Need a little time to wake up

Eilen aamulla unohdin painaa bussissa sitä kilkattavaa nappulaa, joka saa bussikuskin pysähtymään oikean pysäkin kohdalla. Seisoin sitten törppönä siinä oven edessä ja katselin, kun pysäkkini vilahti ohitse. Sain mukavan aamureippailun, kun kävelin seuraavalta pysäkiltä työpaikalleni. En ole missään määrin aamuihminen ja voitte vaan kuvitella, miten tuo tuiskussa ja sohjossa tarpominen lisäsi tavallisen aamuvitutukseni määrää. Jos tavallisena aamuna en puhu kenellekään ensimmäiseen puoleen tuntiin, niin eilen siinä meni ainakin tunti ennen kuin pystyin edes ääneen tunnustamaan, että olin joutunut köröttelemään yhtä pysäkkiä liian pitkälle. Nyt tuo tapaus kyllä naurattaa vaan.

Tänä aamuna söin Pirkka-merkkistä jogurttia, jonka maku oli eksoottinen ksylitoli-asidofilus-bifidus-mandariini. Tuntui epäilyttävältä lusikoida jotain tuollaista kupuuni, mutta ihan hyvää se oli. Ei mikään makuelämys kuitenkaan. Tuskin metsästän toista Pirkka-ksylitoli-asidofilus-bifidus-mandariinijogurttia aivan heti.

Eilen illalla luin kirjaa, josta löysin yhtäkkiä itseni. Se oli omituista. Eikä kovin imartelevaa välttämättä nähdä itsensä ulkopuolisen silmin. Kirja oli Riikka Pulkkisen Totta, joka on loistava kirja, mutta en kerro kuka niistä roolihahmoista on minä. Se on liian henkilökohtaista. Hämmentävää kuitenkin huomata, että joku on kirjoittanut kirjaan minut, tuntematta minua, osaksi yhtä kirjan hahmoista. Odotan jännityksellä mitä minulle tapahtuu kirjassa, jospa vaikka näkisin oman tulevaisuutenikin samalla.

Jäätävää soittoa

Ikuri Trio Tampereen joulutorilla kuukausi sitten.

Olisin halunnut keksiä aiheesta jää jotain abstraktimpaa kuin tämä itse materia, mutta menköön nyt, kerta mielikuvitus ei laukkaa.

Valokuvatorstain 191. haaste.

Look around, leaves are brown, there's a patch of snow on the ground

Alan olla korviani myöten täynnä tätä talvea. Eikä tammikuu ole vasta kuin hädin tuskin puolessa välissä. Lumi ja liukkaus ja märkä ja kylmä ja pimeys vituttaa niin, että pää tuntuu räjähtävän ihan kohta. Tiedän, että tämä on asia, josta on ihan turha kiukutella, koska luonnon mahdeille nyt vaan ei voi mitään. Mutta vituttaa silti. Tämä tiedoksenne. Se, joka väittää tykkäävänsä talvesta, valehtelee.




Haaveilen koko ajan enenevässä määrin, että lähtisin töihin ja elämään jonnekin ulkomaille. Muualle, pois Suomesta ja muutenkin pohjoiselta pallonpuoliskolta (tai ainakin pallonneljännekseltä). Voisin lähteä Thaimaahan makaamaan riippumattoon tai Australiaan hoitamaan koaloita tai Boliviaan kasvattamaan kokaiinia tai Intiaan kävelyttämään apinoita. (Edellisellä linkityksellä en viittaa siihen, että Tyttö olisi apina, vaan tuossa postauksessa on kuva ilmoituksesta, jossa halutaan vapaaehtoisia apinankävelyttäjiä. Oletin, että kyseessä on Intia.) Mutta eipähän sitä tule lähdettyä ja sitä paitsi täällä on ihmisiä, joita tulisi ikävä, jos lähtisi.




Mutta noin muuten kuuluu kyllä ihan hyvää. Ei ole harmittanutkaan enää niin kovasti kuin tuossa edellisen postauksen tiimellyksessä. Ja olen saanut jopa vähän katsekontaktia (uuh, kinky), joka on tyydyttänyt levotonta sieluani.

How can you rip off a band-aid without it hurting?

Olen ollut koko viikonlopun ja tänäänkin ihan masentunut, enkä edes tiedä miksi. Mikään ei oikein tunnu hyvältä ja kaikki tuntuu ihan turhalta. Olen jotenkin kyseenalaistanut koko olemiseni mielekkyyden. (Ei missään oo mitään järkee.) Kaipaan jotain kovasti, mutta en oikeastaan edes tiedä mitä kaipaisin ja miksi.

Olen vähän kuin sydänsuruinen, vaikka ei kai tässä mitään sydänsuruja pitäisi olla. Kaikenhan pitäisi olla vain harmitonta viihdykettä. Järki sanoo yhtä ja sydän sanoo toista. Meillä käy tämän yhden tyypin kanssa sydämet jatkuvasti epätahtiin niin, että kun minun sydämeni lämpiää, niin hänen jäähtyy ja sitten taas kun minun sydämeni jäähtyy, niin hänen lämpiää. Syy ja seuraus.

Tarvitsisi ottaa välimatkaa, mutta en jaksa enää pelailla mitään pelejä. Ollaan tästä keskusteltukin eikä kumpikaan halua pelailla mitään, mutta miksi minusta silti tuntuu, että toinen pelaa jotain, jonka säännöistä minulla ei ole aavistustakaan. Tai sitten se on vaan välinpitämätön. Tai liian tyytyväinen tilanteeseen. Ja miksen minä voi tyytyä tähän, mitä minulla nyt on? Miksi tarvii ruveta haluamaan enemmän, kun en kuitenkaan oikeasti halua mitään enemmän?

Perjantai oli mitä parhain päivä mitä parhaimmassa seurassa ja sain tutustua parin kuukauden ikäisiin pieniin ihmistaimiin, jotka olivat mitä suloisimpia. Saan myöskin kunnian olla kummi toiselle näistä palleroista. Kaikki se pallerous kuitenkin laukaisi minussa ilmeisesti jonkun kriisin. En tiedä haluaisinko omia lapsia, mutta olisihan se kiva, jos edes olisi mahdollista tehdä se valinta itse. Mutta ei. Kaikki maailman miehet tekevät sen valinnan puolestani kääntyen kannoillaan nopeammin kuin kissa aivastaa, jos vähänkin yritän lähestyä. (Ja joo, tiedän, totta kai syy on minussa itsessäni).

Haluaisin päästä jotenkin pois täältä alhosta nyt heti paikalla, mutta en ollenkaan tiedä miten, kun en tiedä mistä tämä kumpuaakaan.

First we take Manhattan, then we take Berlin

Joskus (aina?) tarina on parempi kuin totuus. Eikä sitä totuutta pitäisi ottaa selville edes ollenkaan, jos tarina on oikein mukava ja siihen haluaa uskoa.

Joskus vuosia sitten, en muista enää missä ja milloin, kuulin tarinan Manhattanin historiasta. Kerrottiin, että valkonaamat halusivat ostaa Manhattanin intiaaneilta. Intiaanien mielestä oli aivan naurettava ajatus, että joku voisi omistaa maan, joten he naureskelivat valkonaamoille ja luulivat tehneensä hyvänkin kusetuksen, kun "myivät" tuon maapläntin. Koska eihän sitä kukaan voisi omistaa. Niinpä. Tämän vuoksi intiaanit nimesivät maapläntin Manhattaniksi, joka tarkoittaa tyhmää valkoista miestä.

Paitsi että ei tarkoita. Wikipedian mukaan sana Manhattan tulee algonkinilaisten kielisestä sanasta Manna-hata, joka ilmeisesti tarkoittaa saarta, jolla on paljon kukkuloita. Plääh. Olen tosi pettynyt. Tuo oma tarinani on niin paljon parempi.

Voihan tietysti olla, että olen sekoittanut paikkoja ja kuulemani tarina koski jotain muuta paikkaa kuin Manhattania. Mutta eikös Manhattan kuulosta ihan hullulta valkoihoiselta mieheltä?

Toisto

Ettei vaan jää mitään epäselvää...

Aamulehti

Sininen vs. Musta

Tuli tässä mieleeni, kun Termostaattori (linkitän, koska haluan pysyä myös vuonna 2011 yhtenä suurimmista portaaleista) muuttaa Turkuun (ainakin hetkeksi), että olen unohtanut onnitella turkulaisia yhdestä asiasta. Vaikka teidän joulukuusenne hävisikin Tampereen joulukuuselle Aamulehden hyvin objektiivisessa äänestyksessä, niin onhan teillä silti jotain, josta olla ylpeitä. Teillä ei ole enää mitään hienostelevaa Typhoon tai Elysée -hallia vaan teillä on HK Areena. HK Areenasta kaikille tulee tietysti mieleen ensimmäisenä se suomalaisten lempivihannes eli lenkkimakkara, joten nyt ollaan ihan perimmäisten asioiden äärellä. Hienoa, turkulaiset, että olette uskaltaneet.

HK:han on hyvin helsinkiläinen nimi. HK = Helsingin kauppiaat, jos ette tienneet. Siksipä minua hieman harmittaa se, että tamperelaiset eivät ehtineet työntää näppejään tähän soppaan. Mikä olisikaan ollut somempaa kuin Tapola Areena Turussa. Tai mikä olisi ollut vielä parempi: Tapolan Mustahalli. En tiedä minkä värinen HK Areena nyt on, epäilen sellaista lenkkimakkaran väriä, mutta halli oltaisiin voitu maalata mustaksi. Tämän lisäksi hallin nimen taivutus olisi hämmentänyt kaikki turkulaiset, kun hallin nimeä ei taivutettaisi "mustahalliin" vaan "mustaanhalliin", samalla tapaa kuin puhutaan mustastamakkarasta täällä meillä Tampereella. Voi pojat, se se vasta olisi hienoa.

Ehkä unelmani vielä jonain päivänä toteutuu.

This just in

Tiedättekö, taisinkin tehdä hätäisiä johtopäätelmiä (pun intended) tuossa viime viikolla eli keskiviikkona. (Eilenhän oli tavallaan viikonloppu, joten tänään on yhdistetty maanantai sekä perjantai). Nimittäin tänä aamuna vaikuttikin siltä, että vika ei olekaan kuulokkeissa vaan itse soittimessa! Mikä on tietysti vielä ikävämpi juttu. Mieluummin sitä kuitenkin pari kymppiä laittaisi uusiin kuulokkeisiin, kuin ostaisi kokonaan uuden soittimen vanhan tutun ja totutun tilalle. Mutta näin se vaan nyt taitaa olla. Tai en ainakaan koskaan ole kuullut sellaisesta johdon katkeamisesta, johon auttaa soittimen puristelu eri kohdista. Sen sijaan johdon vääntely ja kääntely ei auttanut millään tavalla äänen kuulumiseen molemmista korvista. Voihan itku ja turaus.

Tiedättekö muuten mitä inhoan (musiikkisoitinongelmien lisäksi)? No sitä, kun pakkanen laskee siedettäviin lukemiin, mutta ulos on silti pukeuduttava lämpöisesti ja sitten bussissa pohottaa lämmitys ihan täysillä. Meinasin aamulla sulaa siihen penkille. Ainakin joissain vanhemman mallisissa busseissa on siinä penkin alapuolella seinän vierustassa sellainen kunnon pohotin, joka polttaa säärikarvatkin karrelle. Sitten sitä vaan puree hammastaan ja on hyvin ärsyyntynyt tilanteesta sen sijaan, että ehkä huomauttaisi kuskille, että voisiko sitä lämmitystä hiukan laittaa pienemmälle.

Myös aamut kuuluvat inhokkilistalleni. Ja hiusten peseminen aamulla. Silti teen sen mieluummin aamulla kuin illalla, koska "kampaukseni" (eli oikeastaan kampauksettomuus) on parhaimmillaan heti hiustenpesun jälkeen.

Olen keksinyt vuoden 2011 poikakalenteriin jo kolme urosta. Enää yhdeksän keksittävä, niin sitten jaan ne kanssanne. Ehkä vielä tänä vuonna!

Sleep with one eye open

Kirjoitin joskus viime lokakuussa valitusvirren siitä, kun "hyvät" nappikuulokkeeni olivat menneet rikki ja olin erehtynyt ostamaan jotkut Clas Ohlsonin kehnot nappikuulokkeet niiden tilalle. Aika pian sen jälkeen ostin taas uudet Skullcandyn kuulokkeet. Itse asiassa tarkalleen kaksi kuukautta sitten postasin niistä kuvablogiini, että olin "pari päivää sitten" ostanut uudet kuulokkeet.

Uusien kuulokkeiden johdoissa oli erilainen pinta kuin se normaali muovikuoritus, joten elättelin toiveita, että ne kestäisivät pidempään katkeamatta. "Pidempään" oli siis yhtä kuin 5.1.2011. Tänään aamulla ihan yhtäkkiä, naps vaan, mp3-soittimeni ääni rupesi leikkimään kuurupiiloa oikean korvani kanssa. Eihän nuo johdot kestä näitä Suomen oloja. Pakkasta on kuin Siperiassa eikä niitä ole suunniteltu Siperian oloihin.

Syvä huokaus. En jaksa enää. Lakkaan kuuntelemasta musiikkia kokonaan. No ei vaineskaan.

But I still haven't found what I'm looking for

Tarkoitukseni oli listata hakusanoja kuluneen vuoden ajalta, mutta joka kerta kun yritin liittää tänne blogiin hakulauseketta "miia nuutila nakuna", selaimeni kaatui. Nyt en ole ihan varma uskallanko enää listata niitä loppuja. Kokeillaan...

• chinchilla aivastelee (anna sille nenäliina)
  
• polly vituttava mainos (mm polly oi kun hyvää mm polly oi kun hyvää... en voi olla rakastamatta henkilöä, joka googlaa sanoilla "vituttava mainos" :D)
  
• burberry koira (siinäpä uusi idea koirarotujen jalostajille)
  
• miten nainen isketään (tämä on hakusanojen klassikko ja annan nyt ihan vakavan neuvon: lakatkaa etsimästä tähän vastausta netistä, menkää sen naisen luokse ja kokeilkaa itse, kyllä elämä opettaa)
  
• alasti punapäät (punapäätkin varmaan käyvät alasti ainakin suihkussa, siinä missä normaalitkin ihmiset)
  
• länsilinjat ruma (eihän ne Länsilinjojen bussit mitään kaunokkejakaan ole)
  
• puuhelmet miehellä (kilpailee hiuspannan kanssa ykkössijasta miesten asusteinhokit -listalla)
  
• rapu ja maailmankaikkeus (en tiedä mistä tässä on kyse, mutta voin kuvitella, että jostain meren syvyyksistä löytyy joku vanha rapu, jolla on vastaus maailmankaikkeuteen)
  
• rumat ihmiset (menkää kotiinne)
  
• tissiliivit kiinni (useimmiten kiinnitystä varten löytyy kangaskappaleiden erkanemiskohdasta jonkinlaiset hakaset, itse laitan hakaset kiinni aina selkäpuolella, mitenkäs te muut?)
  
• poikakalenteri (pitäisikö tehdä vuodelle 2011 taas uusi poikakalenteri, paitsi että eroaisiko se mitenkään vuoden 2010 poikakalenterista?)
  
• kovalevy putosi lattialle (kumarru, ojenna kätesi ja tartu siihen kovalevyyn koukistamalla sormesi, nosta se ylös oikaisemalla selkäsi ja lue sen jälkeen muutama ave maria toivoen, että kovalevy vielä toimii)
  
• linnanmäen uusi laite (ei aavistustakaan, minä olen särkänniemeläisiä, miksi joku vääräuskoinen on harhautunut tänne etsimään tietoa?)
  
• äärihetero lesbo (mahdoton yhtälö tai skitsofreenikko)
  
• sini harajärvi runo (en tunne, enkä ymmärrä miten tänne on tällä päädytty, mutta jos joku tuntee, niin voipi käydä runoilemassa kommenttilaatikkoon)
  
• jonathan rhys meyers (se 2000-luvun versio Elviksestä, joka ei pääse poikakalenteriini vieläkään)
  
• haastava jälkiruoka (minulle mikä tahansa jälkiruoka on haastava, jos se täytyy valmistaa jotenkin muuten kuin ottamalla purkin jääkaapista ja repäisemällä kannen irti)
  
• pekoni patonki (ota patonki, halkaise se ja laita sinne pekonia väliin)
  
• busso pelle miljoona (busso on kuulemma se pekoni siinä Express Bussin mainoksessa)
  
• hämeenpuisto tampere (löytyy paikaltaan jokunen sata metriä Keskustorilta lännen suuntaan, et voi mennä ohi)
  

Keep googling, peeps!