Sunnuntaina yskälläni on juhlapäivä. Se täyttää silloin kolme viikkoa. Olen taas tänään yksinyt keuhkoni lähes pellolle. Missähän vaiheessa sitä pitäisi mennä lääkäriin? Naah, ei jaksa... Kai sen jossain vaiheessa on loputtava.
Tänään oli taas vapaapäivä. Tänään tilanne oli onneksi se, että kaikilla oli vapaapäivä. Eikä niin kuin eilen, että osa sai painaa duunia ja osa ei. Tuntipalkallisena kun se hiukan nyppii, jos ei tule tunteja. Parilla pojalla ei tullut tällä viikolla kuin kaksi työpäivää, ja olen empaattisena ihmisenä harmissaan heidän puolestansa. Itselläni oli peräti kolme työpäivää. Tänään myöskin saatoin nukkua rauhassa aamulla pitkään, koska en edes odotellut komentoa töihin. Siitä huolimatta heräsin kunnolla vasta siinä vaiheessa kun pomo soitti. Se on aina kivaa noiden yökiskojen kanssa nukkuessa, kun täytyy muistaa tempoa ne pois suusta ennen kuin vastaa puhelimeen. Muuten voisi kuulostaa aika oudolta. Outoa on myös se, että kun tuo pomo soittelee, niin suunnilleen joka toinen kerta linjoilla kuulemma väitetään, että numeroni ei ole käytössä. Peloittavaa.
Kuten jo joskus mainitsinkin, niin meitä on siis tuossa projektissa minä ja viisi poikaa. Sanon heitä pojiksi, koska ovat niin junnuja kaikki.
(Siis minähän en ole vanha, he vain ovat syntyneet myöhään). Kaikki ovat jollain tapaa it-alan opiskelijoita. Yhtä noista tyypeistä en ole nähnyt kuin ohimennen, joten hänestä en osaa sanoa, mutta noista lopuista neljästä tasan yhdellä tuntuu olevan normaalit sosiaaliset taidot.
(Ja järkyttävän kauniit silmät, mutta se on sitten ihan oma tarinansa). Toisaalta mitä ihmettä sitten oikein olen odottanutkaan, kun tälle alalle olen lähtenyt... No kuitenkin, tämän yhden tyypin kanssa voi heittää läppää ja naureskella tyhmille jutuille. Se siis jopa hymyilee. Aika paljonkin.
(Ja minä tietysti hymyilen sille kuin vanha höperö täti, mutta se onkin sitten jo ihan oma tari... Minulla on näköjään jäänyt levy hyppimään.) No, ei siitä sen enempää, mutta ihanaa kun työkaverina on ihminen, joka tekee työpäivästä paljon paremman. Nuo muut pojat taas... En vaan jaksa aina käsittää. En tiedä onko ongelma siinä, että he eivät osaa suhtautua minuun sukupuoleni takia vai ovatko he luonnostaan noin jäykkiä ja töksähteleväisiä. Tai niin
vitun olevinaan, kuten sen yhden tapauksessa. Tämä normaali tapaus näistä on muuten myös harvinaisuus tämän alan miesopiskelijoissa, koska ilmoitti ettei häntä
todellakaan kiinnosta käyttää vapaa-aikaansa tietokoneiden kanssa räpeltämiseen. Meinasin heittää yläfemmat siinä vaiheessa, koska minuakaan ei
todellakaan kiinnosta. Työ työnä ja that's it. Kaikissa typerissä rekrytilaisuuksissa kun aina vouhkataan siitä, miten harrastuneisuutta arvostetaan ja sillä saa töitä vaikkei työkokemusta olisikaan. Eihän roskakuskejakaan vaadita tyhjentämään ihmisten roskiksia vapaa-ajallaan tai sairaanhoitajia hoitamaan kaikkia vastaantulijoita iltapuhteikseen. Niin että vetäkää se harrastuneisuutenne vaan sanonko minne...
(Minut muuten niin tunnistaa tästä kirjoituksesta, jos joku asianomainen sattuu tämän lukemaan. No, loppuun mainittakoon, että olen itse kaikkea muuta kuin täydellinen. Ja vielä vanhakin. Ja katkera. Nyyh.)Hiukkasen harmittaa yksi asia. Toimin eilen ihan spontaanisti ja törmäsin asiaan, jota rupesin ihmettelemään. Täysin vilpittömästi ja pahaa aavistamattomana kysyin eräältä henkilöltä selitystä tälle ihmetykselleni. Enpä arvannut mitä tästä kysymyksestäni seurasi. Nyt tuntuu siltä, että avasin kannen jonnekin, josta lähti tursuamaan rumia matoja. Eivätkä ne lakkaa tursuamasta. Ja nyt sitten asia, joka ei liity itseeni millään tavalla, aiheuttaa pahaa mieltä eräille ihmisille ja sotkee heidän välejään. Voi pojat (ja tytöt), jos olisin tiennyt, niin olisin ollut ihan hiljaa.
Toivottavasti huomenna kaikilla on hyvä itsepäisyyspäivä. Ajattelin itse vähän laitella kynttilöitä ja leipoa torttuja, ja sitten mussuttaa niitä glögin ja linnanjuhlien kanssa. Sekä tietysti toivoa, että olisi pilvetön päivä, jotta näkisin ilotulitukset ikkunastani.
