The denial twist

Tämä päivä ei välttämättä ole ollut niitä elämäni kohokohtia, vaikka onhan tässä hyvät puolensakin ollut.

Aamulla kuulin huonohkoja uutisia, mutta arvelin asioiden järjestyvän tämän päivän aikana. Hengailin kotosalla jonkin aikaa ja lähdin sen jälkeen onnittelemaan äitiäni. Laitoin jalkaani ne punaiset tyttökengät, kun oli niin hieno ilma. Poimin matkan varrelta valko- ja sinivuokkoja äidille, ja yritin kipsutella tyttökengissäni nopeasti, etten myöhästy bussista. (Kengät on olennaista tässä, koska noilla ei juosta yhtä kovaa kuin tennareissa). Bussipysäkille päästyäni tajusin, että olin aivan lauantain bussiaikatauluissa ja tänäänhän on sunnuntai. Onneksi oli hieno ilma, joten istuin bussipysäkillä kuuntelemassa musiikkia sen aikaa, kunnes seuraava bussi tuli.

Bussissa huomasin, että olin unohtanut ottaa mukaan avaimet vanhempieni luokse. No eipä siinä, onhan siellä toisen puolen ovet auki ja ovikello, mutta ärsytti se silti vähän, koska se tarkoitti lisämetrejä matkaani. Jäin bussista pois ja kävelin vanhempieni taloa kohti, niin jouduin joidenkin Bandidosten vuoksi tyttökengissäni kiertämään melkein ojan kautta, koska Bandidokset olivat vallanneet kävelytien yhdestä kohtaa kokonaan! Tyypeillä oli siinä keskellä kävelytietä iso Mersun pakettiauto, josta oli molemmin puolin ovet aivan apposellaan, joten kukaan muu ei mahtunut käyttämään sitä kävelytietä vaan nurmikon puolelle oli pompittava. Tyypit työntelivät siinä sitten moottoripyöriään sinne Mersun perään ja olivat muutenkin ylettömän leveästi. Heitin heille vähän pahaa silmää, mutta kovin pahasti en uskaltanut mulkoilla, kerta ne oli kuitenkin Bandidoseja.

Myöhemmin vielä ne aamun huonot uutiset kulminoituivat siihen, että eräs ystävä joutui sairaalaan pariksi päiväksi. Ei mitään älyttömän vakavaa, toivottasti, mutta silti huoli ja kaikenlaiset "entä jos" -ajatukset hiipivät mieleen väkisin. Ja jotta i:n päällä olisi vielä pistekin, niin tietysti vesisade alkoi juuri silloin, kun olin lähdössä illalla kotiin tyttökengissäni! Onneksi sain sentään sateenvarjon lainaan vanhemmilta.

Niskani ja pääni ovat aivan jumissa, kun olen koko päivän taas purrut leukojani yhteen ihan hulluna. Ei vaan voi sille mitään, kun on ahihuolistressi.

Mutta muuten oli ihan hyvä päivä.


Ai niin joo, ja Bärtil on kasvattanut kukkavarren itselleen. Niin kiva kuin se kukinta olisikin ja voisin yrittää jonkinlaista pölytystä sekä kärpäsloukkujen lisääntymistä, niin joudun ilmeisesti kuitenkin leikkaamaan sen kukinnan pois siitä. Luin netistä, että kukinta rasittaa kärpäsloukkua niin paljon, että se saattaa jopa kuolla siihen. Ja mehän emme halua ottaa sellaista riskiä Bärtilin kanssa, emmehän?

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivän kunniaksi laitan sunnuntaiklassikoihin musiikkia, joka kelpaa meillä sekä äidille että tyttärelle.





Tästä kappaleesta en löytänyt mitään alkuperäisemmän oloista musiikkivideota ja tuo pingviiniversio oli niin hauska, että päätin laittaa sen. Sitä paitsi vasta tuon videon katsottuani tajusin, mistä tämä kappale ihan oikeasti kertoo! Hahaa.

Kuin kaksi marjaa, osa 239

Olen aina ollut sitä mieltä (tai ainakin niin kauan kuin nämä molemmat hemmot ovat tietoisuudessani olleet), että Red Hot Chili Peppersin rumpali Chad Smith ja näyttelijä Will Ferrell ovat aivan saman näköiset. Epäilen jopa, että kyseessä on syntymässä toisistaan erotetut identtiset kaksoset (vaikkakin Ferrell on kuusi vuotta nuorempi). Näköjään en ole ainut, joka on huomannut heidän yhdennäköisyytensä, koska tuota kuvaakaan ei tarvinnut tehdä itse. Ja noita oli tarjollan paaaljon.

Punaista ja makeaa

Otin tänään vähän omaa lomaa ja skippasin luennot. Minulla alkaa aina vähän piipata päässä, jos joka arkipäivä on jotain menoa ja tekemistä, eikä yhtenäkään päivänä saa olla ihan itsekseen. Työelämässä on toki pakko käydä töissä joka päivä (ma-pe), mutta tämmöisen puolihuolimattomana opiskelijana on onneksi mahdollisuus ottaa eri vapauksia itselleen. En tiedä miten tuon yhden kurssin käy, kun en ole jaksanut käydä kuin kahdella luennolla, ja sen suoritukseen tarvisi sekä kirjoittaa luentopäiväkirja että kirjatentti tai joku ihan liian monisivuinen essee. Luentopäiväkirjan nyt kirjoittaa ihan kevyesti vaikka ei olisi luennoilla käynytkään, mutta koska olen loistanut poissaolollani, niin ei ole mitään käsitystä miten ja ennen kaikkea milloin se pitäisi palauttaa.

Nollatakseni tilanteen päätin ottaa pari siideriä tänään. Ostin Golden Capin siideriuutuudet black ja red. Avasin ensin sen blackin ja vähän petyin kun se ei ollutkaan mustaa, vaan ihan tummanpunaista. Nimi black tosin varmaan tulee siitä, että tuo on maultaan blackberry-yuzu. Maku on ihan hyvä. Makeaa, ei oikeastaan kovinkaan paljoa alkoholin saati sitten siiderin makuista. Tulee se punainen smurffilimsa mieleen. Mutta ei pahaa lainkaan.




Toisena hörpin sitten sen redin. Red oli vaaleamman punainen kuin black. Red on maultansa pomegranate-ginger. Yhtä makeaa kuin tuo toinenkin, paitsi että tässä on jotenkin raikkaampi maku. Paitsi että tykkäsin silti enemmän tuosta blackin mausta. Ihan hyviä molemmat, mutta ehkä vähän sellaista limuviina-osastoa. Voisin kuvitella, että nämä menisivät hyvin kesällä jossain illanvietossa. Ulkosalla.




Kun muuten noista lainasanoista puhuttiin tuossa taannoin, niin mikä juttu sitten se on, kun jossain bussipysäkissä näin mainoksen jostain pastillista jonka maku oli "salmiak". Siis siinä rasiassa luki salmiak. Mitäs järkeä siinä on? Salmiakki on kuitenkin melko suomalainen juttu ja tuskin noitakaan pastilleja ulkomaan markkinoille on tarkoitettu, niin miksi ihmeessä askissa lukee salmiak? Onko salmiak edes oikeasti mitään kieltä? Kuulostaa ja varsinkin näyttää ihan pöntöltä.

Jumbo Blimp Jumbo

Ilmalaivoista puheenollen... Luin eilen tuolta intternetistä, että Alice In Chainsin uusi levy on valmistunut hiljan. Ilmestymispäivästä en tiedä mitään, enkä ole ottanut selvääkään, koska olen niin kahtiajakoisin tuntein tämän asian äärellä. Toisaalta, sehän voi olla ihan hyvä levy ja sille pitäisi varmasti antaa mahdollisuus, mutta sitten taas toisaalta... Eihän se oikeasti voi olla Alice In Chains ilman Laynea. Olisivat perhanat käyttäneet edes jotain muuta nimeä. Minun näkökulmastani katsottuna Laynen ääni oli koko Alice In Chainsin sydän, ja eihän ilman sydäntä voi olla elämää. Paitsi jonkinlaisen tekomasiinan avulla, joka pumppaa ja pitää väkisin hengissä. Toisaalta en tiedä pystynkö sulattamaan tuota uutta levyä (paitsi tietysti fyysisesti se sulaa kun on riittävän kuumaa) tai haluanko edes kuulla sitä. Mutta toisaalta kyllä toivoisin myöskin, että se uusi levy on hyvä. Ja sitten uudet sukupolvet muistavat Alice In Chainsin sinä bändinä, jossa on se tummaihoinen laulaja. Ihan varmasti siinä käy niin. Yhyy!!!

Muuten musiikista puheenollen! Ostin sen Kyussin levyn silloin hulluilta päiviltä ja lähdin kuuntelemaan sitä aika varovaisesti, koska niskaani saatettiin olla asetettu aikamoiset ennakko-odotukset täällä blogistaniassa. Ajattelin, että kauheata jos en tykkääkään siitä! Mutta heti ensimmäisenä minut vakuuttivat ne kitarasoundit. Aivan mielettömiä! Ja kuuntelin levyn kolmeen kertaan, kuten Kata viisaana osasi kehoittaa. On pakko kyllä sanoa, että se kuulostaa joka kuuntelulla yhä vain paremmalta. En edes tiennyt että sellaisia kitarasoundeja voi olla olemassa. Sehän on suorastaan orgastista kuunnella sellaista. (En tiedä olenko outo, mutta yhdistän mielessäni aina oikein hyvän musiikin oikein hyvään seksiin. Mutta tuntuuhan ne jotenkin yhtä hyvältä. Ymmärrättekö? Kukaan?!?) Ajattelin seuraavaksi laajentaa tuntemustani muihinkin Kyussin levyihin sekä Fu Manchun musiikkiin, jota last.fm on jonkin verran minulle tuputtanutkin. Vähän kyllä nolottaa tutustua näihin bändeihin ehkä jotain 20 vuotta jälkijunassa, mutta esimerkiksi Kyussin olemassa olon aikana minulla ei ole ollut hajuakaan oikeasti hyvästä musiikista, koska... no, mistä ennen nettiä ja teitä muita, ah niin ihania bloggaajia, näistä ikinä pystyi kuulemaan???

Lopuksi teillekin muillekin (bändiä tuntemattomille) hiukan Kyussia, niin tiedätte mistä täällä puhutaan! Valitettavasti ne kitarasoundit ei tuossa youtuben videossa pääse ihan oikeuksiinsa.





Suositteluja muista hyvistä bändeistä otetaan vastaan kommenttilaatikossa.


Ps. Tämä postaus on sitten kirjoitettu ihan pilke silmäkulmassa. Mikään ei ole niin vakavaa miltä se ehkä näyttää. En vaan tahdo laittaa hymiöitä.

Puhumme suomea

Luin tänään Ilta-Sanomia (varmaankin eilistä lehteä) natustaessani hampurilaista eräässä hampurilaispaikassa. Yleisönosastolla nimimerkki Liisa valitti, kun ihmisillä on nykyisin hinku käyttää outoja ulkomaankielisiä sanoja, kuten stringit, caprit, legginsit, bokserit, crocsit ja hipsterit. Good old "suomenkieli on rappeutumassa" -keskustelu. Liisan mielestä tuotteiden kauppa kävisi paremmin, kun niillä olisi suomenkieliset nimet, koska silloin ihmiset tietäisivät mitä ostaisivat. No, minä suurena ja jalomielisenä yleisönpalvelijana ajattelin keksiä noille sopivat suomenkieliset vastineet.

• stringit = peppuvakonarualushousut
• caprit = katkihousut
• legginsit = tiukkikset
• bokserit = lyhytlahkeisia-alushousuja-hiukan-pidempilahkeiset-alushousut-mutta-ei-kuitenkaan-pitkät-kalsarit
• crocsit = helvetin-rumat-muoviläviköt
• hipsterit = lantiomalliset-lyhytlahkeiset-alushousut

Tuosta saa otta jokainen kauppias sanat vapaasti omaan käyttöönsä. Ja kyllä kauppa käy! Uusia suomenkielisiä sanoja saa lisätilauksena.

Tilastotietoa

• Tiedättekö mikä on kaikkein suosituin hakusana, jolla tänne ollaan tultu viimeisten 1,5 vuoden aikana? No sehän on tietysti oraakkeli. Oraakkeli ylittää suosiollaan jopa seuraavana tulevat hakusanat tiina, harmiton ja enimmäkseen. Viidenneksi suosituin hakusana on kummituseläin, mikä on aika söpöä. Hakusanojen top-10:een mahtuu vielä tatuoinnit, lempee, tatuointeja, nakkipiilo ja sanat. Suojakännit ja mummoseksi tulevat vasta kaukana noiden jälkeen.

• Ylivoimaisesti eniten tänne päädytään Blogilistan kautta. Jopa 55 % kävijöistä tulee jotain reittiä Blogilistalta. Toiseksi eniten kävijöitä tulee Bloggerin profiilini kautta. Kolmanneksi eniten jengiä lappaa Hurmaavasta itsemurhasta ja seuraavaksi eniten Annikin blogista. Noin 27,5 % tyypeistä tulee hakukoneiden kautta ja loput omia reittejään. Tilastoja tosin vääristää se, että ilmeisesti tuo tutkaimeni laskee myös Google Readerista tulleet tyypit hakukoneen (Googlen) kautta tuleviksi.

• Suurin osa, eli jopa 68 % teistä käyttää Firefoxia, ja vain 25 % on yhä Internet Explorerin vankeja. Mielenkiintoista on se, että täällä on käyty neljä kertaa Playstationilla. Ilmeisesti silläkin voi sitten surffailla netissä. Lähes 90 % käyttävät tuttua joskaan ei niin turvallista Windowsia. Microsoftin ei siis tarvinne pelätä monopolinsa puolesta, vaikka selaimensa onkin paska. Windowsin käyttöjärjestelmistä XP on ylivoimaisesti suosituin ja Vista tulee kakkosena, mutta vasta kaukana perässä. Mac tulee luonnollisesti kolmantena.

• Maantieteellisesti ei ole lainkaan yllättävää, että 94,5 % tämän blogin kävijöistä ovat Suomessa. Kakkosena vain hiukan päälle prosentin osuudella (1,02 %) tulee Saksa ja kolmantena alle prosentilla (0,79 %) Eurooppa. Jänskää, nuo ovat varmaan niitä kosmopoliitteja. Neljänneksi eniten porukkaa tulee Yhdysvalloista (0,73 %) ja viidenneltä sijalta löytyy Iso-Britannia (0,72 %). On tänne eksynyt kerran joku Libanonista, Portugalista, Irakista, Ukrainasta, Maltalta, Vietnamista, Costa Ricasta, Senegalista ja Indonesiastakin. Lähes 99 % kävijöistä on Euroopasta ja loput hiukkasen päälle yksi prosentti muista maanosista.

• Eniten lukijoita käy tiistaisin. Maanantai, keskiviikko ja torstai ovat myös aika vilkkaita päiviä, mutta loppuviikosta kävijämäärät notkahtavat. Suurin kävijäpiikki on iltaisin kl0 20-23. Kuukausissa ei ole havaittavissa samanlaista säännönmukaisuutta. Eniten kävijöitä ikinä on käynyt vuosi sitten toukokuussa ja toiseksi eniten tämän vuoden maaliskuussa. Keskimääräisesti täällä käy 152 nenua per päivä ja suurin kävijämäärä on ollut 13.5.2008, jolloin täällä kävi jopa 390 tyyppiä. Mitähän silloin on tapahtunut? *tarkistaa* Jaa, se on näköjään ollut silloin sen suuren kriisin aikaan, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti Blogigaten nimellä, kun Blogilista muutti käyttöehtojaan ja yritti vääryydellä sekä viekkaudella saada meidät myymään sielumme Sanoma Digitalille.

Siinäpä ne tärkeimmät. Olikohan tämä tämän blogin kuivin postaus ikinä?





Loppukevennys.

Raindrops keep fallin' on my head

Olen monesti kiinnittänyt huomiota television säätiedotteissa siihen, että uutistoimittaja kysyy meteorologilta joko on luvassa "parempaa säätä". Meteorologi pahoittelee kun nyt taas on valitettavasti "huono sää" tai epävakaista. Minusta on jotenkin ärsyttävää, että säätilojen ammattilainen pitää jotain säätä huonompana kuin toista. Eikös hänen pitäisi olla hyvin tietoinen siitä, että sadettakin tarvitaan tai muuten luonto kuolee hyvin äkisti. Minun mielestäni viime päivinä tai viikkoina on ollut niin kuivaa ja pölyistä, että tämän päiväinen sade on ollut oikein hyvä sää tähän kohtaan. Nurmikotkin ehkä saattaa alkaa vähän vihertää, tuon kuolleen kellanruskean sävynsä sijasta, jos pilvet sitä vähän kastelee.

Mistä oikein kumpuaa sellainen yleinen, jo meteorologien keskuuteenkin levinnyt käsite, että hyvä sää on yhtä kuin lämmin ja aurinkoinen, ja huono sää on sitten kylmä ja sateinen. Onko television uutistoimittajien ja säätiedottajien syy, että emme arvosta kuin aurinkoisia hellepäiviä, vai onko näiden ammattilaisten lätinät seurausta siitä, että kansa (taas se suuri ja yksimielinen kansa) vaatii lämmintä ja aurinkoista.

Kauheata säätilojen syrjintää mielestäni! Minun mielestäni sadesää on ihan hyvä sää, ainakin tänään. En ole sokerista enkä sula ulkona. Nih!



Ps. Tuon eilisen postaukseni tarkoitus ei sitten ihan oikeasti ollut kerjätä mitään kommentteja. Nolottaa ihan, jos joku niin käsitti. Ei kyse ollut siitä ollenkaan, ihan hyvin olette kommentoineet jatkuvasti. Kunhan vaan perustelin ääneen sen, miksi en jaksanut laittaa enempää kuvia vaikka olin niin aiemmin sanonut tekeväni.

Lyhyesti

En ole jaksanut blogata enkä jaksanut laittaa lisää kuviakaan, kun ei noihin edellisiinkään kukaan kommentoinut. Tehän tiedätte minut, pidän sitä heti merkkinä siitä, että ei kiinnosta. Olen silleen kieroutunut. Viikonloppu on mennyt miettiessä, tehdessä ja vältellessä yhtä koulun harkkatyötä. Nyt se alkaa näyttää jopa jotensakin positiiviselta. Noin muuten koko elämä tuntuu olevan levällään kuin Jokisen eväät. Miksi ne Jokisen eväät on levällään, sitä en tiedä. Sanonnat on hauskoja. Pääni sisällä on jonkinlainen kaaos. Ei tiedä mihin suuntaan lähteä pyristelemään.

Ei tässä muuta. Elossa ollaan.

***

Sunnuntaiklassikoksi voisin laittaa kaikkien klassikoiden liskokuninkaan.

The Doors - Hello I love you
Uploaded by Shakki

Uuh. Tuo mies. Nam.

Vappukuvia, osa I

Kävin tänään kaupungilla vähän katselemassa vappuhulinaa ja siellä tuli napsittua kuvia niin paljon, että tässä ensimmäinen satsi niistä. Minä kun en osaa ikinä valita vain muutamaa parasta. Kuvat saa taasen klikkaamalla isommiksi lähempää tarkastelua varten.




Vastarannalla oli pari tyyppiä.




Koski kuohuu.



Plumpsis, sinne meni.




Ja nousi ylöskin vielä.




Juhlinnan jälkiä.




Työläismuurahaisia paistattelemassa päivää.




Hepoinen.




Sedällä oli hieno pyörä.




Suomen kansa sanoo ei Natolle, kuulemma.




Torikojuja oli paljon...




... ja ihmisiä vielä enemmän.


Huomenna ehkä lisää kuvia.

Toivottavasti teillä on ollut mukava vappu?