Are we in love or are we in pain?

No niin. Niinpä niin. Se siitä sitten. Ei ne nappisilmät tykänneet takaisin, ainakaan riittävästi. Minussa on varmaan joku juttu, joka estää vastakkaista sukupuolta rakastumasta. Unlovable monster.

Tämän tapauksen eduksi on kyllä pakko sanoa, että juttu päättyi (jos nyt oli alkanutkaan) niin kauniisti, ettei tästä kauhean paha mieli voi jäädä. En tiedä olisiko helpompi, jos sattuisi kunnolla ja voisi vähän ehkä vihatakin, kuin että toinen on vaan sekä ulkoisesti että myös sisäisesti niin läpikotaisen hyvä ja kaunis ihminen. Koska näistä tänään vaihdetuista sanoista jäi oikeasti niin hyvä mieli, että melkein tuntuu kuin sydän ei olisi säröillytkään. No säröili se, isosti, mutta kiedottuna pumpuliin.

Eikä kyseessä ole todellakaan mikään pelimies vaan ihan oikeasti hyvä ja ihana mies. Kai se luo toivoa, että semmoisia tosiaan löytyy tältä planeetalta, vaikka ne tykkäävätkin sitten enemmän jostain toisista tytöistä. Ja minä olen ikuisesti yksin.

Ja nyt siellä kaikki heti ajattelevat, että uutta matoa koukkuun jne. Ei pysty. Nämä jutut ovat henkisesti niin raskaita minulle, että tästä kestää toipua, vaikka lupasinkin jäädä henkiin. Tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta käydä tätä läpi taas uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.

Kesän voi julistaa päättyneeksi.

Instant Karma's gonna get you, gonna knock you right in the head

PAM! (Erästä ystävääni lainaten: se ääni, kun paska iskee tuulettimeen).

Tuo eilinen kirjoitukseni oli kuin joku itsensä toteuttava ennustus. Että aika olisi todellakin pitänyt pysäyttää siihen hetkeen, flunssasta huolimatta. Koska siitä hetkestä ei ollut suunta kuin alaspäin. Käänteet näissä asioissa näköjään ovat todella nopeita. Aivan käsittämätöntä.

Mikään ei varsinaisesti ole muuttunut, mutta — utelias kun olen — sain tietää kyseisestä hemmosta asioita, joita en olisi välttämättä halunnut tietää. Tai hyvä kai se on tietää jo ennemmin kuin myöhemmin. Lähinnä nyt vaan toivon, että niitä asioita ei olisi olemassakaan. Asioita, joista ihan oikeasti saattaa/saattaisi/olisi saattanut muodostua ylitsepääsemättömiä.

En sentään löytänyt mitään salaperhettä ja seksuaalinen suuntautuminenkin on ihan tarkoitukseeni sopiva, mutta kävi ilmi, että elämänkatsomuksemme eroavat toisistaan hyvin merkittävillä tavoilla. Eihän kenenkään tarvitse olla samaa mieltä asioista kanssani ja kukin saa uskoa taikka olla uskomatta siihen mikä itsestä parhaalta tuntuu, mutta joitain asioita ei vaan voi ylittää. Olenhan minä suvaitsevainen (vaikka kyseistä sanaa inhoankin), tai ainakin yritän olla, mutta en tiedä miten se toimii toiseen suuntaan. Ei varmaankaan kovin hyvin. Olen kuitenkin tässä elämässäni kiertänyt muutakin kuin tahkoa, jos tiedätte mitä tarkoitan, heh heh.

Tajusin tässä tänä aamuna, että jos mies on sinkku ja ihan normaali (normaalin voi tässä kukin käsittää haluamallaan tavalla), niin silloin se ei yleensä ole kovin kuuma kinkku. Jos mies taas on ihan normaali ja vieläpä kuuma, niin se ei ole sinkku. Mutta jos mies on sinkku ja kinkku, niin ihan taatusti se ei ole normaali. Kaikkea kolmea ei vaan voi saada. Olisihan minun se pitänyt tietää.

Miten kenelläkään voi olla näin huono säkä miesten suhteen? Ne harvat kerrat, kun aivan tosissani ja täysillä ihastun johonkin, niin tyyppi joko muuttaa toiselle puolelle maapalloa tai sitten rakastaa enemmän jotain toista (kuten vaimoaan taikka vaikka jumalaa). Universumi taitaa pilailla kanssani aivan toden teolla.

Enpä minä tässä nyt täysin ole heittämässä lusikkaa kaivoon, vai miten se sanonta meni. Ei parin Facebook-tykkäyksen perusteella voi olla antamatta toiselle mahdollisuutta (mikäli toinen sellaisen haluaa, tämäkin on vielä epäselvää). Nämä nyt kuitenkin ovat asioita, jotka on kai kuultava suoraan toiselta ennen kuin tietää miten asiat todella ovat. Mutta pakko myöntää, että kyllä tässä tunnelmat hiukan latistuivat.

Vitutt Harmittaa niin paljon, että tekisi mieleni vetäistä pienet itkupotkuraivarit.

Ps. Onneksi sain halauksen heti aamusta yhdeltä lomaltapalaajalta, niin vähän on edes parempi mieli.

Tänään ei tarvii olla onneton, sillä meillä jälleen koossa on...

Viikonloppuna käytiin Facebookissa keskustelua siitä, millainen ihmisten muodostama yksikkö kelpuutetaan perheeksi. Satuin lauantaina ohimennen kadulla kuulemaan, miten keski-ikäiset (tai vähän vanhemmat) nainen ja mies keskustelivat jostain tuntemastaan parikymppisestä naisesta. Mies sanoi, että "sillähän on perhe ja lapsi", johon nainen vastasi, että "ei sillä perhettä ole, lapsi vaan". Mies sitä sitten äityi ihmettelemään, että "ai eikö sillä ole miestä?" Minä taas ihmettelin hiljaa mielessäni, että mitä hittoa?

Kuulostaa todella karulta ajatukselta, että yksinhuoltaja ja hänen lapsensa eivät muodostaisi perhettä. Lapsi joutuisi vaikkapa koulussa kertomaan, että ei hänellä ole perhettä, äiti vaan. Yksinhuoltaja äiti joutuisi ruksimaan lomakkeesta kohdan "perheetön", vaikka lapsia olisi liuta. (En tiedä onko missään lomakkeessa tuollaista ruksia, mutta jos olisi). Samalla logiikalla myös ilmeisesti lapsiton pariskunta ei muodosta perhettä.

Meillä suomessa on ihan hurjasti perheettömiä ihmisiä, ainakin jos edellä mainitsemiini ihmisiin on uskominen. Jossain etelämmissä maissa ihmisillä on suuret perheet, vaikka olisivat naimattomia ja lapsettomia. Minusta tämä Suomen malli on jotenkin tosi surullinen. Itse tykkään paljon enemmän sellaisesta laajennetun perheen ajatuksesta, johon kuuluu muutkin kuin puoliso ja rintaperilliset. Laajennettuun perheeseen kuuluisi kaikki isovanhemmista serkkuihin ja miksei jopa ystäviin. Joskus täyttelin jotain "aikuisten ystäväkirjaa" ja huomasin, että lähes jokainen kirjaa täyttänyt oli kirjoittanut olevansa perheetön (paitsi jos sattui olemaan omia lapsia ja puoliso). Tuntui jotenkin tosi valjulta. Henkilökohtaisesti en tunne olevani perheetön, vaikka yksin asunkin.

Sunnuntaina sitten tapasin ostoskeskuksessa ryhmän ihmisiä, jotka olivat kyllä muodollisesti pätevä perhe (äiti, isä ja lapsi), mutta jolta olisin halunnut ottaa pois sen perheen arvonimen. Tässä perheessä oli ihan raivohullu äiti, joka huusi ja kiroili pienelle pojalleen niin rumasti, että minunkin teki mieleni piiloutua jonnekin turvalliseen suojapaikkaan. Poika rupesi itkemään sydäntäsärkevästi ja yritti t-paitansa kauluksella peittää itkuaan, eikä kaukana ollut etten minäkin olisi puhjennut itkuun, niin pahalta tuntui pojan puolesta. En voi kuin toivoa, että edes pojan vierellä kulkenut isä toisi lapselle jonkinlaista turvaa, vaikka ei se sillä hetkellä siltä ainakaan näyttänyt. En jaksa uskoa, että tuo olisi ollut ensimmäinen eikä varsinkaan viimeinen kerta, kun kyseinen äiti on saanut itsensä sellaiseen raivotilaan. Sen verran mielenvikaiselta se tilanne vaikutti. Jokainenhan joskus suuttuu, mutta ei kukaan tervejärkinen ihminen voi puhua lapselleen niin rumasti. (Saattoihan kyseessä toki olla myös ilkeä äitipuoli, mistäpä minä tiedän).

Jos uskoisin johonkin enkelijuttuihin, niin nyt haluaisin lähettää suojelusenkelin tuon pojan turvaksi. Ja kaikkien muidenkin lasten, joiden elämä olisi parempaa ilman sitä ah niin ihanaa perhettä.

Ps. Perhe on tosi hassu sana, kun sitä riittävän monta kertaa toistaa.

Keep in touch with me baby

Aamulehti kertoi, että Pellon peruskoulussa kiellettiin maanantaina kännyköiden käyttö vakavien kiusaamistapauksien jälkeen. Aamulehti haastatteli asian tiimoilta Lempäälän koulun oppilaita ja heitä tämä Pellon kielto kovasti ihmetytti. Lempääläisten mielestä kielto tuntuu "aika hurjalta ja kohtuuttomalta". Wtf?

Tunnen itseni niin vanhaksi ja kalkkikseksi, kun en osaa yhdistää toisiinsa sanoja kännykkäkielto sekä hurja ja kohtuuton. Mihin tämä maailma on menossa? Minun yksinkertaisessa maailmassani olisi aika itsestäänselvyys, että kännyköitä ei räplätä koulussa. Mihin niitä siellä muka tarvii? Aamulehden jutussa sanotaan, että Lempäälän koulussa kännyköitä käytetään tunneilla tiedonhakuun. Voi hyvä ihme. Miten olisi vanha kunnon kirja tai mitä jos koulu vaikka hommaisi tietokoneet, joita voi käyttää tarvittaessa tiedonhakuun?

Minulla on yksi kaveri, joka toistuvasti ruikuttaa ekaluokkalaisen poikansa hukkaavan kännykänsä. Puhelin on hukkunut lähiviikkoina jo kolme kertaa ja ihme kyllä myös löytynyt joka kerta. Viimemmäksi känny jäi leikkikentälle, jossa äiti oli ollut mukana. Miksi, oi miksi ekaluokkalaisen tarvitsee edes raahata kännykkää mukana, varsinkin jos on äidin kanssa liikenteessä? Minun mielestäni ekaluokkalainen ei edes tarvitsisi kännykkää, mutta ymmärrän kyllä, että "koska kaikilla muillakin on"...

En yhtään kiellä, etteikö yhteydenpito lapseen olisi helpompaa, kun lapsella on kännykkä mukana. Sikäli mikäli se pysyy tallessa. Silti tuntuu jotenkin kieroutuneelta. Silloin kun me olimme lapsia (ja tuosta lauseesta tietää varmasti olevansa vanha), ei meillä mitään seurantalaitteita ollut. Vanhemmilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luottaa, että pysymme siellä missä olemme ja tulemme kotiin siihen aikaan kuin pitäisi. Jos näin ei käynyt, saimme satikutia. Kavereiden kanssa kommunikoimme kasvotusten, tarvittaessa lankapuhelimella ja joskus jopa paperikirjeillä. Systeemi toimi. En ainakaan muista, että ennen 2000-lukua olisi ollut jotenkin massiivisia lasten joukkokatoamisia, koska yhteydenpito oli lähes mahdotonta, mikäli lapsen päästi ulos ilman turvavaljaita.

Minua ahdistaa näin aikuisenakin se ajatus, että pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa ja jos näin ei käy, niin vastapuoli joko huolestuu tai loukkaantuu, tapauksesta riippuen. Vielä enemmän ahdistaa ajatus siitä, että lapsena olisi koko ajan pitänyt kantaa puhelinta mukana ja teininä minuun olisi kiinnitetty joku seurantalaite, jotta vanhemmat voisi joka ikisen hetken elämästään tietää mitä teen ja missä.

Katselin pari päivää sitten aidatulla leikkikentällä neonkeltaisin turvaliivein varustettuja lapsia leikkimässä ja mietin, että ainoa looginen seuraava vaihe olisi kypärä. Ja pumpuliin kääriminen. Nyt mietin, että varmasti niilläkin oli jokaisella kännykkä siellä turvaliivinsä taskussa.

Ahdistaa.

Olet nuori ja kaunis mutta kuka se on kun huutaa

Anonyymi vinkkasi ja linkkasi vauva.fi:n keskusteluun aiheesta millainen nainen jää miehettä. Koska on äärimmäisen tärkeää olla jäämättä miehettä, niin keräsin tähän listaan ne merkittävimmät viat naisissa:

• ujo
• lesbo (lienee itsestäänselvyys)
• sairaalloisen ylipainoinen
• sulkeutunut
• kummallinen 
• ruma
• nirso
• ei tee aloitetta
• tylsä
• tuhti
• ei osaa meikata
• epätoivoinen
• yli 30-vuotias (auts!)
• ällöttävä ripustautuja
• itsekeskeinen
• jätkämäinen
• pahalle haiseva
• ei ajele karvojaan
• keltaiset hampaat
• feministi-vihervasuri
• kamala tyyli
• omistaa kissoja 
• omistaa koiria
• viinaanmenevä
• tyhmä
• white trash
• hankala luonne
• pidempi kuin normaali (wtf?)
• pitkä ohut tukka (onneksi omani on paksu)
• laittaa baariin bootcut-farkut
• huono maine (eli jaellut ympäriinsä)
• harmaavarpunen 
• perusnegatiivinen asenne
• kontrollifriikki
• vainoharhainen
• nipottaja
• huumorintajuton
• kyvytön flirttailemaan
• huono itsetunto
• vaatimaton ulkonäkö

Listasta taitaakin puuttua vain kauniit, hoikat, älykkäät ja hauskat naiset.

Onhan tuossa ihan järkeenkäypiäkin ominaisuuksia, mutta osa sitten taas... Miksi minusta tuntuu, että kauneus hyvittää aika monia noista listatuista ominaisuuksista? Jos on kaunis nainen, niin saa olla tylsä, tyhmä ja itsekeskeinen, ja silti miehiä riittää.

Omalla kohdallani erityisesti nuo kissat ja bootcut-farkut sattuivat sydämeeni. Itsehän en muun mallisia farkkuja suostu päälleni pukemaan kuin bootcutit, mutta ehkä olenkin sitten auttamattomasti ulkona muodista ja tanttamainen. Niin ja tuo yli 30-vuotias myöskin liippasi kovin läheltä. Että ehkäpä noissa tosiaan on se perimmäinen syy, miksi olen sinkku.

Jos vakavasti puhutaan, niin ihan oikeita syitä sinkkuuteeni ovat varmastikin ujouteni ja se "tuhtius", vaikka molemmat ovat kyllä koko ajan väheneviä ominaisuuksia minussa. Ja sitten tietysti se, että olen mahdottoman huono ja hidas kiinnostumaan kenestäkään. Nekin harvat, jotka tällä hetkellä voisin kelpuuttaa miehekseni, ovat jossain aivan muualla kuin samalla paikkakunnalla. (Huomatkaa, että en siis ole toivottoman kranttu, koska käytin kuitenkin monikkoa). 

Ja sitten miehet vielä väittävät, että valta on naisilla. 

I don't care if your world is ending today because I wasn't invited to it anyway

Tässä on viime aikoina ollut useampiakin uutisia, joista en oikein osaa olla mitään mieltä. Kyllä, siis aivan totta. Minä, mielipideautomaatti, en jaksa muodostaa mielipidettä. Jotenkin näistä asioista jauhaminen väsyttää. Olkaa hiljaa. Menkää pois.

Ensinnäkin on tämän yhden opettajan potkut, joka jakaa ihmisiä kahteen leiriin. Toisten, ilmeisesti valtaosan mielestä opettajan potkut oli huutava vääryys ja adressia on allekirjoiteltu. Toiset taas ovat sitä mieltä, että aikuinen ei saa provosoitua, kun kyseessä on kuitenkin lapsi. Tiedän, että lapset ovat nykyisin varsinaisia perkeleitä (kiva yleistys), mutta ei opettajatkaan aina ole ihan täysin puhtaita pulmusia. Voisiko siihen olla joku syy, että oppilaat provosoivat juuri tuota opettajaa? Miksi koulun rehtori ei puolustanut opettajaa? Minä en ainakaan tiedä tapahtumasta mitään muuta aivan varmasti kuin sen, mitä videolta näin. Siinä miesopettaja tönäisee poikaa aika vauhdikkaan näköisesti. Saattaa olla, että poika ansaitsi sen, en tiedä. Mutta sen tiedän, että jotain tarvitsisi tehdä ennen kuin olosuhteet kouluissa muuttuvat täysin mahdottomaksi sekä opettajille että niille kilteille oppilaille.

Ja sitten on nämä keskoskaapit ja lastensairaalat. Toiset keräävät rahaa hyvään tarkoitukseen ja toiset huutavat että ei ei EI niin saa tehdä, koska sitten verovaroilla ei kustanneta enää ikinä mitään muuta kuin isojen ja rikkaiden herrojen rantalomia. Molemmat puolet ovat mielestäni oikeassa. Mutta eihän se voi mennä niin, että ainoa tapa muuttaa asioita tai tehdä ylipäänsä mitään on äänestäminen. Oma luottamukseni poliitikkoihin on ainakin niin heikossa, että en ihan oikeasti usko äänestämisen kauheasti vaikuttavan mihinkään. Ehdokkat lupailevat silmät ja suut täyteen kaikkea ennen vaaleja ja kas, valituksi tultuaan asiat tuppaavat unohtumaan.

Olen samaa mieltä siitä, että yhteiskunnan varojen pitäisi riittää uuteen lastensairaalaan ja riittävään määrään keskoskaappeja. Samoin jokainen sairaus pitäisi hoitaa asianmukaisella nopeudella ja vanhuksille taata arvokas loppuelämä. Mutta jos päättäjillä ei ole halua ohjata varoja sinne suuntaan, niin ei siihen peukaloiden pyörittely mitään auta. Ja sitten kun joku yrittää jotain, niin homma tyrmätään täysin.

Saatoin yllä onnistua muodostamaan nyt sitten jonkun mielipiteen näistä asioista, mutta en oikein ole varma. Tämä taisi olla pisin kirjoitukseni aiheesta: "minulla ei ole mielipidettä tästä asiasta". Se kuuluu samaan sarjaan kommenttien "tämä asia ei kiinnosta minua yhtään, mutta kommentoinpa silti pari sivullista tekstiä" ja "en tiedä asiasta mitään, mutta tykkään silti neuvoa muita" kanssa.

Elämä on kuin pikaruoka, koskaan ei tiedä mitä saa

Muistatteko vielä viimekeväisen kokeiluni HK:n kananpoikaa pestolla -mikroaterian kanssa? Ei se mitään. Nyt tuo ateria on näköjään löytänyt voittajansa HK:n jauheliha-kasvispaistoksesta.

Klikatkaa linkkejä, niin näette kuvat. Mutta omalla vastuulla, saatatte menettää niistä ruokahalunne ikuisiksi ajoiksi. En viitsi laittaa kuvia näkyviin tähän postaukseen, kun toinen ei ole omani ja toinen on jo täällä nähty.

Haluaisin vaan kysyä, että... mitä yrität, HK?

***

Tästä tulikin mieleeni yksi juttu, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo kaaaaaauan sitten, mutta se on unohtunut!

Ostin joskus McDonaldsista Fiestasalaatin, jota ei näköjään enää ole edes valikoimassa. Otin kuitenkin tuotteen mainoskuvan silloin talteen ja se näytti tältä:

Vähän pieni kuva, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla.

Harmi, etten tuolloin ottanut talteen kuvausta salaatin sisällöstä, mutta salaatin ja nachojen lisäksi siinä luvattiin olevan jotain erityishyvin maustettua jauhelihaa. Siis huom: jauhelihaa. Todellisuus oli tämä:

Sen lisäksi, että salaatin muhkeus ei varsinaisesti vastannut mainoskuvaa, salaatissa ei myöskään todellakaan ollut jauhelihaa, vaan siihen oli revitty hampurilaispihvi (no, jauhelihaahan sekin, mutta odotin saavani sen hiukan erilaisessa muodossa). Sellainen samanlainen, mikä löytyy jokaisen BigMacin ja perushampurilaisen välistä McDonaldsissa. Eipä sillä, ei se juurikaan salaatin makua pahentanut, mutta näky sai aikaan useamman hallitsemattoman naurunpyrskähdyksen, kun salaattilootan kannen olin avannut.

Osa salaatinlehdistä oli myös hieman kyseenalaisia:

Ja ei, en jaksanut mennä silloin valittamaan asiasta McDonaldsiin. Sen sijaan ajattelin valittaa siitä blogissa, minkä nyt teinkin, vain puolitoista vuotta tapahtuneen jälkeen.

***

Mitä tästä opimme? Kannattaa tehdä ihan itse ruokansa, niin saa sitä mitä tilaakin.

Kymmentuhatvuotisen historian tulos: Hengitys - sisään ja ulos

Jotenkin taas tulevaisuuden näkymät masentavat.

Kävin viime viikolla työhaastattelussa. Kyseessä oli vuokratyö eli tämä haastattelu oli vaihe 1, ja vaiheessa 2 olisi sitten päässyt haastatteluun siihen firmaan, johon vuokratyöläiseksi olisi mennyt.

Haastattelija hoki vaikka kuinka monta kertaa haastattelun aikana, että työ ei vastaa ollenkaan kykyjäni. Siis siinä mielessä, että olen kyvykkäämpi kuin työnkuva vaatisi. Yritin siinä sitten vakuuttamasta päästyänikin vakuuttaa, että olen silti aidosti kiinnostunut työpaikasta, haluan sen enkä aio viikon päästä lähteä johonkin haastavampaa (koska, ollaanpa rehellisiä, niitä ei hirveästi ole tarjolla). Haastattelun lopuksi minulle kerrottiin, että asiaan palataan ensi viikolla. No, nyt on sen ensi viikon perjantai jo pitkällä illassa, joten melko varmasti voin sanoa, että eipä palattu asiaan.

Tämä on justiinsa niin tätä. En saa niitä "kykyjäni vastaavia" töitä, koska niihin on kilpailu todella kova ja aina niitä löytyy tekemään tyyppejä, jotka ovat minua pätevämpiä ja joilla on vankkaa työkokemusta alalta, toisin kuin minulla, ikuisella pätkätyöläisellä. Ja niitä muita hommia taas en saa, koska olen ylikoulutettu enkä näin ollen voi oikeasti haluta tehdä sellaista työtä tai ainakin haen koko ajan jotain parempaa.

Ja itse kun olisin tyytyväinen, jos saisin välillä edes vähän kolmea kuukautta pidemmän työsopimuksen, että ei joka kuukausi tarvitsisi miettiä mistä sen leivän repii ja millä laskut maksaa.

Suomeksi sanottuna vituttaa.

Not so genius after all

Ropasin eilen iTunesin kanssa ja huomasin katsoa noita sivupalkin genius-levysuosituksia.

Kyussin johdosta minulle suositellaan Sakari Kuosmasta?!!??!!!!???!! (Tähän ei voi saada riittävästi kysymys- ja huutomerkkejä!!!) En tosin tunne Kuosmaselta tätä levyä Yo (luetaan: jou) Katseessasi, jos se on kovin stoneria.

Ja entäpä sitten tuo seuraava... Lauri Tähkä! Argh, en kestä! On Sir Elwood hei ehkä vähän parempi ja vähemmän nolo.

Brant Bjork sen sijaan on Kyussin rumpali, mutta sitäkin toki suositellaan minulle Widowsin perusteella eikä suinkaan Kyussin.

Toiset tykkää muhkummasta

Selailin Elloksen nettikatalogia äskettäin. Olen toki tietoinen, että laihuus on tavoiteltava ominaisuus tässä maailmassa, mutta silti vähän kauhistuin osaa kuvaston aliravitun näköisistä malleista.

Missä universumissa tuollainen mekko näyttää hyvältä tuollaisen vartalon yllä? (Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä näyttäisikö tuo mekko minkäänlaisen vartalon päällä hyvältä, mutta ymmärrätte ehkä pointin).

Tällä langanlaihalla mallilla on varmasti verensokerikin aivan liian alhaalla, kun häntä ei hymyilytä yhtään. Söisi jotain, reppana.

Onneksi siellä oli sitten tämmöisiäkin malleja.

Ihan rehellisesti, kumpi noista naisista ja erityisesti heidän vartaloistaan on sinun mielestäsi paremman näköinen?

Tässä omaa vartaloaan muokatessani lihaksikkaammaksi ja läskittömämmäksi olen tullut miettineeksi naisvartaloita. Salilla jää helposti katselemaan kaunista naisvartaloa. Minun silmääni kaunis naisvartalo ei ole sellainen, jonka rasvaprosentti on lähempänä nollaa. Ja mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä kauheammalta näyttää kuiva luiseva kroppa.

Katselin tässä yhtenä iltana Supermarjoa televisiosta ja kauhistelin hänen, tämän terveyden perikuvan lähes luuta ja nahkaa olevaa vartaloa. Siinä kohtaa missä minulla on rintojen rasvakudosta, hänellä oli vain luiseva rintakehä (kuva alla, klikatkaa toki isommaksi). Oikein teki pahaa. Eikä tuo nainen ole iältään kai kuin vasta jotain 37. Kuivakkuudessaan hän näyttää mielestäni helposti kymmenisenkin vuotta vanhemmalta.

Vaikka alipaino ei nyt ihan äkkiä olekaan minun ongelmani, niin en osaisi kuvitella olevani koskaan sellaisella luisevalla tavalla laiha. Jos nyt millään tavalla. Olen aina ollut kulmistani hieman pyöreä, jopa ollessani lähempänä normaalipainoista kuin viime vuosina. En uskoisi edes viihtyväni itsessäni liian laihana. Kyllähän naisessa täytyy olla pehmeyttä ja jotain, mistä ottaa kiinni.

Tämä tietysti voi kuulostaa vain selittelyltä, että miksi pitää olla pikkuisen pläski, mutta ei kai se sitä ole. Se on vain sitä, että minun mielestäni tämän päivän kauneusihanne ei välttämättä ole oikeasti kaunis. Mutta makuasioistahan ei voi kuin kiistellä.

Tiedän, että jotkut kärsivät alipainosta yhtä paljon kuin jotkut toiset ylipainosta. Tämän kirjoituksen ei siis ollut tarkoitus tuottaa pahaa oloa niille, jotka saavat jatkuvasti kuulla olevansa ruipeloita tms. vaan kyseenalaistaa tämän päivän kauneusihanteita ja mallinmittoja. Ei ole helppoa kenelläkään näiden ulkonäköpaineiden keskellä. Pääasia, että jokainen viihtyy itse omassa kropassaan.

Kuvat: Ellos, Hyve-blogi ja kuvakaappaus Ruutu.fi:stä

Työnnä positiivinen ajattelu hanuriisi

Asioita, jotka tänään ärsyttävät:

• Autojen tyhjäkäynti. Asun niin matalalla, että autojen äänet (ja hajut) tulevat asuntooni melko suodattamattomina. Aika usein joku älypää pitää autoa käynnissä kadun varressa useita minuutteja, jotka toisinaan tuntuvat vuosilta. Se jurnuttava ääni saa hampaani kirskumaan ja verisuonet katkeilemaan päässäni. Jos pysähdytään, niin sammutetaan se auto ja jos ei sammuteta, niin jatketaan matkaa!!!
• Laskut, joissa lukee isolla "käyttäkää maksaessanne viitenumeroa", mutta se itse viitenumero on piilotettu pienellä präntillä johonkin ihan omituiseen kohtaan.
• Vähintään 15 vuotta hyvin palvelleen herätyskellon torkkupainike alkaa hajota. Kuten olen joskus kertonut, olen ahkera torkuttaja ja joudun raivotiloihin heti herättyäni, jos kello ei lakkaakaan soimasta torkkua painaessa. Painiketta täytyy nykyään hakata tonnin lekalla, että herätys siirtyy taas sinne neljän minuutin päähän.
• Omituinen kutina. Olen alkanut epäillä, että joku ruoka-aine aiheuttaa minulle kutinaa ympäri kehoa, mutta en ole löytänyt mitään yhteyttä kutinahetkien välillä. Kutisee nenänpää, korvanlehti, päänahka ja välillä joku muukin osa ruumiista.
• Paska kesäsää (lue: kylmä ja märkä), eikä siitä voi oikein reklamoidakaan kenellekään.
• Jatkakaa itse listaa haluamallanne tavalla.

You've got her in your pocket

Mistä tietää olevansa jo liian vanha niin kuin kaikkeen? No siitä, kun ei enää tajua, mitä nuoriso päällensä punkee ja tunkee.

No niin. Lyhyen alustuksen jälkeen isken tähän ihan suoraan kuvan, sillä kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Taskujen lerpatus farkkushortsien lahkeiden alta on tosi nättiä ja seksikästä? Vai onko tarkoitus ollakin ruma? Siis ihan oikeasti? 

Olen nähnyt näitä tuolla kadulla ihan in action eivätkä ne taatusti näytä ainakaan yhtään paremmalta kuin tuon mallin päällä kuvassa yllä.

Tässä alemmassa kuvassa nuo itse asiassa näyttää siltä kuin tuolta lahkeiden alta roikkuisi valtavan kokoiset terveyssiteet. Nättiä.

Antakaa mun kaikki kestää!

I'm sexy and I know it

Turhautumus maximus.

Olen vuoden verran käynyt salilla ja jumpissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Personal trainer sanoi ohjelmaa minulle laatiessaan, että ruokavalio on 80 %  ja liikunta sitten ne loput. Kusettaa, ajattelin, ja jatkoin mässyttämistä samaan tahtiin. Ei kusettanut, perkele. Lihakset kyllä kasvoivat, minkä totesin kiiltävää hauistani taputellessani, mutta paino pysyi tismalleen samana.

Joo, lihas painaa enemmän kuin läski, mutta jotain rajaa. Ei tässä nyt maailman vahvin nalle nainen -kisoihin olla vielä pyrkimässä, joten läskiä pitäisi saada pois. Reilu kuukausi sitten tutustuin Annikin ystävällisellä ohjauksella Kiloklubiin ja siitähän avautuikin aivan uusi maailma. Aluksi paino putosi sellaisen kilo per viikko tahdilla. Elämä hymyili, aurinko paistoi, kukat tuoksuivat, linnut lauloivat ja kaikki tuntui helpolta. Kunnes yhtäkkiä se pysähtyi. Nyt killun siis jo ainakin toista viikkoa siinä tilanteessa, että neljä kiloa on lähtenyt, urheilen minkä ehdin ja jaksan, en napostele, en syö liian isoja annoksia, mutta vaa'an viisari ei hievahdakaan alemmas.

Yritän elää sellaisella 1400 kcal/päivä, vaikka Kiloklubi sallisi minulle enemmänkin ja silti paino ei putoa nyt yhtään. Miksei?!! Töissä käydessä on melko hankala kontrolloida paljonko ruoassa oikeasti on energiaa. Olenkin melko varma, että ruokalan täti on tahallaan piilottanut esim. salaattiini ylimääräisiä kaloreita. En toki joka päivä syö salaattia, eilen söin pizzaa, joka ei ole erityisterveellistä, tiedän. Myöskään se "syö kolmen tunnin välein" -ohje ei oikein toimi näissä olosuhteissa, koska työpäivä itsessään on jo kahdeksan tuntia plus työmatkoihin menee vähintään puoli tuntia suuntaansa. Ja mitään eväitä en kyllä rupea raahaamaan mukanani. Sitten töitten jälkeen jumppaan taikka salille ja sieltä kun lopulta raahaudun kotisohvalle, niin pakkohan sitä iltapalaa on syödä.

Epäilen, että kroppani on mennyt jonkinlaiseen shokkitilaan, kun elämänrytmini vaihtui yhtäkkiä ilta-/yöihmisyydestä aamu-/päiväihmisyyteen, jollainen olen vain yhteiskunnan pakottamana. (Geenit käskee, lukekaa vaikka Hesarista!) Ehkä pitää antaa kropalle pari viikkoa aikaa yrittää toipua tästä tilanteen muutoksesta. Jos sittenkään ei vielä tapahdu mitään, niin vaivun epätoivoon.

Hei viisaat ja kauniit, antakaa jotain vinkkejä! Mitä teen? Mieluummin kuitenkin sellaisia kannustavia ja hyviä vinkkejä eikä mitään "ei tosta mitään kuitenkaan tule, ei kannata edes yrittää" -tyyppisiä.

Hidas elämäntaparemontti on perseestä. Mullekaikkihetitännenyt!!!

Hey stoopid

Ai että mua nyppii... Wordpressissä on nyt lyöty viisaat päät yhteen ja muutettu jotain olennaista oletusasetusta:

Jos siis ihminen haluaa kommentoida Wordpressin blogiin (Wordpress muuten korjaa kommentissa olevat Wordpress-sanat kirjoitusasultaan automaattisesti muotoon WordPress), niin ihmisen täytyy erikseen ottaa joka jeesuksen kerta tuo yllä näkyvä ruksi pois, että sähköpostiin ei ala sadella spämmiä kyseisestä blogista.

Tämä on niin alkeellista käytettävyyttä, että ei tällaiseen pitäisi edes joutua törmäämään. Jokainen vähänkään webbisuunnittelusta mitään tajuava tietää, että jos on olemassa valintaruutu, jolla on jonkinlaisia seurauksia, kuten tässä tapauksessa tulevien kommenttien sähköpostiseuranta, niin sellainen valinta ruutu EI SAA olla valmiiksi valittuna. Ymmärrän toki, että jos firma yrittää myydä jotain ja ruksi on valmiiksi valittuna kohdassa "kyllä, haluan että tililtäni suoraveloitetaan joka kuukausi miljoona euroa ja vastineeksi saan arvotonta krääsää", niin kyseessä on taloudellinen hyöty yritykselle, vaikkakin hiukan kyseenalaisin keinoin. Mutta tietääkseni WordPress (huom! oikeinkirjoitus) ei hyödy tästä toiminnallisuudesta mitenkään eikä muuten kommentoijakaan. Kuka oikeasti haluaa saada sähköpostiinsa toisten ihmisten kommentteja jonkun toisen blogiin? En usko, että kukaan.

Niinkin pieni asia, kuin yhden ruksin poistaminen vit harm ärsyttää minua niin paljon käytettävyyden ammattilaisena (se on vähän sama kuin rakkauden ammattilainen), että aion pitäytyä kommentoimasta WordPressin blogeihin kunnes tuo oletusasetus poistetaan. Pahoittelut teille, jotka käytätte kyseistä blogialustaa, eihän se teidän vika ole. (No okei, tod.näk. kommentoin, jos oikeasti on jotain sanottavaa, mutta ärsyynnyn silti samalla ihan sikana!)

Ps. Kyseessä ei siis ole bugi, vaan näin sanoo WordPressin henkilö support-sivuilla (lihavointi oma): "The reported behavior of email notification for comments is not a bug. It is a new default setting when commenting. This feature was a recent change to the way comments work on all WordPress.com blogs. Once you click in the Leave a Reply comment box, you will see the "Notify me of follow-up comments via email" check box appear. Simply un-check this box before you submit your comment and you will not receive email notifications."
Niinpä. It's simple as that!!!

Eniten harmittaa kaikki

No niin. Pakkohan tästä eilisestä koko Suomea ravistelleesta vääryydestä on tännekin raapustaa muutama rivi.

Kansa (eli tässä tapauksessa minä) on nyt raivostunut Michael Monroelle. Eilisessä Voice of Finlandissa hän ylituomarina jakoi omat pisteensä niin radikaalisti, että Mikko Herrasella ei ollut enää mitään jakoa päästä finaaliin, vaikka kansa (eli tässä tapauksessa minä ja aika moni muukin) olisi halunnut toisin. Kaikki muut tuomarit jakoivat pisteensä maltillisesti, mutta Michael veti varmistimet taakse ja jakoi pisteensä 70-30 Saara Aallon hyväksi.

Olkoonkin, että Herranen on antanut putoamisensa jälkeen lausuntoja siitä, miten oikeus tapahtui kuitenkin ja että Michael Monroe on ehkä kyborgi ("Olisin halunnut finaaliin, totta kai! Ja jos ihmiset olisivat saaneet päättää, minä olisin päässyt finaaliin. Mutta Michael päätti toisin, Herranen sanoi pettyneenä." IS), niin kyllä tässä nyt tapahtui suuri vääryys! Ihan olisi voitu suoraan antaa tuomareiden päättää kuka menee jatkoon, niin olisi säästynyt minunkin roposeni, kun muutaman tekstarin lähettelin Herrasen hyväksi.

Ainut lohtu nyt ehkä on se, että Mikko itsekin tietää ihmisten halunneen hänet jatkoon ja yleisön suosikkina hänestä ehkä kuullaan vielä. Kunhan tuleva levy-yhtiö antaa hänen itse tehdä biisinsä (tai itse valitsemiensa yhteistyökumppaneiden kanssa) eikä tilaa Maki "Frontside Ollie" Kolehmaiselta ja Sana "Kuuden vuoden kuuliaisuus" Mustoselta Mikolle biisejä.

Ja kyllä, tämä on vakava asia.

I'll be hanging upside down and there I will swing for all eternity

Kun nyt joka joulu ja pääsiäinen saa kuulla ja lukea kaikkialta näitä kainalopieruvitsejä siitä, miten kristinuskonnottomatkin saavat viettää näitä kristillisiä juhlia tai miten palkalliset vapaapäivät pitäisi ottaa pois niiltä, jotka eivät usko Jeesukseen ja kristittyjen Jumalaan (siis kuulu kirkkoon), niin haluan nyt selventää muutaman asian:

• Pääsiäinen: "Kristillinen juhla antoi uuden sisällön esikristilliselle kevään juhlalle." (Wikipedia)

• Helatorstai: "Pakanuuden ajalta periytyvä hela oli kevään juhla, joka ajoittuu kylvökauden alkuun ja sitä vietettiin, jotta jumalat olisivat suosiollisia ja antaisivat hyvän sadon." (Wikipedia)

• Joulu: "Joulun ajankohta on muinaisen roomalaisen kalenterin talvipäivänseisauksen päivämäärä. Suomen kielen sana joulu ja juhla ovat ruotsalaisia tai skandinaavisia lainasanoja. Sana joulu tulee alun perin ennen kristinuskoa vietetyn talvipäivänseisauksen juhlan muinaisgermaanisesta nimestä." (Wikipedia)

• Loppiainen: Meillä pakanoilla joulu loppuu vasta Nuutinpäivänä. Ha!

Miettikää nyt, näihin "kirkollisiin" juhliin meillä liittyy noitia, pukkeja, tonttuja, kokkoja, kuusia, tipuja, pupuja, suklaamunia ja mitä kaikkea. Ei vaikuta kauhean kristityltä, eihän? Jo se, että pääsiäisen ajankohta määräytyy tähtieteen perusteella, antaa viitteitä jostain muusta kuin siitä, että joku tyyppi on riippunut ristillä, kuollut ja sitten noussut kuolleista juuri tuona ajankohtana. En väitä, etteikö näin olisi voinut tapahtua (sehän on uskonasia), mutta nämä jo olemassa olleet juhlat ovat kristityt ryövänneet ja antaneet niille uuden merkityksen. Vähän omaperäisyyttä edes, hei?

Jos ette usko vieläkään, että minulla on oikeus viettää noita juhlia ilman jokavuotista läpinää kristinuskosta, niin katsokaa Zeitgeist. Oikeasti suosittelen. Hyvä leffa, olkoonkin sitten propagandaa, mutta niinhän uskonnotkin ovat.

Liar liar pants on fire

Tehän tiedätte ne kaikki elintarvikepakkaukset, joissa lukee avaa tästä ja sitten kun sitä yrittää avata, niin täytyy karjua ääneen, että "jaa millä, moottorisahalla vai?!!!?"

Yhtenä päivänä tulin kuntosalilta kotiin poikkinaisena ja varsin nälkäisenä. Kieppasin lähikaupan kautta ja ostin jotain syötävää, jonka saa mahdollisimman nopeasti ahdettua kupuun mahdollisimman vähällä vaivalla.

Siinä luki Easy Peel. Sen täytyi olla helppoa. Auki vaan ja mikroon. Tai niin luulin.

Easy peel my ass. Toki tuo kulma lähti tosi helposti irti, mutta loput pakkauksesta pysyi visusti kiinni. Niin visusti, että oli pakko ottaa teräase käyttöön. Olin nälkäinen ja raivokas.

Älkää enää valehdelko meille, oi elintarvikepakkauksien valmistajat! Jos pakkaus on vaikea avata, älkää kirjoittako siihen helppo avata. Jos pakkaus ei aukea millään, kirjoittakaa siihen, että ihan helvetin mahdoton avata, paras kaivaa moottorisaha esiin!

I could be wrong, I could be right

Metallica ja Madonna tulevat ensi kesänä Suomeen. Taas. Eivät tokikaan yhdessä. Mutta kansa sekoaa ja ryntää ostamaan liput keikoille. Olen tästä avautunut ennnenkin, mutta siinä on kaksi instituutiota, joiden suosiota en ole koskaan ymmärtänyt.

Madonna on viisikymppinen nainen, joka kiemurtelee alusvaatteissa ja jonka musiikki ei ole vuosiin enää oikeastaan ollut musiikkia. Metallica taas... No, Metallica tekee ylipitkiä kappaleita, jotka kaikki kuulostavat suunnilleen samalta. Metallica on itse asiassa tehnyt tasan yhden hyvän kappaleen uransa aikana. Molemmilla on rahaa niin etteivät paskalle taivu ja jengi suoltaa sitä heille lisää ihan järkyttävän kalliiden keikkalippujen muodossa. Sekä Madonna että Metallica tekevät tahoillaan omanlaistaan junttimusiikkia (Madonna naisjunttimusiikkia ja Metallica miesjunttimusiikkia), ja niitähän maailmassa riittää. Siis juntteja.

Kolmas, jota en ymmärrä, on tämä Sauli Niinistö. Kun se on niin komea! Naiset näkevät Saulista romanttisia unia! Siis Saulihan on Batmanin Jokeri tai Ahmed Ahne tai Mr Burns. Katsokaa nyt vaikka tuota jutun kuvitustakin.

Voi mitä houkkia!

You! Yes, you! Stand still laddy!

Olen tuohtunut. Olen tuohtunut siitä, että ilmeisesti olen ilman omaa lupaani antanut markkinointiluvan matkapuhelimeeni.

Tänään aamulla heräsin siihen, että sain kännyyni jonkun mystisen tekstiviestin joltain mystiseltä Klassikolta, joka tarjosi siivousta neljä tuntia kolmen tunnin hinnalla. Viestin lopussa oli merkintä *Saunalahti, jonka päättelin tarkoittavan sitä, että he olivat saaneet yhteystietoni Saunalahdelta (jonka liittymä minulla on). En kuitenkaan muista antaneeni lupaa tekstiviestimainontaan.

Googlailin hiukan tekstiviestimainontaa koskevia säädöksiä ja kävi ilmi, että sellaisia ei saa lähetellä, ellei asiakas ole erikseen antanut siihen lupaa. Asiakkaan ei siis tarvitse erikseen kieltää markkinointia vaan se pitää erikseen hyväksyä.

Samalla googlailulla kävi ilmi, että Oma Elisan asetuksista voi muuttaa näitä Elisa-konserniin kuuluvien tahojen "asiakasviestintätietoja". Menin siis Omaan Elisaani ja löysinkin kohdan, josta pystyi muuttamaan tekstiviestimainosten laajuutta. Hyväksyin Elisa-konsernin viestit, mutta en yhteistyökumppaneiden. Vaan kas! Kohdan alta löytyikin pienellä ja vaaleanharmaalla präntillä seuraava teksti:

Huom! Jos yhteystiedoissasi oleva puhelinnumero on Saunalahden edullisen ja monipuolisen liittymän, jonka ominaisuuksiin kuuluu, että saat Elisa konsernin sekä valittujen yhteistyökumppaneiden etuja ja tarjouksia mm. tekstiviestillä, lähetämme jatkossakin viestejä tähän liittymänumeroosi. Jos jostain syystä kuitenkin haluat asettaa nyt markkinointikiellon yhteystietoihisi, niin vaihda yhteystietokenttään sellaisen GSM-liittymän numero, jossa tätä etu ja tarjousviestiominaisuutta ei ole.

Syvä huokaus. Mistäs ihmeestä minä sen tiedän, onko minulla tällainen liittymä. Vaihdoin liittymääni loppuvuodesta enkä koskaan saanut tilausvahvistusta, sillä puhelinmyyjä oli päättänyt sähköpostiosoitteeni .fi eikä .net, kuten hänelle olin artikuloinut. Kun kyselin tilausvahvistuksen perään, sain vastauksen, että sähköpostiosoite on ollut väärin ja nyt korjattu, mutta en tästä huolimatta saanut tilausvahvistusta. Olisin tietysti voinut nostaa äläkän, mutta en jaksanut.

No ei kun sitten penkomaan seuraavaksi Oma Saunalahden tietoja. Lukaisin oman liittymäni sopimusehdot lävitse. Ja sieltähän se löytyi:

Liittymään sisältyy automaattisesti palvelu, jolla asiakas saa säännöllisesti ajankohtaista tietoa Saunalahden, sen yhteistyökumppaneiden tai muiden Saunalahden valitsemien tahojen tuotteista, asiakaseduista ja tarjouksista. Markkinoinnissa voidaan hyödyntää matkaviestinverkon paikka- ja päätelaitetietoja. Tehdessään liittymäsopimuksen asiakas saa automaattisesti tiedotteita ja markkinointiviestejä myös sähköisesti, esimerkiksi tekstiviestillä, multimediaviestillä tai sähköpostilla.

Haluaisin kuitenkin erityisesti kiinnittää huomiota kohtaan:

Markkinointiluvasta ilmoitetaan sopimusta tehtäessä.

Mitähän tuo mahtaa tarkoittaa? Sitä, että se mainitaan pienellä präntillä tilausvahvistuksessa, jota en koskaan saanut? Puhelinmyyjä ei nimittäin ainakaan sanallakaan vihjaissut mistään markkinointiluvasta.

No, enpä tällekään asialle nyt mitään voi tehdä, koska ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi liittymätyypin vaihtaminen enkä varsinaisesti sitä halua tehdä. Halusin vain nyt avautua tästä asiasta täällä ja saada tunteen, kuin olisin tehnyt jotain, vaikka ei tästä mitään hyötyä ole kenellekään. Turhaa on taistelu markkinavoimia vastaan.

En mitään (ainakaan juurikaan) inhoa niin paljoa kuin tarpeetonta tekstiviestimainontaa. Varsinkin, jos siihen herää.

Where will we be when the summer's gone?

Katsoin ikkunasta ulos, näin kauniin lumisadepallomaisen lumisateen ja tajusin, että elämässäni on virhe.

En siedä kylmää enkä oikein luntakaan. Varsinkaan, jos se sataa hiutaleina päin pläsiä. Tänään minun piti kävellä Kelaan ja takaisin. Olin jo melkein henkisesti valmentautunut kohtaamaan kylmän, mutta sitten tuli lumisade. Sireenit alkoivat soida, hälytysvalot vilkkua ja kovaäänisistä kuului "mission abort". Päätin siirtää Kela-reissun ehkä huomiselle tai torstaille. Silloinhan voi ennakkoäänestääkin samalla eikä tarvitse kahdesti poistua kotoa.

Tästä päästään siis siihen virheeseen. Elämäni katsokaas rakentuu niin, että olen kesät töissä ja talvet enemmän tai vähemmän vailla työtä (lue: opiskelijana). Toki työtä vailla oleminen helpottaa sitä, ettei tarvitse poistua kotoa, mutta sitten taas kesäisin, kun tahtoisin kirmailla laitumella vapaana, olen pakotettu istumaan kahdeksasta neljään jäätävän kylmäksi ilmastoidussa toimistossa. Ainoa kosketuspintani kesään on se, kun painan nenäni huuruista ikkunalasia vasten ja katselen ulos. Kyllä, siellä lentää perhonen sekä kuikka.

Mielestäni olisi oikeus ja kohtuus, että kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi olla töissä kesällä. Me elämme maassa, jossa vuodesta on yhdeksän kuukautta pimeätä ja kylmää. Ei kai ole väärin toivoa, että ne kolme ihanaa kesäkuukautta saisi edes nauttia elämästä?