Laiska, tyhmä ja saamaton

"Nauru on tärkeä asia kahden ihmisen suhteessa.
Ja itku. Ikävystyminen alkaa jos toinen puuttuu."
~ Simone Signorent ~

Ja sitten seuraa kaiken kattavaa raporttia terveydentilastani...

Sain tänään kuulla verikokeiden tuloksista. Kilpirauhasen arvo oli aivan normaali, kuten osasin odottaakin heidän sanovan, hemoglobiini oli ok, mutta valkosolut olivat hieman koholla. Siihen kai voi olla syynä melkein mikä tahansa, eikä se ole kovin huolestuttavaa. Menen kuitenkin joku päivä uuteen verikokeeseen, jossa tsekataan nuo valkosolut. Tuo kilpparihomma jäi kyllä arveluttamaan minua. Jos nyt en ihan väärin muista, niin se terveydenhoitaja sanoi sen S-TSH -näytteen arvon olevan 4,5. Jossain nettisivuilla sanotaan, että normaali arvo on 0,2-4,5, jossain toisaalla 0,4-4, joku sanoo että yläraja olisi nykyään laskettu jopa 2,5:een ja joku on saanut lääkityksen, kun arvo on ollut 3,1. Eli hiukkasen sekavaa, etten sanoisi. En mitenkään välttämättä halua sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta jotenkin ottaa pattiin nyt. En tiedä mitä sitä nyt tekisi, lähtisikö yksityiselle vaatimaan oikeutta (no yths on yksityinen, mutta se on kuitenkin yths eikä mikään "oikea lääkäri") vai tyytyisikö tähän tulokseen. Noita oireita kun lukee ympäri nettiä, niin löydän itseltäni niistä ainakin puolet. Päällimmäisenä kuitenkin väsymys, palelu, kuukautisten epäsäännöllisyys (tai olemattomuus) ja olen oikeasti ruvennut unohtelemaan asioita ihan älyttömästi, kuten nyt vaikka lieden päälle tai vuokranmaksun. Nyt on kyllä jo niin luulosairas olo, että varmaan parempi olla selittämättä niistä oireista sen enempää.

Sain sen yökiskonkin tänään hammaslääkäristä ja seuraavan yön nukun sitten ensimmäistä kertaa sellainen muovikappale suussani. Saapa nähdä kuinka onnistuu. Odotin sen olevan pehmeämpää materiaalia, mutta sehän onkin ihan kovaa muovia. Mutta kaipa siihen tottuu. Sain myös itselleni kipsivalokset leuoistani. Kuva niistä nähtävillä kuvablogin puolella, jos kiinnostaa. Näenkin niissä jo oikein loistavan keskustelun avauksen tuleviin illanistujaisiin kotonani. Ne leuat voisi asettaa jonnekin hyvin näkyvälle paikalle, esim. ruokapöydälle, ja muovailla vielä punaisesta muovailuvahasta kieli sinne väliin.

Tuosta Kauhajoen eilisestä jutusta on ihan hiukkasen mainittava. Minua vähän ihmetyttää ja huvittaa tässä keskustelussa se, miten nyt jauhetaan lasten ja nuorten internetin käytöstä ja presidenttikin antoi neuvon, että vanhempien pitää vahtia mitä lapset tekee netissä. No joo, kyllä varmasti, mutta kun tuo Saari oli kyllä jo ihan aikuinen yksikseen asusteleva mies. Minä en ainakaan ihan äkkiä siinä iässä olisi enää lähtenyt tekemään äidille tiliä nettisivuista, joilla surffailen. Ei 22-vuotiasta voi enää vahtia äiti, isä, opettaja tai sen enempää kouluterveydenhoitajakaan. Ja tänään kaupassa kuulin, kun pari keski-ikäistä naishenkilöä keskusteli siellä kovaan ääneen, että miksi netissä edes sallitaan semmoiset sivut, sellaisia ei pitäisi sallia ollenkaan! (Mistä lie sivuista olikaan kyse, mutta tähän tapaukseen liittyviä todennäköisesti). On helppo huomata se sukupolvien välinen kuilu tässä, koska jostain syystä keski-ikäiset tai vanhemmat ihmiset kuvittelevat, että internetiä pystyttäisiin jotenkin sensuroimaan tai rajoittamaan. Tai no, pystytäänhän sitä, ei tarvitse ottaa mallia kuin vaikkapa Kiinasta.

Tässä on nyt kauhean kivaa etsiä syyllistä poliisista ja vanhemmista ja internetistä, mutta jälkiviisaus on niin tosi helppoa. On hirmu hyvä, jos tämmöisistä tapauksista seuraa edes jotain positiivista ja vaikkapa mielenterveyshoitoon annetaan enemmän rahaa, mutta mielestäni tässä on nyt kyllä jo paska turahtanut housuun. Silloin 90-luvun alun laman aikaan, kun tehtiin säästöjä ja leikkauksia ties mistä, niin varmasti joku viisaampi sanoi silloin että tätä satoa niitetään vielä joskus, mutta eipä sitä silloin tarvinut murhehtia. Jotenkin vaan vaikea nähdä, että tätä kehitystä pystyttäisiin enää mitenkään pysäyttämään. Paitsi ehkä poistamalla kaikki aseet maailmasta ja laitamalla kaikki ihmiset formaldehydiin lillumaan. Melko realistista, eh? En tiedä olenko jotenkin kauhean kylmä ja tunteeton, mutta minä en ainakaan pysty olemaan kauhean järkyttynyt ja surullinen tuon eilisen tapauksen vuoksi. Olen kyllä pahoillani niiden puolesta, joita tämä on koskettanut lähemmin, mutta en voi alkaa surra jokaista väkivaltaisesti kuollutta ihmistä, muutenhan tässä sekoaisi polla. Elämä on. Ehkä kaikista eniten näissä tällaisissa tapauksissa kauhistuttaa se, että sitä ei ikinä voi tietää koska se hullu sattuu omalle kohdalle.

Nukuin muuten tänään kahdet päikkärit. Melko epätavallista!

Oops I did it again

"Kahdesta pahasta valitsen aina sen
jota en ole vielä kokeillut."
~ Mae West ~

Noin teepussini minulle äsken virkkoi.

Kävin tänään aamulla vihdosta viimein siellä verikokeissa. En olisi kyllä muuten päässyt aamulla ylös sängystä, mutta kun olin illalla pyhästi luvannut eräälle taholle meneväni, niin pakkohan se sitten oli. Kerta olin luvannut, nih. Minulta otettiin se kilpirauhashässäkkä ja sitten joku yleinen verenkuva myöskin. Ensi viikolla täytyy sitten soitella tuloksista. Kauhistus jos sieltä löytyykin jotain kauhistuttavaa! Tai vielä enempi kauhistus, jos ei löydy mitään. No, odotellaan...

Labrareissun jälkeen menin oitis Stockmannille aamukahville. Olin hiukan järkyttynyt, että Stockmann ei ollut edes auki vielä siihen aikaan kun olin liikenteessä. Sitä ei usein satu nimittäin. Mutta onneksi se Deli oli kuitenkin auki, joten saatoin käydä hörppäämässä kahvia ja syömässä aamupalaa. Aikomukseni oli siis löytää itselleni helppohoitoinen lemmikki (= kasvi), mutta Stockalla oli ihan tyhmiä viherkasveja vain. Onneksi Sokokselta löytyi sitten Bärtil! Valitettavasti Sokos on niin kovin lähellä Indiskaa... Bärtilhän siis tarvitsee aluskupin, jossa on koko ajan vähän vettä. Päätin hommata hänelle arvoisensa alusen ja suuntasin sinne Indiskaan. Ja voi ei... Arvaatteko miten kävi? Niinpä. Homma riistäytyi käsistä. No en ostanut kuin vain (?) kaksi neuletta ja sitä paitsi ne olivat ruskeasävyisiä, mikä on todella omituista koska en ikinä käytä ruskeaa. Mutta kun ne oli niin ihania! Taas. Toinen niistä oli sellainen, jota aiemmin jo sovittelin siellä, mutta ei ollut sopivaa kokoa. Nyt oli. Ja toinen oli sellainen jota en viime viikolla Indiskaan hairahtaessani ainakaan ollut nähnyt ollenkaan. Indiska alkaa kyllä olla minulle vaarallinen paikka. Voisiko joku vahtia, etten mene käymään siellä nyt muutamaan viikkoon?

Olen tässä nyt tutustunut Bärtilin hoito-ohjeisiin vähän tarkemmin. Eiköhän me tulla ihan hyvin toimeen keskenämme. Bärtilin pitäisi talvehtia noin kolme kuukautta, jolloin se pitäisi sijoittaa ehkä jopa jääkaappiin. Siellä se sitten rupsahtaa ja näyttää kuolleelta, mutta talvehdinnan loputtua se kasvattaa uudet loukut. Kunpa vielä löytäisin sille hyviä saaliita aina välillä jostain. Ja voi sitä iloa, kun Bärtil pyydystää ensimmäisen saaliinsa itse! Toivottavasti olen kameran kanssa lähettyvillä sillä hetkellä.

Tämä bloggeri nyt jotain kiukuttelee eikä suostu tallentamaan tätä tekstiä. Toivon mukaan julkaiseminen edes onnistuu. Meinasin oikeastaan säästää tämän huomiselle, mutta pakko kai tämä on pukata nyt saman tien ilmoille, kun ei tämä tallennukaan mihinkään. Nyt kaikki saa tietää, ettei minulla ole elämää, kun postailen tähän aikaan perjantai-illasta. Mutta kun Sopranoskin...

Hyvää viikonlopun alkua kaikille!