Ihmettelyä

Mistähän se johtuu, mietin vaan...

Että kun on luentosaleja ja niissä pidetään luentoja. Monesti luentosalit ovat sellaisia, että niissä on pitkät rivit penkkejä, takana istuvan pöytä on oman penkin selässä kiinni ja oma pöytä on edessä istuvan selkänojassa kiinni. Eikä niille riveille pääse istumaan kuin aivan sieltä rivin jommasta kummasta päästä. Sitten kun alkaa joku luento ja opiskelijat säntäävät paikalle, niin lähes poikkeuksetta luentosalin täyttäminen aloitetaan a) takaa ja b) reunapaikoilta. Lopulta luentosali on täytetty niin, että pari viimeistä riviä on aivan täysiä ja kaikki penkkirivien reunimmaiset penkit on varattuja. Näin ollen luentosalin etuosassa ja penkkirivien keskellä on tilaa vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä saliin viimeisenä tulevat muka "eivät enää mahdu istumaan".

Tänäänkin olin yhdellä luennolla, jossa edessä ja keskellä olisi ollut tyhjiä penkkejä varmaan toiselle samanlaiselle määrälle opiskelijoita, mutta silti viimeisenä luennolle tullut jäi seuraamaan luentoa seisomapaikalta, koska olisihan se nyt äärimmäisen kiusallista joutua kommunikoimaan ja pyytää jotain väistymään sen verran, että sen perseensä saisi asetettua vapaalle penkille. Ja miksei niitä penkkirivejä voida alun alkaenkin täyttää keskeltä vaan se oma takapuoli pitää töräyttää siihen kaikista reunimmaiseen penkkiin? Onhan se toki kauheata sekin, jos vaikka yhtäkkiä tunteekinvastustamatonta halua poistua luennolta ennen sen päättymistä, niin sitten joutuisi taas puhumaan vierustoverilleen, että anteeksi, voisinko päästä... Voi hyvä luoja, ei sellaista riskiä voi ottaa!!!

Tapahtuukohan tätä kaikilla aloilla vai onko tämä vain joku it-nörttien oma varsin pikantti ominaisuus?

Kevennyksiä ystävänpäiväksi

Google on hauska veijari.




Blogilista uudistuu! Tällä kertaa minua ei ahdista yhtään (koska en käytä kyseistä palvelua enää). Revin tästä iloa itselleni aivan ennen näkemättömällä tavalla. Eihän siitä edellisestä katastrofista olekaan vasta kuin alle vuosi. Läpyt Blogilistalle, uudistus menee varmasti tosi hyvin.




Ostin eilen ystävänpäiväleivonnaisia ihan vaan pelkästään siitä syystä, että tuo pakkaus sai hymyn huulilleni. Jos harjoittaisin jonkinlaisia itsesyytöksiä, niin ehkä tuo olisi saanut minut itkemään, mutta pois se minusta. Klikkaa kuva isommaksi, jos et näe lukea leivosten käyttöohjetta.


Ps. Pari päivää sitten minulle ilmottautui eräs Tiina, jonka blogin nimi on Mostly Harmless. Niin että jos kyllästyttää tämä suomenkielisniminen versio Enimmäkseen Harmittomasta Tiinasta, niin voitte kokeilla vaihtelun vuoksi tuota toista versiota. Hauska sattuma!

Yy, kaa, koo, yy, kaa, koo, pingviinit on täällä joo...

Pikainen apdeitti viime päivien tapahtumista, kun ei tuossa eilen ehtinyt kirjoitella eikä oikein tänäänkään ehdi...

Meillä oli eilen sellaiset hyvin salaisen sisäpiirin Tampereen blogityttöjen hyvin salaiset pikkujoulut. Paikalle pompsahteli itseni (kyllä, minäkin olin siellä) lisäksi Annikki, Mimmu, Minja ja Sirenita. Nyt se on sitten virallista, ja teidänkin on kaikkien hyvä tietää tämä, että me olemme kaikki hirveän ihania, kivoja ja ennen kaikkea hauskoja ihmisiä. Ainakin omasta mielestämme. Sirtsu saa tietysti parhaat arvostelut, koska toi kaikille joululahjat ja juotti meidät kauniiksi. Mutta siis ihan vakavasti sanoen minulla ainakin oli tosi kiva ilta. Yllättäin siinä meni melkein kahdeksan tuntia ihan hujahtaen, kun oli mukavaa. Pelattiin Trivial Pursuitia (kukas sen voittikaan, etten vaan olisi ollut minä...) ja saatettiin jopa mennä sinne paikkaan nimeltä humala. Onneksi käytiin syömässä vielä ennen kotiin lähtöä, niin nyt ei ole ollenkaan huono olokaan, mikä on aika hämmentävää sen alkoholimäärän jälkeen. En kyllä yhtään muista paljonko tuli juotua, en tiedä onko neljä ISOA siideriä (tuopit olivat aivan piripintaan) optimistinen vai realistinen arvio, mutta niiden lisäksi sitten vielä yksi fisu ja kaksi salmaria. Vatsani tuli kyllä yöllä aivan hirveän kipeäksi, mutta kaipa se parani nukkuessa ja kun otin vähän maitohappobakteereita nukkumaan käydessä. Vatsalleni ei yleensä sovi ruotsalainen siideri, ja nyt epäilen ettei sovi englantilainenkaan, mutta oli se hyvää kyllä. Black Rat on muuten se siideri. Hyvää!

Nyt pitäisi tässä sitten selvitä ruokakauppaan ja takaisin. Ulkona sataa, plääh. Sitten sen jälkeen pitäisi miettiä, että mitä sitä söisi ja missä, ennen kuin suuntaan nokkani kohti jäähallia ja sellaisia rumia naamariin pukeutuneita hevisetiä. Slipknot siis. Ja Children of Bodom, josta jotkut teistä ehkä muistavatkin etten tykkää (raportoin, jos selviän siitä kurimuksesta hengissä), ja kolmas bändi on Machine Head, josta ei ole oikein ennakkokäsitystä, mutta toivon että se on edes parempi kuin CoB.

Sellaista tänne tänään. Mitäpä sinulle kuuluu?


Ps. Postauksen kuva täältä.

Lehmä.

Ilta-Sanomissa oli mielenkiintoinen uutinen siitä, että Google Earth paljasti lehmien toimivan kompassien tavoin ja osoittavan aina pohjoiseen.



Kiinnitäkää huomiota erityisesti hyvin yksiselitteiseen kuvatekstiin.

Meinasin tikahtua nauruun. Kiitos Brimille linkistä.

Koko juttu täällä.