Yleensä kun puhutaan ihmisoikeuksista, niin ensimmäisenä monelle taitaa tulla mieleen
muiden ongelmat, ei
meidän. Totta on, että jossain muualla sorretaan enemmän ihmisoikeuksia kuin meillä täällä Suomessa tai pohjoismaissa tai länsimaissa, mutta jos aletaan kääntää kaikkia kiviä niin uskon, että meiltäkin löytyy ihmisoikeuksissa paljon puutteita. Me hyväosaiset vässykät pidämme usein itsestäänselvyyksinä monia sellaisia asioita, jotka eivät jollekin toiselle olekaan lainkaan selviä.
YK on laatinut ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, josta löytyy seuraavat kohdat:
Oikeus elämään. On melko kiistanalaista missä vaiheessa ihmisen oikeus elämään alkaa. Saako tehdä aborttia, onko sikiöllä oikeus elämään. En rupea siitä nyt vääntämään, joten keskityn näissä oikeuksissa nyt äidin kohdusta poistumisen jälkeiseen elämään. Kun olen syntynyt, ei kenelläkään toisella ole lupa minua tappaa. Tosin sitten on tämä häilyvä sanonta, että kaikki on luvallista sodassa ja rakkaudessa, ja näin valitettavasti tämä oikeus usein jyrätäänkin yli. Sodassa on lupa tappaa jonkun toisen poika tai tytär, äiti tai isä, veli tai sisko. Myös rakkaudessa jotkut kuvittelevat saavansa päättää toisen elämästä. Tosin voimme kukin tahoillamme miettiä onko silloin todella kyse rakkaudesta vai jostain muusta. Voisi myös miettiä onko meillä oikeuden elämään lisäksi myös oikeus kuolemaan. Onko oikeus riistää itseltään henki tai tulla irrotetuiksi letkuista, jos ei enää tahdo käyttää oikeuttaan elämään? Ristiriitaista on myös se, että jotkut YK:n jäsenvaltioista hyväksyvät kuitenkin yhä kuolemanrangaistuksen.
Syrjinnän kielto. Voisin kuvitella, että tätä ihmisoikeutta rikotaan melkein eniten ihan arkipäivässä joka puolella ympärillämme. Rodun vuoksi syrjitään, sukupuolen vuoksi syrjitään, iän vuoksi syrjitään, jopa ulkomuodon tai pärstäkertoimen vuoksi saattaa joutua kokemaan syrjintää ihan keskellä kirkasta päivää. Lapset syrjivät huomattavasti avoimemmin, kun aikuisten syrjintä taas on piilotetumpaa, joskus. Joskus taas ei.
Orjuuden ja pakkotyön kielto. Suomessa ei ole orjuutta eikä pakkotyötä. Vai onko? Minua kiinnostaisi joskus nähdä esimerkiksi noiden lukuisien verhojen taakse niissä ikkunoissa, joissa lukee thai-hierontaa. Eikä tarvitse ainakaan kovin pitkälle mennä itäänkään, kun törmää kadulla nuoreen huumeriippuvaiseen tyttöön, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myydä itseään ja antaa leijonanosa niistä rahoista parittajalleen. Ja joille suomalaisetkin käyvät syytämässä rahojaan.
Kidutuksen kielto. Mitäs se maailman vaikutusvaltaisin henkilö ja yhden YK:n perustajajäsenmaan päämies tekikään tässä hiljan..? Ai niin, sehän esti lain, joka kieltäisi CIA:ta käyttämästä kidutusta kuulustelumenetelmänä. I rest my case.
Oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä. Suomessa jokainen vastasyntynyt saa sosiaaliturvatunnuksen ja tulee näin ollen tunnustetuksi henkilönä. Meillä ei ainakaan vielä ole tullut ilmi sen Itävallan tapahtuneen kaltaisia tapauksia, että lapset syntyvät ja elävät vuosia jossain kellarissa vailla minkäänlaista ihmisarvoa. Valitettavasti myös sillä sadistisella isällä on ihmisoikeudet, vaikka ihmisyyden raja ehkä onkin hieman epäselvä tällaisissa tapauksissa.
Mielivaltaisen pidätyksen kielto. Moni kännikala ja sekopää varmastikin mieltää tulleensa pidätetyksi mielivaltaisesti.
Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Mikä on oikeudenmukainen oikeudenkäynti? Onko se oikeudenmukaista, että ajetaan lähinnä syytetyn oikeuksia ja nujerretaan jo valmiiksi kärsinyt uhri? Jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan, mutta eikö rikoksen uhrikaan ole uhri ennen kuin syytetty todistetaan syylliseksi?
Tämä(kin) tarina on ollut aika karua luettavaa.
Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan. Tämä kohta ihmisoikeuksissa on pääministeri Vanhaselle erityisen tärkeä. Etenkin omalta kohdaltaan.
Liikkumisen vapaus. Tämä taitaa olla Valjakkala-Fouganthinelle yksi rakkaimmista ihmisoikeuksista.
Oikeus turvapaikkaan. Poliittisella tasolla meillä myönnetään turvapaikkoja pakolaisille, mutta entäs ne pienet lapset, joiden päivittäinen elämä on pelkoa ja sekasortoa? Missä on heidän turvapaikkansa? Tai missä on vuosikausia hakatun vaimon tai henkisestä väkivallasta päivittäin kärsivän miehen turvapaikka? Ei voi tietää.
Oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe. Meillä täällä kaikilla on... Ei kun hetkinen. Vuonna 1935 Suomessa hyväksyttiin sterilointilaki. Vuosina 1935 - 1970 Suomessa tehtiin virallisten tilastojen mukaan 7350 sterilointia
rotuhygienisin syin. Suomessa pakkosterilointi poistettiin vuonna 1970. Ruotsissa pakkosteriloitiin vuoteen 1976 asti ja Yhdysvalloissa ainakin 70-luvulle asti. Ei tuosta niin kovin kauaa meilläkään ole, mitenkähän muualla?
Oikeus omaisuuteen. Meidän vanhempamme ovat otsat hiessä tehneet työtä ja toteuttaneet tätä oikeutta rakentaakseen itselleen koteja ja kesämökkejä. Kun aika tulee, että vanhempiemme omaisuus siirtyy jälkipolville, iskee verokarhu väliin ja pakottaa meidät myymään lapsuudenkotimme, mummolamme tai kesämökkimme, kun ei meillä muuten ole varaa maksaa perintöveroa. Itselläni ei ole muuta omaisuutta kuin hirveästi vain turhaa ja arvotonta krääsää, josta suuresta osasta pitäisi kyllä hankkiutua eroon.
Ajatuksen, omantunnon ja uskonnonvapaus. Minäkin palvon aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Joskus kyllä tuntuu, että jotkut ihmiset ovat vapauttaneet omantuntonsa vähän liikaakin ja päästäneet sen jopa lopullisesti karkuun.
Mielipiteen- ja sananvapaus. Ilman tätä vapautta ei teidänkään paljoa tarvisi lukea näitä melko turhanpäiväisiä lätinöitäni täältä blogista.
Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Tuohon myös liittyy vapaus olla kokoontumatta ja yhdistymättä. Mietin vaan, että mitenkäs tätä toteuttaa esimerkiksi Tampereen yliopiston ylioppilaskunta, johon on pakko liittyä, jos haluaa säilyttää oikeutensa opiskella yliopistossa. Sortaako yliopisto nyt minun ihmisoikeuksiani?
Oikeus osallistua. Tämä kohta koskee lähinnä oikeutta osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Meillähän tämä toteutuu niin, että vaalien kautta ainakin nimellisesti saamme osallistua päätöksentekoon ja vaalien jälkeen ehdokkaamme kääntää välittömästi takkia ja rupeaa ajamaan omaa asiaansa. Joka ei useimmiten ole se mitä vaaliohjelmassa lupailtiin.
Oikeus sosiaaliturvaan. Meillä maksetaan veroja sen takia, että meillä olisi hyvä (tai no, ainakin kohtalainen) sosiaaliturva. Verot on siis ihan hyvästä. Joskus vaan tuntuu, että niitä verorahoja käytetään ihan järjettömiin asioihin, eikä niihin
oikeasti tärkeisiin (minun mielestäni). Olisiko hyvä idea, että jokainen veronmaksaja saisi itse päättää mihin sijoittaa suurimman osan rahoistaan? No, ehkä se ei olisi...
Oikeus työhön. Tätä oikeutta on toisinaan helpompi toteuttaa ja toisinaan vaikeampia. Moni haluaisi tehdä työtä, mutta ei siihen syystä tai toisesta pysty. Ja työnsaanti ei tosiaan ole mitään helppoa tänä päivänä, jos ei halua tehdä alipalkattua "paskaduunia".
Oikeus riittävään elintasoon.
"Median tapa osoittaa jonkin ihmisryhmän huonovointisuus tilastoista vie huomion pois siitä seikasta, että tutkimusten mukaan ihmisten taloudellinen tilanne on yleisesti ottaen parantunut. Suuren suomalaisen enemmistön tilanne on parantunut." Muistatteko vielä kuka noin sanoi? Juu, pääministerihän se.
Oikeus lepoon ja vapaa-aikaan. Seuraavat 2,5 viikkoa aion toteuttaa tätä oikeutta hyvin perusteellisesti. Ah.
Oikeus opetukseen. Sillon murkkuna ei kyllä tullut kauheasti ajateltua koulunkäyntiä niinkään oikeutena kuin ikävänä velvollisuutena ja pakkona. Mutta meillä on asiat hyvin. Meillä laitetaan jokainen tyttö ja poika kouluun, halusi se tai ei. Useimmat jopa aikuisena ymmärtävät olla tästä kiitollisia.
Oikeus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään. Meillä jokaisella on oikeus taiteeseen ja tieteeseen. Tätä oikeutta silmällä pitäen olisi hienoa, jos järjestettäisiin useammin ilmaistilaisuuksia, jossa kuka tahansa saisi ihailla taidetta tai tutustua tieteeseen. Tämä toteutuu valitettavan harvoin.
Oikeus kehitykseen. Meillä on oikeus ja velvollisuus puhua näistä asioista siinä toivossa, että ihmisoikeudet maailmassa kehittyisivät ja meidän kaikkien oikeudet toteutuisivat.
Oikeuksista seuraa velvollisuuksia. Tietysti. Mutta niistä ei puhuta tänään.
Lista oikeuksista on otettu
täältä, kaikki muu tässä postauksessa on minun omia ajatuksiani. Ainoastaan lihavoidut tekstit ovat YK:n julistuksesta. YK, Amnesty tai mikään muukaan taho ei ole vastuussa minun näkökulmistani asioihin. En myöskään ole harrastanut tässä postauksessa mitään elämää suurempaa ajattelua ja olen hyvin yksinkertainen ihminen. Kirjoitin tämän, koska minulla on oikeus ja toivon, että meillä kaikilla olisi yllä luetellut oikeudet.
Se on jännä, miten tällaisten asioiden miettiminen ja niistä metelöiminen useimmilla sijoittuu sinne aikuisuuden kynnykselle, kun ollaan yhteiskunnallisesti aktiivisia ja idealistisia. Sitten kun ikää tulee lisää, niin ajatellaan vain, että maailma on paska paikka, minkäs teet ja tullaan kyynisiksi. Niin minäkin. Olen kyllä Amnestyn jäsen, ollut jo jäsen vuodesta kaksi ennen käpysotia, mutta siihenpä se ihmisoikeuksien puolesta taistelemiseni jääkin yleensä.
Vielä ehtii mukaan tähän kampanjaan. Kirjoitelkaapa omia ajatuksianne ihmisoikeuksista!
Ps. Onnittelut, jos jaksoitte lukea tänne asti. Minulle meinasi tulla kyllä pienoinen taisteluväsymys tuossa välillä tätä kirjoittaessani. Nyt en jaksa kyllä oikolukea enää...
