Jotkut ihmiset ovat kuin luotuja siihen, että ne saavat yhdellä sanalla pilattua toisen päivän. Eikä kyse ole edes siitä mitä sanoo, vaan miten sen sanoo. Minulla oli ihan hyvä aamu. Nyt vituttaa kuin pientä eläintä. Joskus harmittaa, etten ole sitä tyyppiä, joka napauttaa välittömästi takaisin samalla mitalla ja vähän enemmälläkin. Todennäköisesti omalla luonteellani pysyy kuitenkin paremmin väleissä ihmisten kanssa. Ainut ongelma on vaan se, että kerään sitten sisääni tämmöistä vihapalloa. Sopii toivoa, ettei se lähde jossain vaiheessa purkautumaan.
Viime yön yöunet jäivät hiukan katkonaisiksi, kun joskus kahden aikaan ukkosukko päätti tulla riehumaan kaupunkiin. Paukkeen hiljettyä sain nukuttua ehkä vartin, kunnes ukkonen teki encoren. Mutta saman kokivat varmasti suurin piirtein kaikki, joten en viitsi kuvailla ukkosen paisketta sen enempää.
Ei ole enää mitään blogattavaakaan juuri. Tämä blogi alkaa näivettyä pelkäksi kuvablogiksi, kun mitään ei enää viitsi tai jaksa kirjoittaa. Kaikesta vähänkään kiinnostavasta joutuu joko selittelemään irl tai sitten vänkäämään kommenttilaatikossa. En jaksa kumpaakaan.
Anteeksi vaan, olen pahalla tuulella.
Ps. Postauksen kuva (saati otsikko) ei sitten ole mikään kehoitus teille lukijoille. Antakaa palaa, avautukaa. Jaettu vitutus on kaksinkertainen vitutus.
