2. luukku

***

Koska tontut eivät kuulu ihmisrotuun, vaikka kaksijalkaisia ovatkin, olivat he saaneet jatkaa toimintaansa vapaasti. Joulupukki kylläkin oltiin vaihdettu joulukolliin. Oli eräs joulutonttu nimeltänsä I. Niin, kerrotakoon teille, että vuonna 3008 ei enää jaksettu käyttää yhtä kirjainta pidempiä nimiä. Kirjaimia sen sijaan oli kuitenkin paljon enemmän kuin mitä me vielä tiedämme, sillä erään suuren kallion kolosta löydettiin aivan uusi aakkosto vuonna 2201. Toiset uskoivat sen olevan plutolaisten kosto siitä hyvästä, kun Pluto alennettiin planeetasta plutoidiksi. Toiset taas arvelivat asialla olleen Googlen, joka oli paisunut valtavaksi ja räjähtänyt muutamaa vuotta aiemmin. Mutta siis I. Hän oli ylitonttu, joulukollin oikea käpälä sekä virallinen kissanminttudiileri. Siihen aikaan kissanminttu oli laitonta, koska se sai kansakunnan käyttäytymään sekopäisesti. Lähes kaikki sitä kuitenkin käyttivät, jos heidän ihmisensä oli sitä vain saanut diilattua jostakin.

***

1. luukku

Joulutarina

Elettiin joulukuuta vuonna 3008. Kyllä, maapallo oli silloin vielä kuin ihmeen kaupalla kasassa, mutta kissat olivat tehneet vallankumouksen noin viisisataa vuotta aiemmin. Kissojen vallankumous sai sysäyksen vuonna 2009, kun he olivat lopullisesti kyllästyneet katselemaan ihmiskunnan törttöilyä. Sinä päivänä kun vietettiin eräänkin BB-kilpailija Teron ja Johanna Tukiaisen häitä, pitivät kissat hätäkokouksen ja alkoivat valmistella pitkällistä suunnitelmaansa maapallon valtaansa otosta. Mutta palataksemme vuoteen 3008... Kissat olivat siis maapallon valtiaita ja he pitivät ihmisiä lemmikkeinään sekä uskollisina ystävinään. Ja koirat — no, koirille oli käynyt hieman kehnommin... Mutta tämä tarina ei kerro siitä. Tämä tarina kertoo kadonneesta joulumielestä ja siitä, kuinka se lopulta saatiin pelastettua.



Ps. Tästä tämä joulukalenteri nyt sitten alkaa. Toivon mukaan se ei jää kesken. En ota mitään vastuuta asiasta, jos näin tapahtuu. Eilisen ja tämän päivän aikana muutin mieltäni ehkä tunnin välein. Joka toinen tunti olin sitä mieltä että julkaisen tuon joulutarinan, ja joka toinen tunti että en. Eilen joku oli vieläpä googlannut tänne hakusanoilla "24 osainen joulutarina", joka hiukan ahdisti, mutta toisaalta... Jos joku tuon haluaa varastaa, niin tarpeeseensa kai sitten ottaa. En sitten ole kirjoittanut mitään fiktiota ainakaan kymmeneen vuoteen, ja siltä se kuulostaakin. ;)

Mene vaan minä jään - en pysty selittämään

Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä ja se jotensakin ahdistaa. En oikein osaa edes sanoin esittää sitä mikä tässä nyt ahdistaa. Se on niin monien asioiden summa. Jotenkin on vaan sellainen tunne, että kohta kolisee. Jossain päin. Jostain syystä.

Työ on ihan jees ja matkustelunkin jaksaa, kun tietää ettei se kestä kuin muutaman viikon. Mutta sitten keskelle tätä tunkeutuu kouluhommia, jotka nyt vaan on pakko hoitaa. Eikä nappaisi yhtään. Jos kyse olisi yksilösuorituksesta, niin heittäisin sillä vesilintua, mutta valitettavasti olen osavastuussa myös muiden suorituksista ja arvosanoista. Ahdistaa. Työpäivät on niin pitkiä, että kotona ei oikein ehdi tehdä mitään ja vapaa-aikana taas on parempaakin tekemistä kuin siivoaminen. Tiskivuori kasvaa keittiössä uskomattomiin mittasuhteisiin, mutta kun ei vaan huvita käyttää niitä lyhyitä vapaahetkiä sen vuoren poistamiseen. Ahdistaa. Töitä on muutama viikko, opintotukikuukaudet hupenee uhkaavasti ja pitäisi saada jotain Oikeita Töitä jostain. Ahdistaa. Jouluksi oli tarkoitus tehdä itse joulukortit ja lahjojakin, mutta millä ajalla? Kysyn vaan. Ahdistaa. Muutenkin on asioita joista ei tiedä mitä paskaa sieltä vielä ropsahtaa niskaan lähitulevaisuudessa. Pelottaa ja ahdistaa.

Halusin sen joulukalenterinkin tänne blogiin niin kovasti väsätä, mutta en tiedä tuleeko siitäkään mitään. Tarkoituksenani oli/on kirjoittaa semmoinen 24-osainen joulutarina, josta olen nyt ehtinyt kirjoittamaan neljä ensimmäistä osaa. Oikein kovasti haluaisin julkaista siitä päivittäin pätkän, mutta mitäpä jos en ehdikään kirjoittaa sitä saati sitten edes keksi sille jatkoa. En nimittäin itsekään tiedä vielä miten se tarina päättyy. Toinen vaihtoehto olisi laittaa sellainen juutuubi-videojoulukalenteri niin kuin viime vuonnakin, mutta... blaa blaa. Joo, tiedän että tämä nyt on viimeinen asia mistä kannattaa ottaa stressiä, mutta kun olisin ihan tosi halunnut!

Joulu on muutenkin ihan blaah. Ei vaan huvita nyt yhtään.

Haluaisiko joku vaihtaa paikkoja kanssani hetkeksi?


Ps. Selvennyksenä loppuun laitettakoon, että mielialani ei ole ollenkaan niin synkkä kuin ehkä tästä postauksesta olisi voinut päätellä. Olen oikein hyvällä mielellä ja tyytyväinen tähän hetkeen niin kauan kun sysään nuo edellä luetellut asiat pois mielestäni. Oli vain pakko päästää tällainen aivo-oksennus nyt tähän, jos vaikka vähän saisi käsiteltyä näitä asioita samalla.


Edittiä hiukan myöhemmin: Ai niin, tänäänhän selviää tämän vuoden BB:n voittaja. Oikeastaan ihan sama kuka noista voittaa, Harri on kuitenkin kisan moraalinen voittaja! Tyyppi sentään antoi naulata korvanlehtensä läpi ja sai verenmyrkytyksen. Nih!

Still alive

Täällä ollaan! Alive and kicking!

Hiukan on väsymystä ilmassa, mutta se on täysin omaa syytäni kun en ikinä mene ajoissa nukkumaan. Autossa on tullut istuttua useita satoja kilometrejä viimeisen parin päivän aikana ja peukaloita pyöritettyä, tai oltu pyörittelemättä, useita tunteja. Hommiin ei olla oikein vielä kunnolla päästy käsiksi, mutta eiköhän sekin aika ensi viikolla koita. Tämä homma tapahtuu ympäri Suomea eri paikkakunnilla ja hyvin vähän Tampereella. Siksi tulee nyt maakuntamatkailtua muutama viikko oikein kunnolla. Ne aiemmin mainitsemani ensivaikutelmat ovat aika hyvin pitäneet paikkansa vielä toistaiseksi. Harmi vaan, että en viitsi vieläkään eritellä kovin tarkasti, kun koskaan ei tiedä kuka lukee... Sanottakoon nyt vaikka näin, että työkavereissa on tyyppi, josta en pidä niin kovin ja toinen tyyppi, josta pidän kovin. Tämä jälkimmäinen tyyppi on melkein kaksoisolento eräästä toisesta tyypistä, johon olen ihan lääpälläni, joten olen hiukan hämmentynyt. Maailmankaikkeudella on hassu huumorintaju...

Huomenna pitäisi olla yhdet pikkujoulut, mutta erään henkilön sairastuminen on nyt asettanut nuo bileet vähän vaakalaudalle. Toivon mukaan kaikki ovat huomenna terveinä ja mukana temmeltämässä. Jos ei, niin sitten täytyy pitää pienimuotoisemmat pikkujoulut. Varmasti ihan kivat nekin, vaikka tosi harmi jos kaikki eivät kykene kynnelle.

Nyt lyö korvien välissä niin tyhjää, että tahdon laittaa tähän loppuun pitkästä aikaa vain jonkun musavideon. Jotain ihan erilaista musiikkia kuin yleensä laitan, mutta tykkään tästä kappaleesta. Tämä kappale vaatii oikein hymiön. :) Noin.





Hauskaa viikonloppua itse kullekin säädylle!

Karkkii mässyy namei

Mymskä ja Yllärityttö haastoivat minut tämmöiseen varsin makeaan meemiin.


1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.



No tuossahan on tietysti ensimmäisenä vattulakukorvat, jotka ovat ehdottomia suosikkejani. Myös muut korvat ovat hyviä, kunhan toinen puolisko on lakua. Sitten on noita ruskeita pehmeitä ufoja, jotka ovat hyviä. Vadelma- ja lakuveneitä, jotka täytyy syödä sillä tavalla, että laittaa suuhun yhtä aikaa sekä punaisen että mustan. Siksi on ensisijaisen tärkeätä, että niitä on parillinen määrä. Suuria suosikkejani ovat myös nuo persikkakarkit, lakuliput, pehmeät krokot ja perinteiset lakutoukat. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä liitulakut, jotka toivoisin takaisin karkkipusseihin, mutta voihan niitä irtonakin ostaa. Liitulakujen kanssa täytyy olla kuitenkin tarkka, että ne ovat nimenomaan Leafin liitulakuja eikä jotain feikkejä.

Tuosta puuttuu ainakin vaahtokarkit, joita täytyy olla aina muutamia isoja ja erilaisia (vaikkapa niitä hillotäytteisiä persikoita). Kuvasta puuttuvat myös kinuskikuulat, jotka on aina ihan must, mutta en löytänyt niistä kuvaa! Tuosta puuttuu toki monia muitakin, koska jos pääsen irti Filmtownin irtokarkkiosastolla, niin pussin koko on aina ihan hirmuinen. Ja sitten syön sitä monta viikkoa...

No haastanpa tämän meemin tekemään Annikin, Brimin ja Elegian. Kai te kaikki karkkeja sentään syötte? Muutkin saa kyllä jatkaa, jos alkaa kuola valua jo pelkästä karkkien kuvien katselusta!

Päänsärky

Olen viettänyt viime aikoina jokseenkin rentoa opiskelijaelämää, eli toisin sanoen en ole tehnyt oikein mitään. Siis mitään tarpeellista, kyllä sitä ajan saa kummasti kuitenkin kulumaan aina johonkin. No nytpä laiskotteluni loppuikin nopeampaa kuin arvasinkaan. Ainakin toistaiseksi. Torstaina pitäisi mennä töihin. Huomenna on yllättävä viimeinen vapaapäivä. Täytyy ottaa siitä ilo irti ja laiskotella kuin viimeistä vapaapäivää. Joulukin tulee sitten kamalan äkkiä, kun on joulun alusen töissä! Miten käy joululahjojen?! Apua, ressi!!!

Tekisi mieleni kertoa erinäisiä seikkoja tuosta työstäni ja etenkin työkavereistani, mutta en taida uskaltaa sanoa paljoakaan, ettei joku nyt sitten osaa laskea 1+1. (Tai kaikkihan te tuon verran toivottavasti osaatte laskea, muuten olisitte vieläkin peruskoulussa). Minulla on joka tapauksessa myöskin vaitiolovelvollisuus. En näe enkä kuule mitään tai jos näen ja kuulenkin, niin en saa hiiskahtaakaan siitä. Jännittävää. Niin joo, enkä tietenkään vielä tunne niitä työkavereita, pari kertaa olen lyhyesti nähnyt, mutta ensivaikutelman perusteella tekisi mieleni kirjoittaa paristakin jutusta (lue: tyypistä). No sen voinen ainakin kertoa, että olen yllättäin ainut naispuoleinen henkilö koko projektissa. Siinä voi olla hyvät ja huonot puolensa. Toivon, että niitä hyviä puolia on enemmän.

Ilmoitusluonteisena asiana vain, että kirjoitteluni tänne saattaa hiukan vähetä muutaman seuraavan viikon aikana. En pysty päivisin olemaan koneella ja iltaisin ei välttämättä jaksa, mikäli pääsen kotiin vasta iltasella joskus. Tai no, saa nyt nähdä. Mutta näin voi käydä ja olette nyt varoitetut. (Ilahduitte kuitenkin). Yritän kuitenkin sen joulukalenterin toteuttaa. Ehkä. Toivottavasti.

Huomenna jatkan sitä karkkimeemiä, johon olen haastettu ja joka on vaatinut tarkkaa puntarointia. Siihen asti...

Se on moro!

Ratiritiralla

Lähdin tänään iltapäivällä alun perin erinäisistä syistä metsästämään ruskeata villalankaa lähimmästä Vapaa Valinnastani. Siellä ei kuitenkaan ollut ruskeata lankaa kuin huopaantuvana versiona. Olin järkyttynyt. Päätin sitten samalla vauhdilla käydä keskustasta hakemassa tarvitsemaani lankaa ja koska keskustassa oli niin kaunista, niin ostosreissustani tulikin lopulta kuvausreissu. Täytyihän se näky ikuistaa, kun ei voi tietää vaikka tämä olisi tämän talven viimeinen oikein kunnon luminen päivä. Sain myös sen ruskean villalangan ostettua.

Tässä hiukan tämän päivän kuvasatoa.

Kadunkulmassa oli valtava lumikinos.

Lumeen oli syttynyt valo.



Jouluvaloja Näsilinnankadulla.



Hiukan tärähtänyt kuva Kauppakadun jouluvaloista, mutta
kun tuo kirkko näytti niin hienolta siellä taustalla.



Se pallura Metson lähettyvillä.



Lisää jouluvaloja jollain kadulla.


Näsinpuiston suihkulähde valaistuna.



Bloggaajanne rämpi lumihangessa.
Mitäpä sitä ei tekisi taiteen vuoksi.



Portti jonnekin.



Vanha kirkko.



Keskustorin joulukuusi on aina vähän köyhä koristeluiltaan.


Paloposti.



Tampereen Teatterikin on joulukoristeltu.



Raatihuone.




Keskustorin suihkulähde suojattuna.
(Tarkkasilmäisimmät saattavat havaita
kuvaajan heijastuksen lasikuvussa).

Siinäpä niitä. Olen salaa valmistellut jonkinlaista joulukalenteri-hommelia tänne blogiin, mutta ei siitä sen enempää vielä, koska en ole varma sen onnistumisesta enkä toteutumisesta. Mutta ehkä, ehkä...

Tiina bloggaa - lue teksti!

Se olisi kyllä aika ikävää, jos itse sattuisi synnyttämään oudon nimisen vauvan. Tuo on asia, joka ei näy missään ultraäänissä tai muissa testeissä. Ja eihän sitä vauvaa voi palauttaakaan enää siinä vaiheessa. Kohtalo, jota en toivoisi yhdellekään vanhemmalle.

Tuossa uutisessa on kyllä kaikki elementit "Vuoden typerin otsikko" -ehdokkaaksi.

IS


Lopuksi vielä vakavampi rosvosektori.



Lennon on nyt varmasti tosi onnellinen!

Jotta tämä uutinen osattaisiin asettaa oikeisiin mittasuhteisiin, niin kerron pari faktaa:

• Maapallon pinta-ala on 510 065 284,702 km²
  
• Vatikaanin pinta-ala on 0,44 km²
  

Jotkut meistä saattavat olla hieman suuruudenhulluja.

Yle.fi

Skipiduveinau

Kävin eilen allekirjoittamassa yhden työsopparin. Se on vain määräaikainen (noin kuukauden) ja hyvin osa-aikainen, mutta toivon mukaan siitä nyt jotain iloa edes on. Alunperin kyseessä oli kokopäiväinen määräaikainen, mutta sitten ko. firman täytyi "tarkistaa resurssejaan" ja nyt sitten ei olekaan enää kokopäiväistä työtä tarjota. En tiedä mitä tuo käytännössä tarkoittaa, mutta ei kuulosta kovin lupaavalta. Tyhmä taantuma...

Eilen kun tulin sieltä työsopparin allekirjoittamisjutusta, oli oveni takana kirje Aamulehdeltä. Erikoista siinä kirjeessä oli, että kuoren päällä oli minun osoitteeni ja jonkun miehen nimi. Hämärästi muistin, että sen niminen heppu oli asunut tässä asunnossa ennen minua, eli yli seitsemän vuotta sitten. Spontaanisti avasin kuoren, koska ajattelin kyseessä olevan vain jonkun mainoksen tai tarjouksen. Kuka nyt lähettelisi jotain tärkeitä kirjeitä tyypille seitsemän vuotta vanhaan osoitteeseen. Vaan sepä olikin lasku jostain yrityksen ilmoituksesta yhdessä marraskuisessa Aamulehdessä. Aika omituista. Miten se tyyppi ei ole ilmoittanut nykyistä osoitettaan? Silloin kun muutin tähän, niin aluksi tänne tuli kyseisen miehen nimellä tosi paljon perintäkirjeitä. Heittelin niitä sitten takaisin postiin aina. Nytkin teippasin tuon kuoren takaisin kiinni, kirjoitin päälle "ei asu tässä osoitteessa" ja vein sen tänään postilaatikkoon. Joo, tiedän ettei olisi saanut avata toisen kirjettä, mutta olin ihan varma, että kyseessä on vain joku mainos. Siis seitsemän vuotta hei!

Ostin muuten tuollaiset aivan ihanat Espritin tohvelit itselleni! Minulla on aiemmin ollut sellaiset pörrökarvatohvelit, mutta toisesta on mennyt pohja rikki, joten tarvin uudet. Näin nuo Stockmannin mainoslehdessä ja kävin ostamassa. Niitä oli mustia, ruskeita ja punaisia. Ostin punaiset kun ne oli söpöimmät. Niistä mustalaikullisista tohveleista tuli kyllä mieleen, että Mymskä tarvisi nämä ehdottomasti.




Jos joku muistaa vielä Constantinen American Idolseista jokunen vuosi sitten, niin kuulin tänään Minjalta, että Constantine on kohta nähtävillä Suomen telkkarissakin. Olin ihan tohkeissani, kunnes selvisi MISSÄ hän on nähtävillä. Niin, Kauniissa ja Rohkeissa... Why, oh why? Miksi juuri siinä kaikista televisio-ohjelmista?!? Pöh. Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa: Joko alkaa katsella Kaunareita — tai sitten olla katselematta. Justiinsa muuten pari päivää sitten bongasin hänet Conanista, kun siinä oli joku rock-musikaalijuttu. Onpa se nyt yhtäkkiä kaikkialla.


Ps. Constantine on ihku! Ei vastaväitteitä. ;)

Pps. Tiedän, että ihastuitte ikihyviksi noihin sydänkuvioisiin pöksyihini

Ajaton aika

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.

Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

Valokuvatorstain 109. haaste.


Kuvassa on Tampereen Sokoksen kello, jossa ei ole ollut enää vuosiin viisareita.