Rupesin tänään bussissa istuessani mietiskelemään, miksi jotkut ihmiset ovat niin outoja. Ulospäin ihan normaalin näköisiä, sellaisia kuin suurin osa meistä muistakin, mutta sitten suun avattua sieltä mötkähtelee ulos mitä kummallisempia asioita.
Mieleeni tuli yksi tapaus jostain parin vuoden takaa. Seisoskelin bussipysäkillä odottamassa bussia. En muista enää tilannetta kovin tarkasti, mutta saatoin olla väsynyt ja kuumissani ja saatoin raahata muassani painavaa kauppakassia. Saatoin siis näyttää ärsyyntyneeltä, mutta en mitenkään ollut aikeissa purkaa angstejani ulkopuolisiin. Samalle pysäkille tuli joku nainen pikkutyttönsä kanssa. Tyttö oli kovin iloinen ja kikatteli, niin tämä nainen sanoi tytölle selkeällä suomenkielellä siinä aivan minun vieressäni, että "ole hiljaa, tätiä ärsyttää sun nauraminen". Jäin katsomaan sitä naista hämmästyneenä, mutta koska olin väsynyt ja minua vitutti (se nainen, EI se pikkutyttö eikä hänen naurunsa), en jaksanut sanoa tuolle naiselle mitään. Jälkeen päin hiukan harmitti etten ojentanut sitä naisihmistä noin idiootista heitosta, mutta ehkä oli parempi sen lapsen kuullen olla vain hiljaa. Mutta oikeasti, kuka normaali ihminen sanoo ääneen jotain tuollaista? (Ja tädittely on muuten ärsyttävää kanssa. En muista, että minun äitini olisi koskaan täditellyt ja sedätellyt minulle vieraita ihmisiä.)
Toinen vähän saman tapainen juttu tapahtui joskus varmaan 15 vuotta sitten, kun teininä hengailin Koskikeskuksessa. Istuskelin siellä takapihalla sisäänkäynnin vieressä, kun siihen laukkasi joku pikkulapsi tai kaksi. En muista enää mitä nuo muksut tekivät tai höpisivät, mutta olivat sen verran herttaisia, että minua rupesi hymyilyttämään. Ja sitten, täysin yllättäen paikalle pyyhälsi näiden lasten äiti tornadon tavoin ja kysyi todella töykeään äänensävyyn "mikä naurattaa?!" Suuni loksahti auki ja häkellyin niin täysin tuosta oudosta hyökkäyksestä, että silläkin kertaa jäin sanattomaksi. Oli vaikea käsittää (ja on vieläkin) miten joku suhtautui noin vihamielisesti siihen, että hänen lapsilleen hymyiltiin. Ilmeisesti ulkonäköni (jos nyt vaikka oli joku pilottitakki, en muista oliko) tai sijaintini aiheutti jonkinlaisia melko pahoja ennakkoluuloja tuossa naisessa. No, enpä ole sitäkään virhettä tehnyt sitten toista kertaa, että hymyilisin vieraille lapsille.
Näissä molemmissa tapauksissa nämä oudot ihmiset sattuivat olemaan pienten lasten äitejä, mutta en nyt mitenkään haluaisi tehdä sellaista yleistystä. Tuli vaan juuri nämä esimerkit mieleen, vastaavanlaisia tilanteita on varmaan vaikka kuinka paljon vaikka keiden tahoilta.
Ps. Kuvan tein ihan itse lolcats builderilla. Siksi se on niin hauska.
