Crazy Cat Lady strikes again

Joku oli tullut tänne blogiin hakusanoilla "onko tallinnan amurinleopardin pennut erotettu emosta".

Hakulause oli sen verran huomiotaherättävä, että rupesin ottamaan asiasta selvää. Kaivelin vähän erinäisiä lähteitä ja lopullinen päätelmäni on, että ilmeisesti ei ole erotettu. Ilmeisesti isipantteri Freddi on vaihtanut väliaikaisesti paikkaa äitipantteri Darlan ja tyttöjen kanssa. Ja tähän on ilmeisesti syynä jotkut huoltotoimenpiteet, joiden kannalta on parempi, että vanhempi ja rauhallisempi Freddi on "isolla pihalla". Kuten huomaatte, tämä on tiukkaa faktaa. Ehkä.

Mahdollista kuitenkin on, että joskus talven aikana pennut erotetaan emosta, sillä kuten edellä mainitsin, Freddi on jo aika vanha eikä sillä välttämättä ole siitosvuosia jäljellä enää montaa. Ja amurinleopardeja on niin vähän, että jokainen siitosmahdollisuus on hyödynnettävä. Luonnossahan leopardit kai kasvattavat poikasiaan sen 1,5 vuotta, jonka jälkeen pennut lähtevät omille teilleen. Mutta onhan nuo vielä ihan liian pieniä räppänöitä ollakseen ilman emoa!

Tässä vähän videokuvaa tämän vuoden pennuista. Voi hellanduudelis mitä luttanoita!!!

Yks kaks koli neli, kaik yhes koos!

Tytöt on vähän kasvaneet. :) (Klik, kuva isommaksi!)

Tämmöisiä ne olivat vielä heinäkuussa nimenannon aikaan.

Alempi kuva Tallinnan eläintarhan sivuilta, ylempi kuvakaappaus täältä. Ulkokameroita voi tsekkailla täältä.

Leopardikevennys

Ylisöpöä masuttelua!!!

Kissaeläimen vatsa on kyllä jotain sellaista, mitä ei pysty vastustamaan. Ja varsinkin pennun. Pikku pallomaha. Sitä on pakko rapsuttaa. (Tosin, kissattomille tiedoksi, ei kannata mennä rapsuttamaan kissan vatsaa ilman lupaa. Silloin tulee kynsistä. [Ja joskus tulee kynsistä luvan kanssakin.] Kissa paljastaa vatsansa sinulle vain, jos luottaa sinuun.)

Tuon amurinleopardin pennun horjuva tassuttelukin on kyllä niin söpöä, että sen seuraaminen suorastaan sulattaa sydämeni. Voi, jos ihminenkin voisi synnyttää noin söpön jälkeläisen, eikä sellaista kirkuvaa vaaleanpunaista karvatonta kakkakäärylettä. Lisääntyisin oitis! (Anteeksi ystävät, teidän jälkikasvunne on kyllä leopardinpentusöpöjä, mutta noin yleisesti ottaen ihmislapsi ei ole mikään luonnon mestariteos.)

Enimmäkseen älytön

Hattupäinen Aino innoitti minut katsomaan pitkästä aikaa hakusanoja, joilla tänne blogiin tullaan. Tässäpä vähän faktatietoa aiheesta.

Hakusanoista pitkällä aikavälillä yksi suosituimpia on Brandon Boyd. Enkä ihmettele. Siksipä tässä tytöille, ja miksei pojillekin, vähän silmäkarkkia.

Noin, olkaa hyvä! (Mielettömät viikset tossa alimmassa kuvassa, hahahaa...)

Ja sitten muita viime aikojen hakusanoja:

• kas kuusen latvassa (oksien alla on peesä pienoinen oo-ooravalla)
• tissien hieronta (tähän en osaa antaa mitään ohjeita)
• rinnat paljaana (ah, rinnat, nuo ikiaikainen kiinnostuksen kohde)
• juonipaljastuksia 2009 (no se vuosi meni jo, joten mehän kaikki tiedetään mitä tapahtui)
• misterjukka (tuota... en tunne)
• mummoseksi (tääkin on aika klassikko hakusanaksi)
• mistä johtuu heikottava olo (no siihenhän voi olla monia syitä, kuten vaikka alhainen verenpaine tai on unohtunut syödä tai sitten oot vaan kipeä)
• mieshieroja (olin joskus mieshierojalla ja se piti epäilyttävää maiskutusta)
• pitkä mustelma peniksessä (auts)
• tarja thurman (en tunne tätäkään)
• miesten hiuspanta (köh... mähän rakastan pantapäisiä miehiä...)
• oven sijasta verhot (toimii varmaan muualla paitsi ulko-ovessa, tai vessan ovessa)
• banaani kärpäsloukku (en lähtis ainakaan syöttämään sille banaania)

Sellasta settiä. Tosi fantsua.

Ps. Onpa ärsyttävää kun tuo blogin seuraajat -kilke sahaa edestakaisin tuossa 60 lukijan molemmin puolin. 58 - 59 - 58 - 59 - 60 - 59 - 60 - 61 -60... Koittakaa nyt päättää! Kuka ensin klikkaa sitä "lue tätä blogia" ja sitten hetken päästä peruu sen? Onko se jotain jaloilla äänestämistä, kun juttujen taso ei miellytä. Mur!

Se ei skulaa joka skagaa

Bärtilin ystäville uutisia! Laitoin tuossa jokunen päivä sitten Bärtilin vihdoin hibernoimaan elikäs talviunille. Olen hiukan huono omistaja, mutta en ole kovin tarkkaan jaksanut ottaa selvää miten kärpäsloukkua pitäisi hoitaa talvilevon aikana. Se on nyt jääkaapin vihanneslaatikossa ja tuollaisessa pakasterasiassa, jota en ole sulkenut täysin tiiviisti. Arvelen Bärtilin tarvivan kuitenkin happea. En yhtään tiedä pitäisikö sitä kastella vai olla kastelematta levon aikana, enkä jaksa tai muista ikinä googlata asiaa. Niin että jos täällä on nyt jotain kärpäsloukkuasiantuntijoita läsnä, niin hyviä neuvoja otettaisiin nyt vastaan mieluusti.




Varasin eilen illalla hetken mielijohteesta ja Aimon kirjoituksen innoittamana itselleni ajan kampaajalle. (Nettivaraus on aivan älyttömän kätevä, kun voi vaikka keskellä yötä järjestää itselleen ajan kampaajalle seuraavana päivänä!) Tätä tukkaahan oli jo aika valtavasti ja oloni alkoi olla hetkittäin melko tukalakin sen kanssa, vaikka se olikin ihan kiva pitkänä. Siis tosi pitkänä. Mitään before-kuvaa en älynnyt ottaa, mutta tässä on kuitenkin after-kuva.




Kävin kampaajan jälkeen siinä vähän ruokaostoksilla Sokoksella (vaihtelu virkistää, harvoin siellä tulee käytyä ruokaostoksilla) ja nyt olen suomalaisen muotoilun sekä mainonnan uhri. Ostin Plupin. Nimittäin oikeasti... Kuka voi muka vastustaa tuon näköistä vesipulloa, vaikka se onkin Stefan Lindforsin suunnittelema? Ja siitä sentään menee 10 senttiä Itämeren hyväksikin. Aivan mieletön sekä uusi rakkauteni!




Huomiseen, höpönassut!


Ps. myöhemmin: Blogin tilaajamäärä B-listalla on enää 99, joten sori, gaalaa ehkä joudutaan lykkäämään. Sehän on siis vakio, että jos blogissa mainitsee ääneen jotain tilaaja- tai lukijamääristä, niin B-listalta poistuu välittömästi 2-3 tilaajaa.

"Ens kerral mää oon äiti"

Tuo pikkupoika tuossa alla olevassa mainoksessa on kerrassaan niin suloinen, että sydämeni suorastaan sulaa joka kerta kyseisen mainoksen tullessa telkkarista. ♥♥♥





Now with subtitles.

Silmäherkutus (eilisen vastapainoksi)

Tiedättekö mistä tietää, että on katsellut liikaa Big Brotheria? No siitä, kun näkee yöllä unessa olevansa Tero. Samassa unessa kyllä myöskin jouduin tuuraamaan Radio Rockin toimittajaa noin tunniksi sairastumisen vuoksi (itsenäni siis, en Terona). Sinänsä ihan unelmajobi (kelatkaa, saa soittaa radiossa sitä mistä itse tykkää!), mutta kaikki levyni olivat kadonneet jonnekin eikä kyseisellä radioasemalla ollut niin kehittyneitä laitteita, että olisi voinut soittaa mp3-muodossa olevia kappaleita. Se oli kauhea tilanne. Onneksi joku niistä toimittajista tuli sitten tunnin päästä pelastamaan minut tilanteesta.

Kuuntelin tuossa päivällä Incubusia ja huomasin ihan sattumalta, että kyseisen bändin laulajahan on ihan valtaisan söötti (alla kuvassa jonkinlaisessa jooga-asennossa ja yllä ihan muuten vaan).

Brandon Boyd

Olen aiemmin nautiskellut heidän kappaleitaan vain korvien kautta enkä ole laisinkaan tiennyt, että tarjolla olisi myös silmänruokaa. Ehkä jopa enemmän silmien kuin korvien, koska Incubus on ehkä hitusen liian rauhallista minun makuuni. Ainakin niin, että kuuntelisi putkeen sitä. Pari kappaletta silloin tällöin on oikein sopiva annostus.





Huomenna hammaslääkäriin...

Ps. Tuo tunniste "bb" sopii muuten tässä postauksessa sekä Big Brotheriin että Brandon Boydiin!

There's something inside me and I know it's good

Tänään oli sellainen hetki, kun toivoin olevani yhä 15-vuotias. Bussissa nimittäin minua vastapäätä istui niin jumalattoman söpö teinipoika, että mp3-soittimenikin sai jonkun halvauksen. Jotkut teistä ei varmaan hämmästy jos kerron, että sillä pojalla oli ruskea kihara tukka ponnarilla ja mustat aivan järkyttävän pitkät ripset. Tiedän kyllä, että se tyyppi asuu täällä meillä päin ja kuolaisin sitä enemmänkin, mikäli se ei olisi laitonta. Tai no, ehkä jättäisin sen ihailun sellaiselle kissanpentu-tasoiselle söpistelylle. Poika teki itsensä ihailusta vieläpä melko helppoa, koska ei sen bussimatkan aikana vilkaissut kertaakaan minuun päin. (Ainakaan niin että olisin huomannut, en nyt sentään koko aikaa tuijottanut). Ja siinä sitten räpelsin mp3-soitintani, joka yhtäkkiä lakkasi tottelemasta käskyjä, kai sekin oli ihan että OMG ja lääh ja sellaista. Oli pakko irrottaa akku soittimesta, että se ylipäänsä sammui ja uudelleenkäynnistyksen jälkeen näytölle sitten tuli jotain että "clean all" tai "format all" ja muuta pelottavan näköistä. Sammutin sen sitten ja olin ihan tuskissani, koska bussissa oli kuuma ja matkustin selkä menosuuntaan, joten aloin voida pahoin, enkä voinut edes kuunnella musiikkia. Hetken päästä uskalsin uudestaan käynnistää soittimen ja sillä kertaa se sitten ilmoittikin "re-building library", jonka jälkeen se lähti pelittämään ja matka saattoi jatkua taas leppoisissa tunnelmissa.

Sain tänään aamulla muuten vastauksen Arla Ingmannilta tuosta ikävästä jugu-välikohtauksesta. Viesti alkoi pahoittelulla, "ettei tuote vastannut odotuksianne." Tuo kuulosti vähän hassulta, koska harvempi varmastikaan odottaa jugurtin olevan homeessa kun sen kaupasta kotiin kiikuttaa. Sain kuitenkin ihan järkeenkäyvän selityksen kannen virheellisestä saumauksesta, jonka johdosta homeitiöitä on päässyt purkkiin sisälle. Lupasivat laittaa palautteen eteenpäin tuotantoon ja lähettää minulle postissa hyvityskortin. Jolla voin ostaa lisää Ingmannin jugurtteja. Nam! No ei vaan, aion kyllä pysyä jatkossakin Ingmannin jugurttien syöjänä, koska tykkään niistä enemmän kuin Valion tai jonkun muun juguista. Valio aina lopettaa ne maut, joista minä tykkään.

Minulla on jotain kiljoona juttuideaa, joista on pitänyt tänne kirjoittaa, mutta ikinä en muka ehdi tai jaksa keskittyä. Loput tuosta perjantaisesta meemistä ja Bärtilin kuulumiset ja myös eräänlainen ihannemies-postauskin on pitänyt tehdä jo ties kuinka pitkään. Ehkä huomenna toteutan ainakin jonkun noista.

Sitä odotellessa... Moi!

Söpöilyä

Olen tänään skannaillut vanhoja valokuvia omilta lapsuusvuosiltani. Kuvissa kaikki on niin ihastuttavan retroa, että noilla tavaroilla varmaan voisi pistää rahoiksi tänä päivänä, mikäli olisivat vielä tallessa ja ehjinä. Mitä eivät tietenkään ole. Mutta tämä kuva oli niin suloinen, että on pakko laittaa se tänne.



Kuvassa tietysti minä ja Minja joskus vuoden -79 loppupuolella.

Otan riskin ja julkaisen tämän täällä ihan sensuroimattomana, koska minua (saati sitten Minjaa) tuskin tuosta kovin helposti tunnistaa (paitsi äiti, toivottavasti äiti ei nyt törmää tänne, ääk!). Hymiö. (Näytän muuten melko blondilta tuossa kuvassa, mikä ei taida olla ihan totuus).


Ps. Huomenna on luvassa loput kuvat sen yhden postauksen ehdotuksista. Otin ne jo tänään, mutta en ole vielä jaksanut väsätä niistä postausta.

Olinpa nuori ja kaunis kerran minäkin

En ole oikein ehtinyt bloggailla tänään, koska ostin tällä viikolla itselleni monitoinikoneen. Se kopioi, tulostaa, skannaa, valmistaa päivällisen, imuroi, pesee pyykit, kertoo kellonajan, lämpötilan ja ilmanpaineen, tiskaa astiat ja iltaisin kehrää sylissä.

Olen skannerista innostuneena katsellut ja skannaillut vanhoja valokuvia, ja huokaillut samalla, että olisinpa vieläkin noin nuori ja kaunis (?) kuin olin kuusi/kahdeksan/kymmenen vuotta sitten. Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Oho, nyt lähti mopo käpälästä...

Niska-leuka-purentaosastoni on ollut eilen ja tänään aivan helvetin kipeät. En tajua. Jotenkin kielikin on ollut ihan väsynyt välillä. Ja kuukausi vielä ennen kuin saan sen yökiskon...

Loppuun vielä kuva-arvoitus siitä mitä teen huomenna!

+

=

Kuka arvaa?

Well shake it up baby now, twist and shout

Söpöilyä tiistaiaamulle.





Tsih!


Ps. Tuon videon chinchillan nimi on muuten Mittens. Aika julmalla tavalla hauskaa. :D


Hmph, YouTubessa on nyt jotain maintenancea, ei lähde minulla ainakaan pyörimään tuo video. Jos ei toimi, niin katsokaa täältä.