Sorppa

Pahoittelen, että tuo joulutarina on nyt vähän vaiheessa, mutta olen ihan überväsy. Kyllä se vielä ennen aattoa kuitenkin ratkeaa. Ei paniikkia!

Olin töissä tänään ja sen jälkeen tapasin yhden kivan tytön. Olen muuten nyt jouluhauen onnellinen omistaja. Se on ihan aito Annikki ja tahkoan sillä vielä omaisuuksia. Paitsi etten aio myydä sitä, lällällää. Meidän piti käydä syömässä japanilaisessa ravintolassa, mutta sielläpä perhana olikin yksityistilaisuus. Mentiin sitten siihen viereiseen thaimaalaiseen syömään ja olipa muuten tosi hyvää ruokaa! Positiivinen ylläri sinänsä, kun en ole tainnut ennen thaimaalaista sapuskaa syödäkään. Ja vatsa rutisee tyytyväisyyttään.

Se pöllö juttu muuten, se mistä avauduin tuossa tiistaina, niin kaikki on ihan ok nyt. Joko se kaikki oli vain korvieni välissä tai sitten ei, mutta viime päivät on ollut taas kivvaa. Alles ist gut, kuten saksalaiset ehkä sanoisivat (mikäli tuo meni oikein). Paitsi itse en kyllä ole älyllä loistanut tässä ihan kauheasti (opin tänään töissä esimerkiksi, että joskus kannattaisi ensin ajatella ja sitten vasta puhua), mutta laitetaan se vaikka väsymyksen piikkiin. Ärsyttävää, kun en viitsi kirjoitella asioista niiden oikeilla nimillä, mutta kun olen hiukan vainoharhainen kuka tätä lukee tai on lukematta.

Tänään voisi tietty mennä vähän aikaisemmin nukkuzzzZZZzzz...

Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo, pingviinit on täällä joo...

Pikainen apdeitti viime päivien tapahtumista, kun ei tuossa eilen ehtinyt kirjoitella eikä oikein tänäänkään ehdi...

Meillä oli eilen sellaiset hyvin salaisen sisäpiirin Tampereen blogityttöjen hyvin salaiset pikkujoulut. Paikalle pompsahteli itseni (kyllä, minäkin olin siellä) lisäksi Annikki, Mimmu, Minja ja Sirenita. Nyt se on sitten virallista, ja teidänkin on kaikkien hyvä tietää tämä, että me olemme kaikki hirveän ihania, kivoja ja ennen kaikkea hauskoja ihmisiä. Ainakin omasta mielestämme. Sirtsu saa tietysti parhaat arvostelut, koska toi kaikille joululahjat ja juotti meidät kauniiksi. Mutta siis ihan vakavasti sanoen minulla ainakin oli tosi kiva ilta. Yllättäin siinä meni melkein kahdeksan tuntia ihan hujahtaen, kun oli mukavaa. Pelattiin Trivial Pursuitia (kukas sen voittikaan, etten vaan olisi ollut minä...) ja saatettiin jopa mennä sinne paikkaan nimeltä humala. Onneksi käytiin syömässä vielä ennen kotiin lähtöä, niin nyt ei ole ollenkaan huono olokaan, mikä on aika hämmentävää sen alkoholimäärän jälkeen. En kyllä yhtään muista paljonko tuli juotua, en tiedä onko neljä ISOA siideriä (tuopit olivat aivan piripintaan) optimistinen vai realistinen arvio, mutta niiden lisäksi sitten vielä yksi fisu ja kaksi salmaria. Vatsani tuli kyllä yöllä aivan hirveän kipeäksi, mutta kaipa se parani nukkuessa ja kun otin vähän maitohappobakteereita nukkumaan käydessä. Vatsalleni ei yleensä sovi ruotsalainen siideri, ja nyt epäilen ettei sovi englantilainenkaan, mutta oli se hyvää kyllä. Black Rat on muuten se siideri. Hyvää!

Nyt pitäisi tässä sitten selvitä ruokakauppaan ja takaisin. Ulkona sataa, plääh. Sitten sen jälkeen pitäisi miettiä, että mitä sitä söisi ja missä, ennen kuin suuntaan nokkani kohti jäähallia ja sellaisia rumia naamariin pukeutuneita hevisetiä. Slipknot siis. Ja Children of Bodom, josta jotkut teistä ehkä muistavatkin etten tykkää (raportoin, jos selviän siitä kurimuksesta hengissä), ja kolmas bändi on Machine Head, josta ei ole oikein ennakkokäsitystä, mutta toivon että se on edes parempi kuin CoB.

Sellaista tänne tänään. Mitäpä sinulle kuuluu?


Ps. Postauksen kuva täältä.

Girls, girls, girls

Meillä oli eilen blogityttöjen ilta. Kutsuttuja oli jokunen tyttö ja Wille, luonnollisesti. Paikalla meitä sitten loppujen lopuksi oli vain kolme: minä, Annikki ja Alcinoe. Lopuille ei ajankohta sopinut tai olivat muuten vain kadonneet kuin pieru saharaan (mitäpä sitä suotta ilmoittamaan, jos ei ehdi/jaksa/pysty [ei pahalla]). Mutta meillä olikin varmaan paljon kivempaa kolmistaan (eikä me enää lueta teidän muiden blogeja [ei pahalla, haha]). Olikohan tämä nyt sitä sarkasmia? Minulla ainakin oli kiva ilta ja oli loistavaa nähdä Alccis livenä kaikkien näiden vuosien (tai no ainakin vuoden) jälkeen. Alccishan oli livenä oikeastaan juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Ja eihän se kaikki edes ollut pelkän kuvitelman varassa, antennit kun ovat toimineet molempiin suuntiin ja qit olleet kohdallaan. Meillä oli selkeästi joku Japani-teema, koska ensin Annikki pakotti meidät syömään misokeittoa puikoilla (Ihme kyllä saatiin kupit tyhjiksi! Ja ihan ilman haarukoita!) ja sen jälkeen pelattiin (tai ainakin yritettiin pelata) mahjongia. Ihan kiva peli, johon kestää kyllä hetki päästä kunnolla sisälle. En jaksanut eilen olla kovin looginen enkä strateginen, joten en voittanut. (Seli seli...) Kivaa oli, kiitos tytsyt! :) (No niin, joko ylitin ärsytyskynnyksen kiittelemällä ja kehumalla toisia bloggaajia, joille voisin kertoa tämän ihan privanakin?)

Lueskelin tänään ystäväkirjaani ja löysin sieltä uusia vastauksia! (Kiitos kaikille vastanneille ja loput: riprap vastailemaan!) Vastausten innoittamana päädyin kuitenkin Amazoniin shoppailemaan. Tilasin kaksi kirjaa, joista toinen oli hyvin edullinen kirja ja toinen oli aivan helvetin kallis. Ilmeisesti sitä on sen verran vähän liikenteessä, että siitä voi pyytää mitä vain. Suomesta kyseistä kirjaa ei ainakaan löydy mistään. Mutta kerron noista kirjoista enemmän sitten kun ne saapuvat. Pelkään, että jos hehkutan etukäteen, niin joku menee rökälemäisesti pieleen, eikä kirjat koskaan saavu! No, visa siinä vähän vinkui, mutta rahan menoahan ei voi estää...

Sain tänään kännyyni kuvia ystävän muutaman päivän ikäisestä pojasta. On se vaan jotenkin... ei sitä pysty edes käsittämään. Välillä on ihan pakahduttava olo, vaikken ole vielä edes tavannut sitä pikku kaveria. Enkä minä ole edes mikään erityisen vauvarakas ihminen (niin kuin en aikuisrakaskaan, hah). Missä välissä me kasvettiin oikein isoiksi?

Nyt täytyy kyllä lopettaa tai menee ihan hemppikseksi! Sitä paitsi nälkä kurnii.

Hej på er alla!