Wolfmotherin Cosmic Egg -levyn kansi (2009)
ja
Amorphiksen The Beginning of Times -levyn kansi (2011).
Lisäys: Täällä näköjään ollaan käyty lyhyehkö keskustelu näiden levyjen kansien samanlaisuudesta.


"Ehdin jo Ajatuksissa ennakoida, etteivät uhotulipalot jää tähän. Väitin myös vuosikymmenet sitten, että pikkupahojen tekijöistä kehittyy helposti tuhon kylväjiä ja soitin suutani helvetinmusiikkia vastaan. Raskasmusa ja raivoseksistiset videot puskivat läpi ensin taivas- ja sitten koti-tv-kanavilta. Mitä hevimpää, sitä sairaampaa! Olin seurannut muutosta läheltä. 1970-luvulla "musiikkivideot" olivat vielä tv-ohjelmista tallennettuja lauluesitysten elokuvakopioita. Kun 80-luvulla isännöin ja käsikirjoitin Suomen ensimmäistä musiikkivideo-ohjelmaa "Hittimittaria" sekä tuotin "Top Ten" (10) -ohjelmia, oli meno vielä kohtuullista.
Suomi on trendien takamaa, muotien rysänperä. Verta, tulta, neuloja ja ketjuja-ilmiöt olivat pinnalla jo yli 30-vuotta sitten. Meille ne jäivät - peräkammarin tyttöjen ja poikien päihin. Harvoin klassisen musiikkin aktiiviharrastajat tuhoavat eteensä sattuvan, jotkut heviä palvovat kylläkin. Rumuus, raakuus ja maaninen synkkyys yhdistävät sekä raskasmusiikkia että rikollisuutta. Kaikki hevarit eivät ole konnia, mutta mustissa asuissa, lävistyksissä, ketjuissa, hirviönaamioissa ja hautojen kaatajissa, ihmissyöjissä & kirkkojen polttajissa on liikaa samaa kantaa. Hevi ei ole syy, mutta kiihdytin se tuhohakuisuuteen on. Tuskin Lordi arvasi, miten tosissaan heidän pyro- ja nukkevauvashownsa otettiin. On se ollut todella "hard rock hallelujaa" viime aikoina! Viime kuussa poltettiin ensin vappukokko, sitten makasiinit ja lopulta Porvoon tuomiokirkon katto. Kirkon sytyttäjäksi tunnustautui askolalainen hevimiehen alku."
"Se ei ole tasa-arvokysymys, eikä "nyrkin ja hellan välissä" kuten eräs naispresidenttiehdokas kerran muka nokkelasti tokaisi. Äidin paikka on arvovalinta. Sen, joka kantaa lapsen sisällään keskuuteemme, on tajuttava, että lapsi on lahja ja mahdollisuus, ei biletyseste eikä urataakka. Ei työelämä mitään vaadi! Me itse päätämme, mikä tulee ennen muuta."
"Suurimman päivälehtemme viikkoliite, aktiivilukijat alle 40-vuotiaita, julkaisi äskettäin ns. kotiäitihaastattelun. Kannessa kotiäitiyttä pidettiin suorastaan kapinallisena, pääotsikossa jo maailman vanhimpana ammattina. Hahhah, ei sillä kai tarkoitettu ihan "sitä", mutta vähän kuitenkin. Kirjoittaja oksensi henk.koht. raivonsa ulos passikuvallisessa liitekirjoituksessaan; vierailu kotiäitien luona oli tuonut mieleen Paul Ankan vierailun Linnanmäellä 1959! Ja ajatelkaa, yksi tarjosi vain teetä tai mehua. Sillai tieksä!"
