Vähän yli kaksi vuotta näköjään meni, kun kaivoin tämän blogin salasanan naftaliinista. Tein sen nytkin raskain sydämin, sillä rakas kanssabloggaajamme Zepa, Ana, millä nimellä hänet tunsitkin, on eilen nukkunut pois pitkän sairauden uuvuttamana, niin kuin tapana on sanoa.
Kulje valoa kohti, Ana!
***
Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun mukana jokaisen
nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
– Vuokko Laatio
17. helmikuuta 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
