Minä minä minä minä minä!

Sain tässä taannoin tällaisen kunniamerkin sekä LittleB:ltä että Acatalta. Lämpimät kiitokset molemmille!

Ja kuten nykyisin on tapana, niin näiden prenikoiden mukana tulee velvollisuuksia:

The Rules 

1. Nominate 15 fellow bloggers. 

2. Inform the bloggers of their nominations. 

3. Share 7 random facts about yourself. 

4. Thank the blogger who nominated you. 

5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Huh huh. 15 bloggaajaa on kauhea määrä. En ole viimeiseen sataan vuoteen jaksanut koskaan jatkaa näitä, mutta katsotaan. Ensin kuitenkin ne randomit faktat, jos saisin jotain itsestäni irti. Sitä on tainnut tässä yli viiden vuoden bloggaustaipaleen aikana kertoa kaikki vähänkin kiinnostavat asiat itsestään (tai sitten niitä ei edes ole).

1. Saan veronpalautuksia tänä vuonna ruhtinaalliset 8 euroa ja hilut päälle.
2. Olen onnistunut pudottamaan painoa kahdessa viikossa kaksi kiloa. Kesäkunto 2021 here I come!
3. Lauri Porra on luultavasti elämäni mies. Hän ei vain tiedä sitä. Ehkä kerron sen hänelle sitten kesällä 2021 (kts. edellinen kohta).
4. Rottinkinen joulutähti roikkuu vieläkin ikkunassani. Sen pois ottaminen on aina niin raskasta. Vaatisi jakkaraa ja tavaroiden siirtelyä ikkunan edestä... Oliko se helatorstai, mihin mennessä joulukoristeet pitää olla otettuna pois?
5. Kynteni ovat aivan liian pitkät tällä hetkellä. Inhoan pitkiä kynsiä (itselläni). Raavin niillä itseäni vahingossa aina ja jotenkin koko sormenpäitä alkaa jomottaa, kun kynnet ovat liian pitkät. En ole saanut leikattua niitä kuitenkaan, vielä. Tämä kirjoittaminenkin on hankalampaa pitkillä kynsillä. Ja pitkät kynnet voi taittua helposti. Yäk.
6. Inhoan inhoan inhoan kotimaisesssa musiikissa kaikkia näitä huokailevia ja ulisevia naisartisteja (Chisu, Jippu jne.) tai sellaista iskelmämusiikkikamaluutta (Juha Tapio, Tuure Kilpeläinen jne.), jota suurin osa porukasta tykkää kuunnella (vai mistä muusta syystä niitä soitettaisiin radiossa jatkuvasti?). En saa yhtään niin pahoja inhonväristyksiä, kun kuulen jotain kotimaista hiphopia tai reggaeta. Paitsi se Sokka irti on jopa cheek-asteikolla mitattuna erittäin huono biisi.
7. Aion mennä tänään tunnin syvävenyttelyyn. Venyttely on mukavaa.

No niin. Sitten pitäisi laittaa vahinko kiertämään: Mymskä, Elegia, Annikki, Puhalluskukkatyttö, Kummitus, Zepa, Neo, Yllätystyttö, Kaukolle ja Ekille yhteinen, Irwikissi, Itkupilli, Kirsikka, Riikka, Nuori Nainen, Piia... Joko siinä oli 15? Olette oikeasti ihan ihania ja ainutlaatuisia jokainen, vaikka tämä vaikuttaakin joltain massapalkinnolta. 

Ja nytkö pitäisi sitten käydä jokaista informoimassa, että palkinto odottaa? Oh no... Sovitaanko niin, että ne jotka huomaavat tämän täällä itse, huutavat kommenttilootassa hep tai jotain, ja lopuille käyn ilmoittelemassa illemmalla, ok? Nyt ei ehdijaksa.

Olet nuori ja kaunis mutta kuka se on kun huutaa

Sekä Mymskä että Yllätystyttö ojensivat suuntaani tällaista prenikkaa.

Kiitos, kiitos! Voitte lopettaa jo taputtamisen. Älkääs nyt, istukaa toki alas. Ihan nolottaa tämmöinen. No niin, kiitos vaan, saanko jo puhua?

No niin. Siis. Kunnian mukana tulee aina myös jotain velvollisuuksia. Tällä kertaa piti kai kertoa itsestään viisi satunnaista asiaa. Sitä kun on viisi (5!!!) vuotta blogannut, niin on aika todennäköisesti kertonut itsestään kaiken vähänkään kiinnostavan. Mutta kokeillaan. Jos olenkin kertonut nuo ennen, niin toivottavasti ette muista sitä.

1. En kuulu kirkkoon, mutta minulla on siitä huolimatta kummilapsi. Pääsin jollain tavalla papin tarkistusseulasta lävitse ja sain jopa todistuksenkin kummiudestani. Olen luvannut opettaa lapselle hyviä pakanallisia arvoja. Vuosia pysyttelin kirkon jäsenenä vain ja ainoastaan siksi, että elättelin toiveita mahdollisesta kummilapsesta. Koska toiveet tuntuivat kuihtuvan kasaan, päätin lakata elämästä valheessa ja alkaa elää oman maailmankatsomukseni mukaisesti. Noin kuukausi kirkosta eroamisen jälkeen tulinkin pyydetyksi kummiksi. Lapsen vanhempia ei olisi vähempää voinut kiinnostaa kuuluinko kirkkoon vai en, joten sain ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kun ensimmäistä kertaa verokortissani luki "ei kirkollisverovelvollinen", kuulostin lähinnä tältä.
   
   
2. Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa ja yritän myös käydä 1-2 kertaa viikossa jossain jumpassa, aina ei tietenkään ehdi tai pysty. Voimaa siis kropasta löytyy, mutta kestävyyttä ei. Joskus iltaisin yksin kotonani saatan salaa taputella hauistani, koska se löytyy nykyisin vaivatta, vaikka ulospäin se ei vielä kaiken tämän eristeen alta näykään. Rakastan sitä tunnetta lihaksissa oikein hyvän treenin jälkeen ja sitä toista tunnetta seuraavana päivänä, kun tietää tehneensä jotain. Jos jostain pitäisi tulla riippuvaiseksi, niin tämä olisi kai hyvä vaihtoehto.
   
   
3. Omistan imurin joka kiljahtelee. Imuroidessa aina tiukan paikan tullen saattaa selkäni takaa kuulua kiljahdus ja sitten joudun hiukan rauhoittelemaan imuriani ja nykimään sitä letkusta lähemmäksi. Tämän lisäksi kahvinkeittimeni huokailee. Haluaisin myös sellaisen näsäviisaan hammasharjan, joka kertoo, olenko harjannut hampaita riittävän kauan ja missä kohtaa olisi vielä parannettavaa. Ja jos tekisin hommani hyvin, niin lopuksi se hymyilisi minulle.
   
   
4. Olen huono ihminen enkä elä niin kuin saarnaan. Olen siis olevinani jotenkin vihreiden arvojen puolesta, mutta kierrätyksessä olen maailman huonoin. Yhden hengen taloudessa tulee niin vähän biojätettä, että sen lajittelu tuntuu turhalta. Jos nyt oikein kovasti mietin, niin biojätteeni taitaa käsittää yhden suodatinpussillisen kahvinpuruja per päivä ja joskus ehkä jonkun satunnaisen banaaninkuoren. Ruokaakin yleensä teen sen verran kuin syön, eli lämmitän jonkun kuraläpän tmv. Lehdet ja muut paperit sekä pahvin kierrätän sekä tietysti pullot, mutta kaikki muu menee yleensä sekajätteeseen, koska meidän taloyhtiössä ei edes ole roskiksia muille. Ei edes nestekartonkipakkauksille. Joo, tiedän, viekää minut vaan saunan taakse ja ampukaa.
   
   
5. Syön todella vähän hedelmiä ja marjoja, koska kirpeyden sietokykyni on todella alhainen. Omenat, mandariinit, viinirypäleet, younameit on yleensä aivan liian kirpeitä minulle. Banaanit, päärynät ja persikat ovat turvallisia hedelmiä. Herneet ei ole liian kirpeitä eikä mansikatkaan yleensä, mutta niiden kausi on lyhyt. Mustikoiden kirpeys on jo siinä ja siinä. Kirpeysrajoittuneisuuteni vaikuttaa myös karkkien syöntiin, mutta niissä on onneksi laaja valikoima myös epäkirpeitä vaihtoehtoja. Tomaattia, ananasta ja kiiviä taas en voi syödä muista, lähinnä terveydellisistä syistä. Niin että koita tässä sitten syödä puoli kiloa päivässä. (Vihanneksia siis, ei karkkeja).

Koska kaikki ovat kai jo saaneet tämän haasteen, niin en rupea tässä nyt jakelemaan tätä eteenpäin. Jos juuri sinä et ole saanut, niin koe itsesi palkituksi, sillä sehän tässä on tarkoituksena, että kukaan ei jää ulkopuolelle ja kaikilla on hyvä mieli.

Will you suck for candy or throw rocks at the machine?

Sain joskus sata vuotta sitten tuollaisen tunnustuksen, tällä kertaa muistaakseni Ofelialta ja Acatalta. (Pahoittelen jos tuli väärät nimet, mutta siitä on kauan!) Velvollisuutena tuli kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa, minkä takia tämä asiaan reagoiminen kestikin, koska hei — miten voi keksiä itsestään enää mitään uutta sanottavaa näiden kaikkien vuosien jälkeen? No tässä kahdeksan tosi satunnaista asiaa.

1. Olen joskus miettinyt, että jos kroppani olisi paremmassa kuosissa, niin voisin elättää itseni seksityötä tekemällä. Oikeasti en sitä varmasti tekisi, onhan siinä ihan hirveitä riskejä kaiken muun epämiellyttävän lisäksi, mutta olisihan se ns. helppo tapa tehdä rahaa. Olen muutenkin sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla itsemäärämisoikeus omasta kropastaan, joten jos sitä haluaa myydä, niin muilla ei pitäisi olla siihen nokan koputtamista. Ihmiskauppa on sitten taas asia erikseen.
2. Samaan itsemääräämisoikeuteen liittyy tämäkin kohta, eli jos ihminen haluaa tunkea kitusiinsa tai suoniinsa huumaavia aineita, niin minun puolestani saisi sen tehdä. Tässä vähän aikaa sitten oli uutinen siitä, kuinka Portugalissa huumeongelma saatiin selätettyä (Hesarin termi, ei minun) poistamalla käytön rangaistavuus.
3. Viime aikoina minulla on alkanut tursuta tuo Roosa nauha -kampanja korvista ja silmistä. Totta kai rintasyövän vuoksi kampanjointi on hyvä asia, mutta entäs kaikki muut syövät? Eikö vaikkapa eturauhassyövän tutkimus tarvitse rahaa? Tai jonkun sukupuolineutraalin syövän tutkimus? Rintasyövästä ja sen tukemisesta on tehty niin trendiseksikäs (ja pinkki) juttu, että oikein oksettaa.
4. Rintoihin liittyen; itse olen aina inhonnut omia rintojani. Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa ja jos plastiikkakirurgia ei olisi kyseisellä alueella niin paheksuttua, niin tekisin niille jotain. Olen tosin harkinnut plastiikkakirurgiaa myös "oikeaan" tarpeeseen. Kehossani sijaitsee melko näkyvällä paikalla suurehko arpi, josta haluaisin päästä eroon.
5. Minulla ei röntgenkuvien perusteella ole toisella puolella leukaa ollenkaan viisaudenhampaita. Toiselta puolelta ne löytyvät, mutta eivät ole puhjenneet vielä(kään). Minulla on yhä myöskin yksi maitohammas suussani.
6. Olen melko varmasti jossain edellisessä elämässäni näytellyt mykkäelokuvissa. Pianomusiikista tulee niin vahvasti sellainen tunne kuin sen kuuluisi soida taustalla elämässäni.
7. Aivastelen salmiakista ja muista väkevämmistä namuista. En pysty flunssassa syömään kurkkupastilleja, koska sen lisäksi, että ne maistuvat pahalta, ne myös lisäävät aivastelua entisestään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aivastaa ja niistää ja aivastaa ja niistää, kun nenä on jo valmiiksi kipeä.
8. Osaan äidinkieleni lisäksi yhtä kieltä hyvin ja ainakin kuutta kieltä tosi välttävästi. Olen siis hajauttanut jo valmiiksi huonon kielipääni sen sijaan, että olisin opetellut vain pari kieltä hyvin. Sama kuvaa kai koko elämääni: Osaan kaikkea vähän, mutta mitään en kunnolla.

Sure you know how to drive this thing

Tuhannet kiitokset kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille. Olette ihan uskomattoman hyväsydämisiä, empaattisia ja kauniita ihmisiä. En jaksanut vastata kommentteihin yhteisesti enkä erikseen kenellekään, mutta jokainen sana on painettu korvan taakse ja muutaman vuoksi vuodatettu kyyneliäkin.

Sitten jotain vähän kevyempää välillä.

Sain Ofelialta tuollaisen ruusukimpun, kiitos vaan kovasti. Ja kuten nykyisin tuntuu tapana olevan, niin tunnustuksen myötä täytyy (saa) vastailla kysymyksiin.

1. Lempiruoka: Olen nykyisin aika kaikkiruokainen (miinus ruoat, joissa on verta tai sisäelimiä), mutta kyllä varmaankin joku oikein hyvä pihvi on parasta. Olen syönyt myös hevosen ulkofilepihvin. Ei sillä, että se olisi lempiruokani, mutta se on kiva aina mainita erinäisissä yhteyksissä.

2. Lempimakeinen: Syön loppujen lopuksi aika vähän karkkia, mutta tuota... Parasta ehkä koskaan ikinä oli kesällä ranskalaiselta torilta ostetut fudget. Makeaa ja höttöistä. Olen yrittänyt ostaa kaupoista erilaisia fudgeja, mutta yksikään niistä ei ole onnistunut tavoittamaan samaa tunnelmaa.

3. Lempiluettava: Netti, heh heh. Ei vaan, en oikein tiedä miten tähän pitäisi vastata. Siis ei kysytä lempikirjaa kuitenkaan. Lempiluettavaa on hyvät kirjat? Tällä hetkellä minulla on kesken Guns'n'Rosesin elämäkertatyyppinen kirja, jonka keskellä aloin lukea Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaista, jonka keskellä aloin lukea Satu Taskisen Täydellistä paistia, jonka keskellä aloin lukea Erlend Loen Muleumia, jota en ole vielä saanut loppuun. Olen outo, tiedän.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Jos osaan vain neuloa sukkia ja tumppuja sekä auttavasti virkata, niin vaihtoehdot ovat vähissä. Tästä kysymyksestä oli joissain toisissa blogeissa olemassa myös versio mieluisimmasta paikasta tehdä käsitöitä. Se on helppo: sohva. En kerta kaikkiaan pysty neulomaan missään muualla kuin omalla sohvallani. Johtunee oudosta tavastani pidellä puikkoja, mutta ei siitä sen enempää.

5. Lempielokuva: Hmm... Amélie, Juno, mitä näitä kestosuosikkeja nyt on. Goodbye Lenin on aivan mahtava. Tuulen Viemää on suuri ja visuaalisesti kaunis elokuva. When You're Strange oli ihan mahtava elokuva Doorsista ja Pearl Jamin Twenty oli kerrassaan pakahduttava kokemus tällaiselle grunge-nuorelle. Pussikaljaelokuva oli ehkä hauskin elokuva, mitä olen pitkään aikaan nähnyt.

Olen saanut myös toisen palkinnon, joten palaan sen edellyttämiin toimenpiteisiin ensi kerralla.

I am he as you are he as you are me and we are all together

Ihana upea mahtava Riikkis lahjoi minua. Täällä blogissa on ollut niin sisältököyhää viime aikoina, etten oikein tunne edes ansaitsevani tätä. Lupaan kuitenkin parantaa kuin sika juoksuaan. (Onneksi en tiedä mitä tuo käytännössä tarkoittaa, joten saatoin luvata ihan mitä tahansa).

Palkintoon kuului myös muutama standardin mukainen kysymys...

1. Milloin aloitit blogisi?
Ensimmäisen blogin aloitin 29.1.2007. Siitä on jo yli neljä vuotta. Tähän kuutioon muutin virallisesti 18.11.2007, kun kyllästyin Vuodatukseen syystä, jota en enää muista. No hard feelings, siis.
En ole koskaan pystynyt lukemaan vanhoja juttujani jälkikäteen. Kauankohan aikaa tarvii kulua, että voi palata omille alkulähteilleen?

2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
En minä tiedä! Tiedätkö sinä? Joskus tänne aina pullahtaa jotakin, eikä se välttämättä käsittele yhtään mitään. Naureskelen toisten mokille ja dissaan väärämielisiä ja olen tosi vitsikäs? Joskus itsesäälini tiimellyksessä saatan avautua jostain henkilökohtaisesta, jota kadun sitten ihan välittömästi.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Hah hah, heh heh, hoh hoh. Ei yhtään mikään. Eikä tarvitsekaan. Ainakaan enää nykyisin.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Luin innokkaasti muiden blogeja ja kommentoin paljon, mutta blogittomana tunsin olevani jotenkin persoonaton. Siitä se ajatus sitten lähti. Ja tietysti oli tarve saada viisaat ajatuksensa jaettua suuremmallekin yleisölle. Narsismi. Egoismi. Tylsyys. Tai sitten tykkään vaan kirjoitella, mutta en ole koskaan osannut kirjoittaa itselleni. Päiväkirjan kirjoittaminen pöytälaatikkoon on minusta aina ollut jotenkin vaivaannuttavaa.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
No tietysti sen, että tänne ilmestyisi säännöllisesti teräviä sekä tarkkanäköisiä, mutta samalla humoristisia tai hieman sarkastisiakin kirjoituksia, joissa leikiteltäisiin kielellä sujuvasti ja joiden lukeminen olisi pelkkää nautintoa sekä teille että minulle.

Tonni onnea, motti muistoja, kuppi kaipuuta, intohimoa

Tästä on nyt jo toooosi paljon aikaa, koska olen hidas ja saamaton, mutta eläydyn tilanteeseen kuin se olisi tapahtunut vasta.

Oi onnea! Sain Riikalta palkinnon! Vaikka Riikan mielestä onkin tylsää kierrättää näitä samoilla ihmisillä, niin minulla oli kyllä tooooosi pitkä aika, etten saanut yhtikäs mitään palkintoja yhtikäs keneltäkään. Siksipä nämä lämmittävätkin mieltä ja sydäntä ihan aidosti.

Palkinnon mukana tulee tietysti velvollisuuksia, kuten aina, mutta ei mitenkään epämiellyttäviä sellaisia. Pitää kertoa kolme asiaa joita rakastaa ja lopuksi vielä laittaa näytille joku kuva, jota rakastaa, ja kertoa siitä.

1. Jos ei ole vielä tullut kaikille selväksi, niin rakastan musiikkia. Siis hyvää musiikkia. Huonoa musiikkia inhoan. Ja siinä välissä on sellainen harmaa alue, jolla sijaitsee paljon "ihan sama" -musiikkia. Mutta siis. Rakastan musiikkia. Sitä voi käyttää oikeastaan ihan mihin tahansa: siivoamiseen, ajankuluun, nautiskeluun, rypemiseen, piristämiseen, rauhoittamiseen, heräämiseen, nukahtamiseen, vihaisuuteen, rakkaudellisuuteen, hauskanpitoon, soittamiseen, laulamiseen, kuuntelemiseen...

Henkinen seläntaputus sille, joka tietää, mitä bändiä olin viime kesänä katsomassa (kuvassa).

2. Rakastan kesää. Varsinkin viime kesä oli kesistä parhaita. En olisi toivonut sen koskaan loppuvan. Ihanaa lämmintä. Ulkona voi hypähdellä hamosissa ja varvastossuissa. Varpaat voi upottaa nurmikkoon tai järven hiekkapohjaan. Ei tarvitse käyttää kymmentä minuuttia pukemiseen, kun lähtee ulos. Ei tarvi palella. Kesän loputtua tajusin, että en juurikaan pidä syksystä, talvesta enkä keväästä. No kevät saa minulta lämpöisemmän vastaanoton, koska se tarkoittaa kesän saapumista ja valoa ja lämpöä, mutta silloinkin monesti on kylmää ja märkää ja sormia paleltaa ja tuuli särkee korvia. Kesä on ainut aika vuodesta, kun ihan rehellisesti pystyn nauttimaan ulkona olemisesta. Minun varmaan olisi kuulunut syntyä jonnekin ihan muualle kuin Suomeen.

3. Rakastan eläimiä. Ihan kaikkia eläimiä. Ampiaisiakin rakastan, kunhan ne pysyvät poissa minun reviiriltäni, vaikka ne eivät olekaan yhtä söpöjä kuin kimalaiset. Paarmoja en rakasta enkä hyttysiä silloin, kun ne hyökkäävät ylivoimalla kimppuuni, kun haluaisin ihan rauhassa istua saunan jälkeen kuistilla vilvoittelemassa. Mutta noin muuten. Jokainen eläin on melkoinen luonnon ihme. Joskus saatan pysähtyä katselemaan kaupunkipulua ja ihastua ajatuksesta, että tuossa kulkee vapaana joku eläin täällä meidän häkkieläinten (ihmisten) joukossa. Joskus juttelen oraville ja nolostun, kun huomaan jonkun ulkopuolisen mahdollisesti kuulleen keskustelumme. Kerran pysähdyin pelastamaan muurahaisten hyökkäyksen kohteeksi joutunutta toukkaa. Jälkeenpäin sain kuulla, että se ei välttämättä olekaan aivan tavallista toimintaa. Kirottu olet sinä ihminen, joka et apua tarvitsevaa toukkaa pelasta!



Eikä mikään ole söpömpää, kuin pitää sammakonpoikasta kädellä.

Ja sitten se kuva, jota rakastan... Ilmeisesti en ole kovin hyvä kehittämään rakkaussuhteita kuviin, koska oikeastaan tämän postauksen julkaiseminen on viivästynyt vain ja ainoastaan sen takia, etten keksi yhtään kuvaa, jota rakastaisin. Siis sitä tiettyä kuvaa erityisesti. Monet kuvat ovat minulle tärkeitä, mutta yleensä niissä näkyy ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä enkä siksi rupea niitä täällä julkaisemaan. Ja tykkään kovasti joistain maalauksista, joista on olemassa kuvia, tai toisten ihmisten ottamista kuvista, mutta äh. Johan tässä postauksessa on kolme kuvaa rakastamistani asioista, joten eiköhän se riitä.

En jaksa jakaa eteenpäin, kun olette kaikki niin ihania. Paitsi sinä, niin juuri sinä, joka nyt erityisesti tarvitset positiivista palautetta ja jonkun kauniin eleen, niin tuo merkki on sinulle. *hymy* ja *halipus*

I'm so pretty, oh so pretty!

Sain pari päivää sitten tuplapalkinnon Kirsikalta ja Aimolta. Mutta kuten vanha viidakon sanonta kertoo, mikään ei koskaan tule ilmaiseksi. Kunnian mukana tulee tietysti aina myös velvollisuuksia. Tällä kertaa koukkuna oli se, että itsestä pitää kertoa seitsemän (7) paljastusta ja jakaa merkki eteenpäin seitsemälle (7) kauniille bloggaajalle.

Katsotaanpas...

1. Olen äärimmäisen epäjärjestyksen ihminen. Inhoan siivoamista, joskaan en myöskään kauheasti tykkää sotkuisuudesta. Olen laiska ja myöskin älyttömän huono siivoamaan. Siivotessani poukkoilen paikasta toiseen ja teen yhtä ja toista yhtä aikaa, joten mikään ei oikein tahdo suoriutua loppuun asti kunnolla.
2. Tommi Evilä stalkkaa minua. Yleensä se tyytyy luikkimaan "vahingossa" eteeni jossain tässä kotikulmilla, mutta nyt se on laajentanut sen stalkkerointinsa jo koulullekin. Eipä sillä, panisin.
3. Olen horoskoopiltani kaksonen, mutta en usko horoskooppeihin pätkän vertaa. Ihan fiksukin ihminen (tai varsinkin fiksu ihminen) saa silmissäni melkoisen hotopään maineen, jos erehtyy selittämään kuulleni jotain horoskoopeista.
4. Olen syönyt koko purkin kerralla Ben & Jerrysin Phis Foodia.
5. Inhoan sukkia. Kaikkia paitsi villasukkia. Sukat ällöttävät minua ja tukahduttavat varpaani. Pidän sukkia vain pakon edestä. Jos saisin valita, eläisin ikuisesti vain paljain jaloin ja villasukkia käyttäen. Sää- ja kenkäpoliittisista syistä tämä ei ole mahdollista.
6. Rakastan ratkoa japanilaisia ristikoita eli nonogrammeja.
7. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista lempinimeä, joka olisi jäänyt oikeasti käyttöön. Siksi minut saakin iskettyä aika helpolla alkamalla kutsua minua jollain kivalla lempinimellä.

Ja sitten se vaikeampi osuus. Laitan vahingon kiertämään seuraaville bloggaajille seuraavin perustein:

• Riikka, jolla on kaunis sielu ja vatsassa perhosia.
• Annikki, joka piirtelee kauniita kuvia kirjaimilla.
• Irwikissi, jossa asuu kaunis kukkaislapsi.
• Alccis, joka teki kauniisti, kun ei heittänytkään hyvästejä blogilleen.
• Minja, joka näkee maailman kauniisti kameran linssin läpi.
• Laiza, joka maalaa kauniita kuvia ja kuvaa kauniita kissoja.
• Aino, jolla myöskin on kauniita kissoja ja kaunis hame.

Kaikilla edellä mainituilla on myös hyvät jutut. Ja olette kaikki ulkoisesti kauniita, mutta tämä ei ollut mikään missikilpailu.

Palkinnosta ei sovi kieltäytyä, mutta ei ole pakollista kertoa itsestään seitsemää shokeeraavaa paljastusta tai jatkaa tätä eteenpäin.

You can't stand me now

Hdcanis antoi minulle joulumieltä. Vuolaat kiittelyt ja ihastelut, aina nuo lämmittää mieltä niin kovin. Sääntöjen mukaan tietysti pitäisi jakaa tuota eteenpäin, mutta kun teitä on niin paljon ja aivokapasiteettiani rajallisesti, tiedättehän, ja haluaisin antaa joulumieltä jokaiselle. Siksipä minun täytynee olla tylsä ja olla nimeämättä ketään. Jos kuitenkin koet tarvitsevasi ekstrajoulumieltä, niin täältä pesee!

Minä itse totisesti tarvin lisää joulumieltä ja rutkasti tällä hetkellä. Ihan rehellisesti sanottuna voisin jättää tämän joulun väliin kokonaan. Mietin tänään päivällä, että voisin olla joulun ihan yksin kotona, niin ei tarvisi feikata kenellekään iloista ja että kaikki on hyvin. Mutta enhän sitä tietenkään oikeasti voi tehdä, vaan vedän aattoaamuna sen kestohymyn kasvoille ja sinnittelen seuraavaan iltaan. Hyväähän tässä joulu(kuu)ssa ovat olleet lukuisat pikkujoulut, joissa minulla on ollut ihan oikeasti kivaa. Kuten eilenkin. Ne seuraavat päivät vaan eivät ole olleet niin kivoja. Alkoholi vähentää serotoniinin määrää aivoissa ja blaa blaa...

Ajattelin, että ehkä jätän miehet kokonaan. Mitä niillä tekee, kun minulla on kuitenkin musiikki? Musiikista saa paljon iloa ja nautintoa eikä se koskaan jätä tai petä, miehistä taas seuraa vain loputonta surua ja ikävää.





Tämäkin kappale saa minut hyvälle tuulelle. Hymy.

And the winner is...

Sain Brim-raksulta ja Elegia-murolta eilen tuollaiset pystit! Kiitos! ♥♥♥

Olen enemmän kuin kiitollinen, iloinen, imarreltu ja otettu niistä! Tunnustuksen luonteen huomioon ottaen en ole ihan varma millä meriiteillä nuo ansaitsin, sillä tästä blogista ei välttämättä taide tule ensimmäisenä mieleen, mutta kauneushan on katsojan silmässä. ;)

Säännöt menee siis näin:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.
4) Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.


Ääh... En nyt tähän hätään jaa tätä kenellekään. Se on aina niin hankalaa. Haluaisin antaa sen niin monelle, enkä tykkäisi kenenkään jäävän ulkopuolelle. Raportoin myöhemmin, jos pääsen sopuun itseni kanssa niistä viidestä, eikä tämä blogi hajoa sisäisiin ristiriitoihin.

Whole lotta love

Nuo edellisen postauksen merkit luovutetaan täten erityisesti seuraaville tahoille:

• Bambi
• Gata
• Kata
• Minh
  
• Bambi :)
  
• Henu, jos vaikka innostuisi taas bloggamaan
  
• DorianK
• Junior Jones
  
• Eugenia
  
• Bambi saa myöskin :))
  
• Ohari
• Brim
• Kervå
• Kami
  
• Mainitsinko jo muuten Bambin
• Rappiotäti
• Sirenita
• Yllätystyttö
  

Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä

• Bambi :)))
• Elegia joka tarvii rakkautta vielä toistamiseenkin ;)
  

No niin, vieläkö joku tuntee itsensä hyljätyksi sekä ulkopuoliseksi? Voin lisätä oitis nimen listaan, jos joku tuntee tarvitsevansa rakkautta vielä.

(En jaksanut käydä tuon listan tyyppien kommenttilaatikoita läpi, joten joku saattaa olla saanut nuo jo kertaalleen, mutta laitoin listalle jos blogissa ei näkynyt noita merkkejä. Myöskään en jaksanut käydä läpi kaikkia lukemiani blogeja, joten listalla on vain murto-osa niistä tyypeistä, jotka tuon ansaitsevat.)


Ps. En muuten sitten jaksa käydä ilmoittamassa noista ympäri blogosfääriä, joten merkin vastaanottajilla on omavastuu viestin perille saattamisesta.

Pps. Tässä postauksessa oli mainittuna paljon asioita mitä en jaksa, mutta hei, on sentään sunnuntai.

Atshii!

Postasin tuon eilisen vähän kiireessä, niin kukaan ei varmaankaan tajunnut tuota housuläppääni. Ei siis läppähousuja, vai mitkä lappuhousut ne on, vaan tarkoitin sellaisia ylhäältä (pepusta sekä reisistä) tiukkoja ja alaspäin (polvista) leveneviä farkkuja. Siis miehillä. No joo, unohtakaa tämä hourailuni...

Sain kuin sainkin vihdosta viimein ne kerjäämäni kunniamerkit mitkä kaikilla muilla on ollut jo ties kuinka kauan. Eikä yhtään edes hävetä. Kuten jo aiemmin olen sanonut, niin Alcinoe on blogistanian viisaus sekä lempeys. MOT.




Jaan nuo eteenpäin kaikille, joilla ei niitä vielä itsellään ole. Because you're worth it.

Pidettiin tyttöjen päivää ja iltaa ja yötäkin tässä eilen ja tänään. Käytiin mm. syömässä Raxissa niin että napa ruskasi. Sen jälkeen unohdin käydä Alkossa, mikä oli kyllä tarkoitukseni, joten saimme kätevästi poltettua ne Raxista kerätyt kalorit mukavalla pikku iltakävelyllä läheisimpään Alkoon ja takaisin. Ja arvatkaa keneltä kysyttiin taas henkilöpaperit alkossa? Myyjäsedän kasvoilla vaihteli hämmennys ja epäusko, kun hän haki jälleen jotain kahdeksaisella, ellei jopa yhdeksäisellä alkavaa vuosikymmentä syntymävuoteni kohdalta. Ensi kertaa varten kyllä kehitän jonkun tosi hyvän läpän, jonka heitän sille alkon kassahenkilölle ojentaessani ne henkkarit. Ehdotuksia?

Kuvittelen myös eilen toimineeni suojelusenkelinä sellaiselle pienelle tytölle. Siinä Koskikeskuksen Raxia lähestyessämme sieltä Raxista ulos teputteli ihan muina naisina sellainen pieni tytön tyllerö. Ihan yksikseen se sieltä tuli ja määrätietoisesti käveli viereiseen Seppälään. Mietittiin siinä hetki, että missähän tytön vanhemmat olivat ja mitähän tässä nyt. Saman tien tyttö tulikin ulos Seppälästä ja lähti tepsuttamaan aivan vastapäiseen eli väärään suuntaan. Siinä vaiheessa sitten otin ja pinkaisin tytön perään. Juoksin hänet kiinni ja nappasin kädestä kiinni. Oli oikeastaan melkein karmivaa miten kiltisti tyttö kiersi pienen ja pehmoisen kätensä sormieni ympärille ja lähti mukaani. Siinäpä olisi ollut helppo kohde kenelle tahansa pahantahtoiselle ihmiselle. Talutin sitten tytön takaisin Raxille ja parin vähän vanhemman lapsen luokse, joiden tarkoitus kai oli ollut vahtia sitä pikkuista. Samassa lapsen äitikin tupsahti jostain paikalle ja otti lauman haltuunsa. Todennäköisesti sillä naisihmisellä ei ollut eikä ole harmaintakaan aavistusta siitä mitä oli ollut tooodella lähellä tapahtua. He olivat siis ulkomaalaisia eivätkä todennäköisesti puhuneet juurikaan suomea, jos ollenkaan, joten mitään kommunikointia ei välillämme tapahtunut.

Mutta nyt tuntuu siltä, että syysflunssa on ottamassa niskaotteen meikäläisestä. En hyväksy!

I love me!

Tein tällaisen maailman parhaan kunniamerkin ja päätin antaa sen omalle blogilleni.




Oih, kiitos, kiitos!

Tämän merkin saat antaa omalle blogillesi jos susta tuntuu, että blogistania on vilissyt viime päivinä ja viikkoina kunniamerkkejä, ja kaikki sun kaverit on saaneet sellaiset, mutta sä et!


Ja samassa hän katoaa yön pimeyteen vetäen marttyyrin viitan kasvoilleen...

BFF

Sain ihanalta Sirtsulilta tällaisen ihanan läpyskän... luottokorttikohan tuo on? Paljonko on luottoraja ja mitä sillä saa ostaa? Olen ilahtunut sekä kiitollinen!



1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award .

Ja suomeksi sanottuna siis
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2...joista neljä seuraavat blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.


Och samma på svenska... No kääntäkää itse.

En jaksa tänään leikkiä piiri pieni pyöriitä, vaan jaan tämän eteenpäin viidelle blogittomalle lukijalleni. Kai teitäkin on? Läpyskän saapi lunastaa huutojärjestyksessä! Yhden pitäisi sitten olla uusi täällä ja jostain toisesta osasta maailmaa (eli sovitaanko että ainakin Tampereen rajojen ulkopuolelta), mutta ei se niin tarkkaa ole eikä se viisikään taida olla kovin tarkka luku. Vaatimukset siis on, että luet tätä blogia (ei tarvi edes olla kommentoinut aiemmin), et kirjoita omaa blogia (tai et ainakaan tunnusta) ja ilmottaudut kommenttiosastolla jonkun nimimerkin keralla, jotta tiedän kenelle osoitan tunnustuksen. Kiitos!

Niin että sinä siinä... Niin, juuri sinä! Haluisitko olla mun bestis?

And the Oscar goes to...

Sain eilen Riikkikseltä tällaisen briljantin kunnianosoituksen, kun oon kerta paras ja kaikkee! Kiitos kiitos!



Ensimmäisenä tahtoisin kiittää raatia, joka kaikessa arvovaltaisuudessaan päätti minulle tämän palkinnon antaa. Kiitän myös isääni ja äitiäni siitä, että olette minut tänne maailman pukanneet sulostuttamaan muiden elämää. Kiitos siskolle, että olet jaksanut minua nämä ensimmäiset 30 vuotta, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kiitos ystävistä parhaimmalle, joka kuitenkin luet tämän täältä, koitahan vielä sinnitellä sen suuren vatsasi kanssa. Kiitos niin peruskoulun kuin sen jälkeisten koulujenkin opettajille, te olette tehneet minusta näin valtavan älykkään ihmisen. Kiitos eksälle, joka opetti minulle, että ei pidä tyytyä vähempään kuin parhaaseen. Kiitos kaikille ystäville ja tuttaville, jotka olette vuoroin työntäneet minua ylöspäin ja lytänneet alaspäin. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: kiitos kaikille teille blogini lukijoille. Ilman teitä en olisi tässä nyt!

Ja prenikan säännöthän kuuluvat näin:

Here the rules:
Säännöt:

1. The winner can put the logo on his/her blog./
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Link the person you received your award from./
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nominate at least 7 other blogs./
Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Put links of those blogs on yours./
Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.


Tämä on se vaikein osuus aina, mutta onneksi tuossa luki vähintään 7 blogia. Laitan siis vahingon kiertämään seuraaville tahoille:

• Annikki, joka jaksaa porskuttaa kaikista psykoista existä huolimatta


• Brim, joka on selviytyjä ja ritarini


• Alcinoe, joka on blogistanian viisaus, oikeudenmukaisuus ja lempeys


• Sirenita, jonka ympärillä on pakko paistaa aurinko 24/7


• DorianK, jolla on mustuudessaan kerrassaan ihastuttava huumorintaju


• Kami, joka jaksaa vinettää päivästä toiseen


• Elegia, joka ei suostu nielemään mitä tahansa paskaa, mitä meille ylhäältä päin syötetään


• Wille, joka ei tajua olevansa kaikkea muuta kuin luuseri


• Purrrrina, joka on sydikseni CoB:sta tykkäämisestään huolimatta


• Minja, joka verisukulaisuuden lisäksi ottaa myös hienoja kuvia


• Mimmu, joka jaksaa olla aina kaikkien kaveri


• Annareetta, joka oikeasti on alkanut tykätä Tampereesta

Nyt loppui turnauskestävyyteni, enemmänkin noita olisin voinut jakaa. Kunniamaininta kuitenkin kaikille, jotka löytyvät tuolta sivupalkistani ja vähän sen ulkopuoleltakin. Olette niin ihania kaikki! Snif!!! Tässähän oikein tulee tippa linssiin, kun on niin herkkää!

Joo, taidan olla vähän väsynyt. Onneksi tänään on perjantai.

Viikonlopun köllykkää kaikille!

Olen erittäin hyvä ellen täydellinen

EU:ssa kun nyt ollaan oltu huolissaan blogien tasoista ja bloggaajien motiiveista, niin DorianK ystävällisesti päätti autta asiaa ja väsäsi tällaisen tunnuksen. Nyt ei tarvitse yksinäisen blogosfääreihin eksyneen matkamiehen miettiä, onko lukemansa teksti laadukasta vai silkkaa paskaa, kun blogissa komeilee jo valmiiksi EU:n virallinen hyvä blogin tunnus. Merkin saanee ottaa käyttöönsä kaikki, joiden blogit ovat aivan helvetin hyviä. Kuten minun tai tuon tai hänen. (Tuossa merkissä on nyt valkoinen tausta, vaikka sen piti alunperin olla läpinäkyvä, mutta syyttäkää siitä Isoa D:tä, älkää minua! Tilanne on nyt korjattu ja taustan pitäisi olla läpinäkyvä!)

Joskus töissä ottaa päähän. Monikin asia. Työkaverit, etenkin naispuoleiset sellaiset, ovat joskus aivan käsittämättömän kestämättömiä, mutta siitä ehkä joskus toiste. Joskus kuitenkin ottaa päähän sellainenkin asia, kun on itse tehnyt jotain ja omasta mielestään aivan oikein. Jos nyt olen kirjoittanut jonnekin, sanotaan nyt vaikka post-it -lapulle, että tämä koskee asiaa X. Sitten tulee joku työtoveri ja sanoo, että tämä koskee oikeasti asiaa Y ja sadasosasekunnin mietin, olisinko oikeasti tehnyt muka virheen, mutta asia on niin vähäpätöinen, etten viitsi alkaa siitä vääntää, vaan hyväksyn työtoverini väitteen. Myöhemmin sitten saan samaisen lapun käsiini, johon työtoveri on mustekynällä vetänyt ruksit tekstini päälle ja tehnyt korjauksen viereen. Naputtelen maagisen numerosarjan tietokoneelle ja havaitsen, yllätys yllätys, olleeni kuitenkin oikeassa. Ajattelen yhä, että asia on hyvin vähäpätöinen ja mutisen vain hiljaa mielessäni että "vitsin tanopää", mutta annan asian olla. Mutta silti, silti joku pieni kaiherrus jää sisuksiini ja tahtoisin päästä osoittamaan työtoverille olleeni oikeassa. Asia on kuitenkin oikeasti niin vähäpätöinen, kuten jo mainittua, että työtoveri pitäisi minua lähinnä outolintuna, jos menisin jälkeen päin kertomaan asian todellakin olleen niin kuin siinä nyt jo yliruksitussa tekstissä lukeekin. Joten puhisen vain hiljaa itsekseni, kunnes keksin, että tästähän voi vinkua blogiin! Ja nyt kun olette kaikki kuulleet, että minä olin oikeassa ja työtoveri väärässä, niin voin ehkä jättää tämän asian taakseni ja vihdoin unohtaa!

Olen omasta mielestäni melko tarkka yleensä työasioissa (kukas sen kissan hännän jne.) ja aika harvassa on ne kerrat, jolloin olen kirjoittanut jonnekin että tämä koskeen asiaa X ja se koskisikin oikeasti asiaa Y. Teen toki virheitä, mutta yleensä niissä on ollut kyse siitä, että olen luullut väärin tai en ole tiennyt (nuo ovat teoriassa kai sama asia?), mutta huolimattomuus- tai tarkkuusvirheitä en kyllä tee. Ja jostain syystä se syö naista oikein erityisesti, jos minut niistä syyttömänä tuomitaan.

Asiasta toiseen. Näin eilen ensimmäistä kertaa tänä kesänä siilin. Näin sen saman siilin tänä aamunakin tismalleen samassa kohtaa. Valitettavasti se oli littana siili.

Alice in Chains levyttää nyt sitten uutta musiikkia vanhalla nimellä. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Ehkä sitten parempi olla suhtautumatta mitenkään.

Kaipa aloitan tässä vaikka mapittamisen, kun muut hommat on tältä päivää jäässä ja tunti täällä pitäisi vielä housujen takamusta kuluttaa.

Elämä on tosi jännittävää!

Hörön lörön

No niin, tässä se nyt vihdoin on. Paranneltu versio tuosta Blogging with a purpose -merkistä. Parikin eri versiota on tarjolla Brimpsukan blogissa. Minä otin itselleni tuon delfiini-version. Ihuna. ^_^



Kävin tänään antamassa sormenjälkeni. En tosin poliisiasemalla vaan kuntosalilla. Sinne pääsee reenaamaan sormenpäätään vilauttamalla. Mietin vaan, että mitäs sitten jos sattumalta loukkii yhtä aikaa molempien etusormiensa päät? Sittenkö ei urheilla? Nyt kun vielä saisi hilattua perseensä tästä sohvasta ja mentyä heiluttamaan sitä kuntosalin laitteisiin. Bikinikuntoon ehkä jo kesäksi 2010! Tästä se lähtee.

Tämän kuun budjettini on aivan kuralla, mutta tänään oli pakko silti sijoittaa hiusväriin. Kauhean kalliita mömmöjä ovat ne, mutta onneksi Anttilassa oli joku alennus ja kärsin vain kahdeksan euroa. No joka tapauksessa, oli pakko värjätä tuo järkky juurikasvu piiloon, kun perjantaina on työhaastattelu. (Kuten ne jo tietävätkin, jotka eilen jaksoivat nuo meemivastaukset lukea. Hahaa, busted!) En tiedä mitä siitä haastattelusta seuraa, kun siinä on vähän niks ja naks, mutta jos siitä jotain poikisi, niin olisi tietty kiva. Sen näkee sitten.

Huomenna pitäisi jaksaa raahautua luennolle aamulla. Tänään en jaksanut. Luen niin jännää kirjaa (tai no, kamalaa), että en millään malta käydä ajoissa nukkumaan ja aamulla se sitten kostautuu, kun on silmät ristissä. Lainasin siskolta tuon Pimeän poika -kirjan ja se on kyllä melko ahdistavaa luettavaa, eritoten kun sen tietää olevan ihan tosi juttu.

Nyt katselen sivusilmällä tuota Boys don't cry ja yritän olla ahdistumatta siitäkin. Huomiseen!

Achtung baby!

First thing first. Elikäs sain siis Sirenitalta tällaisen arvomerkin tuossa päivänä eräänä. Kiitos kunniasta!



Olen nyt sitten kauhea anarkisti (merkin mukana tuli tiukka säännöstö), enkä jaa tuota merkkiä eteenpäin. Nimittäin sattuneista syistä selvitin eilen tuon merkin alkuperän ja sen ideahan oli alunperin antaa tunnustusta nimen omaan kristillisille bloggaajille. Ja koska en oikein puhu tuon asian puolesta, en myöskään halua jakaa sitä eteenpäin. Paitsi Brimille, syystä jonka tulette näkemään sitten ehkä ensi numerossa.

Tänään on ollut mukavan keväinen päivä. Kaupassa käydessäni puin päälleni takin sijasta toppaliivin. Mietin siinä sitten kävellessäni, että mikä oikeastaan on toppaliivin funktio? Eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä. Paksu ja lämmin toppavaate, jossa ei ole hihoja! Eli se lämmittää, mutta sitten oikeasti palelee kuitenkin ihan hitosti! Tai jos ei palele, niin sitten se on aivan liian paksu vaate jo niille keleille. Kyllä sillä kauppaan ja takaisin käveli, mutta muuten olisi käsivarret kyllä jäätyneet. Kuka on keksinyt toppaliivin idean?

Listasin kuvablogissani kevään merkkejä, mutta unohdin listasta terassit. Tuossa meidän lähipubissa oli näköjään terassikausi jo alkanut ja ulkona oli nauttimassa oluitaan monta onnellista ihmistä. Näin myös tänään ensimmäiset sinivuokot ja lakkasin varpaankynnet. Linnuillakin on kevättä rinnassa. Eilen kun olin kotona ikkuna auki, niin jostain kuului melko kovaa pulun kujerrusta. Myöskin lokit ovat saapuneet keskuuteemme kiljumaan. Ja kaupassa ilahduin, kun huomasin Suklaapilvi-jäätelön tulleen takaisin!

Harrastin tänään oikein haute cuisinea ja tein ruoaksi tres excéllencé chicken de terre ancienté. Suomeksi sanottuna siis otin jääkaapista kanasuikaleita, joissa oli tänään viimeinen käyttöpäivä, avasin pakkauksen, pudotin sen alassuin lattialle, keräsin kanasuikaleet lattialta ja heitin pannuun. Lattian kautta käynyttä melkein vanhaa kanaa riisin kera. Ja kaiken lisäksi onnistuin jotenkin polttamaan riisitkin kattilan pohjaan kiinni...

Nyt katselen Ameriikan Idolssia. (Tai katselin, se ehti loppua jo). Tuo Jason Castro on sitten hirmuisen sulkku. Ne silmät ja se hymy... Ja aussi-Michael taas vetoaa minuun miehekkäämmällä tavalla. Molemmat ovat siis oikein hyviä laulajia, tarkoitin sanoa. Toivottavasti molemmat voittavat tämän kilpailun. Tosin Jason oli jo viime viikolla bottom threessä! Ääk!

Taidan kävellä jääkaapille ja korkata sen toisen kirsikkasiiderin.

Huhhahhei ja rommia pullo!

Tää olis ollut koko viikon kipeä. Tällä olis yskää ja nuhaa ja kaikki paikat tukossa. Tällä olis erityisesti aamuisin aina ensin vähän vaikea hengittää ja tän kurkkuun sattuis. Tää ei jaksais edes mennä käymään kaupassa, mutta tän on pakko. Tää on myös kirjoittanut jotain typerää esseetä monta tuntia (ainakin sata), eikä tää oo oikein ehtinyt blogata. Nyt tää korjais tilanteen.

Tärkein juttu ensiksi, eli vielä yksi vastaus tuohon taannoiseen meemykäiseen.

Helena
- En yhtään osaa sanoa millaista musiikkia kuuntelet, mutta bändiksi mainitsen Leevi and the Leavingsin. Ihan vain siitä syystä, että päässäni alkaa toistuvasti soida "Helena, ihana, vitun Helena", kun näen nimesi jossain. :D Biisi taitaa olla Rakkauden työkalu tai jotain sellaista.
- Leffa voisi olla Talo jalavan varjossa.
- Yhteistä meissä voisi olla se, että molemmat osataan nauraa itsellemme ja ollaan kivoja (vaikka aina ei siltä ihan tuntuisikaan).
- Saattaisin kadehtia sinua kauneudestasi ja hyväsydämisyydestäsi.
- Ensimmäinen muisto, hmm... Olisinkohan Brimin blogista löytänyt blogiisi joskus ja jäin koukkuun. En ole varma. Sen ainakin muistan, että olin aina tikahtua nauruun, kun luin kommenttejasi omasta blogistani.
- Eläin on kenguru.
- Odotatko kesää? Ja koskas pääsen taas lueskelemaan juttujasi?


Toiseksi tärkein juttu on se, että sain tällaisen prenikan. Vähän jo ehdin katkeroitua tuossa illalla, että meitsi se on vaan portaali, mutta ei meitsistä kukaan oikeasti tykkää (no vitsi), mutta onneksi siskoon voi aina luottaa.


Tämä pitää nyt sitten jakaa eteenpäin kolmelle. Tämä on oikeastaan aivan tosi helppoa. And the oscar goes to... Alcinoe, Annikki ja Brim. Sen enempiä selittelemättä, kyllä te tiedätte.

Lisäys 18.12: Jos haluatte laittaa blogiinne sen prenikan, niin tällainenkin vaihtoehto näköjään on tarjolla.


Loppukevennykseksi voin kertoa vielä hauskasta puhelusta, jonka tänään sain. Aamulla siis heräsin puhelimeni koputukseen (soittoääni oli "kop kop"). En jaksanut nousta vastaamaan, koska olin tuskainen eikä henki kulkenut. Puhelu meni siis vastaajaan, josta kuuntelin viestin sitten hetkeä myöhemmin. Ensin kuului pelkkää kohinaa pitkän aikaa. Ajattelin kuitenkin kuunnella sen kohinan loppuun. Hetken päästä joku naisihminen alkoi selittää ilmeisesti jollekin toiselle ihmiselle siellä vastaajassani, että "voi hyvänen aika, mä olen pitkän aikaa puhunut ja huomasin nyt vasta että toi puhelu on poikki... mitä... joo no en, vähän aikaa vaan... laitoinko mä nyt sitä rasvaa... tässä on tämmönen ohje... kolme desilitraa vehnäjauhoja". Klik.

Mielenkiintoista.