olisin ihan mahdottomiin sankaritekoihin sen vuoksi. Vaikka Leppäluotoa rakastankin, niin JP ei yksin saanut minua siirtymään jonnekin korpikuusenkannonalle. Sori, JP. Harmittaa, mutta katsellaan ensi vuonna uudestaan. Josko tulisivat järkiinsä ja palaisivat ihmisasutuksen läheisyyteen. Ainakaan konsertti ei ollut loppuunmyyty tänä vuonna, kuten edellisten vuosien KAKSI konserttia Tampere-talossa...

Yksi parhaita joulunalushetkiä tänä vuonna muuten oli se, kun Jarkko Ahola lauloi Tampereen Tuomiokirkossa Oi Jouluyön! Viime vuonna toivoin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että Jarkko olisi vetäissyt sen livenä, mutta silloin hän ei sitä tehnyt. Tänä vuonna Tampereen keikka oli joulukiertueen ensimmäinen ja Jarkko sanoi vähän jännittävänsä, kun laulaa seuraavan kappaleen ensimmäistä kertaa elävälle yleisölle ja kyllä, kyseessä oli tosiaan Oi Jouluyö! Voi että rakastin. Ja rakastan. Tuo joululaulu oli Jussi Björlingin esittämänä äitini lempijoululaulu ja tuskin äiti olisi Jarkko Aholan versiostakaan mieltään pahoittanut.

Yksi kaikkien aikojen lempparijoululaulujani on Sylvian joululaulu, joka on varmaan aika monen muunkin suosikki, joten en sinällään pyri nyt olemaan mitenkään uniikki tässä. Mutta se vain on niin kaunis. Ja nyt kun Aholasta olen tässä jauhanut, niin mainittakoon, että Sylvian joululaulustakin lempiversioni nykyään on — yllätys yllätys — Jarkko Aholan versio. Toinen "kaikkien suomalaisten lempijoululaulu" Varpunen jouluaamuna taas ei uppoa minuun kenenkään versiona. Aivan liian ahdistava kappale.

Voi näitä suomalaisia joululauluja. Ranteet auki ja hankeen.

Ps. Tämä kannattaa katsoa jo pelkästään noiden nahkahousujen takia...

Sisältäni joulun löysin

Tämmöinen joulukyselyinen on pyörinyt useammassakin blogissa. Vaikkei nyt hirveästi joulututa, niin yritetään.

***

1. Parasta joulussa?
Se on vain kerran vuodessa?

2. Joulumusiikkisi?
Kävin eilen kuuntelemassa ja katselemassa Raskasta Joulua livenä. Siis huh huh, etten sanoisi. Huh huh! Ihan hirveetä istua jossain takaparvekkeen ylimmässä sivuosassa hillittyjen muiden kanssa, kun oikeasti tekisi mieli seistä lavan edessä hyppimässä ja laulamassa mukana. En osaa ollenkaan tämmöistä istuallaan keikkailua. Sain ihan vahingossa ostettua jonkun peruutuspaikan siitä jo aikaa sitten loppuunmyydystä konsertista, mutta paikka ei todellakaan ollut hyvä eikä edes etäisesti lähellä lavaa. Lisäkonsertissa päivällä olisi ollut tilaa, mutta nimilistan mukaan siellä ei ollut Jarkko Aholaa, joten... need I say more? Ei? Jarkko on mun muru! Ja JP Leppäluoto teki ihan lähtemättömän vaikutuksen, vaikken häntä enkä bändejään ennakkoon tuntenutkaan. Karisma: sitä joko on tai sitten sitä ei ole. Ei sitä kyllä niiltä muiltakaan (Marco Hietala ja Kimmo Blom) puuttunut. Kimmo Blomista täytyy sanoa, että ensin katsoin, että Freddie Mercurykos sinne lavalle singahti ja sen konsertin aloitti, mutta ei, kyllä se oli Kimmo. Eleet oli hiukkasen samat, mutta ihmekös tuo. Tiedätte mitä tarkoitan, jos olette nähneet Kimmon tähdittämän Show Must Go On -musikaalin.
Mikä olikaan kysymys?

3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia?
En tykkää. Minkäänlaisia.
Paljastan varmaan nyt jotain kamalaa itsestäni, mutta en todellakaan tykkää siitä Lumiukko-leffasta enkä voi sietää sitä Walking in the Air -kappaletta. Jouluelokuvat ovat joko tylsiä tai hirveän imeliä. No Love Actually on ainoa jouluelokuva, joka on sietokykyni rajoissa, vaikka imelä sekin toki.

4. Jouluherkkusi?
Vastasin näihin kysymyksiin lopusta alkuun, joten voin kertoa, että niistä herkuista puhutaan aika moneen otteeseen tuolla jatkossa. Sinne siis...

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla?
Ruokaympyräni rakentuu jouluna kinkun ympärille. Jos minulle yritettäisiin muiluttaa kalkkunaa tai jotain tofuhässäkkää kinkun sijasta, niin järkyttyisin hiusjuuriani myöten. Kaikki kalajutut tulevat kyllä hyvänä kakkosena. Vesi on ihan kiva kanssa.

6. Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
Sitten kun lehmät lentää. Kynttilöitä ja valoja ei lasketa joulukoristeiksi.

7. Joulu kotona vai jossain muualla?
Ei ole mitään väliä. Joskus kyllä olen haaveillut joulusta jossain ihan muussa maassa. Tai vaikka kuussa.

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut vai molempia? 
Itse tehdyt on aina henkilökohtaisempia ja kivempia, mutta jos ei ole taitoa tai kykyä, niin kaupasta ostaminenkin on ihan ok. Itse en ainakaan olisi pystynyt valmistamaan tänä vuonna hommaamistani lahjoista kuin yhden. Eikä tässä ole ollut aikaa muutenkaan nikkaroida ja kikkaroida.

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
Mihinkä mää ne laittaisin? Voi olla, että tulisi sanomista, jos alkaisin kerrostalon ulkoseinään valoja ripustella.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla?
Isommalla porukalla, vaan tyhjästä on paha nyhjästä.

11. Onko sinulla joku joululahjatoive?
On, mutta en varsinaisesti ole sitä kenellekään esittänyt, kun ei kukaan ole kysynyt. Sellainen sarastusvalo-herätyskello, joka soittaa linnun liverrystä. Eli itse saanen itselleni sen ostaa, mikäli sellaista mielin. Enpä muutenkaan pidä kovin mielekkäänä, että aikuisille ostellaan läjäpäin lahjoja. Itse kyllä tykkään antaa lahjoja. Myös itselleni.

12. Paras saamasi joululahja?
Voi voi. Ehämmie tiiä. Ilahdun jokaisesta joululahjasta. Nykyisin toivon lähinnä Finnkinon leffalippuja, koska elokuvissa käynti on niin arvokasta. Jos pukki on tänä vuonna kuullut toiveeni, niin aion mennä katsomaan ainakin Hobitin ja American Hustlen. Menen vaikkei olisi kuullutkaan.

13. Kamalin saamasi joululahja?
Lahja per se ei ollut kamala, mutta se loukkasi minua verisesti varhaisteininä. Meitä on serkuksina kahdet sisarukset; minä ja isosiskoni sekä kaksi meidän serkkua, joista isosisko on minun ikäiseni ja pikkusisko muutaman vuoden nuorempi. Yksi sukulaisreppana sitten oli ostanut meille kaikille kirjat. Molemmille isosiskoille nuortenkirjat ja pikkusiskoille lastenkirjat. Voitte vaan kuvitella minkälainen loukkaus oli saada Peppi Pitkätossu pahimmassa murkkuiässä! Sukulaisreppanalla oli varmaan joko logiikka pettänyt tai unohtunut meidän syntymävuodet...

14. Kuvaile unelmien joulusi?
Yhtäkkiä tulisikin kesä.

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu?
No aika paljon kyllä vihaan sitä Feliz Navidad -renkutusta. En oikein tiedä miksi. Paska sävellys.

16. Oletko tehnyt jo jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Joululahjat (ne vähät) on valmiina tai ainakin puolivalmiina. Kummipojan joululahja on postitettu. Joulukakun olen leiponut. Tänään pitäisi leipoa tortut. Siivouskin on tehty syystä että raahasin eräänkin miehen tänne luokseni viime viikonloppuna, joten joulun kanssa sillä ei suoranaisesti ollut tekemistä. Joululahjojen hommaaminen oli muuten tänä vuonna ihan uskomattoman helppoa. Jokainen idea suorastaan tipahti minulle jostain taivaasta. Isän lahjaan sain idean juuri kun olin nukahtamassa ja seuraavana päivänä kävin sen ostamassa. Lahjan saajan vika sitten, jos ei arvosta.

17. Paras joulujuoma?
Hehkuviini. Tai punaviiniglögi. Tai ihan vaan punaviini. Olen selvästi humalahakuinen jouluna. (Yhtenä jouluna join oman hehkuviinini ja eräiden muidenkin pohjat, koska heille ei hehkuviini maittanut, joten olin jo ennen jouluruokaa vähän tillintallin. Jouduin joulupöydässä kieltäytymään viinistä, kun päässä surisi siihen malliin, että olisin varmaan sammunut tai oksentanut ennen joulupukkia.)

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
Oikea joulukuusi on ihana ja luo tunnelmaa, mutta olosuhteellisista syistä semmoista ei kotiini voi tuoda enkä voi kyläpaikaltakaan sitä edellyttää. Parina viime jouluna isä on kyllä hommannut kuusen. Tämän vuoden tilanne on vielä yllätys.

19. Käykö teillä joulupukki?
No ei, eikä kovin usein käynyt lapsenakaan. Yleensä pukilla oli niin kiire, että se kolkutteli talon nurkkia ja jätti vain lahjat eteiseen. Siinä sitä oli jännitystä tarpeekseen!
Aikuisiällä on käynyt kyllä ihan muita pukkeja.

20. Paras joulumuisto lapsuudestasi?
Hela paketti. Siis ylipäänsä ne lapsuuden joulut mummolassa.

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa?
Laittaudun niin hienoksi kuin osaan. En ole koskaan ollut joulua kotona... nyt taidan valehdella... no silloin kun asuin vielä lapsuudenkotona, niin kai me joskus jouluja sielläkin vietettiin, mutta en jostain syystä muista niitä. No mutta yleensä en vietä joulua kotona enkä omilleni muutettuani ole koskaan viettänyt joulua kotona, joten saattaisi hieman herättää pahennusta yöpuvussa hölläily koko päivän. En muutenkaan ole koskaan koko päivää yöpuvussa, edes sairaana. Tulee hirmu huonolla tavalla vetelä olo, jos ei vaihda yöpukua missään vaiheessa pois.

22. Peruna, -porkkana, -bataatti vai lanttulaatikko?
Peruna. Mitenkä ihmeessä tässä kysymyksessä on nuo yhdysviivat aseteltu, sanojen eteen?! Kyseessä on siis peruna, perporkkana, perbataatti ja lanttulaatikko, niinkö? NIINKÖ?!!
No oli miten oli, bataattia en syö missään muodossa, se on aivan liian makea minun suuhuni. Porkkana tuoreena ja lanttu yök.

23. Paras joulusuklaa?
Budapest, After Eight, Fazermint, Julia, Vihreät Kuulat (ai ei ole suklaata vai?)... Mikäänhän ei kiellä syömästä noita muulloinkin kuin jouluna. Tai no kieltää, rainerini. (Se kyllä kielsi syömästä niitä myös jouluna, mutta leikitään, ettei me kuultu).

24. Joulutortut vai piparit?
Tortuttortuttortut! Se luumuhillo on hyvää, ei mikään omenahillotorttu ole aito. Jos olet eri mieltä, olet väärässä!

***

Hyvää joulua kaikille, jos en enää ennen sitä palaa asiaan!

Teen tämän nyt selväksi, rakastan teitä kaikkia, piste.

Haluan nyt avautua asiasta, joka on painanut sydäntäni lähes vuoden.

Minulla on joulukorttien lähettämiseen sellainen ristiriitainen suhtautuminen. Tykkään lähettää joulukortteja ihmisille ja toivon niiden ilahduttavan vastaanottajaansa. Tykkään myös saada joulukortteja ja ilahdun jokaisesta kovasti. Toisaalta en halua lähettää joulukortteja siksi, että itse saan niitä enkä toivo kenenkään lähettävän minulle joulukorttia vain velvollisuudentunteen vuoksi, koska saa joulukortin minulta. Miten päästä siis sellaisesta velvollisuuden kierteestä, jotta kaikki lähettäisivät ja vastaanottaisivat joulukortit pelkällä pyyteettömällä joulumielellä?

Viime joulun alla luin yhdestä blogista katkerahkon valituksen siitä, miten ärsyttävää on, kun ihmiset lähettelevät joulukortteja. Jokainen postiluukusta pudonnut joulukortti koettiin ikään kuin vittuiluna ja jonkinlaisena vastalahjan vaatimuksena. Täysin käsittämätöntä minun kaltaiselleni joulu(kortti-)ihmiselle. (Kyllä, sisältäni löytyy joulu(kortti-)ihminen, vaikka sitä ei ehkä ihan heti uskoisi). Yritin puolustaa aitoja joulu(kortti-)ihmisiä, mutta sain vastaukseksi, että ainoastaan itse korttinsa askartelevat ihmiset ovat aitoja joulu(kortti-)ihmisiä ja kaikilla muilla on ikäviä taka-ajatuksia ja vaatimuksia kortin vastaanottajalle. Niin typerää kuin tämä onkin, niin ihan oikeasti pahoitin vähän siitä mieleni.

Joka vuosi lähetän tietyille tyypeille joulukortit. Useimmiten en tee kortteja itse, koska askartelu on ihan hanurista. Parina jouluna olen tainnut askarrella kortit itse, mutta en usko kenenkään arvostavan niitä riittävästi (eli kehystää seinälle tms.) siihen vaivaan nähden. Sen sijaan valitsen kaupan hyllystä henkilökohtaisesti jokaiselle oman kortin. Käytän siis aika paljon aikaa ja ajatusta niiden korttien valitsemiseen, vaikka ne ovatkin vain valmiita kaupan kortteja. Ostan aina kortteja, joiden tuotosta osa menee hyväntekeväisyyteen. Yleensä valitsen kuvapuolen perusteella mitä yhdistystä tai järjestöä tuen pennosillani, mutta viime vuonna valitsin pelkästään syöpäyhdistyksen kortteja. Siihen minulla oli erittäin painavat syyt. Ilahduin myös suuresti jokaisesta syöpäyhdistyksen kortista, jonka vastaanotin viime jouluna.

Nyt en sitten tiedä enää mitä ajatella joulukorteista. Enhän minä halua, hyvänen aika sentään, pahoittaa kenenkään mieltä lähettämälle hänelle ajattelemattomasti epäitsetehdyn joulukortin. Mielestäni ihmisessä täytyy olla perustavanlaatuisesti jotain vinksallaan, että edes suhtautuu asiaan sillä tavalla. Mutta jos joulukortit ovat suurimmalle osalle ihmisistä enemmänkin velvollisuus ja välttämätön paha, niin miksi edes vaivautua.

Kertokaa hämmentyneelle, miten suhtaudutte joulukortteihin siellä aivan sisimmissä sopukoissanne? Tuleeko teille joulukorttien mukana joulumieltä vai pahaa mieltä? Lähetättekö itse joulukortteja puhtaasta rakkaudesta vai pelkästä velvollisuudesta?

Ps. Pakko lisätä vielä, että viime jouluna kyllä itse pahoitin mieleni yhdestä saamastani joulukortista. Tai jos nyt en pahoittanut mieltäni, niin ainakin paheksuin kovasti. Sain joulukortin taholta, joka oli täysin tietoinen elämäntilanteestani vuosi sitten. Kortissa toivotettiin iloista joulua. Joko kortin valintaan ei ollut käytetty yhtään ajatusta tai sitten järkiparka oli karannut vuorille. Eihän kenellekään siinä tilanteessa voida toivottaa iloista joulua. Hei ihmiset, jos joku on juuri menettänyt läheisensä, niin älkää ikinä toivottako hänelle iloista joulua, koska eihän se nyt missään tapauksessa voi eikä edes tarvitse olla iloinen juhla. Miettikää edes sen verran sitä velvollisuuskorttia postilaatikkoon tunkiessanne.

Nightmare after Christmas

Jos ihminen on sitä mitä syö, niin minä olen kinkku, poro, silli ja lohi. Olen myös peruna sekä muusina että laatikkona. Erityisesti olen joulutorttu ja paljon suklaata.

Joulun jälkeinen työnteko ei maistu ollenkaan. Olisin voinut vaikka maksaa siitä, että olisin saanut jäädä kotiin nukkumaan sen sijaan, että lähdin ulos hankeen rämpimään ja lopulta tänne työtuolilleni istumaan 8,5 tunniksi. Bussipysäkiltä työpaikalle jouduin kävelemään autotietä pitkin, koska jalkakäytävä oli jossain metrin syvyisen hangen alla piilossa. Aamukahviini laitoin maitoa, jonka parasta ennen -päiväys oli 23.12. En kuitenkaan ottanut avatusta purkista vaan avasin uuden. Joulun jälkeinen elämä närästää.

Jo noiden edellä mainittujen seikkojen perusteella olisi pitänyt tietää, että tänään ei kannata tehdä mitään kovin erikoista. Ja vielä mitä. Onnistuin deletoimaan erään osaston yhden kansion verkkolevyltä. Sanotaanko näin, että ctrl+alt+deleteni meni karmivalla tavalla pieleen. Tietokone yritti toki kysyä, että haluatko varmasti poistaa... enter... humps vaan, sinne meni. Ennen kuin aivoni ehtivät välittää EI EI EI!!! -komennon enter-sormelleni. (Jos ctrl+alt+deleteni olisi onnistunut, niin enterin painallus olisi laittanut koneeni lukkoon, mikä oli pyrkimykseni). Olisi pitänyt vaan jäädä kotiin nukkumaan.

Joulu oli ihan kiva, mutta onhan se tälleen aikuisten kesken pienellä porukalla vähän blaah. Kyllä lapsena oli ihan toista. Tänä vuonna lapsettunut kaveri hehkutti, miten erilainen ja ah niin paljon parempi joulu on nyt ensimmäistä kertaa lapsellisena. Rupesin miettimään, että minullahan olisi tässä pari-kolme kuukautta tehokasta aikaa hommata itsellenikin kivempi ensi joulu. Tai ehkä ei.

Luojan kiitos tämä on vuoden 2010 viimeinen maanantai. Valitettavasti ensi vuonna on taas 52 maanantaita edessä.

Joulu tulla jollottaa

Rakas verkkopäiväkirjani,

Kolme yötä joulukuuhun on, laskin aivan itse äsken(* ja se tarkoittaa sitä, että kohta saa alkaa availla joulukalenterin luukkuja. Olen ostanut itselleni aivan söpön perinteisen joulukalenterin, jossa on nätti kuva ja glitteriä ja pyöreät pienet luukut. Minusta olisi kauhean mukavaa järjestää sinun, oi verkkopäiväkirjani, lukijoille joku joulukalenteri, mutta idealamppuni ei yhtään syty pääni päällä.

Siispä, oi verkkopäiväkirjani, kysynkin sinulta. Millainen olisi kiva verkkopäiväkirjajoulukalenteri? Odotan vastausta kommenttilaatikkoon.

Kiitos ja hei.

*) En ole koskaan ymmärtänyt miksi siinä laulussa lauletaan "kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen". Siis jos se on eilen laskenut, niin sittenhän niitä on enää kaksi yötä? ¿Que?

You can't stand me now

Hdcanis antoi minulle joulumieltä. Vuolaat kiittelyt ja ihastelut, aina nuo lämmittää mieltä niin kovin. Sääntöjen mukaan tietysti pitäisi jakaa tuota eteenpäin, mutta kun teitä on niin paljon ja aivokapasiteettiani rajallisesti, tiedättehän, ja haluaisin antaa joulumieltä jokaiselle. Siksipä minun täytynee olla tylsä ja olla nimeämättä ketään. Jos kuitenkin koet tarvitsevasi ekstrajoulumieltä, niin täältä pesee!

Minä itse totisesti tarvin lisää joulumieltä ja rutkasti tällä hetkellä. Ihan rehellisesti sanottuna voisin jättää tämän joulun väliin kokonaan. Mietin tänään päivällä, että voisin olla joulun ihan yksin kotona, niin ei tarvisi feikata kenellekään iloista ja että kaikki on hyvin. Mutta enhän sitä tietenkään oikeasti voi tehdä, vaan vedän aattoaamuna sen kestohymyn kasvoille ja sinnittelen seuraavaan iltaan. Hyväähän tässä joulu(kuu)ssa ovat olleet lukuisat pikkujoulut, joissa minulla on ollut ihan oikeasti kivaa. Kuten eilenkin. Ne seuraavat päivät vaan eivät ole olleet niin kivoja. Alkoholi vähentää serotoniinin määrää aivoissa ja blaa blaa...

Ajattelin, että ehkä jätän miehet kokonaan. Mitä niillä tekee, kun minulla on kuitenkin musiikki? Musiikista saa paljon iloa ja nautintoa eikä se koskaan jätä tai petä, miehistä taas seuraa vain loputonta surua ja ikävää.





Tämäkin kappale saa minut hyvälle tuulelle. Hymy.