Lempparei

Ajattelin nyt vähän tyttöillä tänään ja tein tällaisen meemin, jonka kopioin Minjalta, joka oli kopioinut sen Henulta, joka oli kopioinut sen jne...

Eli listaan tässä lempijutskiani. Uskotteko, että olen nähnyt suunnattoman vaivan ja kuluttanut paljon aikaa tämän postauksen tekemiseen, joten arvostakaahan sitä!


1. Tuoksu


Jos ja kun puhutaan nyt vain tällaisista kaupasta ostettavista tuoksuista, eikä esimerkiksi mistään kesän tuoksuista, niin lempituoksuni on Glow by J Lo. Olen tuota käyttänyt jo parisen vuotta. En tahdo uudistua!

2. Koru



Käytän hirmuisen vähän koruja, paitsi renkaita korvissani, mutta laitan tämän tähän, kun sain sen joulupukilta.

3. Väri



Hahaa, sainpas hyvän syyn kuvata sen eilen ostamani lätsän. Lempivärini on punainen (erityisesti oikein sellainen syvän punainen) ja musta myöskin.

(Huomaatteko muuten, että noissa itsestäni otetuissa kuvissa tausta on useimmiten kylpyhuoneen kaakelit? Se nyt vaan on sellainen hyvä ja rauhallinen tausta kuville, ja kylppärissä on ainakin kunnon valaistus.)

4. Kengät
Lempikenkäni ovat hädintuskin kengät. Varvastossut nimittäin ovat ehdottomasti parhaat keksinnöt ikinä! Niitä löytyy monena eri värivaihtoehtona, mm. tuo musta, joka yllä näkyy. Vaikkei niitä kyllä voi käyttää kuin lyhyen aikaa vuodesta, mutta on ne silti lempparini. Ja kiinantossut myös. Syssymmällä ja keväämmällä Adidaksen Superstarit ovat myös oikein mukavat jaloissa (ja jalkani tykkäävät niistä enemmän kuin varvastossuilta, mutta eihän jaloilta kysytä, eihän?).

5. Asu


Tämän hetken lempivaatteeni on ehdottomasti tuollainen yllä näkyvä villamekko. Minulla on niitä muutamaakin eri väriä. Tuo yllä näkyvä väri toimii kotimekkona, koska se on jo niin nuhjaantunut. Sitten on muutama (musta, harmaa ja laventelimman sininen), joita käytän ihan kotoa poistuessakin. Kotona käytän mekon kanssa jotain legginsejä ja villasukkia, ulkomaailmassa sitten useimmiten farkkuja etc.

6. Esine



En osannut valita yhtä lempiesinettä, joten kuvasin kaksi lempiesinettäni sekä henkilökohtaisen johtohelvettini (vain pienen osan siitä) yhdessä nipussa. Mp3-soittimeni on hyvin rakas, enkä saattaisi elää ilman sitä. Ja tuo toinen! Läppäri! Olenkin pimittänyt sitä teiltä pari päivää, ihan vain tämän meemin vuoksi, koska en ole saanut tehtyä tätä aikaisemmin.

Niin, ostin siis vihdoin itselleni läppärin. Osamaksulla tietysti, köyhä kun olen. Olen himoinnut läppäriä jo piiiiitkään ja nyt oli aika edukas tarjous HP:n kannettavasta. Kyllä nyt kelpaa, kun voi blogata keittiöstä (kuten nyt) tai sohvalta tai sängyltä tai vaikka vessasta, jos mieli tekee. Vistassa on kyllä hieman totuttelemista, välillä tekisi mieli haistattaa sille pitkä pieru, mutta eiköhän tämä tästä... Olen hyvin iloinen tästä läppäristä.


Jos joku jatkaapi tätä jutskaa, niin kertoopi siitä kommenttiosastollani!

You're no worse than me

Ei ole kuulkaas ihmisen hommaa olla koulussa viidestä seitsemään. Menee ihan koko päivä jotenkin harakoille, vaikka koulua olisikin vain kaksi tuntia. Eikä erityisesti kannata viettää päivää niin, ettei ole ehtinyt syömään. Tai muka ehtinyt. En ole syönyt vieläkään. Saatan kupsahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Ei myöskään ole reilua, että kun ihminen lähtee koulusta ja käy ruokakaupassa siinä nurkilla, niin sen jälkeen kotobussi menee nenän edestä ja seuraavaan bussiin on aikaa puoli tuntia. Nälissään siinä sitten ihminen raahustaa kauppakassin kanssa eessun taassun. Ihminen saattaa jopa erehtyä ostamaan hehkuvan punaisen lipallisen ja tupsullisen grunge-tyylisen pipon siinä odotellessaan. Vaikka se ei ollut edes alennuksessa, toisin kuin muun väriset lajitoverinsa. Mutta täytyyhän sitä ihmisen saada lohtua elämäänsä siinä kurjuuden keskellä.

Olen innostunut kuuntelemaan Zen Caféta taas pitkästä aikaa. Erityisesti se Rakastele mua bändin viimeisimmältä (?) levyltä iskee tällä hetkellä oikein mukavasti. Johtuu varmaan siitä, että olen niin järjettömässä puutostilassa. Sitten sitä kiduttaa itseään kuuntelemalla sitä biisiä kerta toisensa jälkeen. Nimittäin jos ihan suoraan saan sanoa, niin tähän astisen elämäni pisin selibaatti on meneillään. Mutta toivon, että lopussa seisoo joku muukin kuin kiitos. (Pahoittelen, jos tämä järkytti jotakuta siveellistä lukijaani).

Jokatytönjapojanoikeudet

Brim listasi jokaisen ihmisen omat oikeudet ja kommentoi niitä omalta kohdaltaan. Ajattelin tehdä vastapostauksen ja kertoa, miten itse koen nuo oikeudet omalla kohdallani. Rehellisesti ja avoimesti. (Se saattaa olla minulle aika vaikeaa).


1. Minulla on oikeus pyytää haluamaani.
(Hmm, tähän on vaikea kommentoida. Toisinaan se on helppoa ja toisinaan taas vaikeata. Saatan olla sanomatta mitä oikeasti haluan ja sitten vain mökötän, kun toinen ei osannutkaan lukea ajatuksiani.)
2. Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin ja vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
(Kyllä pystyn kieltäytymään, mutta saatan myös potea siitä itsekseni huonoa omaatuntoa. Riippuu asiasta.)
3. Minulla on oikeus ilmaista kaikkia - sekä myönteisiä että kielteisiä - tunteitani.
(Olen aika huono ilmaisemaan kielteisiä tunteita, koska niistä seuraa riita tai joku pahoittaa mielensä. Paitsi tietysti tällainen blogissa dissailu on hauskointa ikinä, mutta ne taitavat olla enemmänkin mielipiteitä kuin tunteita.)
4. Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
(Pidän kiinni naisten oikeudesta muuttaa mieltä nopeammin kuin tuuliviiri vaihtaa suuntaa.)
5. Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
(Tässä on varmasti eniten vaikeuksia itseni kanssa. Kukaan muu tuskin välittää epätäydellisyydestäni. Eipä sillä, en vaadikaan itseltäni täydellisyyttä, eivätkä virheet kaada maailmaa.)

6. Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
(Oikeus on, mutta toisinaan arvoni ovat huomattavasti vihreämmät kuin omat toimeni. On vaikeaa olla valistunut aina ja kaikessa.)
7. Minulla on oikeus sanoa ei kaikelle, mihin en koe olevani valmis, mikä tuntuu vaaralliselta tai mikä loukkaa arvojani.
(Nyt isona osaan sanoa ei. Pienempänä en kovin hyvin.)
8. Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
(Ja päätänkin. Kukapa muukaan niitä puolestani päättäisi. Joskus vaan pännii, kun toisten tärkeysjärjestykset eivät ole samat omieni kanssa.)
9. Minulla on oikeus olla vastaamatta muiden käytöksestä, teoista, tunteista tai ongelmista.
(Yritän erityisesti olla tuntematta sitä perikansallista myötähäpeää, tietänette mitä tarkoitan.)
10. Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
(Oletusarvoisesti pidän ihmisten puhuvan totta, vaikka olenkin saanut kolauksia elämäni varrella. Miehet, miksi pitää jauhaa paskaa ja sepittää joku täysin epäuskottava tarina mieluummin kuin sanoa, miten asia oikeasti on?)

11. Minulla on oikeus suuttua rakastamilleni ihmisille.
(Käytän tätä oikeutta toisinaan vähän liiankin kärkkäästi. Eli ei ole ongelmia asian suhteen.)
12. Minulla on oikeus olla täysin oma itseni.
(Täysin oma itseni olen harvojen ja valittujen ihmisten seurassa, mutta kuitenkin enenevässä määrin nykyisin.)
13. Minulla on oikeus pelätä ja sanoa, että minua pelottaa.
(Kyllähän yritän useimmin olla urhea.)
14. Minulla on oikeus sanoa "en tiedä".
(Taitaa olla useimmiten kuultu vastaus suustani "emmävaantiiä".)
15. Minulla on oikeus olla selittelemättä ja puolustelematta käytöstäni.
(Hmm. Kyllä tämä varmasti onnistuu. Joskus pitäisi varmaan selitellä enemmänkin.)

16. Minulla on oikeus tehdä päätöksiä tunteitteni pohjalta.
(Taidan tehdä päätökseni lähes aina tunteitten pohjalta. Toisinaan se on onnikin. Joskus järjen käyttö olisi kuitenkin jopa sallittua.)
17. Minulla on oikeus kaivata omaa tilaa ja aikaa.
(Minulla on niin paljon omaa tilaa ja aikaa nykyisin, että jakaisin sitä mielelläni jonkun kanssa.)
18. Minulla on oikeus olla leikillinen ja kevytmielinen.
(No shit, Sherlock?)
19. Minulla on oikeus olla läheisiäni terveempi.
(Tämä on aika itsestäänselvyys. Ei ole koskaan tullut mieleenikään alkaa vertailla omaa terveyttäni muiden terveyksiin.)
20. Minulla on oikeus olla ympäristössä, jossa minua ei kohdella huonosti.
(Minua ei juuri koskaan olla kohdeltu huonosti, joten tämäkin on itsestäänselvyys.)

21. Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
(Oikeus on, tosin on oikeus myös viihtyä omissa oloissani. Se tuntuu joskus vähemmän oikeutetulta.)
22. Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
(Ja yritän kovasti kasvaa paremmaksi koko ajan.)
23. Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat tarpeitani ja toiveitani.
(Eivätköhän ne kunnioita.)
24. Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
(Ylpeyteni on kyllä kohdillaan. Joskus kyllä ärsyttää, jos joku käyttäytyy tökerösti ja vasta jälkeenpäin tulee mieleen, että olisi pitänyt sanoa sille niin...)
25. Minulla on oikeus olla onnellinen.
(Ensin ajattelin, että tietysti on, mutta sitten mietin asiaa syvällisemmin. Sen lisäksi, että elämä heittää kapuloita rattaisiini alvariinsa, niin taidan myös itse aika tehokkaasti toisinaan yrittää torpedoida oikeuttani olla onnellinen. Mutta joku päivä mä teille vielä näytän!)

Smells like... shit

Se on aika kauhea tunne, kun tietää kirjoittaneensa tänne blogiin silkkaa paskaa. Kirjoitushetkellä ei keskity yhtään siihen mitä raapustelee, eikä oikeasti ole mitään sanottavaa, joten tekee tikusta asiaa. Ja lopputulokseen on kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Sitten sen olemassaolo vaivaa ja vaivaa, mutta sitä ei viitsi enää deletoidakaan, koska liian moni on sen jo ehtinyt lukea. Ja postauksen paskuutta vahvistaa se, ettei siihen tule yhtään kommenttia. Sillä se, jos mikä on tehokas paskan postauksen mittari. Sitten se vaivaa niin kauan, kunnes saa kirjoitettua uuden postauksen, josta tuskin voi tulla enää ainakaan edellistä huonompi. Joten tässä se nyt on. Vihdoin. Helpotus.

Ei tässä muuta kuin että...

Because you’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like this
You’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like shit
You’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like this
You’re not the one but you’re the only one
Who can make me feel like shit!!!

Ps. Hitsin Amerikka ja sensuuri. Grohlkin joutuu laulamaan biisinsä väärin.

Pps. Tuolla biisin "youlla" viittaan siis tietysti itseeni, enkä kehenkään toiseen.

Ppps. Oikeasti tämä oli silleen vähän itseironisesti kirjoitettu postaus.

There's blood in the streets, it's up to my ankles

Tänään kun on loppiainen ja joulu kai loppuu loppiaiseen, niin otin kissaltakin jo tonttulakin pois päästä. Huomenna ehkä alkaa koulu, tai sitten joku muu päivä. En ole vieläkään tehnyt minkäänlaista lukujärjestystä itselleni. Mañana... No ei kun kyllä se tänään pitää tehdä. Ennen nukkumaan menoa. Onhan tässä vielä aikaa.

Kiitos muuten kaikille kommenteista tuohon edelliseen postaukseen, se oli huomattavasti positiivisempaa kuin odotin. Tavallaan pieni kirjoituskärpänen puraisi kannustuksenne myötä ja nukkumaan mennessä kirjoittelinkin päässäni hetken jonkun Harrin tarinaa. En kyllä enää oikein muista mitä puoliunessa ajattelin, mutta hauska seikka (toooosi hauska) oli se, että tänään olikin näemmä Harrin nimipäivä. (Hyvää nimpparia vaan, jos joku Harri tänne sattuu tänään vielä eksymään!) Minulle se nimi tuli varmaankin mieleen siitä Zen Cafén kappaleesta. Mutta saas nähdä. Ehkä joskus vielä kokeilen kirjoittamista, jos vaan saan idean. (Siis kirjoitanhan minä tässä koko ajan, mutta juu nou)...

Peruutin sitten kuitenkin sen vuosikatsastuksen, johon sain kaupungilta kutsun. Olen kuitenkin käynyt katsastuksessa ihan säännöllisesti joka toinen vuosi yths:llä ja tajusin, että minun pitäisi mennä silloin jonnekin Hatanpäälle 10 yli 8 aamulla. Ei ihan sairaasti innostanut ajatus. Mieluummin menen yths:lle samoihin kokeisiin ihan yhtä ilmaiseksi jonain parempana ajankohtana.

Radio Rockilla oli tuossa loppuvuodesta sellainen 100 parasta rock-albumia -äänestys ja nyt siellä sitten soitetaan nuo albumit kokonaisuudessaan joka lauantai ja sunnuntai siinä järjestyksessä kuin miten ne tuossa äänestyksessä menestyivät. (Siis lauantaina yksi levy ja sunnuntaina toinen, listan häntäpäästä alkaen). Tänään olisi ollut vuorossa Morrison Hotel (kuvassa), mutta minäpä onneton unohdin kuunnella! Se, että tuo levy päätyi sijalle 99, ei tietenkään tarkoita, että se olisi huono levy. Sillä vaan kävi paska säkä, kun piti valita niin monesta levystä suosikkinsa. Vielä huonommin sijoittui RHCP:n By The Way, joka jäi viimeiseksi!

Joo. Kaipa sitä pitää alkaa tutkiskella tuota ensi jakson kurssitarjontaa. Plääh...

Sen pituinen se

Etsin tuossa noita vanhoja päiväkirjojani, ja löysinkin, mutta löysin samalla myös kaikkea muuta. Löysin tuollaisen vihkon, johon olen joskus raapustellut pari tarinaa, tosin molemmat kesken jääneitä. Harmillisesti olen jättänyt päiväämättä nuo tarinat, enkä muista ikinä noita kirjoittaneeni, mutta käsialan tunnistan omakseni. Jostain viime vuosituhannen loppupuolelta nuo kuitenkin ovat. Varmaan viimeisiä tarinoita ikinä, mitä olen yrittänyt kirjoittaa, joskus 17-20-veenä, ehkä?

Koska en ole kauheasti tänne fiktiota kirjoitellut, niin jaan tässä ja nyt tuon Eenokin lyhyeksi jääneen tarinan kanssanne. Itse muuten tyrskähdin nauruun yhdessä kohtaa tuota tarinaa. Älkää olko kauhean kriittisiä. (Kappalejaot ja muut kirjoitan juuri niin kuin ne tuossa vihossa on tehtynä).

***

"Älä sinä siitä huoli, mitä se maailma tuo", sanoi äiti, kun Eenokki pirtin hämärissä tahtoi kysellä maailman menosta. Isä tiesi kertoa kaikenlaista, mutta senkin äiti tyrmäsi sanomalla ettei se isäskään paljoa tiedä, kuvittelee vaan.

Pirtti oli hämärä ja luteitakin taisi olla tasapuolisesti joka lapselle. Yöt nukuttiin ahtaasti ja aamulla äidin selkää kolotti. Se otti lääkettä pienestä pullosta nurkan takana ja voivotteli. Isä lähti töihin ja kysyi lähteekö Eenokki, ja joka ikinen aamu äiti sanoi, että älä sitä sinne, hommias sekottaan. Olisi Eenokin tehnyt mieli, mutta minkäs teit.

Sieltä pienestä pirtistä Eenokin pitäisi kasvaa isoon maailmaan.

...

"Meille ei sähköjä tarvita", sanoi äiti ärhäkkäästi, kun vanhin sisko kertoi kaverillaan jo olevan. "Ne on niitä hienostelijoita. Ei ne edes elikoitaan hoida." Sen oli Eenokki kuullut ja piirtänyt paperille sähkön. Ei pieni poika tiennyt mikä se oikeastaan oli, mutta vei sen siskolle lohduksi. Kovasti se väitti tykkäävänsä sähköstään. Tyhmänä se häntä piti, ajatteli Eenokki.

Eenokki oli jo pienenä viisas ajattelija. Niin miettiväinen, että tyhmänä häntä pidettiin. Kun isä oli ryyppyiltana luvannut Eenokin naapurin isännän tyttären sulhaseksi [tässä luki oikeasti vaimoksi, toim.huom.], oli äiti sanonut: "Ei se tyttökään tyhmää ota." Eenokki ei tiennyt miten lause pitäisi käsittää, mutta varmuuden varalta hän tunsi viillon sydämessään ja vuodatti pari kyyneltä. Eenokki sanoi, ettei tahtonut naimisiin. Kamalaa oli ajatellakaan, että hänkin joskus olisi niin kuin äiti ja isä.

Eenokki oli joskus kamarin oven raosta katsonut, kun äiti ja isä nukkuivat. Sellainen huohotus oli käynnissä, että Eenokki pelästyi moneksi vuodeksi.

...

Eenokki oli jo 15, kun isä sitten kuoli. Äiti itki ja valitti, otti lääkettä pikku pullosta yhä useammin. "Eenokki on talon vanhin mies nyt", sanoi joku sukulainen ja äiti pillahti yhä pahemmin itkuun. Ei äidin mielestä Eenokki ollut mies, vaan tyhjänpäiväinen haihattelija. Mutta totuus oli totuus, ja Eenokki oli kai naitettava naapurin kauniin tyttären kanssa.

Tytöstä oli muodostunut nirppanokkainen ja pahasuinenkin. Eenokkia hirvitti edes tavata neitiä, mutta kohtelias täytyi olla.

***


Siihen päättyi Eenokin tarina.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Se eilinen olo meni sitten ohi, onneksi. Nuhainen ja yskäinen olo varmaan johtui taas kuivasta huoneilmasta, mutta onneksi minulla nykyään on tuo pohistin. Heikotuksesta taas ei ole mitään käsitystä, että mistä se johtui. Ehkä sitten olin vaan tosi väsynyt. Se oli oikeasti tosi outo olo. Pää oli ihan sumea. Aivan kuin olisin ollut jonkun lääkkeen vaikutuksen alaisena. Vaikka mistäpä minä tiedän miltä tuntuu olla pillereissä, mutta voisin kuvitella, että siltä se tuntuu. Koko iltana en oikein jaksanut ajatella mitään ja nukkumaan mennessä mietin tosi levottomia. Nukuin sitten 11 tunnin yöunet ja aamulla tunsin itseni ihan selvä- ja kirkasjärkiseksi jälleen.

Ilta-Sanomien mukaan Kiefer Sutherland on valittu Briteissä seksikkäimmäksi mieheksi. En tajua. En vaan tajua. Toiseksi tuli Hugh Laurie. Pidän kyllä Lauriesta, mutta että seksikäs? No way, José. Kolmanneksi tuli sitten se uusi Bond, Daniel Craig. En käsitä!!! Lähteekö naisilta arvostelukyky heti, jos joku sarja tai leffa on suosittu, ihan sama kuka sitä pääosaa esittää? Vasta seuraavilla sijoilla olivat tyypit, jotka oikeasti kuuluisivat sinne ykkös- ja kakkossijoille, eli Jonathan Rhys Meyers (jota en tosin tiennyt googlaamatta, mutta näytti melko hottikselta) ja Clive Owen (ihan lääh-kuuma). No, britit nyt on brittejä. Suomessahan nuo äänestykset voittaa Hynynen.

Tästä pääsenkin aasinsiltojen kautta pilkkaamaan Bon Jovia. (Koskaan ei voi olla liian huono syy tai hetki vähän pilkata sitä bändiä). Nimittäin kun googlailin kuka tuo Jonathan Rhys Meyers oikein on, niin huomasin hänen näytelleen elokuvassa nimeltä I'll sleep when I'm dead, josta luonnollisesti tulee Bon Jovi mieleen. Siitä muistin, että olen joskus tehnyt listaa vastaavanlaisista fraaseista Bon Jovin kappaleissa ja tadaa! Löysinkin sen listan peräti vielä ja julkaisen sen nyt teidän iloksenne (tai suruksenne, ihan miten vaan). Biisin nimi on suluissa perässä.

• "I'm gonna live my life" (Have a nice day)
• "I just wanna live while I'm alive" (It's my life)
• "I’m gonna live my life everyday" (Everyday)
• "Gonna live while I’m alive" (I'll sleep when I'm dead)

Lista on jäänyt vähän lyhyeksi, mutta ottaen huomioon kuinka pienen osan minä tunnen Bon Jovin tuotannosta, niin todennäköisesti vastaavia fraaseja löytyy ainakin sata lisää. Kertokaa, jos keksitte jatkoa tuolle listalle!

Hahhahhaa! Kyllä pieni Bon Jovin pilkkaaminen aina piristää päivää!


Ps. Olen niiiiiiin viikonpäivistä sekaisin...

The world is great to suckers

Nyt ei mene vahvasti. On nimittäin aika heikko olo. Heikottaa. Kävin tuossa kaupungilla, eli kirjastossa, Anttilassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Ostin kynttilöitä ja seinäkalenterin ja muistikirjan, jolla en mitään tee, mutta joka oli niin söpö. Kotiin päästyäni oli heikko olo. Söin jotain, mutta silti jäi kummallisen köhivä olo. Ja nyt on hutera olo. Toivottavasti en ole tulossa kipeäksi.

Joululoma tuntuu menneen liian nopeasti. Ensi viikolla pitäisi varmaan taas raahautua joillekin luennoille, mutta kiinnostus on nolla. Pitäisi varmaan tsekkailla mitä luentoja edes on tarjolla. Jos en olisi Kelalle noita opintoviikkoja velkaa, niin voisin horrostaa siihen saakka, kunnes leskenlehdet alkavat pilkottaa.

Olen nykyisin kauhean ailahtelevainen ihminen. Toisena hetkenä saatan olla onneni kukkuloilla ja toisena sitten taas olen ihan möks, eikä valoa näy tunnelin päässä. Onneksi ne hyvät hetket ovat toistaiseksi voitolla, joten alhotkin kestää joten kuten. Jälkeenpäin ne möksötyshetketkin tuntuvat ihan tyhmiltä, mutta sillä hetkellä syyt ovat aina hyvin painavan tuntuiset. Nyt olen kuitenkin ihan iloisella tuulella. Kunhan tämä heikotus vain menisi ohi...

Minussa on railo, tule ja se korjaa
Ompele mut umpeen, käytä karhunlankaa
Pistä minut suihkuun, kudo mulle peitto
Vakavasta kankaasta

(Zen Café - Rakastele mua)

Ps. Ajattelin aloittaa tänä vuonna sellaisen jutun, että nolaan itseni täällä blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti ja julkaisen pätkiä teinivuosieni päiväkirjoista (tietysti sensuroiden niitä hieman). Kunhan vaan löydän ensin jostain päiväkirjani. Jonkun niistä kolmesta. Jos vaan niiden pätkien julkaiseminen ei ole liian noloa.

Summa summarum

Huolimatta tuosta eilisestä kauniista ja vetoavasta kirjeestäni vuodelle 2008, se päätti kuitenkin tänään heti aamusta alkaa piikitellä minua vanhenemisestani. Sain nimittäin postissa kirjeen Tampereen kaupungilta, jossa minut kutsuttiin "ikäluokittaiseen terveystarkastukseen". Joudun raahautumaan eräänä tammikuisena aamuna kello 8.10 (ei yhtään aikaisempaa kellonaikaa olisi löytynyt?) irtosolunäytteeseen sekä rintojen omatarkkailuohjantaan. Tuossa mukana tuli kyselylomake, jossa mm. tiedustellaan koska kuukautiseni mahdollisesti ovat kokonaan loppuneet. No tuo kohta ei taida ihan koskettaa tätä minun ikäluokkaani vielä, mutta silti... Gnaa.


Heitän tähän tällaisen yhteenvetohenkisen pikku meemin, jonka Akkikilta lainasin. (Tämän voisin oikeastaan julkaista vasta kuun lopussa, kun vuosi bloggausta tulee minulla täyteen, mutta menköön nyt jo vähän ennakkoon).


1. Miten valitsit blogisi nimen ja nimimerkkisi?

Tein molemmat aika pikaistuksissa. Olin jo kommentoinut toistuvasti joillekin tahoille nimimerkillä Tiina, joten päätin ottaa saman käyttöön blogissani. Tiinan taas olin ottanut kastetodistuksessani toisena nimenäni seisovasta Kristiinasta. Etunimeä en tahtonut käyttää, koska kuvittelin sen pitävän siskoni loitolla blogistani. Little did I know... Joskus olen harmitellut, etten ole valinnut käyttöön jotain epäerisnimimäisempää nimimerkkiä.

Blogin nimihän taas oli alunperin Tiina vuodattaa, joka luonnollisesti oli yhdistelmä nimimerkistä ja Vuodatuksesta. En tykännyt siitä nimestä kuitenkaan ollenkaan, se oli aivan liian nopeasti keksitty. Jostain keksin sitten jossain vaiheessa tuon enimmäkseen harmittoman, joka on tietysti lainaus Douglas Adamsilta. Mielestäni se oli niin hauska nimi blogille ja kuvasi myös aika hyvin tätä sisältöä sekä minua.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Halusin kokeilla, koska kaikki muutkin kerta! Ja olin paljon kommentoinut muiden blogeihin, mutta tunsin vuorovaikutuksen puuttuvan, koska minulla ei ollut itselläni blogia. Suurimmat innoittajani olivat (ja ovat) Minh ja Brim, vaikka suollankin täysin erilaista sisältöä kuin noissa blogeissa on. Aluksi olin ihan varma, ettei minulla ole mitään sanottavaa, mutta kummasti sitä läpinää on riittänyt. Ihan sama sitten kiinnostaako se ketään.

3. Mikä on ollut parasta, mitä tähän mennessä olet kokenut bloggaamisen kautta? Entä ikävintä?

Parasta on tietysti kaikki uudet ystävät ja ajatustenvaihto kommentoijien kanssa. Parasta on myös se positiivinen palaute, jota joskus aina tupsahtaa, sekä se, että täällä oikeasti käykin lukijoita paljon enemmän kuin ikinä osasin odottaa. Ja parasta on myös se, että ylipäänsä on joku paikka, jossa voi lässyttää asioista, mitkä eivät ketään live-elämäni tuttua juurikaan jaksaisi kiinnostaa.

Ikävintä varmaan oli se, kun joku joskus syytti minua suosituimpien blogien (kts. edellisen kysymyksen vastaus) kommenttiosastoilla nuoleskelusta, mutta hei... Olen jo melkein ihan kokonaan päässyt siitä yli. En nytkään olisi muistanut sitä, ellei tämä meemi olisi pakottanut muistelemaan jotain ikävää puolta bloggauksessa. Ja tuo on ollut niitä harvoja vihakommentteja, joita olen tämän melkein vuoden aikana saanut.

4. Mitä uskot blogillesi tapahtuvan vuonna 2008?

Vaikea sanoa. Tuskinpa tämä tulee kovin radikaalisti muuttumaan tästä. Vaihtoehtoisesti joko rupean tosi tylsäksi ja lukijamäärät romahtavat, tai sitten alan tuottaa tänne jonkinlaista sosiaalipornahtavaa sisältöä ja lukijamäärät syöksähtävät pilviin.

2008 *)

Ooh. Tämä on tämän vuoden ensimmäinen postaus. Ooh! Pitäisi varmaan sanoa jotain todella suurta ja syvällistä. Ooh!!! Taidankin kirjoittaa kirjeen.


Hyvä Vuosi 2008,

Oli oikein mukava tavata sinut heti puoliltaöin rätinässä ja paukkeessa punaviinin lämmittäessä poskissani. Ilmaisit saapumisesi oikein kauniilla ja räiskyvillä ilotulituksilla. Minua hieman palelsi, mutta halusin silti katsella kaunista värisadettasi hetken. Tänään, Vuosi 2008, olet näköjään sallinut meille pienen lumipeitteenkin, mikä on kovin mukavaa. Toivottavasti annat lumen lisääntyä ja pysyä maassa pari kuukautta, maaliskuussa voit sitten alkaa jo valmistella kevään tuloa.

Tiedätkö, Vuosi 2008, mitä toivoisin sinulta? Toivoisin, että saisin pysytellä terveenä. Ja että myös kaikki läheisenikin saisivat pysytellä terveinä. Toivoisin myös, että kenelläkään ei olisi liiaksi murhetta ja epäonnea. Näiden lisäksi toivoisin myös, että tietäisin paikkani tässä maailmassa ainakin hetken aikaa ja voisin lakata murehtimasta tulevaisuuttani. Ja että yhtenä aamuna heräisinkin hoikempana ja viisi vuotta nuorempana. Ei kai se ole liikaa vaadittu sinulta, Vuosi 2008?

Vuosi 2008, minun on pakko moittia sinua siitä, että saavuit elämääni nopeampaa kuin Vuosi 1978 antoi ymmärtää. Toisaalta minulla on kuitenkin sellainen kutina nenässäni, että sinusta tulee hyvä vuosi. Jos näin on, niin silloin voin antaa sinulle anteeksi sinun kiiruhtamisesi. Mikäli taas heität paskaa tuulettimeeni, tulen ikuisesti muistamaan sinut vuotena, jonka ei olisi koskaan pitänyt saapua. Mutta ethän sinä sellaista tee, Vuosi 2008, ethän?

Nyt kun kuljemme ensimmäistä yhteistä päiväämme, oi Vuosi 2008, olen ollut huomaavinani olkapääsärkyä ja alavatsakipuja. Tiedän, ettet ole syyllinen niihin, vaan edeltäjäsi, Vuosi 2007, on ollut suuri vaikuttaja näiden vaivojen ilmaantumiseen juuri ensimmäiseen yhteiseen päiväämme. Kun nämä 366 yhteistä päiväämme ovat kuluneet, toivon, Vuosi 2008, että voit vuosien taivaaseen poistuessasi lällätellä Vuodelle 2007 olleesi parempi ja pidetympi vuosi. Siihen on kuitenkin vielä aikaa. Joten jos sinä, Vuosi 2008, lupaat olla minulle hyvä ja hellä, lupaan minäkin puhua sinusta nyt ja vastaisuudessa pelkästään kauniita ja hyviä asioita. Sovitaanhan niin, Vuosi 2008?

Rakkaudella,

Tiina



^*) Todella uniikki ja omaperäinen otsikko.