I wanna do bad things with you

Viime aikoina on käväissyt mielessä monia asioita, joista olisin halunnut blogata, mutta kun ei vaan ole ollut aikaa keskittyä tänne kirjoittamiseen. Nyt kun olisi aikaa, niin en muista enää yhtäkään niistä asioista...

En muista olenko kertonut siitä, että kävin katsomassa Avattaren 3D:nä. Se oli ensimmäinen 3D-elokuvani koskaan. En ole käynyt edes lapsena katsomassa sellaisia piirrettyjä 3D-leffoja, joita katseltiin laseilla, joiden toinen linssi oli punainen ja toinen vihreä. Avatar ei varsinaisesti kiinnostanut minua muiden ominaisuuksiensa vuoksi, koska en ole ikinä ollut mikään fantasia- tai scifi-fani. Lähdin kuitenkin katsomaan sen, kun tuli hyvä tilaisuus. Pakko sanoa, että elokuvan visuaalinen ulkoasu oli ihan mieletön. Kaikki ne värit ja elementit, joita kolmiulotteisuus varmasti vielä huikensi (okei, mikä on oikea sana sille kun joku on vielä enemmän huikeaa?). Lyhyesti sanottuna Avatar oli kaunis elokuva. Eikä se tarinakaan mikään paskempi ollut. Olen kuullut Pocahontas-vertailuja, mutta koska en ole nähnyt Pocahontasta koskaan, niin se ei häirinnyt minua. Lähinnä tarina sai inhoamaan ihmiskuntaa taas pikkuisen enemmän. Vaikka kyseessä ei olekaan tosi tarina, niin sen voi kyllä rinnastaa aika moniin tosielämän tapahtumiin. Seuraavana menenkin sitten katsomaan Liisa Ihmemaassa 3D-versiona.

Viime maanantaina alkoi Kakkosen myöhäisillassa se pitkään odotettu True Blood. Olen kuullut siitä sarjasta niin paljon hehkutusta niin monelta (luotettavalta) taholta, että olen odottanut kyseistä sarjaa varmaan jo vuoden. Vaikka oikeastaan vakuutuin vasta sen sarjan alkutunnarin nähtyäni. Saan siitä tunnarista (siis kokonaisuutena, ei pelkästään siitä musiikista) niin kovat sävärit, että olin melko varma, ettei itse sarjakaan voisi olla huono. Odotukset oli siis niin korkealla, että pettymyksen riskikin oli kai aika huomattava. Toisaalta odotuksiani laski se, etten ole ikinä välittänyt mistään vampyyrijutuista (kai se kuuluu siihen samaan fantasia- ja scifi-kastiin, josta en ole kiinnostunut), varsinkaan niistä vampyyreistä jotka kimaltelevat auringossa. True Bloodissa vampyyrit ovat kuitenkin jollain tapaa seksikkäämpiä hahmoja kuin Twilightissa tai missään muussakaan aiemmin näkemässäni vampyyrijutussa. Ja seksikkäällä en tarkoita sitä mitä sanalla ehkä useimmiten tarkoitetaan, vaan jotain... aivan muuta. Niin, siis en tosiaan pettynyt kyseiseen sarjaan. Eka jakso oli ainakin tosi jännittävä ja odotan kovasti huomista toista jaksoa. Ihanaa, jos pitkästä aikaa on joku oikeasti hyvä sarja jota voi seurata!

Loppuun on pakko heivata se True Bloodin tunnari, vaikka se on varmaan kaikille jo ihan tuttu. Vai onko täällä vielä joku, joka ei ole katsonut, kuullut tai hurahtanut tuohon sarjaan?





Huomatkaa tuossa videossa Bärtilin suurempikokoinen serkku, joka nielaisee kokonaisen sammakon!

Nyt voisi lähteä ulos, kun aurinkokin paistaa. Ainakin käymään kaupassa ja varautumaan ensi yön Oscar-valvojaisiin (jolloin tuttuun tapaan jaksan valvoa juuri ja juuri niin kauan, että lähetys alkaa ja nukahdan, kun vihdoin jotain alkaa oikeasti tapahtua). Sitä odotellessa!

Ps. Minulla on ensi viikko melkeinlomaa. Kivaa!