Törmäsin äsken Facebookissa ihan sattumalta Teinirakkauteeni. Siihen poikaan, jota ennen ei kukaan ollut saanut jalkojani tutisemaan sillä tavalla enkä ole ihan varma onko sen jälkeenkään. (No on toki, mutta kuitenkin eri tavalla). En siis ikinä ollut minkäänlaisessa suhteessa tämän tyypin kanssa, mutta rakastin häntä palavasti useamman vuoden ajan. Ja näköjään se vieläkin potkaisee. Melko lujaa.
Olen vähän pettynyt, että se on leikannut ne ihanat pitkät kiharansa ja näyttää nyt enemmän ihan tavalliselta keski-ikää lähestyvältä (huom! vain lähestyvältä) mieheltä. Mutta ne kasvot on kyllä ihan samat. Ja ne silmät. Aivan uskomattoman ihanat. Ja se hymy. En kestä. Facebookista kävi myös ilmi, että se on nykyisin ihan kunnollinen työssä käyvä ihminen, ettei se asu tällä hetkellä Tampereella ja että sen parisuhdestatus on single...
Mites tästä nyt pitäisi taas päästä yli? Kysyn vaan.
Ps. Taidan omistaa tuon viidennen päivän biisin tälle hepulle. Ehkä se ansaitsee sen.
Pps. Lisäksi Facebook rupesi vittuilemaan minulle. Se kehottaa minua lähettämään viestin sille, joka ei siihen edelliseenkään koskaan vastannut. Kehottaisi mieluummin lähettämään viestin tuolle Teinirakkaudelle. Sen voisin vaikka tehdäkin. (Näin paljon minäkin opin. Heti valmis lyömään päätä uudestaan seinään.)
