Day 22 - A song that you listen to when you're sad

Olen silleen hassu, että jos olen tosi surullinen, niin en oikein pysty kuuntelemaan musiikkia ollenkaan. Kun olen henkisesti oikein käpertynyt, niin en pysty ottamaan vastaan mitään, mikä menee jonnekin syvälle. Mutta sitten on kappaleita, joita voi kuunnella silloin, kun tarvii saada tiristettyä itsestään jossain nielussa jylläävä itku ulos. Niitä kappaleita löytyy esimerkiksi täältä ja täältä.

Mutta ehkä tämä valitsemani kappale on kuitenkin sellainen, jota tulee kuunneltua sellaisessa tietynlaisessa haikeassa olotilassa, ehkä jopa surullisessa. Laulun sanat ovat niin monella tasolla totta.

KT Tunstall - Other Side Of The World

Tai tämä.

Herra Ylppö ja Ihmiset - Sata Vuotta

Life is a beach and then you dive.

Day 21 - A song that you listen to when you're happy

Ollessani happy kuuntelen kyllä ihan mitä musiikkia vaan, tai siis hyvää musiikkia. Iloisena voi kuunnella sellaista kevyttä iloista musiikkia tai jotain synkempää kamaa tai vaikka vähän melankolisiakin kappaleita ilman sen kummempia vatsanpuruja. Ainakin tämä biisi ja varsinkin sen video vielä yleensä lisäävät sitä iloisuuttani. Video on hinta/laatu-suhteeltaan aivan loistava ja varsin hypnoottinenkin. Se on pakko tuijottaa aina alusta loppuun asti. Ja uudestaan. Ja taas uudestaan.

Et varmasti voi mököttää tämän jälkeen.

OK Go - Here It Goes Again

Montakohan kertaa tuo on pitänyt kuvata ennen kuin kaikki on mennyt putkeen?

Näin muuten vähän aikaa sitten televisiossa jonkun minkä lie jugurttimainoksen, joka selvästi matki tätä musiikkivideota. Mahtoikohan niillä olla edes lupaa vai kuvittelivatko ne vaan, ettei kukaan mitään huomaa... Niin tai ei kai ideoiden varastamiseen mitään lupaa tarvita.

Day 20 - A song that you listen to when you're angry

Tämä oli helppo. Vihaisena nyt ei vaan voi kuunnella muuta kuin Toolia. Jota toki voi kuunnella myös iloisena. Mutta missään muussa musiikissa ei kehoteta toisia yhtä tehokkaasti esimerkiksi vetämään käteen tai kuolemaan. Maynard James Keenanin lempihaukkumasanoja taitavat olla dumb fuck ja dip shit, jotka tästäkin kyseisestä kappaleesta löytyvät. Sanojen lisäksi myös Toolin musiikki on todella vapauttavaa ja aggressioita purkavaa (vaikka aggressiot ei kuulemma vähenekään niitä purkamalla vaan päinvastoin lisääntyvät, sanoi joku setä lauantaina televisiossa).

Toolilla on olemassa faniryhmittymä OGT eli "Original Ganster Tool", joka tarkoittaa sitä, että tyypit ovat olleet Toolin faneja heidän ensimmäisestä vuoden -92 sinkustaan (no sori, ep:stä) alkaen. Nämä tyypit luonnollisesti ovat sitten lopun aikaansa kuluttaneet itkemällä, että Tool on "sellout". Termi, joka on varmaan jokaiselle hiukankin menestystä kohdanneelle bändille tuttu. Hooker with a Penis on näille faneille omistettu kappale, jossa MJ Keenan kehottaa ystävällisesti heitä tukkimaan turpansa ja ostamaan niitä levyjä, jotta he saavat lisää rahaa.

Yksi parhaita biisejä tässä maailmassa. Video sanojen kanssa, niin voitte kuunnellessanne vaikka purkaa aggressioitanne samalla.

Tool - Hooker with a Penis

En ole toistaiseksi löytänyt toista bändiä tältä planeetalta, joka veisi progressiivisuuden musiikissa samalle tasolle kuin Tool. Toolin musiikki on minulle puhdasta nautintoa.

Pinnallinen jakorasia (*

Olen aina pitänyt itseäni epäpinnallisena, eli vissiin sitten tosi syvällisenä. Olen ajatellut, ettei ulkonäkö ole minulle tärkeintä miehissä, mutta tulinpa tässä ajatelleeksi...

Minulla on yksi kaveri, miespuoleinen sellainen tietysti, jonka kanssa minulla tuntuu olevan melko paljon yhteistä. Tyyppi on pari vuotta minua vanhempi. Sen kanssa on hauska jutella. Molempia kiinnostaa elokuvat ja valokuvaus ja musiikki. Historiammekin ovat aika saman tyyliset. Mutta sitten. Ei mitään. Ei tunnu missään. En vaan tunne minkäänlaista vetoa tyyppiä kohtaan. Olen miettinyt, että jos se olisi toisen näköinen, niin olisinko jo korviani myöten siihen ihastunut? Tuntuu ihan kauhealta ajatella noin, ja samalla kuitenkin tajuan hyvin selkeästi miksi itse en ole saanut vastakaikua noilta ihastuksiltani. Ulkonäkö merkitsee sittenkin tosi paljon rakkauskiemuroissa. Tarvisi tutustua toiseen todella hyvin, että haluaisi viettää sen kanssa elämänsä siitä huolimatta miltä se näyttää. (Mainittakoon, ettei se kaverini mikään rumapetteri ole, vaan ihan sellanen tavallinen. Ja tässä tapauksessa kukaan ei jää ilman vastakaikua, koska vetovoimattomuus on varmasti aivan molemminpuoleinen tunne, älkää siis käsittäkö väärin.)

Olen kyllä yhä sitä mieltä, että minulle varsinaisesti miehen ulkonäkö ei ole se tärkein asia. Ihmiset, jotka ovat nähneet ihastuksiani ja rakastuksiani, tietävät, etteivät ne ole mistään mallikalenterista. Kaikki ovat tietysti minun mielestäni maailman kauneimpia/söpöimpiä/parhaimman näköisiä/valitse mieleisesi termi. Joskus toki jopa muutkin ovat myöntyneet, että sehän on hyvännäköinen tai sillähän on nätit silmät tms. Luulen, että naamaa tai takapuolta tärkeämpää (sisäisen kauneuden lisäksi) on kuitenkin tyyli. Jos on vaikka miten hassun näköinen, mutta pukeutuu hyvin, on ikään kuin löytänyt oman tyylinsä ja se tyyli on vielä minua miellyttävä, niin mielenkiintoni herää. Myös jos esim. kasvojen piirteissä on muuten joku "juttu", niin viehätyn henkilön ulkonäköön. Tykkään esimerkiksi persoonallisista nenistä, sellaisista kuin vaikka Adrien Brodylla tai John Lennonilla, jotka jonkun toisen mielestä voivat olla rumia neniä. Pieni nöpönenä on tylsä eikä herätä tunteita minussa. Sama koskee niin miehiä kuin naisiakin.

Myönnän kyllä, että itselläni on näitä melko ehdottomia juttuja, kuten hampaiden pitäisi olla hyvät, yleinen hygieniastaan huolehtiminen kunnossa (tämä nyt lienee kaikilla), pullataikinasormet ovat ihan tosi turn off jne. Ja jos mies on pitkä, mahdollisesti myös hoikka tai sillä on kihartuvat hiukset, niin olen aika valmista kauraa. Mutta tärkeintä mielestäni ihmisessä on hymy. Ja nauru. Voin sekunnin tarkasti eritellä koska ihastuin siihen Teinirakkauteeni, ja se oli se hetki, kun näin sen ensimmäisen kerran hymyilevän. Silleen isosti ja aidosti. Mutta ei sekään tietenkään toimi kaikkien kohdalla. Tässä on joku kaava, jota en osaa ratkaista.

Olen varmaan jauhanut tästä samasta aiheesta sata kertaa, mutta aina siitä löytyy uutta ammennettavaa. Enkä vieläkään tiedä olenko pinnallinen vai en.

*) Kesällä töissä meille tilattiin jotain sähkövaraosia, joista yhden tuotteen nimi oli "pinnallinen jakorasia". Sain siitä yksinäni revittyä huumoria irti monen monta kertaa. Yritin myös jakaa tätä ilosanomaa muille, mutta jotenkin en saanut hymähdystä suurempaa riemua revittyä ulos vastapuolelta.

Day 19 - A song from your favorite album

Yksi lempparilevyistäni on tällä hetkellä Holen uusi(n) levy. Se on aivan mielettömän hyvä. Kahdentoista vuoden levyttämättömyyden jälkeen Hole vaan tulee ja tempaisee jotain maailman parasta. Olen ihan rakkaudessa tähän levyyn.

Ja oli Courtney Lovesta mitä mieltä tahansa (monella tuntuu olevan peruste olla tykkäämättä Holesta siksi koska Courtney Love on yäk), niin hänen äänensä on kyllä jotain tosi hienoa. Ja seksikästä. Kuulostaisipa oma laulunikin tuolta. Mutta ei, minun lauluni kuulostaa joltain Johanna Tukiaisen ja ammuvainaan sekoitukselta.

Tässä yksi lempparibiiseistäni Holen levyltä Nobody's Daughter.

Hole - Loser Dust

Yksi sovinistin alku väitti minulle kerran, että Holen musiikki on siksi hyvää, koska Billy Corgan on tehnyt sen. Tälläkin levyllä näyttäisi Corganilla olevan näppinsä pelissä osassa kappaleista (yhdessä Courtneyn kanssa), kuten tässä Loser Dustissa, mutta ei läheskään kaikissa. Sitä paitsi on ihan tosi ärsyttävä ja asenteellinen tapa ajatella, että Love ei pystyisi tekemään pääosin itse näistä biiseistä hyviä (lue rivien välistä: koska on nainen).

Day 18 - A song that you wish you heard on the radio

Mietin tosi pitkän aikaa tämän tämänpäiväisen haasteen funktiota. Miksi ihmeessä haluaisin erityisesti kuulla radiossa jonkun tietyn kappaleen? Jos se olisi joku lempparikappaleeni, niin voisin aivan hyvin kuunnella sen levyltä tai tietokoneeltani. Sen pitäisi oikeastaan olla joku sellainen tosi hyvä biisi, jonka olemassaolon olisin unohtanut ja radiosta kuultuani sen pitkästä aikaa ilahtuisin ihan tosi paljon. Mutta en kai sellaista voi laittaa tähän meemiin, koska olen unohtanut sen biisin olemassaolon, vai mitä?

Toinen vaihtoehto olisi taas sitten sellainen aloitteleva tai muuten ei niin suosittu bändi, jolle toivoisin kannatusta. Olen Jaakkoni ja Jayni jo käyttänyt jossain aiemmassa päivän biisissä, ja pyrin saamaan tähän haasteeseen vaihtelua enkä laita samalta bändiltä kahta biisiä muuta kuin aivan pakon edessä. Enkä nyt oikein keksi mitään muutakaan vastaavaa bändiä, jolle toivoisin soittoaikaa radiossa.

No mutta sitten mieleeni pälkähti tämä biisi. Kyseessä on vanha biisi (yhtä vanha kuin minä), mutta en ole tietääkseni ennen kuullut sitä. Kuulin sen siis eilen ensimmäistä kertaa. Kiitos siitä ei todellakaan kuulu radiokanaville, vaan tuollaiselle punkin 30-vuotisjuhlakokoelmalevylle, jonka ostin vähän aikaa sitten ja kuuntelin eilen vasta ensimmäistä kertaa. Olipa muuten hyvä ja edullinen (Anttilassa 11,95 euroa) kolmen cd-levyn setti.

Destroy All Monsters - Bored

Mielestäni tämä oli parasta uutta (vanhaa), mitä olen kuullut pitkään aikaan. Sanoja tähän biisiin en löytänyt edes intternetsin ihmeellisestä maailmasta, mutta ne näyttelevät aika isoa osaa biisin hyvyydessä. Korvat hörölle siis.

Day 17 - A song that you hear often on the radio

Minähän en kuuntele nykyisin radiota juuri ollenkaan. Radion kuunteleminen on tehty aivan liian vaikeaksi, koska joka kanavalta suolletaan vaan jotain paskaa epähyvää musiikkia (muista pehmeys, Tiina, muista). On olemassa kanavia, joilta tulee yksi hyvä ja kymmenen huonoa, ja sitten niitä parempia radiokanavia, joilta tulee yksi hyvä ja vain viisi huonoa. Joutuisin siis koko ajan vaihtelemaan kanavia, kun sietokynnys ylittyy jollain kanavalla. Enkä jaksa sellaista.

Yleensä radiota tulee kuunneltua vain isäni autossa. Siellä on yleensä auki Radio Suomipop (paitsi jos sieltä tulee joku tosi huono kappale, jota en kestä kuunnella, niin terrorisoin ja vaihdan Radio Rockille). Mutta kuten sanottua, kuuntelen radiota niin vähän, etten mitenkään kuule jotain kappaletta toistuvasti sieltä (onneksi, se kuitenkin olisi joku Alejandro ja sitten olisin pakotettu laittamaan sen tänne blogiini). Tämä on siis ainut biisi, jonka muistan ylipäänsä viime aikoina kuulleeni radiosta.

Tehosekoitin - Maailma On Sun

No onhan toki olemassa mm. Groove FM ja Radio Asia, jotka menevät silleen taustamusiikkina ilman sen suurempaa ahdistusta, mutta harvemmin niiltä myöskään tulee sellaisia oikein tosi hyviä kappaleita.

Onneksi on Spotify.

I'm so pretty, oh so pretty!

Sain pari päivää sitten tuplapalkinnon Kirsikalta ja Aimolta. Mutta kuten vanha viidakon sanonta kertoo, mikään ei koskaan tule ilmaiseksi. Kunnian mukana tulee tietysti aina myös velvollisuuksia. Tällä kertaa koukkuna oli se, että itsestä pitää kertoa seitsemän (7) paljastusta ja jakaa merkki eteenpäin seitsemälle (7) kauniille bloggaajalle.

Katsotaanpas...

1. Olen äärimmäisen epäjärjestyksen ihminen. Inhoan siivoamista, joskaan en myöskään kauheasti tykkää sotkuisuudesta. Olen laiska ja myöskin älyttömän huono siivoamaan. Siivotessani poukkoilen paikasta toiseen ja teen yhtä ja toista yhtä aikaa, joten mikään ei oikein tahdo suoriutua loppuun asti kunnolla.
2. Tommi Evilä stalkkaa minua. Yleensä se tyytyy luikkimaan "vahingossa" eteeni jossain tässä kotikulmilla, mutta nyt se on laajentanut sen stalkkerointinsa jo koulullekin. Eipä sillä, panisin.
3. Olen horoskoopiltani kaksonen, mutta en usko horoskooppeihin pätkän vertaa. Ihan fiksukin ihminen (tai varsinkin fiksu ihminen) saa silmissäni melkoisen hotopään maineen, jos erehtyy selittämään kuulleni jotain horoskoopeista.
4. Olen syönyt koko purkin kerralla Ben & Jerrysin Phis Foodia.
5. Inhoan sukkia. Kaikkia paitsi villasukkia. Sukat ällöttävät minua ja tukahduttavat varpaani. Pidän sukkia vain pakon edestä. Jos saisin valita, eläisin ikuisesti vain paljain jaloin ja villasukkia käyttäen. Sää- ja kenkäpoliittisista syistä tämä ei ole mahdollista.
6. Rakastan ratkoa japanilaisia ristikoita eli nonogrammeja.
7. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista lempinimeä, joka olisi jäänyt oikeasti käyttöön. Siksi minut saakin iskettyä aika helpolla alkamalla kutsua minua jollain kivalla lempinimellä.

Ja sitten se vaikeampi osuus. Laitan vahingon kiertämään seuraaville bloggaajille seuraavin perustein:

• Riikka, jolla on kaunis sielu ja vatsassa perhosia.
• Annikki, joka piirtelee kauniita kuvia kirjaimilla.
• Irwikissi, jossa asuu kaunis kukkaislapsi.
• Alccis, joka teki kauniisti, kun ei heittänytkään hyvästejä blogilleen.
• Minja, joka näkee maailman kauniisti kameran linssin läpi.
• Laiza, joka maalaa kauniita kuvia ja kuvaa kauniita kissoja.
• Aino, jolla myöskin on kauniita kissoja ja kaunis hame.

Kaikilla edellä mainituilla on myös hyvät jutut. Ja olette kaikki ulkoisesti kauniita, mutta tämä ei ollut mikään missikilpailu.

Palkinnosta ei sovi kieltäytyä, mutta ei ole pakollista kertoa itsestään seitsemää shokeeraavaa paljastusta tai jatkaa tätä eteenpäin.

Day 16 - A song that you used to love but now hate

Rakastaminen ja vihaaminen ovat jälleen aika voimakkaita sanoja tässä kohtaa. Sovitaanko, että tykkäsin, mutta en tykkää enää? Koska en keksi sellaista kappaletta, joka olisi tuolla rakkaus/viha-akselilla.

Noh. En tiennyt mistään Nickelbackista mitään, kun ensimmäisen kerran kuulin tämän kappaleen Constantinen esittämänä American Idolissa. Ja koska Constantine oli niiiin kuuma, niin ihastuin myös tähän kappaleeseen. Sittemmin opin läksyni ja Nickelback pilasi tuon biisin. Constantine sen sijaan on vieläkin kuuma. (Kai?)

Nyt siis tämä eikä alkuperäinen versio.

Constantine Maroulis - How You Remind Me

Constantine muuten putosi kisasta heti tämän jälkeen. Olisin oikeasti halunnut laittaa tämän videon, koska C. vetää tuon biisin paljon paremmin sen pudotuksen jälkeen, mutta kun tuossa alussa on monta minuuttia tuota muuta löpinää. Jota itse tietysti katselen mielelläni, mutta en usko kovin montaa teistä kiinnostavan.

Day 15 - A song that describes you

Well, maybe not, mutta samaistun tuohon kertosäkeeseen aika vahvasti aika usein. Viime päivinä yhä enenevissä määrin. Justiinsa tuossa ennen nukahtamistani eilen ajattelin, että tuntuu kuin olisin joku palapelin palanen, joka on tungettu palapeliin johon se ei sovi. Tunne on tällä hetkellä voimakkaampi täällä blogimaailmassa kuin oikeassa elämässäni, mikä on aika hassua, koska yleensä se on ollut justiinsa päinvastoin.

Radiohead - Creep

♩♫♩ But I'm a creep,
I'm a weirdo
What the hell am I doin' here?
I don't belong here ♫♩♫

Tietysti voisin myös samaistua tuohon muuhun osaan biisistä, "you're just like an angel", "you're so fuckin' special" jne. Hih hih. Sitä paitsi sainhan tuplasti mieltä ilahduttavia kunniamerkkejä tuossa, joihin muuten yritänkin palata vielä tänä iltana!