Talvi unineen aamuun harmaaseen

Miten tämä kirjoittaminen onkin niin kausiluontoista, että välillä on monta päivää putkeen sanottavaa ties mistä, joskus jopa useamman kerran päivässä, ja välillä sitten taas ei ole mitään sanottavaa eikä mielipiteitä mistään. Tai jos onkin jotain mieltä jostain, niin sitä ei jaksa pusertaa blogiin, koska plääh.

Tässä yhtenä iltana, siinä unen ja valveen rajamailla, keksin jonkun aivan älyttömän loistavan ajatuksen, josta päätin kirjoittaa heti seuraavana päivänä blogiin. Arvatkaa muuten muistinko enää seuraavana päivänä mikä se aihe oli? No en muistanut, enkä muista yhäkään, mutta varmasti se oli jotain todella kaunista ja syvällistä.

Olen tänään nukkunut osissa. Menin yöllä nukkumaan, kuten lähes joka yö (paitsi sunnuntain ja maanantaina välisenä yönä, sillä pidin yhden hengen Oscar-valvojaiset^(*). Asetin herätyskellon herättämään minut aamulla, koska piti raahustaa laboratorioon verikokeisiin. Verikokeista raahustin takaisin kotiin ja jatkoin nukkumista muutaman tunnin. Join aamukahvin ja söin aamupalan sitten vasta tuossa yhden aikaan iltapäivällä. Nyt makaan tässä sohvalla vieläkin jonkinlaisessa koomassa. Kohta joudun nostamaan ahterini tästä, sillä olen tänään vastuussa kissan ruokinnasta sekä yleisestä viihtymisestä.

Kilpirauhasarvoni ovat siis seurannan alla. Kävin tammikuun alussa verikokeissa, jolloin tulokset näyttivät melko selvää vajaatoimintaa, mutta lääkäri ei syistä a ja b halunnut aloittaa heti lääkitystä. Nyt syy a on hoitunut pois päiväjärjestyksestä, mutta katsotaan viikon päästä mitä mieltä lääkäri on tuloksista ja syystä b. Itse kyllä kokeilisin mielelläni lääkitystä. Kilpirauhasen vajaatoiminta selittäisi niin monta asiaa ja mikä parasta, niistä asioista saattaisi päästä eroon nappaamalla nappia joka aamu.

Treenit ei oikein kulje (tai siis... en vaan jaksa mennä) ja ruokavalio on retuperällä. Voisin käydä kevätunille. Herättäkää minut sitten, kun lumet on sulaneet, kiitos!


*) Ajattelin ensin kirjoittaa Oscar-valvojaisaiheisen bloggauksen silloin yöllä, mutta en sitten siihenkään jaksanut vaivautua. Olen niin huono. Seurasin kyllä Twitterissä gaalan kommentointia koko yön ja se teki kaikesta niin paljon hauskempaa. Järkyttävintä yössä olivat ehkä väkivaltainen tissiasu ja Nelosen kommentaattorit. Ihmettelin myös mitä on tapahtunut Renee Zellwegerin silmille ja miksi Kristen Stewart on kuin väkisin lavalle pakotettu emopunkkari, joka vetää crackia? Ja miten on mahdollista, että Barbra Streisand on jo 70-vuotias?!!