You're such a fuckin' hypocrite

Suomi on epäilemättä Euroopan amerikkalaisin maa. Täällä ollaan hyvää vauhtia menossa samaan tekopyhyyteen, hurskasteluun ja ulkokultaisuuteen kuin Amerikassa, jossa koko Super Bowl -lähetys katkaistaan, kun jossain vilahtaa nänni.

Elokuvateattereissa tulee pian ensi-iltaan tanskalainen elokuva Klovni, jonka julisteessa (yllä, saa klikata isommaksi) näkyy osa tyypin sukupuolielintä. Herranjumala! Siis osa sukupuolielintä! "Lapsiperheet" ovat valittaneet mainoksesta ja nyt Finnkino peittää mustalla tarralla tuon kriittisen kohdan, jotta kukkahattutädit voivat taas hengittää rauhassa. Suomessa myöskin elokuvan ikäraja on korkeampi kuin Tanskassa, koska "komediassa on joitakin härskiksi luokiteltavia kohtauksia". Miten härskejä Tanskassa oikein sitten ollaan, kun ei ymmärretä suojella 11-vuotiaiden ihmistaimien silmiä ja mieltä moiselta härskiydeltä?

Miksi sukupuolielimen näkyminen muuten ylipäänsä järkyttää? Eikös alaston ihminen ole aika luonnollinen? Kaikillahan meillä on jonkinlainen värkki tuolla jalkojen välissä. Ja eikös varsinkin täällä Suomessa olla käyty aikojen alusta asti saunassa ilman rihmankiertämää? Missä vaiheessa alastomuudesta on tullut tabu? En vaan jaksa käsittää, en. Alastomuus ei varmaankaan järkytä lasta. Lapsi on ehkä korkeintaan utelias ja kiinnostunut ihmisvartalosta, mutta ei koe asioita sillä tavalla seksuaalisesti kuin aikuinen. Ja mitä enemmän kaikki laitetaan piiloon ja kielletään, niin sitä enemmänhän se alkaa kiinnostaa.

Olen ennenkin paasannut siitä, miten en vaan käsitä tätä nykymenoa, kun ihmiset pahoittavat mielensä milloin mistäkin. En jaksa enää pukea tätä omiksi sanoikseni, vaan lainaan tähän loppuun (ja olen saattanut lainata ennenkin) Stephen Fryn sanoja:

"The question seems flippant at first glance. Even rude. But it is a serious and profound question. Your feelings are hurt. You’ve chosen to take offence at somebody else’s words. So fucking what?

It’s an offensive world we live in. Deal with it like an adult. You have not been physically harmed. Why should your offence be more important than someone else’s freedom to express themselves?

So. Fucking. What?

Before you picket a theatre, write to your local paper, fire your AK-47 in the air, or call for someone’s head on a plate, ask yourself this question. Can you give an honest and coherent answer, explaining why your personal hurt feelings take precedence over someone else’s freedom?

Because you need to have an answer to this question. And it has to be a good one. Otherwise you will just be dismissed as an irrational, immature cry-baby with an inflated sense of the importance of your own sensibilities.

So.

Fucking.

What?"

Ps. Tämä hevosen sukupuolielin -keskustelu on jo legendaarinen.

Intolerance will not be tolerated

Katselin eilen illalla TV2:n Homoiltaa. Ohjelma oli todella mielenkiintoinen, vaikkakin välillä melkein teki mieli vaipua maan alle myötähäpeästä joidenkin heteronäkemysten takia. Toisaalta en usko olevani samaa rotua noiden homoavioliittoa vastustavien kanssa ja voin vain toivoa, ettei kukaan muukaan usko niin. Ohjelma on varmaankin katsottavissa Ylen Areenassa, jos kiinnostaa. Keskustelu oli kyllä ihan asiallista enkä itse ainakaan katkonut pahasti verisuonia päästäni sitä katsoessani.

Minun näkökulmastani katsottuna homoavioliittoa ja homojen (käytän tässä nyt sanaa homo tarkoittamaan kaikki homoseksuaalisia ihmisiä, myös naisia, ettei tarvitse eritellä) adoptio-oikeutta puolustavien argumentit olivat huomattavasti järkevämpiä kuin näitä asioita vastustavien argumentit. Toki ymmärrän oman subjektiivisuuteni tässä asiassa, ja sen, että vastustajien mielestä varmasti juuri tuon toisen puolen argumentit olivat järkevämpiä. Mutta kuten Elsa Saisio ohjelmassa sanoi, asian puolestapuhujat puhuivat omasta kokemuksestaan ja elämästään ja sydämestään, kun taas vastustajat pänttäsivät "faktatietojaan" paperilta ennen lähetyksen alkamista.

Tuli siinä ohjelmaa katsellessa mieleen, että se oli minulle vähän kuin sosiaalipornoa. Sama kuin vaikkapa jonkun Johanna Tukiaisen edesottamusten seuraaminen. Ei voi kuin puistella päätään epäuskoisena ja miettiä, että onko tuo tosissaan. Tällä tarkoitan siis niitä mielipiteitä, joilla perusteltiin miksei homot saisi solmia samanlaista avioliittoa kuin heterot, tai miksi sateenkaariperheet ovat paha asia. Saatoin jopa keskustelua seuratessani tuntea pientä ylemmyyttä toisten vähän reppanoiden ja tyhmempien rinnalla. (Tämä oli tarkoituksella aika provosoivasti sanottu, en tokikaan väitä, että kristityt tai konservatiivit olisivat oikeasti reppanoita tai tyhmiä. Kaikki ainakaan.)

Homojen adoptio-oikeutta vastustettiin mm. niillä argumenteilla, että luonto määrää asioita ja sateenkaariperheiden lapsia kiusataan koulussa. Kyllä, myönnän sen, että lisääntymiseen tarvitaan naista ja miestä. Mutta niin kauan kuin maailmassa on huonoja heterovanhempia ja kodittomia lapsia, niin tuolla argumentilla voisi minun puolestani pyyhkiä vaikka pehvan. Kiusaamisesta taas olen sitä mieltä, että jos homoperheistä tehtäisiin lailla yhtä hyväksyttäviä kuin heteroperheistä, niin siinä ei pian olisi mitään kiusattavaa. (Vai olenkohan nyt vähän yltiöoptimistinen?) Lasten ennakkoluulot tulevat aina heidän vanhemmiltaan ja muusta ympäristöstä. Eivät lapset ole syntyjään suvaitsemattomia. Mielestäni "suojelemalla" lapsia homovanhemmilta ei auteta kenenkään asiaa eikä vähennetä ennakkoluuloista johtuvia ongelmia. Hei tullaan nyt 2010-luvulle jo pikkuhiljaa. Homoperheitä on joka tapauksessa. Kysymys on vain se, mikä niiden asema on yhteiskunnassamme.

Mielestäni on aivan uskomatonta, että täällä eletään vieläkin noin kivikautisessa ajatusmaailmassa. Näkisin tämän asioista vääntämisen ainoastaan tilanteen pitkittämisenä. Vaikea uskoa, että kovin montaa kymmentä vuotta enää voitaisiin pitää yksi kansanosa eriarvoisessa asemassa. Ymmärrän kyllä, että suvaitsemattomuus kumpuaa pelosta tai siitä, ettei ymmärrä jotakin asiaa. Silloin on inhimillistä vastustaa muutosta. Monet homoadoptiota vastustavat tuntuvat luulevan, että adoption sallimisen myötä homot tulevat viemään onnellisten heteroperheiden lapset. A-tuubin keskustelussa joku kommentoija sanookin, että "homopareilla ei ole oikeutta vaatia toisten tekemiä lapsia kasvateikseen." Jep, siitähän tässä nimenomaan on kyse, ne tulevat vaatimaan sinun lapsiasi itselleen.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ylipäänsä tarvitaan kirkon vihkiminen avioliittoon. Miksi kukaan homoseksuaalinen ihminen haluaisi siunauksen instanssilta, joka ei heitä hyväksy? Minun mielestäni kirkolta voitaisiin aivan hyvin poistaa vihkimisoikeus kokonaan. Jos kirkko sitten olisi jollekin tärkeä osa tätä toimitusta, voisi avioliiton käydä siunaamassa kirkossa. Kirkon ei tarvitse vastentahtoisesti vihkiä ketään, ketä ei halua, mutta mielestäni valtion ei myöskään pitäisi tukea sellaista kansalaisia eriarvoistavaa toimintaa. Sen sijaan pitäisi uudistaa avioliittolaki sukupuolineutraaliksi. Mitä ihmettäkö se nyt kenellekään kuuluu kenen kanssa aikuinen haluaa mennä naimisiin, jos kyseessä on toinen naimaikäinen ihminen. (Ei heitellä nyt mitään eläinten ja lasten naimisjuttuja tähän, ne eivät ole verrannollisia homoavioliittoihin).

Tuo A-tuubin keskustelu tuntuu olevan suurilta osin ihan järkyttävää tuubaa. Vaikea uskoa, että joku ihan oikeasti ajattelee noin, kuin tosi moni tuolla keskustelussa tuntuu ajattelevan. Monet kommentit tuntuvat provoilta, mutta kai osan noista ainakin pitää olla ihan tosissaan kirjoitettuja? Heitän tähän pari fantsua lainausta keskustelusta.

"Taas päästetään nämä julkisuudenkipeät telkkariin vaatimaan kaikkea luonnotonta. Kyllä he ovat jo puheenvuorot saaneet. Miksi yritetään luonnottomasta tehdä luonnollista ja kaunista. Nuoriso saa väärän käsityksen elämästä. Homous ja lesbous on turmeltuneisuutta. Joillekin ei mitkään seksikokemukset riitä. Aina pitää olla erikoista.Se on sairasta."

Aivan kuin homoseksuaalisuudessa olisi kyse pelkästään seksistä?

"Eikä missään tapauksessa näille ihmisille pidä antaa adoptio oikeutta, sehän olisi lapselle järkyttävää kun kasvaisi tällaisten henkilöiden kanssa ja sitten tajuaisi mitä nämä henkilöt touhuavat"

Niin mitä ne sitten touhuavat? Jotain ihan kamalaako?

Jepu jee.

Ps. En ehdi oikolukea. Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja mahdollisia epäjohdonmukaisuuksia tässä tajunnanvirrassani.

Hämähäkki väärinpäin

Kaikki varmaan olette törmänneet tuohon Oulun ev.lut. seurakunnan uuteen logoon, joka esittää... öh, kirkkovenettä. Eli siis naisen sukupuolielinhän se siinä on levällään. Mielipiteeni on hiukan kahtiajakoinen tästä logosta. Toisaalta minulle on aivan sama mitä joku Oulun seurakunta puuhailee, mutta toisaalta... sehän on vittu! Ensinnäkin vittua pidetään kirosanana, ja mielestäni kirkko ja kiroilu ei oikein sovi samaan lokeroon. Ja toisennakin, onhan kirkkoveneen piirtely aika härskiä. Kolmanneksi tulee mieleen, että onko naisen sukupuolielin jotain yhteistä omaisuutta, että kirkko näkee asiakseen alkaa käyttää sitä hyväkseen (pun intended).

Minun mielestäni kirkkovenepiirustukset, (joita yleensä piirustavat teinipojat, ei aikuiset), on aina olleet tosi rumia, eikä siitä tee sen kauniimpaa joku kristillinen jalo tarkoitusperä. Oikeasti minua kuitenkin ärsyttää tuossa kampanjassa se, että tässä taas selkeästi näkee kuinka joku taho yrittää laskeutua nuorten tasolle. Nuoret kun eroavat kirkosta ja niitä kiinnostaa vaan seksi ja pillu, tihihihi. Niin aletaan sitten puhua nuorille nuorten kieltä, tihihihi, ja otetaan logoksi joku tosi svengaava kirkkoveneen kuva, tihihihi, niin sitten ne nuoret ymmärtääkin että kirkko on tosi seksikäs ja fantsu, niin siihen kantsii yhtyä. Oho, mä sanoin yhtyä, tihihihihi!

Lukekaapa tämä juttu saadaksenne lisää perspektiiviä asiaan (via Kertsin & Kertsin [vähän niin kuin Vaasan & Vaasan]).

Matti Nykästä mukaellen seurakunta voisi ottaa uudeksi sloganikseen: "Pilluhan se aina on mielessä, mutta rukoillaan ensin." Kiitos, kiitos, saa ottaa vapaasti käyttöön tämän nerokkuuteni kulminoituman.

Siinähän tämä kampanja on onnistunut, että se on saanut palstatilaa todella paljon mediassa, mutta onko kaikki julkisuus hyvää julkisuutta? Meinaan vaan, että tuskin kovin monelle tulee mieleen liittyä kirkkoon nähtyään tuon logon. Jos kyseessä olisi Tampereen ev.lut. seurakunta, niin minä lähtisin saman tien kävelemään, koska alentuva kohtelu on yksi asia mitä en jaksa sitten niin yhtään.


No, se siitä. Meitsi lähtee syömään krapulamättöä ja sen jälkeen kuuntelemaan musiikkia Tammerfesteille. Adios, amigos!

Puhuttaisko?

Televisiossa tuli tuollainen R-Kioskin mainos, jossa kai mainostettiin jotain prepaid-liittymää. Mainoksessa joukko ihmisiä istuu helsinkiläisessä metrossa (ne tunnistaa ankeudesta sekä värityksestä, eikä Suomessa muualla metroja olekaan) eikä kukaan puhu mitään. Yksi tyypeistä tekee harhautuksen ja muuttuu jonkinlaiseksi Ärräsankariksi, käy hakemassa kaikille prepaid-liittymät ja sanoo: "No niin, puhuttaisko?" Mainoksesta tuli vaan mieleen, että se taitaa olla jonkinlainen vastaisku tuolle pk-seudulla liikehtivälle Älä kailota! -kampanjalle.

Kampanjan slogan on "oikeastaan elämäsi ei pitäisi kuulua muille". Eli siis juu, ollaan suomalaisia, ollaan hiljaa, kukaan ei saa puhua mitään julkisilla paikoilla eikä — luojan tähden — ainakaan tuntemattomille! Minä en ole oikein ikinä tajunnut miten kännyyn puhuminen eroaa vierustoverille puhumisesta? Jotkut kyllä puhuvat kännykkään suhteettoman kovalla äänellä, mutta niin jotkut toisaalta puhuvat ihan sille vieressä olevalle ihmisellekin. Miksei saman tien kielletä puhuminen kokonaan? Jos joku haluaa puhua henkilökohtaisia asioitaan julkisilla paikoilla, niin eikö se ole lähinnä sen puhujan ongelma eikä niiden kuuli(/nteli)joiden?

Kampanjan nettisivuilla on kuuden kohdan kännykkäetiketti:

1. Ota toiset huomioon.
2. Älä paljasta liikesalaisuuksia.
3. Kunnioita ympäristöäsi.
4. Kiinnitä huomiota soittoääniin.
5. Keskity liikenteeseen.
6. Pidä huolta puhelimestasi.
   

Tuossa kampanjassa pointti on ehkä siinä, että liikesalaisuuksia ei saa lörpötellä kaikkien kuullen, mutta minä en ainakaan ole ikinä kuullut kenenkään puhuvan liikesalaisuuksia julkisilla paikoilla, joten tuo ryhmä lienee aika marginaalinen. Ota toiset huomioon ja kunnioita ympäristöäsi? Eli siis älä puhu julkisilla paikoilla? Nettisivuilla sanotaan, että "puhuminen kovaan ääneen yksityisasioista saattaa häiritä muita" ja että "ruma kielenkäyttökään ei kuulu kännykänkäyttäjän käytöstapoihin". Siis ihan oikeasti, eikö tuo kuulosta teistäkin vähän ihmisten hyysäämiseltä? Miksei ennen kukaan ole sanonut että "hei, jos sä juttelet kaverillesi bussissa, niin älä nyt ihmeessä kiroile tai puhu omista asioistasi, kun se ehkä saattaa ärsyttää jotakuta"? Siksei, koska ihmisiä ei ärsytä silloin, kun he kuulevat molempien osapuolten puheen, mutta onhan se nyt ihan vitun ärsyttävää kun täytyy vain arvailla mitä se toinen sanoi, kun tää nyt vastasi sille tolla tavalla!

Entäpä sitten ne soittoäänet. "Kovaääniset soitto-, näppäily- ja tekstiviestiäänet voivat häiritä muita ihmisiä" ja mikä parasta "myös musiikin kovaääninen kuuntelu voi häiritä kanssamatkustajia, vaikka korvilla olisikin kuulokkeet". Miten tässä alkaa nyt tulla mieleen, että ehkä näiden ihmisten ei kannattaisi asua kaupungissa ollenkaan? Minua itseäni kyllä ärsyttää toisinaan julkisissa kulkuvälineissä äänet ja meteli, mutta harvemmin niiden aiheuttajat ovat kännykkään puhuvat tai musiikkia kuuntelevat ihmiset. Enemmän ärsyttää urpot ihmiset, spurgut, vanhukset, kikattavat teinitytöt, koululuokat ja lastentarhaikäisten laumat. Mutta onneksi minulla on mp3-soitin, jota kuuntelen ihan juuri niin kovalla, että se peittää alleen noiden kaikkien edellä mainittujen synnyttämän melusaasteen.

Niin joo, ja sitten vielä nuo kaksi viimeistä kohtaa. Keskity liikenteeseen? Ai että jos istuu bussissa, niin pitää ihan silmä kovana seurata koko ajan mitä siellä liikenteessä tapahtuu? No, nettisivu jälleen ohjeistaa, että "puhelimen käyttö voi häiritä keskittymiskykyäsi, olitpa liikkeellä sitten kävellen, pyörällä tai autolla". No autoilijan toki on syytä keskittyä erityisesti liikenteeseen, mutta se taas on oma moka, jos kävelee tai pyöräilee auton alle puhuessaan puhelimeen. Ja jälleen, eikös nuo nyt ole aika itsestäänselviä asioita? Ja sitten viimeisenä vielä kehotetaan pitämään huolta puhelimesta. Että ei sitten kukaan vaan hukkaa puhelintaan. No joo. Voi tavaton.

Onko maailmassa tai edes Euroopassa toista maata, jossa puhuminen tai äänet ylipäänsä ärsyttäisi näin paljon ihmisiä? Täällä Tampereella ei onneksi ole (vielä) tällaista kampanjaa, mutta olen nyt vaan vähän tuohtunut teidän helsinkiläisten/espoolaisten/sieltä päin olevien puolesta. Toinen asia mistä voisin urputtaa, on se nollatoleranssi graffiteille, mutta ehkä jätän sen ensi kertaan...


Ps. Hah hah haa, Blogilista teki sen taas! Tämä blogi ei nyt sitten päivity siellä, koska en pääse yhtään mihinkään klikkaamaan mitään, mutta eipä taida päivittyä mikään muukaan blogi. No nyt se näyttäisi palautuneen ennalleen. So far, so good.

Se on attentaatti... kun tajuu sun diggaavan jotain paskaa musaa!

Tässä maailmassa on muutamia biisejä, joita inhoan ylikaiken. Kestoinhokkejani kotimaisista ovat tietysti esimerkiksi Yön Joutsenlaulu, Noitalinna Huraan Pikkuveli ja sitten se joku "ei väli pöytien lie pitkäkään" ja blaa blaa. Niitä on toki muitakin, joita en halua muistella nyt missään tapauksessa. Nyt on uusia inhokkeja ilmaantunut. Tai joka vuosihan niitä ilmaantuu lisää ja lisää.

Joku päivä tässä kun olin käymässä kaupassa, niin siellä soi radiosta joku Kristian Meurmanin cover mistä lie, mahtoikohan se olla jopa se Lapin kesä, jota silloin Idolsin aikaan hehkutettiin. No oli mikä hyvänsä, niin minun teki mieli repiä korvat päästäni. Ja vaikka Meurman olikin suosikkini Idolseissa silloin, niin nyt kyllä jostain syystä olen korviani myöten täynnä sitä. Sitä kappaletta, Meurmannin ääntä ja koko jannua. Ehkä Krisun olisi kannattanut pitää suutansa soukemmalla eikä antaa lehdistölle lausuntoja milloin mistäkin ei-musiikkiin liittyvästä asiasta...

Toinen biisi, mitä olen viime aikoina jostain syystä kuullut aivan liikaa, on kai joku Popedan (?) Mä elän vieläkin, jossa kiekuu Mustajärven lisäksi useampiakin eri miesartisteja, kuten Harri Marstio, Topi Sorsakoski ja Jorma Kääriäinen. En kestä sitä kappaletta. Korvani rupeavat aina vuotamaan verta, kun kuulen sen. Se sävel on vaan yksinkertaisesti niin tappavan tylsä ja tuntuu, ettei se kappale lopu ikinä.

Ja yksi ihan überinhokki, mitä kanssa renkutetaan koko ajan ja kaikkialla (joudun näiden uhriksi julkisissa tiloissa, kuten bussissa, kaupoissa ja töissä, vaikka kotona voinkin helliä korviani vain hyvällä musiikilla) on joku Jani Wickholmin (yääÄÄÄÄK) biisi, jossa lauletaan jotain että "minä olin ehkä yksinäinen, mutta en yksin ollut milloinkaan". Siis voi turusen pyssyt mikä lyriikan helmi! Minusta ainakin olisi ihan kauheaa, jos olisin yksinäinen, mutta en yksin milloinkaan! Yksinäisenä seurassa oleminen on paljon kauheampaa kuin yksin oleminen ilman että on yksinäinen. Nyt kyllä säälin Wickholmin Janppaa ihan tosissaan. Voi raasua. Ja tekee vielä paskaa musaakin. Olen tosi pahoillani tapahtuneesta.

Tässä yksi päivä kuulin bussissa muistaakseni jonkun ulkomaalaisen kappaleen, jossa hoettiin koko ajan jotain samaa tosi typerää fraasia. En enää kuollaksenikaan muista mikä se oli (se oli jotain niin kamalaa, että yritän kieltää tapahtuneen), mutta ajattelin silloin, että jos tuo tyyppi laulaa vielä kerrankin tuon saman kohdan, niin alan kiljua! En kuitenkaan alkanut, taisi kappale loppua juuri sopivasti. Mutta hitsi kun en muista enää mitä se lauloi, että voisin googlata mikä kappale se oikein oli.

Ulkomaisista uusi inhokkini on kappale, jota valitettavasti soitetaan Radio Rockilla, vaikka en kyllä käsitä miksi. Kyseessä on Kid Rockin (wtf?) kappale All Summer Long, jossa ihan häpeilemättä riistetään Lynyrd Skynyrdin Sweet Home Alabamaa niin, että Amnestyn ja Green Peacenkin pitäisi jo juosta pelastamaan! Ihmettelen kyllä kovasti, että onko lapsikivelle annettu ihan oikeasti lupa raiskata klassikkoa tuolla tavalla ja vielä noin helvetin huonon kamalalla kappaleella. Jos ette tiedä tapausta, niin kuunnelkaa itse täältä. Eikö teekin kipeää tuon kuuleminen? Mymskä? Voi itku, tuota videotakin...

Yksi biisi, joka ei ainakaan vielä ole varsinaisesti inhokki, mutta johon olen kyllästynyt suuresti, on se Volbeatin Radio Girl. Sitäkin soitetaan ihan liikaa. Aluksi ajattelin, että siinäpä on reipas ja mukava kappale, vaikka alusta asti sen sanat häiritsivät minua. Korvaani kalskahtaa erityisen pahasti se kohta "One day I know that I'll marry that girl". Jotenkin se kuulostaa niin naivilta ja 50-lukulaiselta tjsp... No nyt kun sitä sitten soitetaan monta kertaa päivässä, niin en enää jaksa kuunnella sitä ja nuo sanat ovat alkaneet häiritä entistäkin enemmän. Saati sitten kun kuulee jonkun toisen Volbeatin kappaleen, niin se kuulostaa aivan samalta. En väitä, että se olisi huono bändi, mutta tuollainen hiukan rockabillyhtava (vai mitä se on?) musiikki ei vain ole minun juttuni.

Siinäpä ne suurimmat ällötykset tällä hetkellä.

Saanhan ruveta isona musiikkikriitikoksi, voi saanhan?

I'm not crazy, I'm just a little unwell

Voi jestas. Julkaisin vahingossa tämän postauksen ihan liian aikaisin ja keskeneräisenä. Toivottavasti se ei ehtinyt pätkähtää kenenkään syötteenlukijaan...

Tänään ei ole vielä satanut. Ihmeellistä. Meinasin aamulla tulla bussilla töihin, olin itse asiassa jo kävellytkin jonkin matkaa kohti bussipysäkkiä, kun havaitsin auringon paistavan jo olevan jopa melko lämmintä. Sitten teinkin uparit ja hain pyöräni. Se lämpöisyys oli kyllä jonkinlaista huijausta, koska polkiessani meinasi jäätyä varpaat, sormet ja korvat. Mutta onneksi tuo ei ole pitkä matka.

Aika mielenkiintoista seurattavaa tuo ravintola Nuevo Latinon tapaus. Itse voisin mennä syömään johonkin ravintolaan, vaikka kuulisinkin, että siellä ei tiedetä mistä Pisco Sour on tehty tai muuten joku olisi saanut huonoa palvelua. Mutta sen jälkeen, jos ravintola alkaa esittää uhkavaatimuksia julkisen arvostelun lopettamiseksi tai korvauksia huonoa palvelua saaneelta asiakkaalta, niin todennäköisesti jätän jatkossa(kin) käymättä kyseisessä paikassa. Aika omituista toimintaa ravintolan puolelta. Minä kun olen kauppiksen käynyt, niin meille opetettiin jo siellä, että hyvästä palvelusta kerrotaan yhdelle ja huonosta kymmenelle. (Ja että se on oma syy, jos asiakas on tyytymätön). Tässä tapauksessa ravintola päätti sitten itse kertoa huonosta palvelustaan sekä töykeästä asenteestaan useammalle tuhannelle samalla kertaa. Jos ne tyypit siellä pitävät mantranaan "any publicity is good publicity", niin taitavat olla väärässä.

Ja asiakaspalvelusta vielä. Kauran blogista luin, että Tampereen kaupungin liikennelaitos on kieltänyt sähköpyörätuolien kuljettamisen kaupungin busseissa, koska yhdestä bussista oli hajonnut joku luiska eikä turvavyöt pitele painavaa pyörätuolia. Ja koska "muut matkustajat hermostuvat", jos kuljettaja nousee auttamaan pyörätuolia kyytiin. Jo nyt on rumasana kummallista, millaisessa maailmassa me oikein eletään? Jos minä lähden kaupungin bussilla jonnekin, niin pidän ihan oletusarvona, että matkaan saattaa tulla viivästyksiä. Ei se ole mikään metro, joka vaan suhahtaa määrätietoisesti eteenpäin. Jos nyt joku oikeasti vääntää naamansa nurinpäin sen vuoksi, että liikuntarajoitteinen ihminen autetaan bussin kyytiin, niin on ehkä aika syventyä miettimään omaa sisintään. Sitä paitsi minun mielestäni tuo kuulostaa syrjinnältä. Voiko tuo olla edes laillista?

Nauratti tänään aamulla kun kuuntelin radiota. Siellä mainostettiin jotain allergialääkettä ja kuulin sen nimeksi "retardex". Arvelin kuulleeni väärin, koska eihän lääkkeellä voi olla noin retardia nimeä. Googlasin lääkettä, niin ilmeisesti olin kuullut väärin, koska google ei löytänyt sen nimistä allergialääkettä vaan sen sijaan suuhygienia-tuotesarjan. Tuli vaan mieleen, että mikä ihme noita suuvesien ja vastaavien tuotenimien keksijöitä vaivaa? Retardex? Listerine? Jälkimmäisestä tulee mieleen ensimmäisenä listeria-bakteeri. Tosi houkuttelevaa...

O tempora, o mores...


Edittiä myöhemmin: No nyt viimeistään katkesi verisuoni päästä. En kestä tätä maailmaa enää.

Viittä vaille vainaa

Olenko minä jossain boikotissa, kun kukaan ei nykyään enää kommentoi mitään noihin biiseihin, joita laitan blogiini? Kosto elää.

Olin kyllä hitusen eilen pettynyt Suomen sijoitukseen noissa euroviisuissa. Siis mitä paskaa? En nyt odottanut enkä edes toivonut Teräsbetonin voittavan, mutta olisin ne nyt oikeasti vähän enemmän pisteitä voinut saada. Naapurimaat selkääntaputtelivat vaan toisiaan, jolloin etulyöntiasema on luonnollisesti noilla Itä-Euroopan mailla, joita putkahtelee kuin sieniä sateella. Pientä lohtua sain vielä siinä vaiheessa, kun meillä sentään oli enemmän pisteitä kuin Ruotsilla, mutta sitten nekin perkeleet menivät ohi. Teräsbetonin lisäksi ainut maa (ei sillä, että Teräsbetoni olisi maa), jonka biisi jotenkin herätti edes kiinnostukseni, oli Ranska, eikä niilläkään kovin hyvin mennyt. Niin että fuck you, Eurooppa.

Nyt kyllä nauran katketakseni täällä itselleni. Siis odotinko ihan todella, että a) euroviisuissa olisi oikeasti hyvää musiikkia, sehän on silkkaa paskaa ollut jo vuodesta kaksi jälkeen tyynysotien, ja että b) siellä edes pärjäisi joku muu kuin tuollainen eurotrashpoppi? Varmaan joku Lordi-vinouma tullut aivoihini. Jarkko Ahola on silti kovin jätkä. Olen joskus ollut sen kanssa elokuvissakin. (Tosin en samassa seurueessa, mutta kuka noita laskee)...

Ja se mustikkasiideri... No ensimmäinen reaktio oli ällö-irvistys. Seuraava huikka oli jo parempi. Siis siinä tölkissä luki, että puolikuiva. Wtf? Positiivista oli se, että mustikan makua ei tarvinut etsiä niin kuin neulaa heinäsuovasta, mutta olihan se melko äitelää. Kyllä siihen suu sitten tottui, kun sitä kyllästi samaan aikaan sipseillä ja kaikella muulla mosolla. Taidan kuitenkin pidättäytyä näiden kokeilujen jälkeen taas hetken kuivassa omenasiiderissä.

Pitäisi varmaan mennä tiskaamaan. Jääkää te tänne kuuntelemaan tuota seuraavaa biisiä. Volumet kaakkoon! Ha ha ha ha haa...





In your face!


Lisäys myöhemmin: Ai niin! Sitähän piti vielä sanoa, että siunattu digiboksi! Tuossa kun pystyy valitsemaan sen ääniraidan, että onko puhemölötys automaattinen vai suomi vai englanti, niin kun valkkasin sen englannin, niin ei tarvinnut yhtään kuunnella Jaana Pelkosen ja kumppaneiden lässytystä! Kerrankin euroviisut ärsyttivät tavallista vähemmän.

Supernaiseudesta ja miesten kärsimyksistä

Kun nyt pääsin eilen tähän paasauksen makuun, niin jatketaan vielä samalla linjalla...

Tuossa joku aika sitten sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä sai päähänsä kehottaa opiskelijoita hankkimaan lapsia. Ensisynnyttäjien keski-ikä on nykyisin 28 ja se on Hyssälän mielestä liian korkea. No voihan se olla. Hyssälä uskoo, että lapsien hankkiminen voi jopa nopeuttaa opintojen päättämistä, eikä suinkaan hidastaa niitä. Eli siis... Nythän Suomessa on jo rajattu tätä yliopisto-opiskelun aikaa, uusien opiskelijoiden pitäisi valmistua jossain 5,5 vuodessa tjsp. Opintotukea saadakseen täytyy opiskella 27 opintoviikkoa vuodessa, eikä sitä opintotukeakaan nyt kukaan voi väittää kovin ruhtinaalliseksi. Nyt siis opiskelijoiden pitäisi tuossa viidessä vuodessa suorittaa tutkinto, ja vielä sen lisäksi hommata lapsia samaan aikaan, valmistuakseen sitten akateemiseksi työttömäksi tai alipalkatuksi. Jos oletetaan vielä, että molemmat vanhemmat ovat opiskelijoita, niin kysyn vaan, että millä rahalla se lapsi elätetään? Ei ne tuet oikeasti ole kovin kummoisia. Ja jos esimerkiksi lapsen isä käy töissä, niin hänkö on sitten päivät töissä ja illat lapsen kanssa, kun taas äiti on päivät lapsen kanssa ja illat (ja yöt) lukee tenttiin tai vääntää harkkatyötä ja esseetä toisen perään, että etenee opinnoissaan riittävästi? Kuulostaa burnoutilta. Kyllähän tuon saa toimimaan, jos kovasti haluaa. Tunnen kyllä opiskelevia pariskuntia, joilla on lapsi ja joilla asiat on silti ihan mukavasti. Mutta ei nyt justiinsa minua ainakaan houkuttele tuollainen vaihtoehto. Melko elämästä vieraantuneita ehdotuksia noilla ministereillä nykyään.

Eikä siinä vielä kaikki, mutta kun tänään sitten vielä Anu Saagim antaa ohjeita naisille Ilta-Sanomissa. "Olen esteetikko, joten minun mielestäni naisen pitää saada itsensä kuntoon synnytyksen jälkeen. Raskausaika on miehelle muutenkin kärsimystä, kun nainen levenee ja on ainakin puolet ajasta turvonnut," Anu löpsäytti suustansa. Raskausaika on miehelle kärsimystä? Siis m-i-e-h-e-l-l-e kärsimystä??? Voi mies parkoja, kun joutuvat katsomaan lihovaa ja lyllertävää rumaa vaimoaan siinä yhdeksän kuukauden ajan ennen lapsen syntymää! Ja Anu jatkaa vielä nerokasta aivo-oksennustaan: "Mahdollisimman nopeasti se on tehtävä, ettei suhde kariudu. Jos kuntoilua ei aloita heti, luovuttaa todennäköisesti kokonaan. Siinä tapauksessa mies taas etsii kauniimman naisen. Niin se vain valitettavasti menee. Äitiys on tärkeintä, mutta ei aviomiestä saa unohtaa. Kyllä mies ansaitsee hyvävartaloisen naisen." Siis mitä ihmettä? Mistä lähtien perhe ja lapset ovat olleet vain naisen bisnes, eikä mies raasu saa joutua siinä sivussa kärsimään ja katsomaan läskiä vaimoa?!? Minulta taitaa ihan juuri katketa verisuoni päästä! No, onneksi saan itse valita isän omille mahdollisille lapsilleni...

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että naisen tulisi tehdä lapset nuorena, vielä opiskellessaan, siinä samalla hoitaa lapsi, koti, opinnot, ehkä jopa käydä töissä ja vielä treenata kroppansa ihan huippukuntoon, ettei mies vain ota ja vaihda johonkin kauniimpaan yksilöön. Piece of cake! Supernaisiahan me olemme.

Nauratti muuten tänään kun jonkun iltapäivälehden kannessa Saku Koivun vaimo kertoi, että Saku on rakastava isä. Mietin vaan, että olisiko hauskaa, jos yhden kerran joku vaimo kommentoisikin, että "Saku on ihan paska isä" tai "Teemun kanssa elämä on yhtä helvettiä" tms.

En kestä.

Name your god and bleed the freak

Kävin tuossa kaupassa ja katselin iltapäivälehtien lööppejä ja muidenkin höpöhöpölehtien kansia. Tulin siihen tulokseen, että tämän maailman täytyy oikeasti olla jotenkin todella perustavanlaisesti vinoutunut, jos suurimpia uutisia on jonkun ihmisen laihtuminen. Tai lihominen. Tai että ylipäänsä toimittajat kirjoittavat juttuja siitä, kuinka jonkun naisen rinnat ovat näkyneet/kasvaneet/pienentyneet/muuten vain olleet olemassa. Tai että joku aikuinen ihminen nyt ehkä vähän tykkää jostain toisesta aikuisesta ihmisestä. Tsiisus! Siis yläasteella muistaakseni kiusattiin siitä, jos joku saattoi ehkä vähän tykätä jostain pojasta tai tytöstä, vaikka se olisikin ollut tosi hyvä tyyppi. Silloin se kuitenkin ylitti naureskelu- ja uutiskynnyksen.

Eilen tuli televisiosta jotain Tangomarkkinoiden esihässäköitä. Olen tullut jo useampana vuotena siihen tulokseen, että sekin on nykyisin enemmän kauneuskilpailu eikä niinkään laulukilpailu. Nykyisin tämä osa maailmaa, missä me elämme, on niin järjettömän pinnallinen. Eikä sitä enää kauhean kiivaasti kukaan yritä tai jaksa edes kieltää. Pitää olla hyvännäköinen, tai jos et ole hyvännäköinen, niin ainakin olisi ihan hyvä jos rahaa löytyisi. Mutta antakaas olla, jos sellainen hyvännäköinen nainen yrittää tehdä jotain vakavasti otettavaa, niin se lytätään aika nopeasti. Katsokaas kun suutari pysykööt lestissään. Ja jos joku ei-niin-hyvännäköinen nainen yrittää tehdä jotain vakavasti otettavaa, niin se ehkä otetaan vakavasti kyllä, mutta samalla huomiota kiinnitetään ulkoisiin seikkoihin, että voisi tuokin käydä ehkä jossain tyylikoulussa. Ja yhä enenevissä määrin tämä ulkonäön arvostelu alkaa kohdistua myös miessukupuoleen.

Mutta kertokaa minulle nyt hyvänen aika sentään, että mikä niissä naisten rinnoissa on niin ihmeellistä?!

Alla vielä kaavakuva noista ihmeellisyyksistä.




Ps. Tarkennettakoon vielä, että minun mielestäni miehet (ja miksei naisetkin) saavat ihailla, kuolata jne. rintoja niin paljon kuin haluavat, mutta pointtini olikin, että mitä hiton uutisia ne oikein ovat?

Pps. Meinasin hakea sunnuntaini iloksi pizzan, mutta päätin sittenkin tehdä sellaisen itse. Paljon edullisempaa ja ainakin vähintään yhtä hyvää. Sitten kun vielä löytäisi ruokahalunsa jostain.

Ppps. Joku luukuttaa ulkona PMMP:tä. On sekin parempi vaihtoehto kuin se Stella, jota joku (tod.näk. sama tyyppi ihan sairaan huipusta musiikkimausta päätellen) aiemmin tällä viikolla luukutti...

Et sä tiedä kuka mä oon?

Olen tässä viime päivinä miettinyt tätä anonyymina ja pseudonyymina esiintymisen eroja, joten aion nyt sohaista kusiaispesään ja sanoa asiaan painavan sanani. Ja koska minun sanani on laki, niin toivon, että tämä paskanjauhaminen loppuu tähän. Kaikkihan tätä blogia lukee, ay?

Tunnettu faktahan on, että kaikki, jotka eivät kirjoita omalla nimellään, ovat anonyymeja. Suurin osa bloggaajista (ainakin niistä mitä minä luen) on pseudonyymejä, ja pseudonyymi on yhtä kuin anonyymi. Anonyymi tulee jostain muinaiskreikasta ja tarkoittaa nimetöntä, nimeään ilmoittamatonta ja nimeltä tuntematonta. Vaikka minulla mollottaa tuossa tuo silmä (josta muuten olen harkinnut hommautuvani eroon) ja kirjoitan nimellä "Tiina", te ette silti tiedä kuka minä olen. Tai no, yhä enenevä joukko kyllä tietää, joten en ole enää täysin anonyymi täälläkään, vaikka se alunperin olikin tämän blogin idea.

MUTTA! Kun blogeihin kommentoi tyyppejä, on siinä ratkaiseva ero käyttääkö jotain nimimerkkiä vaiko kommentoiko anonyymina. (Nyt kun käytän sanaa anonyymi, tarkoitan siis nimimerkkiä "anonyymi" enkä kaikkia, jotka eivät kirjoita omalla nimellään). Voisin verrata anonyymien kanssa keskustelemista sellaiseen, että olisin pimeässä huoneessa joukon ihmisiä kanssa, joilla jokaisella on aivan samanlainen ääni. Keskustelu olisi aika vaikeaa tai ainakin hedelmätöntä, koska en mitenkään pystyisi tietämään kuka sanoi mitäkin ja oliko tuo äskeinen saman ihmisen sanomaa, joka sanoi aiemmin jonkun toisen asian vai ei. Sen sijaan jos huoneeseen laitetaan valot ja jokaisella puhujalla on oma äänensä, tulee keskustelustakin huomattavasti vähemmän kaoottista ja tilanteeseen saadaan jopa jonkinlaista vuorovaikutusta, vaikkei niitä toisia ihmisiä tuntisikaan. Ja kun oppii tuntemaan jonkun nimimerkin, niin siihen osaa suhtautua eri tavalla kuin johonkin täysin "kasvottomaan" henkilöön. Myöskin jos on jotain jotain järkevää ja ihan oikeaa asiaa sanottavanaan, niin kannattaa ehdottomasti harkita jonkun nimimerkin käyttämistä, jos haluaa tulla vakavasti otetuksi. Vaikka itsellä ei olisi blogia, niin silti voi kommentoida jollain nimimerkillä. Itse ainakin olen luonut mielessäni "kasvot" joillekin blogittomille nimimerkeille, koska olen kommenttien kautta muodostanut heistä käsityksen ja jollain tapaa oppinut tuntemaan. He eivät ole enää niitä kasvottomia puskista huutelijoita siinä vaiheessa. Ihan sama sitten tuleeko siitä nimimerkistä ensimmäisenä mieleen, että kyseessä on kiva tyyppi vai että argh, taas tuo vääntää täällä näistä jutuista...

Sana "anonilli" ei ole mikään bloggaajien ilkeyttään keksimä termi, jolla pyritään korostamaan omaa paremmuutta ja taputtelemaan toisia bloggaajia selkiin. Ei. Eikä sitä ole ihan puskasta vedetty, että anonyymit ovat ilkeitä ja pahantahtoisia. Jos tästä joku tekisi tutkimusta, niin varmaan helposti voitaisiin todeta, että ilkeistä ja vittuilevista kommenteista ainakin 80 % on nimimerkin "anonyymi" kirjoittamia. Ja mitä enemmän noilta kyseisiltä nimimerkeiltä lentää kuraa niskaan, sitä epäluuloisemmaksi sitä rupeaa kaikki ko. nimimerkkiä käyttäviä kohtaan. Helpompaahan se on vittuilla, kun ei tarvitse seisoa niiden sanojensa takana. Kaikista huvittavinta on se, että jos anonyymeja kritisoi, niin jotkut tyypit vetävät siitä herneet nenään ja jopa loukkaantuvat, ikään kuin anonyymi olisi heidän henkilöitymänsä. Well honey, I got news for you: jos olet anonyymi, niin et ole yhtään kukaan. Olet pelkkiä bittejä avaruudessa ja minulle on aivan yksi lysti onko joku bitti mennyt vinoon vai ei.

Ja sitten on niitä aivan kilttejä ja hyväntahtoisia anonyymeja, joiden maineen nuo puskista vittuilijat ovat jo väistämättä pilanneet. Minun puolestani saa kommentoida anonyymina, jos jostain syystä haluaa (jotkut eivät myöskään ilmeisesti osaa käyttää tuota bloggerin kommenttisysteemiä kovin sujuvasti ja lopputulos on anonyymi, halusi tai ei), ja negatiivista tai eri mieltä olevaa palautetta saa antaa, mutta sen voi tehdä aina rakentavasti eikä vittuilemalla.

Tämä blogimaailma on tietynlainen yhteisö. Anonyymit eivät voi osallistua yhteisön toimintaan, eikä tarvi sitten myöskään itkeä, jos tuntee jääneensä sen ulkopuolelle. Täällä kyllä otetaan kaikki jengiin haluavat mukaan, jos vain vaivautuu kehittämään itselleen jonkun pseudonyymin. Nimimerkillä esiintyvät otetaan vakavammin eikä heidän negatiivisesta palautteestakaan loukkaannuta yhtä helposti kuin anonyymin. (Kaikista vakavimmin tietysti otetaan ne, jotka puhuvat omalla nimellään ja naamallaan, mutta jokaisella meistä on syymme, jos olemme valinneet pseudonyymina esiintymisen). Yleensä kun live-elämässä keskustellaan, on kohteliasta esitellä itsensä, samoin blogistaniassa. Jos kommenttiaan ei kehtaa allekirjoittaa, on silloin ehkä viisaampi olla hiljaa. Jos haluaa oikeasti keskustella jostain asiasta tai saada vastauksia, ei kannata kirjoittaa nimimerkillä "anonyymi". Minun mielestäni netissä pitää käyttäytyä niin kuin käyttäytyy oikeassa elämässäkin. Jos ei kadulla rupea vittuilemaan tuntemattomille tai puolitutuille, niin ei sitä pidä tehdä netissäkään. Jos taas haluat vittuilla ihmisille live-elämässäkin, niin ei siinä sitten mitään. Olet kusipää, mutta se on oma valintasi. Vittuilun lisäksi anonyymit eivät yleensä myöskään perustele väitteitään kovin hyvin. Ja niinhän se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kun on joku nimimerkki, tulee sanomisiakin harkittua tarkemmin. Jos joku ei ymmärrä tai hyväksy näitä asioita, on silloin melko pihalla koko web 2.0:sta. Aina voi vedota sananvapauteen, mutta nämä nyt vain ovat faktoja täällä blogistaniassa. Voi myös vinkua siitä, että miksi anonyymikommentointi on sitten sallittua, jos se on niin paha juttu. No ensinnäkään se ei ole paha juttu, ne nillit on niitä joita ei jaksa, ja toisennakin Bloggerissa ei pysty estämään pelkästään anonyymia kommentointia. Siinä estyy sitten samalla myös nimi/url-kohta ja on kohtuutonta vaatia kaikkia luomaan itsellensä bloggerin tai jonkun muun "open ID" -tunnuksen.

Sitä paitsi loppuun on sanottava, että en kerta kaikkiaan tajua sellaisia ihmisiä, siis aikuisia ihmisiä, (kunpa ne kaikki olisivatkin jotain teiniangstisia 15 vee poikia, mutta kun ei), jotka saavat jotain nautintoa maassa makaavan potkimisesta. Veikkaanpa, että siinä on jäänyt kehitysvaiheessa joku hyvin ratkaiseva palikka puuttumaan. Nettikiusaaminen onkin sitten ihan oma lukunsa, johon en jaksa mennä enää tänään.

Niin. Että oliko jotain mutisemista vielä tähän asiaan? Vai ollaanko kaikki kavereita ja lähdetään viettämään vappua, tuota työläisten ja teekkareiden riemujuhlaa?


Ps. Lisäselvennyksenä on sanottava, että vaikka tästä nyt nillitänkin, niin täällä minun blogissani ei ole (ainakaan ennen tätä päivää) ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Ne ongelmat on ihan muualla. Kyllästyttää silti.

Pps. Tämän perään voisin liittää yhden postauksen, jonka olen kirjoittanut mutta en julkaissut, aiheesta "minähän puolustan ystäviäni niin netissä kuin live-elämässäkin perkele". Ehkä julkaisen sen seuraavaksi.

Maisteri on aivan kamala!

Hoh hoh! Luin tänään jonkun Ohon tai vastaavan kannesta, että jotkut "kaksosten vanhemmat rakastuivat toisiinsa ensisilmäyksellä". Ajattelin, että kävipä niillä säkä, kerta oli jo lapsetkin valmiina. Sikäli mikäli he olivat samojen kaksosten vanhemmat.

En sitten millään pääse yli tuosta Johanna Tukiaisesta. Jos joku on lopen kyllästynyt koko juttuun, niin voi hypätä seuraavan yli. Olen kuitenkin huvittanut itseäni viime päivinä lukemalla Jossun blogia, johon Elegia minulle ystävällisesti antoi linkin. (Hahaa, syyttävä sormi osoittaa!) Se vaan on jotenkin niin herkkää komiikkaa.

Ihan pakko kommentoida paria pätkää sieltä blogista...

• "Jokainen suomalainen tietää, että tätä on tapahtunut aikaisemminkin, minä vaan satuin nyt joutumaan järjettömään mediamylläkkään ja mut otettiin hampaisiin." Niin, ihan vaan satuit joutumaan.
• Mitä tulee siihen väitteeseen, että olisin aina "juoninut" miten päästä keinolla millä hyvänsä julkisuuteen, on täysin absurdi. Siskoni Julia Tukiainen pääsi Amerikan Playboy lehteen sivun kokoiseen Grapevine kuvaan jo vuonna 2003 ja poseerasimme El Sol lehden kalenterityttöinä." No tuohan nyt todistaa kaiken! Olisit heti sanonut!
  
• "Kyseessä nyt on kuitenkin täysin yksityisasia joka ei liity hänen pätevyyteensä ministerinä." En minä ainakaan yksityisasioita kerro toimittajille.
  
• "Tukholmassa asuvat uskovaiset vanhempani" Jaha.
  
• "Rakkaat uskovaiset vanhempani" Niin miksi sitä pitää jankuttaa, että ne vanhemmat ovat uskovaisia?
  
• "Raamatun mukaan ei pitäisi antaa anteeksi vain seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentäsataa kertaa seitsemän." Mikä ihmeen luku on seitsemänkymmentäsataa?
  
• "Jos joku ihminen nyt tekstailee toiselle, niin miksi siitä pitää tehdä koko maapallon laajuinen kohu! Ulkoministeri on ihan samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin." No miksi siitä ylipäänsä sitten pitää kertoa lehdille, jos se on niin tavallista?

Hah hah. Voi elämä. No niin. Eiköhän se riittänyt siitä aiheesta.

Kiitos ja anteeksi.

Piip piip!

paasaus

Voi Ilkka Kanervan tekstiviestit... Ilmeisesti Suomessa ei tällä hetkellä ole tärkeämpääkään uutisaihetta, koska Ike oli eilen kymmenen uutisten pääuutisena. Ehkä 10 minuuttia uutislähetyksen alusta oli omistettu tälle tekstarijupakalle. Asiaa oli kysytty ties miltä professoreilta ja jopa Helena Petäistöltä Brysselistä tiedusteltiin näkemystä asiaan. En tiedä olisko tää nyt vähän naurettavaa... Epäilin kyllä, että tämä oli jonkinlainen juoni, ettei uutisissa olisi tarvinnut liiaksi kiinnittää huomiota siihen kiusalliseen pikkuseikkaan, että kansanedustajat nostivat taas omia palkkojaan Jaakko Iloliemen johdolla 5,8 % ja heidän minimipalkkansa on näin ollen 1.4. lähtien vaatimattomat 5.860,00 euroa. (Taidan olla ehdolla seuraavissa vaaleissa, äänestättekö?)

Kataista kyrsii Kanervan tekstiviestikohu, mutta luulen että häntä kyrsii enemmän median kiinnostus asiaan, kuin se tekstarien lähettely. Minua taas kyrsii sen lisäksi, että tästä nyt jauhetaan ihan järkyttävän paljon, niin myös se, että jos Kanerva olisi nainen, niin hänen uskottavuutensa olisi kadonnut jo aikaa sitten. Samoin kuin Vanhasen. Jos naispoliitikko (tai nais-mikähyvänsä) tekisi jotain tuollaista, niin naurettaisiin maan rakoon välittömästi ja hän joutuisi painostuksen vuoksi eroamaan työstään. (No okei, Suvi Lindén ei ole eronnut, vaikka kirjoittikin blogissaan asioiden olevan draagisia).

Oikeasti ottaa toisinaan kupoliin nuo hyvä veli -kerhot ja se "pojat on poikia" -asenne, joiden varjolla ja avulla miehet saavat tehdä mitä huvittaa ja toiset miehet pönöttävät vieressä, että ei tässä nyt ole mitään laitonta tapahtunu. Mutta annas olla, jos nainen töppää, niin hänet lähes kivitetään kuoliaaksi. Ja mikä tässä on kaikista ärsyttävintä, niin yleensä ne on toiset naiset, jotka ovat etunenässä dissaamassa sitä hommat sössinyttä naista. Oikeasti. Mikä meitä naisia oikein vaivaa? Miksei me osata mitään hyvä sisko -kerhoja? Miksi jopa me sallimme miehille enemmän vapauksia kuin jollekin kanssasisarelle? Melkeen toivoisin, että joku naispuoleinen ministeri lähettelisi tekstareita jollekin puppelipojalle, niin nähtäisiin miten käy. Miksei naiset muuten tee sellaista? Vai ollaanko me vaan niin paljon ovelampia, ettei jäädä siitä kiinni...

Enkä nyt voi tähän loppuun sanoa muuta, kuin että täytyyhän sen Kanervan nyt olla harvinaisen yksinkertainen tapaus (etten sanoisi jopa ihan helvetin tyhmä), kun kerta toisensa perään lähettelee noille bimboille tekstareita, jotka sitten säästävät ne ja lopulta myyvät lehdille. Sehän on ihan sama vaikka niissä puhuttaisiin muumeista, mutta kyllä niillä yksi turha julkkis taas etelän matkansa maksaa.

end of paasaus

Saisi tämä flunssa parantua jo.