It's all over

Lukekaa rivien välistä, jotka osaatte.

♥

Vinkkivinkki

Oletteko huomanneet, miten Bloggerin kuvat aukeavat nykyisin sellaiseen typerään mustaan kehykseen tähän blogi-ikkunan päälle eikä niitä pysty enää katsomaan omalla sivullaan luonnollisessa koossa tai muuta mukavaa? Itse ainakin inhoan tuota ominaisuutta tosi paljon. Siksipä kerronkin teille, millä pääsette halutessanne eroon tuosta ominaisuudesta!

Kopioikaa alla näkyvä skriptin pätkä blogipohjanne koodiin ennen head-osuuden lopputagia: </head> ja voilà, kuvat avautuvat jälleen kuten vanhoina hyvinä päivinä.

<script type='text/javascript'>

//<![CDATA[

function killLightbox() {

var images = document.getElementsByTagName(

'img');

for (var i = 0 ; i < images.length ; ++i) {

images[i].onmouseover=function() {

var html = this.parentNode.innerHTML;

this.parentNode.innerHTML = html;

this.onmouseover = null;

};

}

}

if (window.addEventListener) {

window.addEventListener('load',killLightbox,undefined);

} else {

window.attachEvent('onload',killLightbox);

}

//]]>

</script>

Kokeilkaa vaikka, jos ette usko:

Ps. Ohje löytyi täältä. Jos kopsaatte ohjetta eteenpäin, niin muistakaa, että Bloggeriin ei pysty suoraan kirjoittamaan html-koodia. Koodi täytyy ensin "enkoodata" Blogger-sopivaan muotoon esim. täällä (kopioikaa koodin pätkä siihen ruutuun ja painakaan encode), jonka jälkeen koodi on valmis kopioitavaksi blogiin ilman, että Blogger reagoi siihen html-koodina.

Kännissä ja kihloissa on kivaa

Olen varmaan joku hyvin fossiloitunut muinaisjäänne, mutta on joitakin nykyhapatuksia, joita en oikein tajua. Kuten kihloihin meneminen. Siis kun tyypit sanoo, että "me mennään varmaan kohta kihloihin" tai "me mennään ensi kesänä kihloihin". Onko kyse siis jostain väljähtyneestä taskulämpimästä versiosta kosinnasta: "hei menisiks mun kaa kihloihin?"

Avioliitto ei sinällään ole minulle mikään itseisarvo tai kovinkaan arvokas instituutio. Esimerkiksi kun itketään, että puolet avioliitoista päättyy eroon ja ihmiset eroavat liian herkästi, niin mietin lähinnä, että mitä sitten? Miksi ei saisi erota, jos siltä tuntuu? Mutta siinä asiassa olen ilmeisesti vanhanaikainen, että kihlaus on lupaus avioliitosta. Aina. Kun kositaan elikäs pyydetään toista vaimoksi/mieheksi, niin silloin kihlaudutaan. Mikä ihmeen ennakkotieto se on, että mennään ensi kesänä kihloihin eli siis tiedetään jo etukäteen, että jompi kumpi kosii seuraavana kesänä, muttei ihan vielä kuitenkaan?

Nykyisin on hyvin yleistä, että jopa lapselliset pariskunnat ovat kimpassa menemättä naimisiin, mikä on ihan ok mielestäni. Miksi siihen tarvitaan jotkut sormukset olemaan sormissa, jos ei sitten kuitenkaan aiota avioitua? Siis itse ajattelen tilanteen niin, että joko sitä seurustellaan, eletään avoliitossa tai avioliitossa tai menossa naimisiin eli kihlautuneina. Avoliitossahan voi elää ihan ilman mitään sormuksia.

Minulle on kyllä rehellisyyden nimissä ihan yksi hailee miten muut elämänsä elävät, joten älkää nyt vaan kuvitelko muuta. Mutta jos minulla itselläni olisi vakava parisuhde (aika kaukainen skenaario kylläkin), niin kai minun pitäisi varoittaa sitä miekkosta etukäteen, että jos hän pyytää minua kihloihin kanssaan, niin tulen nauramaan hänet pellolle. Kyllä sen pitää olla kunnon kosinta tai sitten ei mitään.

Niin ja siinä sormuksessa pitää olla kunnon timantti.

Ça ne fait rien... c'est la vie

Näytin eilen tytöltä, joka kuuntelee Anna Puuta. Kävin kaupassa, jopa Stockmannilla asti, jossa turkisrouvat saattavat mulkoilla paheksuvasti, pukeutuneena seuraavasti: Minulla oli jalassani vaaleanpunaiset Hai-saappaat, päälläni polvimittainen hame, Indiskan retrokuvioinen tunika ja musta neuletakki sekä olkapäälläni Anna Puun -fanituotekangaskassi.

Silloin kun ostin tuon kassin, minulla ei ollut aavistustakaan, että se on Anna Puun fanituote. Jonkinlaista vihjettä olisi voinut antaa se, että kassi löytyi Anttilan musiikkiosastolta, mutta kun ei siinä sanottu mitään. Kassi on aivan ihanan pehmeätä orgaanista puuvillaa, siinä on puun kuva ja vieressä lukee "C'est la tree". Tuo olisi voinut olla toinen vihje. En silti tajunnut asiaa ennen kuin kotona vasta googlasin, mitä tämä c'est la tree merkitsee. Siis sanaleikin ymmärrän kyllä, mutta ajattelin, että sen täytyy olla joku juttu. Ja olihan se. Anna Puun fanituote. Kassi on kuitenkin ihana ja ihan lempparini nykyisin.

Ja onneksi Anna Puu on vähiten paha näistä kotimaisista listoilla pyörivistä naisartisteista.

Ps. Noiden C'est la tree -tuotteiden hinnasta osa menee Suomen metsien hyväksi. Tein siis samalla jotain hyvää vahingossa. Hyvä minä!

Pps. Postauksen kuva ei liity aiheeseen millään tapaa. Se on vain julmasti netistä varastettu tekemään tästä paikasta hiukan viihtyisämmän ja kauniimman.

Jos haluu saada on pakko antaa

Voi että, kun ärsyttää sellaiset miehet(*, jotka ovat niin sitoutumiskammoisia, etteivät pysty muutamaa tuntia aikaisemmin sitoutumaan mihinkään tapaamisen tapaiseen, saati sitten vaikkapa jo edellisenä päivänä. Ihan vaan, että saattaisi sitä itselläkin olla jotain muuta tekemistä kuin pyöritellä peukaloita puhelimen vieressä. Parhaassa tapauksessa turhaan.

Yleensä näiden samaisten miekkosten mielestä ainoastaan myönteinen vastaus on ilmoittamisen arvoinen. Jos ei pääse paikalle, niin ei ole myöskään mitään raportoitavaa. Siinä sitä sitten odottaa, kunnes johonkin kellonaikaan alkaa olla melko varma, että se ei ole tulossa ja uskaltaa ehkä jopa poistua kotiovesta. Yleensä sitä myönteistä vastaustakaan ei tietenkään ilmoiteta kuin vasta ihan viime tipassa ("olen siellä kohta"), koska tottahan nainen nyt tuntee pelkällä sydämellään, miten se miehinen habitus on jo melkein kohta tulossa.(**

Kaikista ärsyttävintä on se, jos tyyppi on oikein ääneen ilmaissut, että ei pysty olemaan klo se ja se paikalla, joten itsekään ei pidä aiheellisena olla paikalla. Mutta yllättäin sitten kello se ja se alkaa tullakin puhelimeen mankunaviestejä, että olisin täällä ja harmi kun et ole paikalla ja tulisit nyt kotiin, ja raivostuttaa niin tajuttomasti, koska ihan hyvin sitä olisi voinut olla paikalla, jos äijä ei olisi itse ilmaissut, että kyseinen ajankohta ei sovi!

Kysytte varmaan nyt mielessänne, että miksi edes vaivaudun.

*) Pahoittelen, että puhun monikossa, koska yhdestä miehestähän tässä nyt vain on kyse. En kuitenkaan suostu uskomaan, että kyseessä olisi mikään uniikkikappale. Vian on pakko olla siinä y-kromosomissa.

**) Tänään oli oikeasti ihan muutamasta minuutista kiinni, etten adrenaliinia puhkuen ehtinyt lähteä jumppaan, kun sain lopulta tekstiviestitoteamukseeni "et ilmeisesti ole tulossa" puolen tunnin päästä vastauksen "kyllä mä ajattelin". Ajattelit?!! Olisiko ollut mahdotonta kertoa ääneen? Olisi varmaan pitänyt vaan mennä sinne jumppaan, ei ne tällä tavalla oikeasti koskaan opi.

Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen

Jippijei! Löysin tällasen fantsun meemin. Nyt totuus paljastuu!

OLET LELLITELTY JOS SAAT 10 TAI YLI !

SINULLA ON OMA...

[x] huone (tai ainakin vuokralla)
[x] kamera (kaksi digikameraa ja kaksi filmikameraa, joista en kyllä tiedä toimiiko ne enää)
[x] lemmikki (teoriassa olen luonut omistussuhteen kissaan)
[x] kännykkä (miljoona)
[x] iso sänky (riittävän iso)
[ ] play station 2 tai 3
[ ] ja pelejä niille
[ ] luistimet
[x] tietokone (valkoinen)
[ ] videokamera
[x] mp3 (-soitin? check! -tiedostoja? check!)
[x] ipod (nano tai joku sellainen)
[] skeittilauta
[] lumilauta
[x] pankkikortti jota voit käyttää (liikaakin)
[ ] merkkivaatteita (kaikkihan ne jonkun merkkisiä on, mutta tuskin sellaisia, mitä tässä haetaan)
[ ] jotain wesc-merkkistä (mitähän se jotain voisi olla? never heard)

Sain 9 eli en ole lellitelty!!! Enkö lelli siis itseäni tarpeeksi? Minkähän noista ostaisi sitten, ehkä luistimet? Oikeastaan aika hämmentävä tulos, pitääpä raportoida isille.

Oh can't you see I'm out of my head

Onko kukaan koskaan katsonut tuota tv-sarjaa nimeltänsä Edessä uusi elämä? (Alkuperäiseltä nimeltään The New Adventures of Old Christine). Siinä siis Julia Louis-Dreyfus näyttelee hahmoa nimeltä Christine, jonka ex-mies on löytänyt uuden ja nuoremman tyttöystävän, jonka nimi on myös Christine. Ja he ovat sitten Old Christine ja New Christine. Kyseessä on siis komedia, jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi.

No eipä siinä muuta, en sen ohjelman hyvyyteen tai laadukkuuteen ota kantaa se enempää, mutta sarjassa tällä vanhalla Christinellä on veli nimeltä Matthew. Siis oo... äm... gee! Se veli! Vähänks ihana! Olen ehkä rakastunut!

Veljeä näyttelee Hamish Linklater, josta olen melko vakuuttunut, että hän voisi olla elämäni mies. Jos hän vain asuisi hiukan lähempänä kuin jossain toisella mantereella (eikä olisi happily married with children). Hamish on minua kaksi vuotta vanhempi, 193 senttiä pitkä (omg! OMG!) ja sillä on tummat kiharat hiukset. Melko varmasti hän osaa myös soittaa kitaraa ja tehdä hyvää ruokaa.

Voi Hamish, jätä ne vaimo ja lapsi, ja tule Suomeen...

Ps. Edessä uusi elämä tulee Suomi TV:ltä ma, ti, to ja pe klo 19. Jos haluatte tsekata Matthewn. Eikä se sarjakaan nyt ihan paska ole.

Quidquid Latine dictum sit, altum videtur

Ensinnäkin, mistä uudesta Bloggerin käyttöliittymästä useat tahot ovat valittaneet? En ole sellaista nähnyt (vielä) enkä toivottavasti näekään. Tai en tiedä, kai sitä kaikkeen uuteen tottuu. Joka tapauksessa kirjoituksenne pelottavat.

Sitten vakava(mpa)a asiaa. Viime viikkoina on ollut henkisesti todella raskasta ja se vaikeuttaa myös tätä bloggaamista. Kun potee huonoa omaatuntoa siitä, jos on hetkisen hauska tai hauskaa. Vaikka se hetken hauskuus saakin vähäksi aikaa unohtamaan tämän painajaisen, josta ei voi herätä. Enkä tiedä tarvitsenko enemmän luvan olla välillä olematta hauska ja kiva, vai sittenkin luvan välillä olla hauska.

Niin siis. Kerroin joskus toissa keväänä äidin sairastumisesta lyhyesti. Lääkitys alkoi ensin hyvin ja sitten huonommin. Vaikka siihen pahimpaan on tämän koko ajan henkisesti varautunut, niin silti se tilanteen lopullisuus muutama viikko sitten löi aika kovasti. Päässä vilisee sanoja, kuten kivunlievitys ja parantumattomasti sairas. Enkä todellakaan osaa käsitellä tätä asiaa. Joka kerta kun yritänkin, niin käteni valahtavat ihan verettömiksi. Olosuhteisiin nähden kaikki on tällä hetkellä ihan hyvin, mutta elämää ei paljoa osaa ajatella kuukautta, hyvä jos viikkoa eteenpäin.

Olen tässä muutaman viikon aikana aloittanut niin monta tekstiä aiheesta ja sitten pyyhkinyt ne pois. Tämäkin oli tavattoman vaikeata kirjoittaa, eikä vähiten siksi, että en tiedä onko oikein kertoa toistenkin yksityiselämää koskettavia asioita täällä. Joten jos näette lukea tämän, niin olen ylittänyt näääääääin suuren kynnyksen painaa tuota julkaisunappulaa.

Kirjoitin tämän nyt oikeastaan vain siksi, että halusin niiden tietävän, jotka jollain tasolla tuntevat minut ja välittävät. Tiedän, että teitä on. Missään Facebookissa en asiasta halua huudella. Ja muille, teille kasvottomille ja nimettömille tiedoksi, että sosiaaliporno päättyy tähän.