Walkingsmiling

Valokuvatorstain 174. haaste.

Day 01 - Your favorite song

Ehkä tämä meinasi tyssätä heti alkuunsa, koska yhden lempparikappaleen nimeäminen on aivan ylitsepääsemättömän vaikeata. Mietin, pitäisikö tämän olla sellainen all time favorite vaiko lemppari tällä hetkellä. Eipä se silti tätä tehtävää helpottanut, valitsi sitten kumman tahansa vaihtoehdon. Joten. Arvoin yhden niistä tuhannesta lempikappaleestani. Ihan randomina. Iso pyörä pyöri korvieni välissä hurjaa vauhtia, joten johonkin kohtaan se vain oli pysäytettävä. Ja tadaa!!!

Incubus - Anna Molly

Minä vaan rakastan tätä biisiä ihan yhtä paljon joka kerta sen kuullessani. (Ja Brandon Boyd on sulkuista sulkuin).

The little song that could

Tänään onkin sellainen päivä, että synkkiä uutisia on sadellut vähän suunnasta ja toisestakin. Äkkiä sitä palautuukin asiat oikeaan perspektiiviin ja muistaa, että — flunssasta huolimatta — itsellä onkin asiat tosi hyvin suurimman murheen ollessa se, ettei kärpäsloukku ole saanut riittävästi ravintoa tänä kesänä. Tai että kotona on vähän sotkuista ja pyykkiäkin pitäisi jaksaa pestä. (Hmm, en tarkoita tätä nyt ylpistelymielessä, että lällällää, mulla onkin kaikki hyvin, vaan... No toivottavasti ymmärrätte.) Huoli ja murhe ystävien ja tuttavien voinnista kuitenkin nakertaa sydänalaa. (Enkä tarkoita tätäkään mitenkään syyllistävään sävyyn, se vain on tosiasia.)

Palatakseni kuitenkin siihen, mistä minun oli tarkoitus alunperin kirjoittaa. Eli. Muutamassa blogissa on pyörinyt tuollainen 30 biisiä, 30 päivää -meemi. Koska huomenna on syyskuun ensimmäinen päivä ja syyskuussa on 30 päivää, ajattelin tarttua toimeen. Eli siis postaan siis joka päivä yhden biisin meemin mukaisesti. Jos joku muukin haluaa lähteä mukaan tähän musiikkiterapiaan, niin laitan listan tähän alle in english. Huikatkaa kommenteissa, jos lähdette mukaan, niin tiedän seurata.

Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year

Huomenna aloitetaan!

(Ajattelin, että upotan biisin videon aina kyseisenä päivänä tänne blogiini, jos se vain on mahdollista, mutta muutan sen seuraavana päivänä pelkästään linkiksi, jotta blogin latautuminen ei hidastu aivan mahdottomaksi).

What does this mean?

Yksi ystäväni väitti huumorintajuani omituiseksi, kun näytin hänelle alla olevan videon. Ehkä se sitten on omituinen, mutta tuo video nauratti minua aika paljon, kun katsoin sen ensimmäisen kerran. Ja naurattaa vieläkin. Miettikää nyt oikeasti jotain vanhaa hippiä, joka pienellä tripillä näkee kaksi sateenkaarta päällekkäin ja... No katsokaa itse tuo video, jos ette vielä tiedä mitä sitten tapahtuu.

Tuohan on nyt jo aika vanha juttu, mutta luulen, että täällä pohjolan perukoilla on vielä joku, joka ei ole päässyt osalliseksi tästä riemusta.

Videon seurauksena myös tämä kuva sai eilen minut nauramaan ääneen yksikseni.

Kiitos ja anteeksi!

Hajatuksia, osa 401

• Lentokoneella lentämisessä tykkään nousuista ihan älyttömän paljon. (Ja maisemista). Laskeutumisista taas en tykkää ollenkaan, koska se tekee aina niin kipeää korviini. Varsinkin jos on flunssa samaan aikaan, mutta ilman flunssaakin ihan kiitettävästi. Ne nousujen ja laskujen välit taas ovat todella pitkäveteisiä, eli siinä mielessä en niin välitä lentämisestä. Mutta sama koskee myös junamatkustamista. Tampere-Helsinki -väli tuntuu toisinaan ihan tuskaisan pitkältä ja tylsältä.

• Ärsyttävää, että sunnuntain Frendit- ja Frasier-putket menevät osittain päällekkäin. Pitäisi olla laki, että sunnuntaisin minua viihdyttävät ohjelmat eivät saa mennä päällekkäin. Varsinkin kun olen flunssassa. (Huomaan flunssateeman toistuvan, mutta siis olen nyt flunssassa, ainakin pienessä sellaisessa, ja olen myöskin lentänyt flunssaisena).

• Koen Big Brother -ahdistusta tänä syksynä. Ei kiinnosta yhtään, mutta silti vanhasta tottumuksesta koen tarvetta seurata sitä. Kausi ja asukkaat tuntuvat näin alussa ainakin aivan samalta kuin viime vuonna. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä... Aina vaan jotain parikymppisiä ihmislapsia, joiden ihanneammatti on julkkis. Nämä tyypit ovat opiskelleet Big Brotherinsa niin hyvin, että ne tietävät jo etukäteen, miten siellä tulee olla ja ajatella ja miten tiettyihin tilanteisiin tulee reagoida. Esimerkkinä kun tyypit olivat olleet vuorokauden talossa, siellä alkoi soida musiikki ja ne olivat ihan ekstaasissa, koska eivät olleet kuulleet musiikkia viimeksi kuin... ehkä eilen. Ja sitten ne saivat olutta ja siideriä ja kaikki kiljuivat ihan kurkku putkella ja joku huusi että "kuivaa omenasiiderii, mä oon niin onnellinen!!!", koska johan ne olivat joutuneet olemaan selvinpäin monta tuntia. En kestä.

• En myöskään kestä noita Express Bussin mainoksia. En käsitä, miten Pelle Miljoona, entinen anarkisti ja mikä lie elämäntapaintiaani, on voinut myydä itsensä markkinakoneistolle ja vieläpä noin typeriin mainoksiin. EB on siististi cool. *oksu* Eikä siinä vielä kaikki, vaan nythän Pelle on saanut kaverikseen noihin mainoksiin puhuvan sian. Nyt EB on sikasiististi cool. Voi v... *tuplaoksu*

• Tunnustus: Kotini alkaa näyttää koko ajan yhä enemmän Ikean kuvastolta. En ole siitä ylpeä, mutta kun Ikeassa vaan on niin kivoja juttuja. On täällä silti myöskin yhdistelmä Indiskaa ja Kodin Ykköstä. Ei siis huolta vielä.

• Toinen tunnustus: Kesällä eteisessäni oli crocsit. Eivät kuitenkaan omani. Enkä laittanut niitä jalkaani. Annatteko anteeksi?

Kuva: Toothpaste For Dinner

Puh huijaa

Edellisen postauksen kommenttien perusteella päädyin siis sellaiseen objektiiviseen mielipiteeseen, että silmänalukset on kieliopillisesti aivan oikein sanottu (josta olen hyvin pettynyt ja vaadin merkittäväksi pöytäkirjoihin, että se kuulostaa hölmöltä enkä ole tyhmä ite oot!), ja photoshoppaamani kuva tummasta silmänaluksesta on aivan überhieno.

Koen tällä hetkellä jonkinlaista omituista tyhjyyden tunnetta. Olen emotionaalisessa kuopassa (lue: pojat on yäk ja ihan tyhmiä) ja myöskin jonkinlaisessa henkisen pääoman kuilussa. En siis yhtään tiedä mitä odottaisin tältä tulevalta lukuvuodelta, tai loppuvuodelta, tai ensi viikolta, tai edes huomiselta. Iso-G kummittelee jossain takaraivossa, mutta en millään jaksaisi edes miettiä sitä aihetta. Tai miettiä millä tavalla sen aiheen itselleni järjestäisin. (Vaihtoehtojahan olisi yritysten puoleen kääntyminen, laitokselta aiheen pyytäminen tai sen itse keksiminen). Viime lukuvuosi oli niin täysi ja täyteläinen ja täydellinen, että nyt koen olevani taas jotenkin hukassa ja myöskin kauhean epämotivoitunut. Plääh.

Henkisen tyhjyyden lisäksi olen ollut töiden loppumisesta asti fyysisesti jotenkin ihan älyttömän väsynyt. En tiedä johtuuko se näistä painostavista ilmoista vai elämänrytmin täydellisestä muuttumisesta taas yhtäkkiä, mutta olen ollut muutaman päivän kuin jossain sumussa. Aivan kuin olisin työntänyt pääni hinajapurkkiin enkä saa sitä pois ja nyt purkin ulkopuolelta kuuluu vain kuminaa ja jotain makeaa tahmaa valuu pääni ulkopuolella. Pienetkin fyysiset ponnistelut saavat minut aivan uupuneeksi. Maanantaina pidin siivouspäivän, mutta en jaksanut edes imuroida kunnolla näitä muutamaa kymmentä neliötä, kun jouduin jo kaatumaan aivan poikkinaisena sänkyyn. Eilen kävin leffassa (Nowhere Boy, kertoo John Lennonin nuoruudesta, aivan ihana ja liikuttava elokuva, tirautin pari kyyneltäkin vahingossa) ja sain aivan kummallisen kylkilihaskrampin kesken elokuvan, kylkeen koskee vieläkin. Tämän lisäksi takareiteni ja lokkani ovat aivan kipeät kuin suuremmankin urheilusuorituksen jäljiltä, vaikka mitään en ole oikeasti tehnyt. Tänään kävin kaupassa ja olin kuin elävä kuollut koko sen reissun ajan. Paluumatkalla harkitsin hetken vakavasti bussilla matkustamista kahden pysäkinvälin verran, kun tuntui että en vaan jaksa enää kävellä. En sentään sitä kuitenkaan tehnyt, joten puuskuttaen ja hiki virraten sain raahustettua tutisevin jaloin kotiin. Ja tässä olen nyt. Valittamassa asiasta.

Ajattelin ensi viikolla jättää pois kaiken turhan sokerin ja vaaleat jauhot ja sellaisen, ja kokeilla syödä vähän terveellisemmin, josko pääsisin pois täältä omituisesta väsymyskuplasta ja alkaisin jaksaa taas asioita. Töissähän söin säännöllisesti ja ihan "oikeata" ruokaa joka päivä. Nyt vapaudessani olen syönyt miten sattuu, mitä sattuu ja milloin sattuu. Myöskin kahvinkulutukseni on pudonnut kolmannekseen siitä mitä töissä tulee kahvia hörpittyä, joten ehkä kroppani oireilee siksikin, en tiedä. Unirytmin olen saanut pidettyä toistaiseksi sellaisena, että menen samoihin aikoihin nukkumaan kuin työiltoinakin (siinä yhden-kahden aikaan yöllä) ja olen joka aamu herännyt yhdeksältä. Tiedän, että tuo unirytmi tulee keikahtamaan vielä, koska jotenkin minä vaan olen parhaimmillani myöhään illalla ja yöllä. Päivisin olen kuin orpo piru enkä tiedä mitä tekisin.

Onpahan muuten aivan ihanan väristä raitalankaa noissa 7 veljestä -langoissa tänä syksynä! Aloitin neulomaan tuosta itselleni villasukkia pari iltaa sitten ja ajattelin tempaista samasta langasta vielä tumputkin. Se on oikeasti vielä jotenkin kivemman väristä kuin tuossa hailakan värisessä kuvassa.

Saako mennä talviunille?

I like pleasure spiked with pain and music is my aeroplane

Nytpä muistaessani avaudun asiasta, joka on aiheuttanut minulle mielipahaa viime aikoina eli oikeasti siis olen nauranut kippurassa, pyöritellyt silmiäni ihmisten vähä-älyisyydelle ja kirskutellut hampaitani piilevän raivokohtauksen äärellä. Nimittäin mainoksista. Eikä mistä tahansa mainoksista...

Jo kuukausi-pari sitten suuni loksahti auki, kun televisiossa tuli joku Garnier mikä-lie-naisten-kasvomömmö-mainos. Mainoksessa kerrottiin, että kyseisellä mömmöllä pääsee eroon tummista silmänaluksista. Kävin pesemässä korvani ja keskityin kuuntelemaan paremmin mitä mainoksessa sanottiin. Kyllä, yhäkin ne vain väittivät, että tummat silmänalukset ovat nyt historiaa. Sana toistettiin varmaan viisi kertaa sen yhden mainoksen aikana. Myös seuraavalla kerralla mainoksen nähdessäni siinä puhuttiin yhä tummista silmänaluksista. Ja seuraavalla. Ja seuraavalla. Ja yhä vaan...

Nyt on tullut televisioon joku uusi mainos, joka mainostaa jotain l'Orealin miesten-mitä-lie-kasvomömmöä, joka myöskin kuulemma on miesten silmänaluksille tarkoitettu. Koska mikäpä oikeus pelkästään naisilla olisi silmänaluksiin, kyllä miehilläkin kuuluu voida olla tummat, tai oikeastaan ei-tummat silmänalukset. Mietin, että miten voi Garnierilla ja l'Orealilla olla aivan sama ja aivan älytön virhe mainoksissaan, mutta tarkempi tutkailu paljasti, että Garnier on l'Orealin tuotemerkki.

Epäuskossani en enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mielessäni näen kuinka jotkut lentävät lautaset lähtevät silmien alta lentoon, kun näitä tuotteita truuttaa kasvoille. Eikö niitä oikeasti hävetä? Eikö kukaan l'Orealilla tai kyseisessä mainosfirmassa ole menettänyt haluaan elää ja nousta aamuisin sängystä, kun häpeän viitta harteilla on niin raskas kantaa?

Tässä pieni muistisääntö mainostoimiston suomea osaamattomille debiileille:

• avaruusalus = avaruusalukset
• silmänalunen = silmänaluset

Olen niin nyt pahoittanut mieleni tästä suomenkielen raiskaamisesta julkisesti televisiossa (saatanan ranskalaiset!!!), että olen harkinnut jopa palautteen laittamista l'Orealin Suomen haaralle. Aion kysyä niiltä, että eikö niitä edes hävetä?! Pidän teidät ajantasalla, mikäli asia etenee.

Ps. Yritin kerran googlata tätä aihetta, että onko nuo mainokset aiheuttaneet suurempaa kansanliikettä. Googlasin sanoilla l'Oreal ja silmänalukset. Te ette halua edes tietää, millaisia hakutuloksia sain... No kerron silti. Pelkästään ihan aitoa keskustelua siitä miten saisi pois tummat silmänalukset eikä yhtä ainutta huvittunutta tai närkästynyttä mielipidettä siitä, että nuo mainokset ovat naurettavia vääryydessään. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa???

Siivouspäivä

Tänään on viimeinen työpäiväni tältä kesältä, joten siivoan vähän työpöytääni. Katsotaanpas mitä sieltä löytyy...


Ensimmäinen kuva kertoo muistaakseni Firefoxin levinneisyydestä Euroopassa. Suomi on tässä hyvänä kakkosena heti Slovenian jälkeen. Onneksi kuitenkin muuten ollaan maailman paras maa. En kyllä tiedä yhtään miten vanhaa tilastotietoa tuo on. (Jaa, tiedoston nimessä lukee 2007, joten varmaan se tilasto on sitten vuodelta 2007).



Syyttäjä on vaatinut valtiolle vankeutta ja Nykäsen kylpytakin vyötä.



Tosi kiva kirje, jonka sain tässä taannoin Charlottelta. Kuin sokerina pohjalla vielä tuo "halua enää sähköpostit Facelift, voit tilauksen täältä". Facelift on muuten Alice in Chainsin levyn nimi, what???

Ja parin tunnin päästä minulle koitaa vapaus!!!

Just open your eyes and see that life is beautiful

Aamulla odottelin bussia Stockmannin edessä. Joku raavas vartija kanteli siinä samaan aikaan pöytiä ja tuoleja Stockan Delin terassille. Hetken päästä terassin aidalle lehahti kaksi varpusta ihmettelemään vartiomiehen touhuja. Näin mielessäni sellaisen Disney-leffamaisen kohtauksen, jossa vartiomies alkaa laulaa ja tanssia varpusten kanssa. Hämmästyin, kun niin ei käynytkään.

***

Viime lauantaina menin käymään yhden miesihmisen kanssa terassilla. Se pyöri tuossa jaloissa ja odotteli, että olisin valmis lähtemään. Olin sutimassa ripsaria ripsiini, kun tyyppi tuli siihen kylppärin ovelle, katsoi peilikuvaani ja sanoi, että on se sitten nätti. Hymähdin kiitoksen, niin tyyppi vielä lisäsi, että et sä sitä kuitenkaan usko, mutta nätti oot. Vastasin vähän suoraselkäisemmän kiitoksen sillä kertaa. Hetken päästä se tosin tuli sanomaan, että nyt voisi se meikkaaminen jo riittää. Ja minä sentään olen tosi nopea puunaamaan pärstäni.

***

Elämä on toisille reilumpaa kuin toisille. Joku saa sokeripinnan ja toinen rusinat pitkosta, kolmansille jää pelkät pullanmurut. Neljänsiltä viedään ne murusetkin.

Maailman paras maailma

Voi että, en jotenkin yhtään kestä nyt tätä uutisointia siitä, kun Newsweek listasi Suomen maailman parhaimmaksi maaksi. Tai ei siinä uutisoinnissa per se ole mitään vikaa, mutta se keskustelu siinä ympärillä. Ei mennyt kuin nanosekunti ensimmäisen uutisen julkaisemista, kun puoli Suomea oli jo julistamassa mitä kaikkea huonoa täällä on. Niin, ei kai se tutkimus väittänytkään, että täällä olisi elo täydellistä, mutta tuskin se mitään ruusuilla tanssimista muissakaan maissa on.

Jotenkin tämä on niin tyypillistä suomalaisille (voi että tuokin ärsyttää minua, että joku on aina tyypillistä justiinsa suomalaisille, mutta kun valitettavasti se vaan tuntuu olevan). Jos sanotaan nyt vaikkapa Ruotsi oltaisiin listattu ykköseksi, niin ne varmaan olisivat hihkuneet ja hehkuneet asiasta, mutta hyvin monella suomalaisella oli kiire ilmaista mielipiteensä siitä, että ihan paskaahan täällä on ja muualla on paljon paremmin ja jotain vikaa tarvii olla tuossa tutkimuksessa.

Nythän sitten tulikin uutinen, että tutkimuksessa saattaakin olla virhe ja oikeasti Sveitsi olisikin maailman paras maa ja Suomi vasta kakkonen. Jos näin on, niin osa suomalaisista varmaan hyrisee tyytyväisyyttään kun olivat sittenkin oikeassa, ettei Suomi mitenkään voinut olla kaikista paras. Epäilyksen mukaan Newsweek olisi sekoittanut Suomen ja Sveitsin yhteispisteet. Newsweek selvittää asiaa paraikaa. Itse asiassa olen melko varma, että tämä laskuvirheen osoitus on tullut jonkun suomalaisen toimesta. Kyseisessä Aamulehden uutisessa oli niin hauskasti sanottu: "Suomalaiset nettikommentoijat tiesivät tämän jo eilen tai ainakin sen, ettei Suomi ole laisinkaan hyvä paikka elää, kun puutteita on valtavat määrät." Niinpä.

No, suurin osahan meistä täällä on syntynyt kultalusikka suussa (ollaan me, vaikka ette sitä myöntäisikään) ja ne joilla on paskaa, niin niillä onkin sitten paskaa vaikka muille jakaa. Mutta en tiedä olisiko se sitten vähemmän paskaa missään muuallakaan. Pääasia kuitenkin on, ettei varmasti olla maailman parhaita missään, äläkä sinäkään naapurin Pena siinä yhtään kuvittele itsestäsi mitään!