Kyllä minä perkeleeni kesytän

Istuskelin puistossa lukemassa Vadelmavenepakolaista. Käristin nahkaani ja syötin varpusille herneitä. Ensimmäinen varpunen luuli, että yritin heittää sitä niillä herneillä ja lensi pois. Toinen varpunen hetken tuumailun jälkeen tajusi, että tässä on joku juju. Mutta koska varpusella on niin kovin pienet aivot, niin ehkä kymmenestä maahan sen eteen heitetystä herneestä se löysi aina yhden ja lennähti kauemmas sitä mutustelemaan. Kahdesta herneestä (mikä tarkoitti kahtakymmentä maahan heitettyä hernettä) sen kupu taisikin tulla jo täyteen eikä se tullut enää hakemaan enempää. Tai sitten vihreän herneen etsiminen vihreältä nurmikolta ei motivoinut sitä. Tai sitten se vaan unohti meidän yhteisen juttumme.

Siinä Vadelmavenepakolaista lukiessani tulin ajatelleeksi, miten hieno sana perkele loppujen lopuksi onkaan. Väkevin kirosana koskaan. Paljon vakuuttavampi kuin mitkään vitut tai paskat yhteensä. Muissa kielissä löytyy saatanaa ja pirua ja paholaista, mutta perkelettä ei oikein pysty kääntämään muille kielille. Perkele tarkoittaa jotain niin paljon enemmän. Suomalaisilla on sisu ja perkele. Tai no, Wikipedian mukaan perkele löytyy myös esim. Latviasta (perkons) ja Liettuasta (perkūnas), joissa se tarkoittaa ukkosen jumalaa. En tiedä miten yleisessä käytössä kyseinen sana on noissa maissa ns. kirosanana.

Tätä asiaa pohtiessani läheisellä penkillä istuvalle nuorelle miehelle kävi joku vahinko oluttölkkinsä kanssa ja hän läikytti housuillensa. Hemmo kirosi, mitenpä muutenkaan kuin huutamalla perkele! Naurahdin yksikseni tälle sattumalle.

Pakkohan tähän loppuun on liittää vielä tuo Studio Julmahuvin Roudasta Rospuuttoon. Parasta kotimaista viihdettä hetkeen.

Ps. Blogger tökkii eikä meinannut päästää minua postaamaankaan ollenkaan. Jos runoilet jonkun kommentin, niin kannattaa copy-pasteta se talteen ennen sen kommentointinappulan painamista, kun kuitenkin tulee joku virheilmoitus ja sitten ainutlaatuiset ajatuksesi katoavat jonnekin bittitaivaan tuuliin.

Tämä on kuitenkin minun kaupunkini

Tampereella käydään kovaa debattia aiheesta, pitäisikö keskustan alueelle määrätä nollatoleranssi alkoholin nauttimiseen yleisillä paikoilla eli kieltää julkijuopottelu. Tampereen pormestari Timo P. Niemisen (kok) vuonna 2007 perustama Pormestarin Siivouskampanja haluaa nyt siivota myös ilakoivat ihmiset pois kaupungin katukuvasta.

Ensinnäkin julkijuopottelun kieltäminen on mielestäni eri asia kuin nollatoleranssi. On eri asia juoda yksi siideri puistosssa kuin juopotella. Nollatoleranssi rankaisisi aivan vääriä ihmisiä. Niitä, jotka eivät muutenkaan häiriköi. Häiriökäyttäytyminen on tälläkin hetkellä järjestyslaissa kiellettyä, joten jos sitä ei nykyisellä lainsäädännöllä saada kuriin, niin lisäkiellotko siihen auttaisi? Poliisi on sanonut suoraan, että resursseja nollatoleranssin valvomiseen ei ole.

Myönnän, että tulisin koko elämäni aivan hyvin toimeen nauttimatta yhtään alkoholia, jos itse niin haluaisin päättää. Minun ei ole pakko juoda siideriä Koskipuistossa, mutta kyse on enemmänkin periaatteesta. Tehän ette sitä minulta kiellä. Jos nollatoleranssi tulisi voimaan, niin menisin aivan varmasti mielenosoituksellisesti julkijuopottelemaan jonnekin puistoon. Toivottavasti moni muu lähtisi kanssani.

Moro on kysellyt kaupunginvaltuutetuilta mielipiteitä nollatoleranssista ja siitä, pelkäävätkö he yöllä kaupungilla. Osalla kaupunginvaltuutetuista tuntuu olevan logiikka ainakin hukassa, koska he kannattavat nollatoleranssia julkijuopottelulle, mutta sallisivat kuitenkin sivistyneen alkoholin nauttimisen piknikillä. Miten erotetaan julkijuopottelun nollatoleranssi ja sivistynyt alkoholin nauttiminen? Käsitykseni mukaan nolla tarkoittaa nollaa. Vai lasketaanko puistojuopottelu sivistyneeksi, jos taskusta sattuu löytymään vaikkapa kokoomuksen jäsenkirja?

Myös juopottelija on mielestäni eri asia kuin juoppo. Moni kaupunginvaltuutettu tuntuisi haluavan juopot pois katukuvasta, mutta käyttää sanaa juopottelija. Jos julkijuopottelu on kielletty nollatoleranssilla, niin eikös poliisin pitäisi sillon korjata pois kaduilta jokainen, joka on vähänkin ottanut. Kaupungin apulaispormestari Kristiina Järvelä (kok) sanoo kauniisti, että "Keskustan pitäisi olla hanuvapaata aluetta, elävät roskat ovat yhtä ikäviä ympäristöhaittoja kuin elottomatkin." Apulaispormestarin mielestä osa kaupunkilaisista on siis eläviä roskia? Liikuttavaa empatiaa. Tarkoittaakohan Järvelä hanuilla näitä paikallisia kaikille tuttuja densoja vai myöskin julkijuopottelevaa nuorisoa? Entä jos ei olekaan hankkinut promillejaan julkijuopottelulla vaan ihan laillisella ja maksullisella baarijuopottelulla? Voiko silloin poliisi poistaa tämän roskan kadulta?

Kun kaupunginvaltuutetuilta kysytään, pelkäävätkö he liikkua yöllä Tampereen keskustassa, ei varmaan ole yllättävä lopputulos se, että ne pelkäävät eniten, jotka eivät edes liiku keskustassa yöllä. Aila Dündar-Järvinen (sd) sanoo, että "liikkuminen Tampereen keskustassa on yöaikaan vaarallista". Ja heti perään Aila kertoo, ettei koskaan kävele yksin yöllä kaupungin halki. Mietin, että asummeko edes samassa kaupungissa. Vai olenko vaan niin tyhmä, että en osaa pelätä? Vaikka täällä kuulemma on vaarallista. Itsehän asun täällä keskustan laitamilla, joten monestikin olen kävellyt (ja ehkä jatkossakin kävelen, Ailan pelottelusta huolimatta) kaupungin halki yksin yöllä kotiin. Kertaakaan minuun ei ole kohdistunut minkäänlaista uhkaa. Toki kerta se on ensimmäinenkin, mutta en nyt sanoisi Tampereen keskustaa kovin vaaralliseksi paikaksi. Tietysti jos pelkää kaikkea mikä vähänkin liikkuu tai pitää ääntä, niin ymmärrän pelon. Itse pelkäisin enemmän pimeitä ja hiljaisia katuja.

Jos Joonas Lepistö (sd) valitsisi puolueensa hiukan paremmin, niin lupaisin äänestää häntä jatkossa. Mutta ihan periaatteesta minulta ei ääntä heru sdp:lle, vaikka se kolmesta neljästä suuresta onkin varmasti se pienin paha. Päätän kuitenkin tämä vuodatukseni Joonaksen sanoihin: "Tämä maa on täynnä kieltoja jo nyt. Suomalaisella ihmisellä on rationaalinen kyky tehdä myös omia päätöksiä. Se, että puistossa ei saisi ottaa paria olutta aurinkoisena päivänä, on diktatuurista pelleilyä."

Ps. Facebookista löytyy Taistelu Tampereesta -ryhmä, johon liittymällä voi harjoittaa näennäistä aktivismia tai ainakin sen kautta saa kätevästi tietoa tilanteen kehittymisestä ja voi aina aamukahvia nauttiessa nostaa verenpaineensa niin huippuun, että siitä on pakko avautua blogiin.