The story of my life

Krhm. Kuulin tänään jotain, mikä ei ollut ehkä tarkoitettu minun korvilleni. Tai mitä en ehkä olisi halunnut kuulla. Eikä ilmeestä päätellen joku muukaan olisi halunnut minun kuulevan. Tai en oikeastaan edes tiedä mitä kuulin, mutta kun aukkoja pääsee itse täyttelemään, niin lopputuloshan on aina taatusti paskempi.

Iski siis semmoinen äkkivitutus tai... niin, sanotaan nyt ihan suomeksi, että mustasukkaisuus. Parastahan tässä on se, että koska olin niin vähän kärryillä mistä puhuttiin, en voi mitenkään tietää ettei puhe olisi ollut juuri minusta. Jossa tapauksessa olisin mustasukkainen itselleni. Mutta tuskin sellaista meikäläisen elämässä tapahtuisi.

Ihmeellisiä reaktioita asioihin, joista en edes loppujen lopuksi tiedä mistä on kyse ja vaikka tietäisinkin, niin mitä sitten. Mitä se minulle kuuluu. Silti olen nyt muutaman tunnin vääntänyt ja kääntänyt ja vatvonut, mutta ei ne sanat lisäänny, parane tai muutu yhtään sen järkevämmäksi kokonaisuudeksi päässäni.

Välillä on tänään ollut niin epätoivoinen olo koko tämän jutun suhteen, että jonkinlainen huonovointisuuden aalto vyörähtää lävitseni. Ja välillä sitten tekisi mieli ihan vaan itkeä (toteutukseen en ole vielä ryhtynyt). Mutta suurimman osan ajasta on ihan hyvä olo ja jopa hymyilyttää, kun muistelen kaikkia kivoja hetkiä, joita tuli tänä kesänä lähes päivittäisellä tasolla. Voi kun ne olisi saanut säilöttyä purkkiin. Vaikka sydän huutaa kovasti vastaan, niin taitaa olla ihan hyvä, että tämä ilo loppuu ihan kohta, sillä pääni ei varmaan enää kovin pitkään pysyisi kasassa. (En jaksa enää tällaista vuoristorataa. Haluan järkiavioliiton. Nyt.)

Kaikki kunnia kyllä kesäpojalle siitä, että mikäli puhe oli minusta, niin hän on pitänyt henkilöllisyyteni omana tietonaan. Välillä nimittäin mietin, onko tämä koko juttu kaikkien muidenkin tiedossa. Mutta luultavasti ei, meillä on yhteinen salaisuus.

En olisi kyllä uskonut edes itsestäni, että tämä kesä menee taas näin. En tajua, miten joku osuu minuun noin täysillä kuin metrinen halko, johon iskee salama samalla hetkellä. Vastapuoli on kyllä aivan yhtä syyllinen tähän jälleentilanteeseen, mitäs on niin hirveän ihana ja kiva minua kohtaan. (Missään tapauksessa en kyllä toivo, että olisi nuiva ja tyly).

Ja sitten, kun kävelin bussipysäkiltä kotia kohti kuulokkeet korvissa, mp3-soittimeni puski ilmoille tämän kappaleen. Niin, the story of my life...


Peter von Poehl - The story of the impossible

We have the story of the impossible
A tale passed on so frail
One of make-belief
Maybe impossible to achieve
And really close...

Ps. Minulla olisi tuosta järkiavioliitosta ja metrisistä haloista vielä lisää sanottavaa, mutta palaan siihen ensi numerossa. En rupea ymppäämään enää tähän samaan kirjoitukseen sitäkin aihetta.

HILJAA!

Väliaikararpotti:

Putousta on nyt mitäpä tuota... kaksi viikkoa (?) takana ja mulla meinaa räjähtää nyt jo pää! Ei jumalauta en kestä niitä hokemia! Eihän sitä ohjelmaa ole pakko katsoa ja välillä jopa katselenkin, kun onhan siinä ihan hauskojakin juttuja (kuten Jussi Vatanen ja Riku Nieminen), mutta ei saatana... Tuntuu, että tuo hokemien hokeminen on jotenkin lähtenyt tänä vuonna aivan ennätyksellisesti lapasesta.

Kaikki te debiilit lampaat siellä, jotka tunnette suunnatonta halua päästää suustanne niitä hokemia useita kertoja päivässä: lopettakaa heti!

En tiedä mihin maakuoppaan tässä on kaivauduttava seuraavaksi pariksi kuukaudeksi, ettei tarvitsisi kohdata ihmisiä.

I threw a wish in the well

En ole vieläkään päättänyt mitä teen (kts. edellinen kirjoitus). Pikkuhiljaa pitäisi päättää, sillä olisi ihan aiheellista ilmoittaa, jos en ole tulossa.

Päätöksen tekemisen sijaan katselen ihania miehiä YouTubesta. Katselkaa tekin:




Ja jotta elämäni ei olisi riittävän sekavaa ja sydämentykytyksiä aiheuttavaa, niin se muutaman vuoden takainen ihana ihana mies on palannut. Ei mitenkään palannut kuvioihin, vaan palannut. Sieltä minne se lähti kolme vuotta sitten. Valtamerten takaa. Vatsa meni sekaisin just.

Sairas ja syntinen

Hei, rakkaat ystävät ja vihamiehet! Kertokaapa minulle, miten te pidätte flunssan loitolla?

Olen taas tällä hetkellä flunssassa ja omien laskujeni mukaan tämä on ainakin jo neljäs flunssa tämän vuoden puolella. Liityin yhden "kuntoklubin" jäseneksi muistaakseni huhtikuun loppupuolella ja sen jälkeen olen ollut jo kolmesti sairaana. Mikä tietysti estää treenaamisen ja on muutenkin erittäin inhottavaa. Olen joka päivä tällä viikolla ottanut töitten jälkeen parin tunnin iltaunoset, koska olen ajatellut, että se nopeuttaisi taudin paranemista, mutta kilin kellit! Ensin lauantai-iltana tuli kurkkukipu ja luulin jo selviäväni pelkästään sillä, kunnes tiistai-iltana alkoi nokka vuotaa ja nyt tästä selkeästi pukkaa vielä yskäkin.

Aivan käsittämätön tämä sairastelutahtini siihen verrattuna, että joskus olen saattanut olla koko vuodenkin potematta yhtä ainutta flunssaa. Vastustuskyvylleni on selkeästi tapahtunut nyt jotain, eikä se joku ole hyvää. Nyt kun taas sairastuin, päätin, että en halua flunssaa enää koskaan. Siksipä haluaisinkin vinkkejä siitä, mitä te popsitte tai miten muulla tavalla edesautatte, että vastustuskykynne pysyy hyvänä ja flunssa poissa? Alanko syödä valkosipulia joka päivä ja haista niin pahalta, ettei kukaan enää koskaan halua pussailla kanssani (tai muutenkaan olla parin metrin säteellä minusta) vai olisko jotain parempia poppaskonsteja? Kaikki hörhöneuvotkin otetaan vastaan, tänään ei tuomita ketään. Pääasia, että tämä sairastelu loppuu tähän!

Joskus (kuten tänä aamuna) mietin myöskin, että miksi sitä pitää muka aina leikkiä jotain sankaria ja käydä flunssaisenakin töissä sen sijaan, että hakisi sairauslomaa. Itsehän en yhtään tykkää tyypeistä, jotka tulevat kipeänä töihin muita tartuttamaan. (Tämä oli kyllä tod.näk. vilustus. Tarttuuko vilustustauti?)

Harri on tehnyt itsestään pellen

Yksi sankari on taas kirjoittanut kirjan. Olen nauranut vatsani kipeäksi, kun olen seurannut tässä viime päivinä keskustelua siitä, että kaikilla 18-30-vuotiailla naisilla pitäisi olla jonkinlainen asevelvollisuuteen verrattavissa oleva seksivelvollisuus. Bordelliin vaan yhdeksäksi kuukaudeksi jakamaan pesää tyypeille, jotka eivät saa! Luulen kyllä, että tuo ehdotus ei ole ihan vakavasti otettavaksi tarkoitettu, mutta ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli, kuten erään ystäväni äiti tapaa sanoa. Tuossahan on selkeästi takana kuitenkin se ajatus, että naisilla — nuorilla naisilla siis — on jonkinlainen velvollisuus antaa jokaiselle tai kelle tahansa miehelle. Tosin, kuten arvon kirjailija itse sanoi, niin tuota kirjaa ei ole kirjoitettu pilke silmäkulmassa.

Aika elämästä vieraantunutta, etten sanoisi. Minun tietääkseni kukaan ei ole vielä kuollut seksin puutteeseen. Ja jos niin paha tilanne alkaa olla käsillä (no pun intended), että terveys jo kärsii, niin suurimmalla osalla miehistä on ainakin yksi terve käsi. Ymmärrän kyllä, että saattaa olla turhauttavaa kun ei saa vaikka haluaisi, mutta onhan noita thai-hierontapaikkojakin ainakin isommissa kaupungeissa joka toisessa kadunkulmassa, ja sitten on kaiken maailman sihteeriopistoja ja muita, joten ei luulisi olevan ongelma. Tosin ongelma tässä lienee se, että nämä saamattomuuttaan itkevät tyypit haluaisivat että nuoret ja hyvännäköiset naiset antaisivat heille ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti. Jotenkin vaikea ymmärtää, että miksi ihmeessä nuori ja kaunis nainen, jolla on varmasti valinnan varaa, haluaisi ruveta antamaan velvollisuudesta saati säälistä kenellekään. Ja vaikka peilistä katsoisi minkälainen normaaliin hygieniaan kykenemätön mörökölli, niin annas olla jos joku ei-niin-kaunis naishenkilö yrittää lähestyä näitä sankareita, niin vastaus on "hyi vittu, mee pois".

Jossain keskustelussa sanottiin, että miehen pitää olla joko hyvännäköinen tai vaihtoehtoisesti rikas, että saa naisilta. Minä ainakin tiedän monia ulkoisesti vähemmän viehättäviä ja melko köyhiäkin tapauksia, jotka siitä huolimatta ovat ihan saaneet seksiä ja saattavat vieläpä olla onnellisessa parisuhteessa. Luulen, että näiden ihmisten salaisuus on se sisäinen kauneus. Jos on miellyttävä ja ihana tyyppi, eikä kurottele mihinkään pamela andersoneihin (tai mistä miehet nyt tykkäävätkään) niin ei luulisi olevan suurikaan ongelma saada tyttöystävää edes jossain vaiheessa elämää. Ja jos ongelmana taas on ujous, ettei uskalla sanoa tytöille mitään, niin netti on tänä päivänä aika loistava paikka tyttöjen tapaamiseen. On muuten ihan tosi vähän sellaisia juttuja, joihin ei itse voisi vaikuttaa. Keskustelutaitoakin voi opetella. Tyyli taas vaikuttaa tosi paljon ulkonäköön, jos katsotte vaikka tätä kuvaa (alla) Neil Straussista ennen ja jälkeen stailauksen. Tai tämän kuvan tapauksessa jälkeen (vasemmalla) ja ennen (oikealla). Neilillähän ei ennen käynyt flaksi, vaikka hän oli mukana Mötley Crüen ja Marilyn Mansonin kiertueillakin.



Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että minulla naisena ei ole ensimmäistäkään velvollisuutta antaa kenellekään. Jos ei saa seksiä, niin kannattaa ensimmäisenä tarkastella itseään ennen kuin alkaa katkeroitua ja lässyttää naisten fasistisesta pahuudesta. Ehkä siihen on joku syy, ettei irtoa.


Ps. Huomatkaa, että en ole lukenut tuota kirjaa (ainakaan toistaiseksi, melkein se on kyllä ehkä pakko lukea), joten en nyt ota kantaa varsinaisesti siihen vaan sen ympärillä velloneeseen keskusteluun.

Eikä siinä vielä kaikki...

"Helsingin Sanomat uutisoi, että jos konserttijärjestäjän hakemus menee läpi, myös Lauttasaaren ja Länsiterminalin välinen vesialue suljettaisiin. Näin konsertinjärjestäjät estäisivät siis tavallisten veneilijöiden pääsyn kuuntelemaan konserttia ilmaiseksi.

Konserttijärjestävät uumoilevat myös ilmatilan sulkemista, jota ei ole aiemmin tehty pop-konsertin vuoksi. Muun muassa isot kansainväliset poliittiset kokoukset ovat sellaisia, joiden vuoksi tämä on aiemmin tehty Helsingissä, mutta turvallisuustekijät saattavat antaa tällekin luvan."

Mtv3.fi


Siis ihan oikeesti nyt ihmiset... Madonnan konsertin vuoksi harkitaan sekä Helsingin vesi- että ilmatilojen sulkemista? Mitä ihmettä? Oikeesti? En pysty nyt kuin vuoroin huutonauramaan ja olemaan hämmästynyt ja kyselemään että siis ihan oikeesti??? :D


***


Mutta siitä olen kyllä vähän vahingoniloinen, että valtakunnan ex-morsian Ruusunen tuomittiin hovioikeuden toimesta maksamaan sakkoja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sekä menettämään valtiolle osan kirjan tuloista rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä. Ja nyt Susan ei kuulemma pysty maksamaan noita. No voi kyynel, mitäs läksi.

Oh dear god no!

Alkuun täytyy sanoa noista kyselyistä tuossa sivupalkissa, ennen kuin poistan ne, että olen aika yllättynyt niiden tuloksista. Siis 2/3 äänestäneistä ovat brunetteja ja yli 80 % joko suosivat brunetteja tai väittävät olevansa kaikkiruokaisia. Mitä on tapahtunut blondeille? Miksei kukaan enää ole blondi ja miksi vain 6 % äänestäneistä tohti myöntää suosivansa blondeja? Eikös meidän kuuluisi olla justiinsa niitä pohjoisen vaaleita elovena-tyttöjä ja -poikia? Tämän takia ne blondit sitten tietysti ovatkin katoava luonnonvara, kun kaikki haluavat vain brunetteja. Olen kuitenkin iloinen siitä, että vihreä irokeesikin lopulta kelpasi peräti kahdelle.

Ja sitten itse asiaan...




Muistatteko vielä 80-luvulta nuo aivan järkyttävät naisten housut, jotka olivat ylhäältä löysät, jopa pussimaiset, vyötärö vedettiin melkein kainaloihin ja lahkeet kapenivat alaspäin? Pahimmassa tapauksessa ne lahkeet jopa käärittiin sellaiselle rullalle? No pidelkääpä housuistanne (ihan tosi, pidelkää niistä, tarkoitan tätä kirjaimellisesti), koska nämä "porkkanahousut" ovat tulossa uudestaan muotiin. Kyllä! Luin eilen illalla luotettavalta taholta, ja google minulle tämän vahvisti, että näin on. Trendi-lehti (joka tietysti on aina oikeassa) kertoi uusimmassa numerossaan porkkanahousujen olevan nyt hip ja cool ja in. Ne on hienot ja muotia, eli meidän pitää nyt alkaa tykätä niistä ja mikä pahinta... käyttää niitä!!!

Haluan vain kysyä teiltä, oi muodin orjat sekä kuluttajat: miksi? Miksi meitä näin kiusataan? Eikö ne pillihousut ja paitulit ja crocsit olleet jo riittävästi?! Miksi pitää vapaaehtoisesti näyttää typerältä??? Jos ensi kesänä näen yhdetkin sellaiset housut jonkun naisen päällä niin kuolen! Tajuatteko, KUOLEN!??!!



Niin joo. Varmaan ne MC Hammer-housutkin on ihan tosi hienot ja kohta kaikkien päällä. (Ja ensi kesänä saan todeta, miten inhottavaa sitä olikin olla oikeassa).



Onneksi tänne pohjolaan kaikki muotivirtaukset tulevat aina vuoden myöhässä ja tämä on toivottavasti vasta ensi vuoden kesän ongelma. Sitä ennen saamme nauttia hetken noista vanhoista kunnon 70-luvun leveälahkeisista housuista.