I'm going slightly mad

Tämä päivä meni minulla vähän länkkälönkkä. En ensinnäkään mennyt kouluun, koska... No, minulla oli syyni. Ja toisennakin vietin koko päivän ja iltapäivän huolesta kippuralla, kun en saanut yhteyttä yhteen ihmiseen. Onneksi kaikki ystäväni ovat taas tallessa, ja ainakin melkein täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mutta kyllä minä vaan olen aikamoinen huolipeikko.

En muista olenko kirjoittanut tänne ennenkin siitä, että huolestuminen on ihan kamalaa? Vaikka järki sanoo, että eihän tässä ole kulunut vasta kuin muutama tunti ja kaikelle on varmasti olemassa joku järkevä selitys, niin silti meikäläinen alkaa pimahdella ja kiipeillä seinille. Minä vaan inhoan inhoan inhoan sellaista tietämättömyyttä ja odottamista. Muutun aivan toimintakunnottomaksi. En pysty tekemään mitään, menemään minnekään tai syömään mitään, kävelen vain rinkiä tai istun tönkkönä odottamassa ja revin kynsiäni. Ja, of course, hyppään vessassa jatkuvasti. Ja se lumipalloefekti (tästä olen ainakin blogannut aikaisemmin ihan varmasti, tuli sellainen tunne), mikä siellä aivomyrskyssä aiheutuu, kun alan miettiä kaikki mahdollisia vaihtoehtoja, miksi en saa toista kiinni. Ja sitten jälkeenpäin hävettää, koska enhän minä tietenkään voi pitää tätä paniikkia vain hiljaa sisälläni, vaan hälytän koko kulmakunnan huolehtimaan asiasta kanssani. Siis oikeasti? Taidan olla vähän hullu? Sattuisiko joku tietämään auttaisiko tähän joku lääke tai vaikka meditaatio?

Sitten kun tilanne on lauennut, niin jäljelle jää vain nolo olo, niskajumi, (koska olen purrut hampaitani apinanraivolla yhteen), ja kauhea nälkä. Eikä jääkaapissa tietenkään ole mitään syötävää, koska enhän ole pystynyt käymään kaupassakaan. Että kai sitä sitten täytyy...


Ps. Taidan tarvita tällaisen. Ei maksakaan paljoa.

I'm very ape and very nice

Nyt on pakko vähän hehkuttaa ääneen. Tänään tuolla Radio Rockin 100 parasta albumia -listalla oli vuorossa Nirvanan In Utero ja kuuntelin sen levyn sitten kokonaisuudessaan tuossa kuudelta. Ja hitsi vie! Sehän potki! Kuulosti ihan tosi hyvältä. Nyt minun on sitten pakko saada se levy. Löytyisiköhän levyalesta... En muista olenko joskus teinivuosina omistanut kyseistä levyä, mutta jos olen, niin se on kuitenkin vain c-kasetti. Yritin kyllä tallennella niitä tietokoneelle radiosta, mutta tietysti siihen biisin alkuun ja loppuun tuli aina jotain mölinää, ja lopulta onnistuin sössimään kaiken ja kadottamaan ääniraidat aiemmista tallennuksista. Grrr! Joten parempi varmaan lad... ostaa koko levy tai ne minulta puuttuvat kappaleet jostain.





American Idolsit alkoi taas eilen. Nämä koelaulut on kyllä ehkä parasta viihdettä ikinä. Erityisesti ne tyypit, jotka luulevat osaavansa laulaa, tai joiden äiti on sanonut, että ovat maailman parhaita laulajia, ja oikeasti laulu kuulostaa ammuvainaan ääntelyltä. Tai ne muuten vaan friikit tyypit tai ne, joilla ei ole ylpeyttä laisinkaan, vaan kerjäävät polvillaan pääsyä jatkoon. Hah, miten hauskaa. Toivottavasti niistä myös löytyy joku suosikki, että jaksan seurata ohjelman loppuun asti (tai ainakin siihen asti kun oma suosikkini tipahtaa [olen vieläkin katkera Constantinen putoamisesta]).

Tylsää, että huomenna on taas maanantai.

Kiviäkin kiinnostaa

Eilen täällä blogissa kävi tosi kansainvälistä porukkaa. Meinasin tippua pehvalleni, kun yhdessä välissä vilkaisin tuota kävijästatistiikkaa. Oli pakko ottaa siitä vallan kuva, kun arvasin, että haluatte minun jakavan tämän tiedon teidän kanssanne. Tietysti sensuroin kuvasta kaiken yksilöivän tiedon. Joku moraali se on minullakin.




Toinen aivan äärimmäisen kiinnostava asia. Nimittäin meemi. (Joo, meemi on tyhmä sana). Näin parissakin blogissa tällaisen meemin, mutta en enää niitä löydä, joten en voi linkittääkään. Tarkoituksena oli kuitenkin listata viimeksi visiteeraamani nettisivut aakkosjärjestyksessä. Haluan palavasti listata ne, vaikka otsikkokin sen jo kertoo, ettei tämä nyt oikeasti ketään kiinnosta. Ei varmaan mitenkään yllättävää, jos noista suurin osa on blogeja.

A - Ahteri Petomaan Tanssikoulu
B - Baroque
C - Charlie Sheen menetti pikkutyttönsä tosi-tv:lle
D - Domus Perkele
E - Enimmäkseen Harmiton (minä minä minä!!!)
F - Facebook
G - Gmail
H - Helena
I - Iltalehti: Knut on psykopaatti
J - Jenna ja Mariel - Taistelupari! (eih...)
K - Kispe
L - Lost in the Supermarket
M - Mah Bruther From Anuther Muther!
N - NetAnttila
O - Oharin paluu
P - Pingviinitanssi???
Q - Quentin Tarantino haluaa Britneyn pehmopornoelokuvaansa
R - Radio 957 - Paikallisuutiset Tampereen seudulta.
S - so this is what pepsi canz feel like
T - Tarpomista
U - Ultimuksen elämää
V - Verkkopankki
W - Wasabi
X - ei löydy x:llä alkavaa
Y - Ylösalaisin
Z - Ze Kerawach

Jos joku jostain syystä haluaa jatkaa tuota, niin minä en sitten ota mitään vastuuta siitä, miten tämä olisi pitänyt tehdä...

Hip hip hurraa!!!

Tarkka vainu! Kakkua saadaksesi sinun täytyy kuitenkin mennä tänne.

I ain't no wimp, I scratch and bite

Tuo puhelinluetteloäänestys on näköjään päättynyt, joten poistan sen tuosta killumasta. Äänestystuloksia kun voi tulkita itselleen mieleisellä tavalla aina, niin niinhän siinä kävi, että vain alle 10 % kyselyyn vastanneista tykkää/tarvii puhelinluetteloita. Yli puolia ärsytti puhelinluettelot ja alle neljännes ei jaksanut ärsyyntyä asiasta, vaikka ei tarvikaan puhelinluetteloita. Että näin.

Toisessa äänestyksessä, eli tuossa battlessa tulos oli aika ennalta arvattavissa. Täällä pyörii niin paljon meitä grungesukupolven ikinuoria, että Stone Temple Pilots vei kaikki nostalgia pisteet ja vähän muitakin pisteitä. Äänet jakautuivat jotensakin 7-3 Velvet Revolverin tappioksi. (Olen vähän väsy, niin en jaksa ihan kauhean tarkkaa kirjanpitoa tuosta tehdä, mutta eiköhän se noin mennyt). Tuosta Scott Weilandin ulkoisesta olemuksesta, jonka Purrrrina toikin esille, piti sanoa pari sanaa, mutta en nyt jaksa sitäkään. (Otan torkut ihan kohta). Sen vaan voin mainita, että en ihan äkkiä olisi uskonut Velvet Revolverin laulajaa samaksi hepuksi, joka aikanaan lauloi Stone Temple Pilotsissa. Uskottava se kuitenkin sitten oli. Nythän Scottin pitäisi olla kuivilla huumehista, mutta ehkä se ei vaan syö enää, kun on noin laihaksi päässyt. (Ei sillä, että se laihuus minua haittaisi, kun olen fiksoitunut rimpulaisiin miehiin)... Laittaisin tähän vielä sellaiset before and after -kuvat, mutta en jaksa. Ehkä lisään ne myöhemmin. Ehkä.

Edit klo 19.45: Kuvat lisätty yleisön pyynnöstä. Onpas tuosta hepusta vaikea löytää sellaisia kuvia, jotka toisivat pointtini esiin (ilman aurinkolaseja täysin mahdotonta), mutta tässä nyt kehno yritys todentaa asia...
















Ennen................................................ ja jälkeen.


En ole jaksanut tämän uuden blogin aikana enää keräillä noita hakusanoja minnekään ylös, lähinnä siksi, ettei tänne tulla millään kovin hauskoilla hakusanoilla. Nyt paljastan teille kuitenkin viimeisimpiä osumia.

• hilary clinton pipari (ensinnäkin siinä on kaksi ällää ja toisennakin... häh?)
• uusi bond mies minkä ikäinen (kuka uusi bond ja mistä minä sen iän tietäisin)
• kuinka tehdään kiharat kuten jessica simpsonin (jälleen kysymys, joka ylittää minun tietämykseni)
• The Doors hauska versio (doorsista ei ole mitään hauskaa versiota, se on haudanvakava asia)
• 3 yötä jouluun (333 yötä sanoisin ennemminkin)
• kata kärkkäinen (kuka siitä täällä on mitään sanonut)
  
• nimen omaan yhdyssana (nimenomaan)
• kastimerkin väri (kerrassaan outoja osumia tähän blogiin)
• alkaa verbin käyttö (ihanaa voida olla avuksi!)
• easy baby (easy kuule ihan itelles vaan)
  

Ekoteko

Annikki haastoi meizin kertomaan päivän ekotekoni. Kerron ne noin viimeisen vuorokauden ajalta. Ja lisään perään myös ekoterrorismitekoni.

Säännöt ovat siis tällaiset:

Lähetä tämä ruusukimppu vähintään viidelle blogi-ystävällesi tai sähköpostilla ystävillesi! Mainitse oma päivän ekotekosi ja pyydä vastaanottajaa mainitsemaan oma ekotekonsa uusien haasteiden yhteydessä.



Päivän ekoteko:

• Käytin julkisia kulkuvälineitä ja kävelin pisteestä A pisteeseen B. (Ei sillä, että olisi ollut vaihtoehtojakaan).
• Suihkussa käydessä, hampaita pestessä yms. suljin aina hanan, kun en vettä tarvinut.
• En tiskannut astioita juoksevan veden alla. (Huuhtelin kylläkin).

Päivän ekokatastrofiteko:

• Heitin suodatinpussin ihan tavalliseen roskikseen.
• Jätin vessaan valot koko päiväksi, vaikken hengannut siellä juurikaan.
• (Varmaan näitä on paljon enemmänkin, mutta en nyt keksi niitä).
  

Loppuun vielä mainittakoon, että en ole käynyt kaupassa eilen enkä tänään, mutta toissapäivänä kävin ja käytin kauppakassina WWF:n kangaskassia, enkä ostanut muovikassia.

Haastan Alcinoen, Henun (jolla on ihana kissanpentu!), Minjan, Sirenitan ja Willen kertomaan omat ekotekonsa. Ja heitän tuolla ruusupuskalla tietysti samalla.

Viuuuh... Pläts!

Joo. Ihan tosi kiva kun tuli tuota lunta nyt. Ei ole niin pimeää ja harmaata. Mutta viime päivien kokemuksieni perusteella voisin toivottaa tuon lumen jo huuthelvettiin. Tai ainakin tuon jään ja liukkauden. En halua poistua enää kotoani ennen kuin maassa on pitävä hiekka- tai asvalttipohja.

Maanantaina käpyttelin koululta keskustaan päin melko jyrkkää alamäkeä, kun katsoin, että edessäni on tosi liukkaan näköinen kohta. Päätin kiertää sen ja siinä samassa oikea jalkani lähti alta. Vasen jalkani onneksi pysyi tolpillaan, joten tein vain lievästi epäonnistuneen telemark-alastulon ja polvikosketuksen jään pintaan. Siinä ei sitten käynyt sen pahemmin, mutta maanantai-iltana ja myöskin eilen oikeaan reisilihakseeni (tai mikä reisiläski se nyt onkaan) sattui melko lailla liikkuessa. No eipä siinä mitään, tänään aamulla tuo jalka oli jo parempi. Mutta kuka arvaa miten tämä tarina jatkuu? Aivan. Tänään aamulla kouluun köpötellessäni päätti jalat taas lähteä alta. Sain tälläkin kertaa pidettyä tasapainon, tosin pitkällisen taistelun jälkeen, enkä mätkähtänyt maahan naamalleni. Mutta arvatkaa vaan sattuiko siihen samaiseen reiteen ja vallan sairaasti? Kyllä sattui. Klenkkasin sitten kouluun ja olin jossain vaiheessa jo melko varma, että koko reisilihas on irronnut ja mennyt rullalle. Kyllä se sitten siitä tokeni, mutta jos tuo ei ole huomenna kipeä, niin ihmettelen.

Taitaa olla kuulkaas niin, että nuo kiilakorkoiset talvisaappaat jäävät nyt hetkeksi narikkaan ja alan käyttää jotain mummomallisia talvikenkiä, joiden pohjaan kiinnitän naskalit. Pysyn ainakin pystyssä. Perkele.

Scott Weiland -battle

Se on täällä taas! Nimittäin musavisakisa!!! Ensimmäinen laatuaan tänä vuonna. Säännöt on samat vanhat tutut, eli mielipiteitä toivotaan, kumpi biiseistä on parempi? Paras perustelu palkitaan! (No heh heh, eipäs palkitakaan.)

Ne, joilla korvat on, kuunnelkaa!





(Stone Temple Pilots - Plush)


VS.




(Velvet Revolver - Slither)


Äänestys alkaa kommenttiosastolla NYT!

NSIP *)

Hampaita pestessä ajatuskulku on joskus mielenkiintoinen. Mietin äsken sitä, mitä laittaisin päälleni. Mietin, että ulkona on nyt lunta ainakin johonkin nilkkoihin ja lahkeet kastuvat. Mietin farkkujeni lahkeita ja niiden rispaantuneisuutta. Mietin, että pitäisi ostaa uudet farkut. (Niitä on kyllä useammat kuin yhdet, mutta vain yhdet on lempifarkut). Siitä ajatukseni siirtyi rahaan ja alennuskuponkeihin. Mietin Lindexin kanta-asiakkuutta ja sitä, koskahan sieltä seuraavan kerran tulisi alennuskuponki, jonka voisi käyttää. (Ne ovat aina voimassa vain jotain viikon kuun lopusta, jolloin opiskelijalla harvemmin on rahaa ostaa vaatteita). Lindexin kanta-asiakkuudesta siirryin miettimään KappAhlin kanta-asiakkuutta (tai epäkanta-asiakkuuttani) ja sitä, miksi KappAhl on joillekin niin vaikea sana lausua. (Se ei ole kappahalli tai kappahooäl vaan kappahl!)

(PERKELE! Onnistuin tässä välissä mystisesti julkaisemaan jo tämän postauksen. Hemmetin touchpad.)

Olen siis yrittänyt nyt liittyä KappAhlin kanta-asiakkaaksi jo kaksi kertaa. Jälkimmäisestä kerrastakin on jo yli puoli vuotta. En ole saanut postin postia koko lafkalta, saati sitten mitään kanta-asiakaskorttia. Mietin, mikä minussa on vikana, etten kelpaa heille? Positiivista tässä on se, että joka kerta kun heidän kanta-asiakkaakseen yrittää liittyä, saa sen jonkun prosentin alennusta ostoksista. (En tosin ihan sairaan usein edes shoppaa siinä liikkeessä, mutta joskus sieltä jopa löytyy jotain kivaa). Tiedän toki, että on väärin huijata viatonta ruotsalaisfirmaa, mutta eikö minulla ole lupa yrittää heidän kanta-asiakkaakseen niin monta kertaa kunnes he hyväksyvät minut? Rahat pois, sanoisin. Senkin ruojakkeet, jotka valikoivat kanta-asiakkaansa.

Pitäisikö perustaa joku anonyymit KappAhlin syrjimät asiakkaat -ryhmä? Onko muita syrjinnän uhreja, jotka haluaisivat liittyä mukaan?

No joo. Lähden nyt kouluun miettimään näitä syvällisiä.


^*) Not So Important Person

Päivän mietelause

"Meitä ihmisiä on täällä maapallolla monenlaisia. Kaikki meistä eivät käy ihan täysillä."

- Tiina, Enimmäkseen Harmiton -


Ps. Tietääkö/arvaako joku mikä tuo tuossa kuvassa on, muutakin kuin vain pelkkä sammakko?