Elämä 2.0

Facebookissa alkaa ilmetä jo huvittavia piirteitä (tai kai siellä aina on ilmennyt). Tuossa taannoin, kun se koko mesta heitettiin ihan päälaelleen ja kaikki muuttui, niin protestoin itsekin sitä muutosta. En missään vaiheessa ollut tyytyväinen siihen, että etusivulla näkyi vain statuspäivitykset ja testitulokset, mutta kaikkeen tottui ja lakkasin sitten vaan julkaisemasta suurimman osan niistä testituloksista, niin hauskoja kuin ne olisivat olleetkin, mutta kun kavereina on tiukkapipoja (vitsi vitsi!). No nyt Facebookia muutettiin taas vähän, kuten varmaan kaikki siellä hengailevat ovat huomanneet. Tietysti tämä aiheutti taas hämmennystä ihmisissä, minussakin hetken, mutta tykkään kyllä nyt siitä, että live feedissä näkyy muutakin kuin vain pelkästään ne statukset ja testit, kuten nyt vaikka se että joku on kaveriutunut jonkun kanssa tai liittynyt johonkin groupiin yms. Itse arvostan noita tietoja, koska miten sieltä muuten löytäisi esim. kavereita ilman sen suurempaa vaivannäköä. No, ne koomiset piirteet syntyy kuitenkin siitä metelistä, minkä eräät tahot ovat jo nostaneet. Huvittavin ryhmä on "Change Facebook Back To Normal". Ensinnäkin tässä vaiheessa voi jo kysyä, että mikä ylipäänsä on se "normaali". Ja sitten siellä ryhmän seinällä jotkut haluavat että palattaisiin siihen edelliseen versioon, eli siihen ehkä maailman eniten parjattuun versioon. Siihen, jota nämä sama ihmiset todennäköisesti vastustivat kiivaasti. Ei ikinä! No, ihmisluonto ei tykkää ikinä muutoksista.

Toinen hauska mihin törmäsin oli ryhmä jossa vaadittiin dislike-painiketta. Sitä kyllä monesti tarvisi, mutta joku siellä ryhmän seinällä oli avautunut, että eihän tällä ryhmällä ole mitään vaikutusta Facebookiin oikeasti, mutta jos tarpeeksi moni liittyy niin ehkä Facebook tajuaa miten vihaisia me olemme. Wtf? Vihaisia? Jonkun dislike-buttonin takia? En tiedä kannattaisiko hankkia elämä tuossa kohtaa...

Oma tietotekninen päiväni alkoi melko kummallisella varoituksella (alla). En ole tuollaiseenkaan ennen törmännyt, ja olen sentään nähnyt aika paljon. Tämä läppäri (tai Vista) vetelee varmaan viimeisiään, niin kaikkia fantsuja temppuja se on tehnyt viime aikoina. Jos olisi rahaa, niin ostaisin tämän paskan Vistan tilalle sen uuden Windows 7:n. Olen saanut siihen hiukan tuntumaa ja tykkään sen graafisesta ilmeestä tosi paljon. Toiminnallisuudesta en sitten tiedä, mutta kaikki hienot efektit saa sen ainakin näyttämään siltä kuin se toimisi tosi hyvin. Windows 7:ää kyllä hehkutetaan tällä hetkellä niin paljon, että se on jopa hiukan epäilyttävää, mutta olen kuullut luotettavalta taholta sen toimivan myöskin ihan hyvin. Siis ainakin paremmin kuin Visva, josta en ole ikinä tykännyt. Joten jos se on toiminnallisuudeltaan vähintään yhtä hyvä kuin XP ja vieläpä visuaalisesti ainakin minun silmääni hivelevämpi, niin hommahan on sitten ihan bueno. Paitsi että ei ole rahaa. Damn.



Melkein tietotekniikkaa sivuten voin kertoa vielä loppukevennyksen. Olen vuonna 2001 ollut Jyväskylässä opiskelijabileissä (ainut kerta elämässäni kun olen pitänyt niitä haalareita päälläni). Siivoilin eilen kenkähyllyäni ja löysin sieltä repun, jota en ole käyttänyt kyseisesten bileiden jälkeen. Repussa oli kaksi kuittia, joiden sisällön jaan nyt teidän kanssanne.

Tampereen Stockmannin Alko 30.3.2001 klo 14:01

• Koskenkorvan viina 20cl, hinta 39,00 mk

Jyväskylän K-Supermarket Forum, 31.3.2001 klo 15:03

• Upcider Sweet, 3 kpl, hinta 12,90 mk/kpl
• Pullopantti, 3 kpl, hinta 1,00 mk/kpl
• Valio appelsiinimehu, hinta 5,50 mk
• Muovikassi, hinta 0,80 mk
• Saarioisten tonnikalapizza, hinta 6,90 mk

Kossun tarkoitus on varmaankin ollut peittää appelsiinimehun makua.

Vaan meitä oli siinä ihmisiä, kameleita, kuikka, repo ja mä

Minja kirjoitti nettideittijutuista ja ajattelin työntää oman lusikkani samaan soppaan. Itse en ole kyllä ikinä hakenut seuraa mistään netin deittipalstoilta, mutta kerran laitoin ihan sellaisen viattoman kaveri-ilmoituksen. Silleen niin kuin ennen vanhaan haettiin ihan kirjekavereita, paitsi että sähköpostilla. Sitä kautta tuli muutama ihan järkevän oloinen viesti, joiden kanssa kirjoittelin vähän pidemmänkin aikaa. Kaikista hauskin oli yksi saksalainen poika, joka oli kiinnostunut Suomesta ja kielemme opiskelusta, mutta joka ei ollut ymmärtänyt ilmoituksestani muuta kuin sanan "kirjekaveri" ja päätti lähettää minulle viestin. Kirjoittelin tyypin kanssa pitkäänkin ja hän oli oikein hauska, mutta valitettavasti olen kadottanut hänet. Facebookista löytyy muutama saman niminen, mutta en oikein osaa yhdistää ketään heistä tähän kirjekaveriini enkä ole jaksanut laittaa viestiä kysyäkseni. Kerron kuitenkin nyt muutamasta omituisemmasta tyypistä, jotka vastasivat ilmoitukseeni ja joiden kanssa kirjoittelin vähän aikaa.

Ensimmäinen tapaus oli joku tamperelainen sähkömies tai vastaava, naimisissa ja minua hiukan vanhempi. Hän yleensä tapasi kehuskella viesteissä omilla seksuaalisilla kyvyillään (takasi naiselle kolme perättäistä orgasmia) ja kertoi avioliittonsa ulkopuolisista suhteista hyvin avoimesti. Kuitenkin kun esitin täysin viattoman kysymyksen miksi hän pettää vaimoaan, sain tyypiltä tulikivenkatkuisen vastauksen kuinka ei tarvi ruveta moralisoimaan jne. Ei ollut siis kanttia vastata. Tämän lisäksi tyyppi antoi ymmärtää, että oli udellut joltain koulukaveriltani millainen olen oikeasti. Hermostuttuani asiasta, hän tunnusti, ettei oikeasti ollut kysellyt keltään mitään, kuten kyllä hyvin arvasinkin. Tämän jälkeen toivotin kyseisen äijän kuitenkin vittuun enkä jaksanut enää kirjoitella hänen kanssaan.

Toinen tapaus oli joku vielä kotonaan asuva minun ikäiseni (nörtti)poika, joka kirjoitteli kilometrin mittaisia viestejä vähintään kerran päivässä. Nämä viestit koostuivat sadoista kysymyksistä, joista osa oli hyvin tekosyvällisiä ja pseudofilosofisia tyyliin "jos olisit puu, mikä puu olisit". Minä kun olin kuitenkin täysipäiväinen opiskelija niihin aikoihin (eli kävin koulua ihan oikeastikin, eikä sillä tavoin kuten nykyisin), niin en mitenkään ehtinyt vastata siihen tahtiin niihin hänen pitkiin viesteihinsä, niin paljon kuin tykkäänkin vastailla kysymyksiin (vrt. meemit). Ja tämä "hidas" vastailuni aiheutti sitten närästystä tässä jannussa ja sain vihaisia meilejä, kun en vastannut riittävän nopeasti ja riittävän pitkästi. Ja kysymyksiä kertyi ja kertyi. Lopulta poika laittoi viestin, että aikoo tavata livenä yhden nettiystävänsä, joka on tyttö ja ilmoittaa jo nyt valmiiksi, että jos hänestä ei enää kuulu, niin hän on alkanut seurustella tämän tytön kanssa. Koska eihän ole sopivaa enää kirjoitella muille, "kun tässä tuntosarvet pystyssä kuitenkin koko ajan ollaan". Vastasin tyypille, että minulla ei todellakaan ole mitkään tuntosarvet pystyssä, olen hakenut pelkästään kirjekaveria ja jos hän hakee minusta jotain muuta, niin voimme varmaan sitten saman tien lopettaa tämän yhteydenpidon. En kuullut tyypistä enää sen jälkeen.

Kolmas tapaus oli minua aika paljon vanhempi naimisissa oleva nainen, joka aloitti kirjeenvaihdon ihan viattomasti kaveripohjalta. Viesti viestiltä nainen (?) alkoi kuitenkin kertoa hiukan liikaa tapahtumista heidän aviovuoteessaan (tai oikeastaan tapahtumattomuudesta: miehen taktiikka oli nosto, pisto ja pamaus, jonka jälkeen nainen sai dildolla hoitaa itsensä loppuun) ja kyseli myöskin minun mieltymyksistäni. Muistaakseni hän jopa jossain vaiheessa sanoi, että haluaisi olla minun kanssani ystäviä kuten Sinkkuelämää-ohjelmassa ja lopulta ehkä myöskin haluaisi jonkinlaista seksuaalista kokeilua kanssani. Vastasin kertaalleen ihan ystävällisesti, että valitettavasti tarvitsen munaa siihen hommaan, naiset eivät kiinnosta. Tämä nainen tuntui ymmärtävän asian ja viestittely jatkui ihan asiallisena, kunnes yhden kerran sain häneltä viestin, jossa hän kuvaili hyvinkin yksityiskohtaisesti mitä haluaisi tehdä minulle ja millä apuvälineillä. Voitte varmaan arvata, etten vastannut enää hänen viestiinsä.

Että semmoisia tapauksia. Harmillisesti käytin tuohon aikaan hotmailin sähköpostia ja kuinkas siinä sitten kävikään, kun en 30 päivään kirjautunut sähköpostiini... Yhtään noista viesteistä ei ole enää tallessa. Nyt niille olisi nimittäin hauska naureskella.

Tweet tweet

Tänään tapahtui sitten se, mitä tässä ollaan jo jännitetty ja pelätty pidemmän aikaa. Minä nimittäin tein yllärit ja justsopivastinit, ja ajauduin Twitteriin. Kyllä vain. Turha enää väittää vastustavani noita tuollaisia juttuja sen jälkeen, kun Facebookiin läksin mukaan, joten miksen sitten tuonnekin. Sitä paitsi täytyyhän minun jo ihan opintojeni puolesta olla perillä näissä web 2.0 -sovelluksissa ja seli seli. Tuo on selvästi karsittu versio Facebookista, eli pelkästään ne statustekstit eikä mitään muuta. Kommentointijuttuja ei ole, mutta näemmä toiselle, jonka tweetseja seuraan, voin kirjoittaa myös jotain suoraan.

Itse kirjauduin tuonne nyt siksi, koska ajattelin, että olisi hauska lukea muiden juttuja siellä. Kuten vaikka Chris Cornellin tweetseja. Se kirjoittelee niitä sinne ihan oikeasti. Ei tämä ole Facebookissa mahdollista. En oikein vielä tiedä onko tuolla ihan normaalia alkaa seurata ihan kenen tahansa juttuja, vai onko vähän outoa jos nyt alkaisin seurata vaikkapa jonkun Mari Koon juttuja (tämä nyt ihan vain esimerkkinä), kun en tunne oikeasti kyseistä ihmistä, mutta seuraan hänen blogiaan kuitenkin. Apua, olen twitter-urpo!

En kyllä ole todellakaan vielä päässyt sisälle siihen touhuun, joten en lupaa mitään kovin tajunnanräjäyttävää materiaalia sinne, mutta tuolta minä nyt kuitenkin löydyn: http://twitter.com/tiinaharmiton. Jos kiinnostaa.

101000110111100011001

Löysin bytelove.comista niin hienon paidan, että on melkein pakko tilata tuo itselleni.



Tuo osui ja upposi kyllä sisäiseen nörttiini. Nauroin sille katketakseni ainakin puoli minuuttia.

Nämä ajat eivät ole meitä varten

Voi elämä tätä elämää. Onnistuin siis tuossa päivällä suututtamaan erään ihmisen. Se ei ollut tarkoitus, mutta myönnän syyllisyyteni tapahtuneeseen. No eipä siinä mitään, ei ollut ensimmäinen kerta kun suututan ihmisiä tai edes tämän kyseisen ihmisen. Mutta sitten kävi niin, että toisen osapuolen puhelin meni mykäksi enkä saanut asiaa selvitettyä lainkaan. Mikä taas on minulle tilanne, jota en pysty käsittelemään laisinkaan. Kas kun, jos riidan osapuolina ovat kaksi ihmistä, joista ensimmäinen ei ollenkaan kestä selvittämättömiä tilanteita ja haluaisi pöydän puhtaaksi heti, ja toinen taas haluaisi ensin itsekseen rauhassa miettiä (ensimmäisen näkökulmasta siis mököttää) ja käsitellä asiaa, niin siitä ei useinkaan seuraa kovin rakentavaa riitaa vaan melkoinen maailmansota. Minun tietysti ollessa näistä se ensimmäinen. Joskus on kauhean vaikeata riidellä erilaisen riitelijän kanssa kuin itse olen. Minun olisi helpompi riidellä ihmisen kanssa, joka suuttuisi yhtä nopeasti kuin itse, mutta myöskin riita olisi ohitse sen jälkeen kun hetki ollaan huudettu. Minulle on täysin kestämätön tilanne se, jos toinen haluaa käsitellä asiaa yksikseen ja vasta ehkä seuraavana päivänä minun kanssani. Minun näkökulmastani se vain pahentaa tilannetta, kun taas toisen näkökulmasta se kai rauhoittaa tilanteen (tosin minun kanssani tuo ei toimi). Ja sitten vielä jos en saa selvitettyä tilannetta enkä edes yhteyttä toiseen osapuoleen, niin olen sen jälkeen täysin kujalla.

No, nyt olen kai kuitenkin saanut selvitettyä asian. Sen jälkeen, kun ensin useamman tunnin joko istuin sohvalla ja itkin tai tuijotin eteeni apaattisena, tai sitten istuin vessassa (koska vatsani reagoi aina ensimmäisenä kaikkiin tilanteisiin, mikä on joskus aika rasittavaa) ja itkin tai tuijotin eteeni apaattisena, ja kun toinen osapuoli suvaitsi vihdoin avata puhelimensa. Niin, sopu on siis nyt kai jo olemassa, vaikka olen vieläkin hiukan surullinen, koska oikeasti vihaan riitelyä. Ja anteeksi että kilahdin tuolla edellisen postauksen kommenttiosastolla joillekin. Se ei ollut mitään henkilökohtaista kenellekään, oli vaan vähän paha päivä. Kyllä te tiedätte...

Asiasta toiseen. Asensin tänään itselleni (taas) Firefox 3:n. Minullahan oli se siis jo aikaisemmin, mutta palasin kakkoseen kolmosen erinäistä pikanttien ominaisuuksien vuoksi. Pakkohan se ennemmin tai myöhemmin sitten oli taipua tähän kolmoseen, mutta tällä kertaa ainakin asensin kakkosen ja kolmosen pyörimään rinnakkain. Jonkinlainen pehmeä lasku siis, sanoisin. Tässä kolmosessa on vieläkin asioita, joista en pidä tai joita en ymmärrä tai hyväksy. Esimerkiksi vaikka olen laittanut ruksin kohtaan "varoita, kun yritän sulkea useampia välilehtiä samanaikaisesti" niin ei tämä silti mitään varoita. Hups vaan, selain sulkeutuu. Mutta tuo kakkonen taas on ruvennut tökkimään tosi pahasti Facebookin kanssa, joku siellä aiheuttaa massiivisia muistivuotoja aina välillä, joten toivon Ff3:n korjaavan tuon ongelman.

Tuon parin päivän takaisen kappaletaiston taisi voittaa Smashing Pumpkins aika selkein lukemin. Olen hiukan pettynyt teidän äänestyskäyttäytymiseenne (ei, tämä ei ole demokratia), kun tulos oli noin selkeä. Ainoastaan pari antoi äänensä Holelle, jolle minäkin olisin ääneni antanut (ja annankin, koska olen tämän paikan diktaattori, despootti sekä idi amin^(*). Saattaa tietysti johtua siitä, että olen hiukan läpikyllästänyt itseni tuolla Bullet with butterfly wingsillä ja Violetiin ihastuin taas vasta Last.fm:n sen minulle tyrkytettyä, mutta... Kyllä se Hole silti ehkä enemmän noista bändeistä on minun musiikkiani. Ja siinä on muuten sellainen rokkibändi, että vaikka sen kaikki jäsenet ovat naisia, niin sitä ei tarvitse erikseen mainita tyttöbändiksi. Se on ihan pesunkestävä rokkibändi, joka esittää sellaista katu-uskottavaa rokkia, jota minäkin voisin laulaa (mikäli osaisin). Harvassa ovat ne tyttöbändit. Yleensähän siis tahtoisin itse laulaa vain miesrokkareiden musiikkia, mutta Hole on poikkeus. Ja sitä paitsi Courtney Lovella on aika seksikäs ääni.

Tässä postauksessa oli pitkiä ja valtavan sekavia lauseita, joten vastuu ymmärtämisestä jää lukijalle.

Nyt katselen Reinikaisen ja sen jälkeen odottelen, että kello tulee jo ilta ja kolmoselta alkaa Walk the line.


*) Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa.

It's just another manic Monday

Tänään oli koko päivä yhtä aateekoota ja iiteetä ja iiseeteetä sekä muita tietokoneisiin liittyviä kirjainlyhenteitä. Kävin päivällä ensin ehjäämässä yhden ystävä-äidin nettiyhteyden. Noista hommista saa palkaksi aina (rahallisen korvauksen ja/tai ruokinnan lisäksi) itselleenkin hyvän mielen, kun onnistuu korjaamaan jotain ja tuntee itsensä vähintään guruksi, vaikka kyseessä olisi ihan pikku juttu minun näkövinkkelistäni. Tosin tänään homma meni ihan vahingossa silleen veikkaamalla ja voittamalla, mutta pääasia että alkoi toimia kuitenkin. Jei minä!

Iltapäivällä olin sitten Tampere-talossa jossain ICT Pirkanmaa 2008 -rekryjutskassa. Sen tarkoitus oli varmaan olla kannustava tapahtuma, joka ohjaa ja innostaa opiskelijoita hakemaan töitä, mutta minä kyllä vain ahdistuin ja lannistuin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että ei ole työkokemusta, ei ole mitään erityisosaamista tai harrastuneisuutta, koko cv on ihan tilkkutäkki, eikä minulla ole oikeasti mitään miksi minut kukaan haluaisi palkata. Ei ole edes niitä suhteita eikä mitään verkostoitumista (joo mä tiedän, pitää vaan ite blaa blaa). Ahdistusta lisäsi vielä se, että yksi entinen opiskelukaveri oli siellä yrityksen edustajana ja itse en ole edennyt minnekään. Gnaaaaaaaaaa... Mutta bussimatkalla kotiin, kun kuuntelin musiikkia mp3-soittimestani, sain neronleimauksen! Nimittäin vähänkö olisi unelmajobi sellainen, jossa pystyisi yhdistämään tämän it-alan koulutuksen ja intohimoni musiikkiin! Mikähän se työ sitten voisi olla, ei pienintäkään käsitystä. Löytäkää minut!!!

No se siitä. Opinnoista ja työjutuista puhuminen on tosi tylsää. Mutta tuo sarjakuva varmaan kertoikin jo olennaisen tästä päivästä.

Hei, sillä laillahan se toimii...

Olkaas nyt tarkkana kaikki tytöt ja pojat, kun kerron kuinka tehdään hyvä webbipalvelu.

Ensimmäiseksi liittäkää viaton intternetin käyttäjä^(tm) jollekin mystiselle postituslistalle, jolle hän ei tiedä liittyneensä. Alkakaa sen jälkeen lähetellä säännöllisesti sähköpostiin viikkokirjettä, jonka alareunassa tarjotaan näennäisesti mahdollisuutta poistua kyseiseltä postituslistalta. Pakko kun on.



Laittakaa tuo linkki osoittamaan sivulle, jolla ei ole minkäänlaista toiminnallisuutta älkääkä korjatko sitä ikinä, tai älkää ainakaan useampaan kuukauteen. Luottakaa siihen, ettei viaton intternetin käyttäjä^(tm) älyä kokeilla toista konstia peruuttaa viikkokirjettä.



Jos viaton intternetin käyttäjä^(tm) kuitenkin älyää mennä sähköpostin lopussa mainitulle nettisivulle, kannattaa uutiskirjeen peruutuslomake piilottaa mahdollisimman hyvin. Valitettavasti osa viattomista intternetin käyttäjistä^(tm) tästä huolimatta löytää lomakkeen. Korosta ennen tilauksen peruuttamista, että uutiskirjeen Sähköpostitarjouspalvelu lopettamisen jälkeen viattomalle intternetin käyttäjälle^(tm) ei enää lähetetä tarjoukset -tarjouksia, mutta viaton intternetin käyttäjä^(tm) on kuitenkin yhä jäsen jossain, johon ei tiedä koskaan liittyneensäkään.



Uutiskirjeen peruuttamisen jälkeen ilmoita ykskantaan viattomalle intternetin käyttäjälle^(tm), että koko jäsenyys on peruttu.




Jk. Jos mahdollista, älkää tämänkään jälkeen lakatko lähettämästä viikkokirjettä viattomalle intternetin käyttäjälle^(tm).

Reippaina käymme rekkain alle

Mitenkähän sitä oikein voisi saada lomaa itsestään? On oikeasti viime päivinä ollut sellainen olo, että jos voisi rullata päänsä auki kuin sardiinipurkin, ottaa aivot hetkeksi pois sieltä ja vähän tuulettaa. Samalla voisi nollata aivoista kaiken. Ja kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin voisin vaikka ottaa välillä myös nämä leukalihaksenikin pois, alkaa tämä kiristely jo riittää. No, vajaa kuukausi hammaslääkäriin enää.

Oho, mulla oli tää auki tässä kun isäni kävi heilumassa tuossa selkäni takana, mutta ei kai se blogeista mitään tajua...

Ihan vaan sellainen tiedonanto tässä välissä kaikille Zone Alarmin käyttäjille, että tänään noissa Microsoftin päivityksissä on sellainen pätsyli (KB951748), jonka johdosta Zone Alarm estää nettiliikenteen. Vaihtoehdot on joko poistaa Zone Alarm käytöstä tai peruuttaa sen kyseisen päivityksen asennus. Tosin jos nettiyhteytesi on mennyt poikki, niin et varmaan lue tätä täältä... Etä-pelastin juuri äsken äitini kyseisestä pulasta. En tiedä koskeeko tämä kaikkia käyttiksiä vai pelkästään XP:tä, mutta olen nyt kuitenkin varoittanut.

Olenkin tainnut unohtaa mainita, että minulla on lippu Slipknotin keikalle Tampereen jäähallissa marraskuussa. (Ihan ostettu, ei voitettu, heh). Onneksi se taitaa olla istumapaikka katsomossa, eikä missään lavan edestä moshpitista. Olen nimittäin kuullut juttuja, että Slipknotin keikalla saattaapi tuo veri roiskua siellä katsomon puolella. Lämppäreinä on Machine Head (kuuntelin Youtubesta, ei vakuuttanut ihan äkkiseltään) ja Children of Bodom (yäk). Mutta ehkä nuo kestää, kerta kerrankin Tampereelle tulee joku. Ehkä jompi kumpi noista lämppäreistä on livenä edes ihan jees.

Nyt on sen verran tummia pilviä tuossa minusta katsoen etuoikealla, että kohta sataa.

Fairweather friends of mine

Tuo eilinen vinkuvonku tuntuu nyt jo ylireagoinnilta, ja sitä se varmaan olikin. Sitä paitsi sain illalla lupauksen, ettei asia olekaan niin epätoivoinen kuin pelkäsin. Olen silti kovin skeptinen enkä oikein uskalla uskoa ennen kuin näen. Kävi niin tai näin (toivottavasti niin), niin kuulette asiasta tarkemmin varmaankin joskus parin viikon päästä. Ehkä. Toivottavasti. Argh. Mutta se siitä nyt sitten tältä erää.

Harrastin eilen vahingossa julkkisbongausta. Näin ihan lyhyen ajan sisällä ensin Marko Annalan, sitten Reidar Palmgrenin ja vielä viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä The Einarin. Oh dear. (Taitaa olla kohokohdat vähissä meikäläisen elämässä, kun tästäkin täytyi blogiin kirjoittaa)... Tänäänkin tapahtui jotain jännittävää. Aamulla kun kävelin työmaalle päin, niin joku pieni hiiri tai myyrä juoksi edestäni tien poikki! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Muuten, tatuoinneista kun oli puhe aikaisemmin (jaa oli?), niin tulin tänään siihen tulokseen, että jos jollakin on rumat tatuoinnit, niin tuolla Jackass-tyyppi Steve-O:lla. Katsokaa nyt vaikka tästä pari esimerkkiä niistä tatuoinneista: 1, 2, 3, 4 ja 5. Nuo ei ole mitään kynätöherryksiä vaan ihan oikeita tatuointeja. Ei ihmekään, että tyyppi on joutunut psykiatriseen sairaalahoitoon. Sitä tosin en tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus. Voihan sitä seota, jos joutuu päivästä toiseen kantamaan tuollaisia tatuointeja.

Latasin eilen itselleni Firefox 3:n, enkä ole nyt ihan täysin vakuuttunut tämän ihanuudesta. En jaksa ottaa selvää saako tästä pois päältä sellaisia ärsyttäviä ominaisuuksia, kuten ladattavien tiedostojen tarkistaminen virusten varalta. Sen lisäksi olen yleensä tottunut avaamaan joitain sivuja kirjoittamalla vähän sen osoitteen alkua tuohon osoiteriville ja sitten valitsemalla näppärästi koko osoitteen siitä alta kun firefox sitä tarjoaa (siis kun olen käynyt kyseisellä sivulla jo aiemmin). Nytpä tuo ei enää käykään niin näppärästi, koska tämä kolmonen etsii sitä tekstin pätkää sivujen otsikoista eikä urlista, ja ehdottelee jotain ihan päättömiä. Vituttaa. Ohjeita elämäni helpottamiseksi otetaan vastaan.

Kiitos ja anteeksi.

Hjälp!

Lukeekohan tätä blogia kukaan niin fiksu ihminen, että osaisi auttaa?

Katsokaas, kun en saa enää tuota Nokian PC Suitea löytämään kännyäni. Asensin tähän läppärille (jossa on Vista) viime tiistaina kaikki nuo härpäkkeet, ja vaikka jouduinkin taistelemaan jonkin verran, niin lopulta homma kuitenkin onnistui. Sen jälkeen olen joka päivä sujuvasti siirtänyt kuvia kännykästä tietokoneelle tuon datakaapelin (CA-42) avulla. Välillä PC Suitella on kestänyt ärsyttävän kauan tuon kännyn havaitsemisessa, mutta sentään on löytänyt sen kuitenkin. Mutta tänään ei. Olen seissyt päälläni ja tehnyt vaikka mitä, mutta yhteyttä ei vaan löydy. Poistelin PC Suiten ja ajureita ja asentelin uudestaan, mutta mikään ei nyt tunnu auttavan. Tuo nokialaiseni on malliltaan 6822 ja ilman PC Suitea sitä ei näy senkään vertaa tällä tietokoneella. Enkä usko, että tuohon piuhaan on mitään vikaa tullut yhtäkkiä yön aikana.

Sanokaa nyt joku mitä ihmeen taikoja tuolle vielä voisi tehdä, että saisin sen toimimaan?!!??! Muutoin tuo kuvablogini jäi aika lyhytaikaiseksi (ellen sitten ala kuvailla oikealla kameralla), koska tulee aika hirveä puhelinlasku, jos rupean multimediaviesteinä noita kuvia itselleni lähettelemään.

Niin joo. Se vielä, että PC Suite Cleaner ei ole yhteensopiva Vistan kanssa. Ja ne palikkaohjeet voi jättää antamatta, kuten että olenko tarkistanut onko puhelimessa virta tai onko piuha varmasti molemmista päistä kiinni...

Apua!!!