
Löysin tuossa eilen ihan vahingossa Facebookista yhden menneisyyteni haamun. Minulle ei ollut tullut mieleenikään etsiä kyseistä naisihmistä sieltä, mutta niinpä vain maailma on pieni, että törmäsin häneen erään kaverini kavereiden joukosta. Tai todennäköisesti nämä ihmiset ovat tunteneet jo ennen kuin minä olen tuntenut kumpaakaan, mutta en oikeastaan tiennyt heidän tuntevan tai ollut ajatellut asiaa. No eipä siinä, mutta miten sitä voikin jonkun ihmisen pelkän naaman näkeminen vituttaa niin paljon...
Kyseinen typy oli poikaystäväni kaveri jo ennen kuin hän oli poikaystäväni. En muista miten tämä käärme pääsi luikertelemaan silloisen tulevan poikaystäväni ja nykyisen eksäni elämään, koska eksä muutti kaupunkiin toisaalta ja mielestäni tutustuimme melko pian sen jälkeen, vaikka itse suhteen kehittyminen olikin yhtä hidasta kuin suossa tarpominen. No kuitenkin jouduin jonkinlaiseen kilpailutilanteeseen tahtomattani (ja tod.näk. myös eksäni tahtomatta) tämän naisen kanssa. En ikinä tullut toimeen hänen kanssaan, koska saatoin aistia niin selvästi ettei hän pitänyt minusta. Joskus saatoin tuntea ne tuhannet tikarit selkänahassani, kun tuleva eksäni kiinnitti huomionsa minuun eikä tähän toiseen naiseen. En itse asiassa muista tämän kotkaleen (sori nyt vaan) ikinä käyttäneen minusta oikeata nimeäni vaan hän kutsui minua aina jokseenkin väheksyvällä tytöttelevällä "lempinimellä". Tiedän hänen tehneen pari melko epätoivoistakin temppua päästäkseen pussailemaan eksäni kanssa (ennen seurusteluamme, siis) ja tiedän, ettei eksäni ikinä ollut kiinnostunut tästä naisesta muuten kuin kaverina. Hengailimme joskus porukalla, mutta jossain vaiheessa suhteemme edettyä eksä lakkasi raahaamasta minua väkisin mukaansa tavatessaan häntä, koska en jaksanut enää leikkiä sietäväni kyseistä naista.
En suoraan sanottuna tiedä, enkä välitäkään tietää, miten paljon tämä naisihminen puhui minusta paskaa niinä kertoina kun en ollut paikalla. Eksää ne jutut eivät liikuttaneet kuitenkaan tiettävästi ja kuulinkin näistä paskapuheista vasta pitkän aikaa eromme jälkeen. Satuin nimittäin kysymään eksältä tietääkö hän mitä tälle tipulle kuului ja eksä kertoi, että he eivät ole enää väleissä. Tiedusteltuani syytä heidän välirikkoonsa eksä kertoi jotain, jonka vuoksi olen hänestä ylpeämpi kuin ikinä monivuotisen suhteemme aikana. Nimittäin joskus, kun erostamme oli jo ainakin vuosi jos ei parikin, oli eksä lähtenyt käymään eräässä kyläpaikassa yhdessä tämän naikkosen kanssa (ja he eivät yhäkään olleet kuin kavereita, toim.huom.). Tarinan kannalta lienee huomauttamisen arvoista se, että he olivat siis eksän autolla liikenteessä. Perillä "hauskaa iltaa" viettäessään tämä misukka oli kuulemma tapansa mukaisesti aloittanut taas sen paskanjauhannan minusta, kuinka minä nyt olin aina sellainen ja tällainen ja mitä lie paskaa. En oikein tiedä mitä hän kuvitteli saavuttavansa tällä. Ehkä eksäni, joka kuitenkin oli rakastanut minua likemmäs viisi vuotta ja jonka kanssa olimme eronneet täydessä sovussa ja ystävyydessä? Eksäni kuitenkin sai tarpeekseen tuosta lässyttämisestä ja minun mustamaalamisestani, joka jatkui vielä vuosia eromme jälkeenkin, niin että hän keräsi kimpsunsa ja poistui paikalta jättäen sen yhden ruikuttajan sinne kyläpaikkaan vinkumaan ilman kyytiä. Vaikka minusta ei ollut kauhean hauska kuulla jälkeenpäin miten paljon kyseinen ihminen oli minusta vuosien aikana jauhanut paskaa, niin olin silti imarreltu tästä eksäni siirrosta. Lämmittihän se sydäntä, että joku kaiken sen hyvän ja pahan yhdessä kokemamme jälkeenkin vielä välitti minusta niin paljon, ettei suostunut kuuntelemaan sitä enää. Ja katkaisi välit tähän naisihmiseen muutenkin, mikä tietenkin on varmasti valitettavaa (tai sitten ei, ihan sama mulle), mutta eiköhän se ollut ns. an accident waiting to happen. En tosin tiedä olisiko se muuttanut suhdettamme, jos eksä olisi ollut yhtä ritarillinen jo sen aikana eikä vasta pitkälti sen jälkeen, mutta tuskinpa vaan. Ja hyvä niin.
Niin, siis että näin paljon voi vituttaa yhden naaman näkeminen naamakirjassa.
