Pari kyssäriä

Tärkein ensin: Onko täällä lukijoissa joku, joka haluaisi paiskata minua Spotify-kutsulla? Kaikki aina puhuu siitä, niin meikäkin haluaa messiin.

Ja vähemmän tärkeä toiseksi: Onko lukijoissa joku Kelly Clarkson -fani? Voisin lahjoittaa kyseisen typykän tuoreimman levyn parhaiten tarpeensa perustelevalle ihmiselle. Anybody? Eikö kukaan?

Minulla oli tänään vähän huonompi päivä, vaikka toisaalta se oli myös ihan hyvä päivä. Ainakin onnekas. Sain nimittäin aamulla postin pakettikortin, jossa lähettäjänä oli Aller Julkaisut Oy ja sisältönä luki palkinto. Menin tietysti hippulat vinkuen hakemaan palkintoani postista. Kävi ilmi, että olin osallistunut jonkun Hot NOW-lehden sadan kesäkassin arvontaan ja voittanut sellaisen kesäkassin. Paketissa oli se kesäkassi (ylläri pylläri), pyyhe, joku hiustenhoitomömmö, tuo edellä mainittu Kelly Clarksonin levy sekä Laura Honkasalon Tyttökerho-pokkari. Väittävät lahjan arvon olevan noin 95 euroa. Pyyhkeelle nyt aina on käyttöä, hoitoaine on paksuille ja vaikeasti hallittaville hiuksille (eli selvästi minun hiuksilleni) ja tuo kirja etenkin vaikuttaa hyvältä. Sen sijaan tuo kesäkassi on kyllä itsessään aika ruma. Se on säkkikangasta, yrmypinkki väriltään ja haiseekin säkkikankaalta. Levylle ajattelin suoda yhden mahdollisuuden, mutta jotenkin epäilen, etten oikein kuulu Kelly Clarksonin kohdeyleisöön.

Huominen vielä kotosalla ja sitten pitäisi lähteä mökille juhannuksen viettoon. Voi kunpa olisi aurinkoista eikä sataisi. Turha toivo, luulen.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Pidin lauantaina synttärikekkerit hiukan jälkikäteen.



Väänsin oikein täytekakunkin, vaikka oikeasti salaisuuteni oli kyllä kaupan valmis kakkupohja. Kakkupohja on kyllä tosi helppo tehdä itse, mutta vihaan sitä kolmeen kerrokseen halkaisemista ja sitä paitsi kakkuvuokani on niin surkea, että siihen tarttuu kaikki aina kiinni vaikka miten voitelisi ja jauhottaisi.



Vieraitakin oli. En nyt mainitse nimeltä kuvassa näkyvää aasia (vasemmalla, siis) enkä myöskään tuota erästä bloggaajaa, jonka kanssa jaan saman geeniperimän.




Yllä pitelen halausotteessa saamaani lahjaa. Luinkin sen jo. Hauska kirja. Ja hyviä kuvia, tietty. Näytän ilmeisesti jotenkin häijyltä hymyillessäni, mikäli minusta ei näy muuta kuin silmät.

Tuollaisia kirjoja lukiessa vaan aina ahdistun, kun ärsyttää miksen itse voi osata sanailla yhtä näppärästi. Samaa ilmiötä ei esiinny lukiessani proosaa, koska en itse edes yritä kirjoittaa sellaista, mutta tuollaista päiväkirjamaista tekstiä tai erityisen hyvää blogia lukiessani tunnen aina pienen kateudenpiston jossain päin ruumistani. Ihan pakko lainata tähän yksi esimerkkikohta tuosta kirjasta, kai se on sallittua.

"Menemme parvekkeelle ja törmäämme omituiseen, primitiiviseen näkyyn. Pihalla työskentelee maalainen. Hänen maansiirtokoneensa ja kuorma-autonsa ympärillä käy kuhina, kun paikalliset, pienipäiset, hampaattomat farkkuhaalarimiehet taputtavat karvaisia käsiään banjonsoiton tahtiin. Crocs-jalkineiden kirkkaat värit välkkyvät usvaisessa aamussa. Katsomme toisiamme ja päätämme vetää sellaiset lärvit, etteivät nämä hämmentävät heimorituaalit häiritse uniamme."

Ehkä tuohon kirjaan olisi pitänyt lisätä varoitus napatyrästä tai mitä nyt ikinä voikaan seurata ylenpalttisesta hihityksestä.




Sain myös kirjan ohessa ihan älyttömän hienon onnittelukortin, tietysti lahjan teemaan sopivan. Hohoo.

No, onneksi pahin on nyt jo ohi, eikä tarvitse melkein vuoteen taas vanheta ollenkaan. Älkääkä nyt vaan enää onnitelko, kun itse epäonnisesta tapahtumasta on jo niin monta päivää.

Oma lahja ojassa

Joulupukki toi minulle etukäteen jo yhden lahjan tuossa päivänä eräänä. Paketissa oli muutakin, josta vaikenen kuin muuri, mutta tästä oli ihan pakko laittaa kuva tänne. Tiina on nyt rummimaitseline marmelaadikompvek.




Tänään kiltti postisetä toi myöskin yhden joululahjan minulle... minulta itseltäni. Päätin lahjoa itseäni näin joulun alla, kun olen kerta käynyt kiltisti töissäkin koko joulukuun. Tilasin Levykauppa Äxästä tuollaisen sairaan päheen t-paidan sekä pari A Perfect Circlen levyä.




Sain tänään jouluntoivotustekstarin kummisedältäni. Se oli, ööh... mielenkiintoinen. Aiempina vuosina kummisedän tekstarit ovat olleet aivan selkokielisiä, mutta tällä kertaa siinä oli jotain aivan merkillisiä kirjaimia ja merkkejä lopussa. Jäin miettimään, että käyköhän kyseinen heppu enää ihan täysillä vai onkohan hänellä kenties vain uusi kännykkä. Ei voi tietää.

Tein muuten eilen hyvän työn. Olin Anttilassa jouluostoksilla ja huomasin, että siinä ihmisvilinässä joltain putosi jotain maahan. Huomasin, että kyseessä oli kympin seteli. Katsoin ensin nostaako joku sen, mutta kun kukaan muu ei reagoinut seteliin mitenkään, niin kävin noukkimassa sen. Ehkä sekunnin murto-osan (tai pari) harkitsin rahan sullomista taskuun, paikalta juosten pakenemista ja ulkomaille matkustamista, mutta se rehellinen puoli otti sitten minusta kuitenkin voiton ja lähdin katselemaan josko eksyneelle rahalle löytyisi omistajaa. Siinä vähän matkan päässä olikin joku ulkomaalaisen näköinen ukkeli, joka kaiveli taskujaan ja käsiään melko eksyneen näköisenä, joten väläytin kauneimman hymyni (vähänkö vihaan jos jossain kirjoitetaan noin) ja ojensin rahan hänelle. Kovasti hän ainakin tuntui ilahtuneen siitä kympistä ja selitti jotain, josta en sanaakaan ymmärtänyt. Oletan rahan siis kuuluneen hänelle, tai jos ei kuulunut, niin taisi tulla tarpeeseen.




(A Perfect Circle - Judith)


Eipä tässä muuta näin joulun alla sitten. Vielä pari jaksoa joulukalenteria jäljellä. Hyvää joulua niille, jotka eivät enää huomenna pyörähdä näillä nurkilla!