Why don't you just... fuck off!

Kirjoitettu 9.8.2008:

***

Jouduin tänään ohareiden uhriksi (en toki Oharin uhriksi, sehän olisi varmasti ollut miellyttävää) ja koko päivä meni ihan pilalle siitä. Koko viikonloppu meni pilalle ja ties kuinka pitkä aika lähitulevaisuudessa. Oharit, joista minulla ei ole oikeutta edes pahoittaa mieltäni. Mutta ihan vaan tiedoksenne, että sen jälkeen minua ei kiinnostanut vittuakaan boikotoida jotain googlea. Ehkä joskus toisen kerran.

Sen sijaan vastaan haasteeseen, jonka Elegia tuossa taannoin heitti. ... Sana on "obsessed" ja koko lause tai asiayhteys menee jotensakin näin: "Chemicals is the thing of today, today I'll take as many chemicals as I can get my greasy paws on, because this scent reminds me of you. Just like they said it would in the commercial. Yesterdays scent is still here, I'm beached. Flat out and obsessed. I've got to leave because your still here in my air, fucking with my sense of smell, invading my air waves."

***

Pari kysymystä...

1. Miksi olisi pitänyt boikotoida Googlea? Joku Kiina-juttu vai?
   
2. Mikä ihme tuo haaste oli ja mitenkähän vastaukseni siihen vastasi? Kolme pistettä kirjoituksen keskellä tarkoittanee, että siihen on ollut tarkoitus lisätä jotain selventävää sisältöä "joskus myöhemmin". (Lainauksen mahdolliset virheet eivät ole omiani).
   

Ja luojan kiitos elämäni ei mennyt ainakaan kovin pitkäksi aikaa pilalle noista ohareista, koska minulla ei ole enää aavistustakaan mistä tuossa oli kyse.

Sanokaa vaan, jos näiden vanhojen epämääräisten selvitysten lueskelu ei ole hauskaa kenenkään muun kuin minun itseni mielestä.

Arkistojen aarteita, osa 1

Kirjoitettu 2.2.2008:

***

Sain tuossa sähköpostia Elisalta. Posti koski jotain Elisa Avustajaa, joka auttaa ongelmatilanteissa, ainakin muka. Oikeasti taitaa olla joku Elisan vakoiluohjelma. Huvittava pätkä tuossa viestissä kuitenkin oli seuraava:

Elisa Avustajan versiossa v1.2 on nyt uutuutena "chat", jonka avulla voit keskustella Elisan teknisen asiakastuen palveluasiantuntijan kanssa reaaliaikaisesti samalla tapaa, kuin keskustelisit vaikka kaverisi kanssa MSN tai Windows Messengerissä.

No johan lupauksen tyrkkäsi. Meinasin kuolla nauruun tuon luettuani. Jos nyt kuvitellaan, että tuo palvelu todella toimisi ja Elisan teknisellä tuella olisi aikaa chattailla, niin en kai nyt hyvänen aika sentään halua jutella minkään Elisan teknisen tuen kanssa samalla tapaa kuin jonkun kaverini kanssa? Mitä siis, onko tämä joku Elisan uusi lisäpalvelu syrjäytyneille nörteille, joilla ei ole ystäviä? Tai yksinäisille vanhuksille, koska onhan niillä nörteilläkin niitä irkkikavereita. Tuossahan ei mainita mitään, että keskustelu rajoittuisi vain ongelmanratkaisutilanteisiin...

***

Tämä oli kaikista ensimmäinen kirjoitus tämän blogin historiassa, joka on jäänyt luonnokseksi. En ihmettele. One down, 163 to go.

Take the money and run

Muotivinkki naisille, ja miksei myös miehille: Älä käytä ihonmyötäisiä sen värisiä vaatteita, jotka kauempaa katsottuna saattavat näyttää siltä, kuin sinulla ei olisi paitaa tai housuja päällä ollenkaan.

***

Tämä viikko on ollut ihan täydellinen, vaikka takana on vasta kaksi päivää. Sekä maanantai että tiistai ovat olleet ihan parhaita päiviä. Huonoa tässä on toki se, että voittoputki tuskin tulee jatkumaan kovin pitkään, joten loppuviikko on todennäköisesti ihan blaah tai sitten joku menee tosi pahasti pieleen.

***

Kirjauduin Google+:aan, kun sain kutsun. Palvelu on varmaan oikein kiva, jos siihen tutustuisi paremmin ja kun siellä olisi enemmän kavereita, mutta en tiedä jaksanko uutta Facebookia. Sitä paitsi en kuitenkaan poistuisi naamakirjasta vaikka alkaisinkin käyttää tätä lievästi hankalan/hölmön/tylsän nimistä uutta tekelettä, joten sitten olisi kaksi sosiaalisen median härpäkettä rinnakkain, joita täytyisi seurata. 24/7. Katsotaan.

***

Surettaa ja ihan suoraan sanottuna vituttaa Mika Myllylän kohtalo. Lehdet ja uutiset pullistelevat nyt ihmisten kommentteja siitä, miten hieno mies Myllylä oli. Missä nämä kaikki tyypit olivat silloin, kun se romahti sinne pohjalle? Silloin, kun hiihtäjät jätettiin yksin kantamaan vastuu koko doping-jutusta. Kyllähän se koko tilanne oli "tulos tai ulos". Ei urheilija omatoimisesti ja ilman valmentajien ja hiihtoliiton jehujen tietämystä ja hyväksymystä käytä mitään erikoiskeinoja tuloksen parantamiseen. Toiset käärivät rahat ja nauroivat matkalla pankkiin, ja toiset jätettiin yksin tarpomaan suohon, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Toivottavasti aika moni tunsi eilen piston sydämessään. Paavo M. Petäjäkin ääni väristen uutisissa muisteli Myllylää. Siinäkin on jo niin nilkin näköinen jätkä, että ihan varmasti sillä on näppinsä tässä sopassa. Paskiaiset.

Oh, the irony

Universumilla on joskus aika hyvä huumorintaju. Ameriikoissa on ollut motoristien mielenosoitus kypäräpakkoa vastaan, ja yksi mieltään osoittanut motoristi kuoli jarrutettuaan voimakkaasti ja lennettyään ohjaustangon ylitse. Kypärä olisi suurella todennäköisyydellä pelastanut miekkosen hengen.

***

Selailin äsken vähän tämän blogin kätköissä olevia tekstiluonnoksia (164 kpl), ja siellä on aika hyvää skeidaa vailla julkaisua. Haluaisitteko lukea niitä joskus? Haluaisitteko?! Joo???!!!??? (Minun ei tarvitsisi kehittää mitään uutta kirjoitettavaa, kun julkaisisin vanhoja jo kirjoitettuja juttuja).

Jesus loves you but I don't

Usko minua. Jeesus Kristus luki bussin etuosassa aamulla. Se ärsytti minua. Miksi vapaa-ajattelijoiden kampanja aikanaan kiellettiin Tampereella loukkaavana, mutta kristityt saavat rellestää miten haluavat? Mikä tekee "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." -mainoksesta enemmän loukkaavan? Tampereella ja Turussa se muutettiin muotoon "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi. Koska se on." Eikös tuo loukkaa hinduja?

Hallitusohjelmaan ei kirjattu kohtaa sukupuolineutraalista avioliitosta. Tämä oli kai kynnyskysymys kristillisdemokraateille. Päivi Räsänen kiitti toisia puolueita suvaitsevaisuudesta.

Tuputtaminen on tuputtamista, oli sitten miten hyvästä asiasta kyse. Edellisen kirjoituksen kommenteissa suorittivat esiinmarssin rintsikkaliikeuskovaiset(*. Sen johdosta itse marssin eilen Stockmannin rintaliiviosastolle, nappasin sovittamatta mukaani kahdet olkaimettomat rintaliivit merkkiä Global (valkoiset 14,90 e, mustat 16,90 e) ja ne ovat aivan hyvät. Eivät purista eivätkä törötä. Jos minulle sanoo 30 ihmistä (joskus kyllä riittää yksikin), että tee näin tee näin tee näin et voi tehdä mitään muuta kuin näin koska se on ainoa oikea tapa toimia, niin teen ihan taatusti juuri päinvastoin. Olen sillä tavalla hassu.

Asiasta toiseen. Miten sitä voikaan inhota jotain ihmistä, niin kuin minä inhoan yhtä työkaveriani. Pelkkä hänen äänensä kuuleminen saa välittömän inhoreaktion aikaan minussa nykyisin. Se mies on omahyväinen mulkku. Pikku paskiainen, joka verhoaa vittuilunsa ystävällisyyden taakse. Vasta jälkeenpäin tajuaa, miten se taas onnistui sivaltamaan. Se möhömaha rakastaa omaa ääntää ja tuo esiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa oman ylivertaisuutensa muihin nähden. Varsinkin nuoriin naisihmisiin nähden. Yritän viimeiseen asti välttää joutumasta kontaktiin kyseisen tyypin kanssa, mutta silloin kun epäonnistun pyrinnöissäni, niin päiväni on pitkään pilalla.

Tänään ongelmani on vain se, että lähtisinkö viikonlopuksi mökille vai en. Ennusteet ovat niin epävakaita, ettei niihin yhtään voi luottaa. Lämmintä kyllä on luvassa, mutta jos sataa, niin sitten vaan vituttaa, kun sen ajan olisi voinut kotona käyttää jotenkin hyödyllisemmin kuin mökissä sisällä istumiseen.

*) Itsehän kysyin, mutta minusta tuntuu, että pointtini kääntyi jotenkin ihan vinksalleen. Minulla on siis tietty koko, mitä ostan aina kaupasta, en sovita ja ne ovat aina ihan hyvät. Uskon, että rintaliiviliikkeistä saa asiantuntevaa palvelusta ja varmasti he keksisivät, että kokoni onkin joku ihan muu kuin mitä olen melkein 20 vuotta käyttänyt. Mutta en oikein tiedä mitä lisäarvoa saisin elämääni siitä. Rintaliivit ovat minulle lähinnä sellainen välttämätön paha enkä jaksa kauheasti panostaa niihin. Ei kiinnosta. Siinähän ne kulkevat mukana. Ymmärrän kyllä, että mitä isommat rinnat, niin sitä isompi juttu on ne liivitkin.

Kesävaateblues

Minulla on ongelma olkaimettomien rintsikoiden kanssa. Siis sellainen, että niitä ei oikeastaan ole. Rintsikoita siis, ongelmia kyllä on.

Oikeasti minulla on muutamat olkaimettomat rintsikat, mutta vain yksiä niistä voin käyttää. Yhdet puristavat kuin perkeleet, joten voin käyttää niitä vain, jos en halua hengittää. Mitä sitä nyt hengittämään, sehän on yliarvostettua. Ihmettelen, minkä kokotaulukon mukaan ne on tehty, kun ne ovat tismalleen saman kokoiset kuin normaalistikin rintsikkani. Kyllä ne pienemmälläkin puristamisella päällä pysyisi. Ja sitten minulla on parit olkaimettomat rintsikat, joiden etuosa jää töröttämään kuin mikäkin tarjotin. Siinäpä sitä sitten olisi rinnat kivasti kuin... no, tarjottimella.

Sitten on ne yhdet, jotka ei purista eikä törötä, mutta jotka ovat jo ainakin 10 vuotta vanhat ja alkavat olla kulahtaneet ja vastenmieliset. Ja siksi pitäisi saada jostain uudet. Sekä valkoiset että mustat mielellään. Mutta kaupoissa iskee epätoivo, kun valikoima on joko tyhmä, huono tai olematon. Ja siitä seuraakin sitten kysymys, että mistä te muut ostatte olkaimettomat rintsikkanne? Vai ettekö osta? Itse kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä rintsikan olkaimet spagettiolkain- tai muun avaran topin kanssa näyttävät typeriltä. Myös ne silikoniset. Tai varsinkin ne. Paitsi jos ne ovat tosi kivat ne olkaimet, harvoin ovat.

Toinen ongelma löytyy flip-flopien eli varvastossujen eli varvassandaalien saralta. En löydä enää sellaisia kaupoista!!! Siis sellaisia kunnollisia, joissa on nätit kankaiset nyörit ja muutenkin osaset paikoillaan. Kaupoissa myydään tänä kesänä vain niitä kauheita muovisia varvastossuja, jotka tappavat varpaanvälit eivätkä pysy jaloissa suorassa. Jopa luottovarvastossukauppani H&M on alkanut myydä niitä kumilärpättimiä. Itken sisäisesti tätä surkeata kohtaloani. Sillä vaikka minulla on varvastossuja paljon, niin ne eivät ihan kauhean montaa kesää kestä kävelyä. Siksi uusien tarve on jokakesäinen. Ja nyt en vaan löydä kunnollisia mistään!

Ostin pari kesää sitten Prahasta aivan ihanat lempparivarvastossuni. Valitettavasti en ostaessani tiennyt, että niistä muodostuu lempparit, sillä muuten olisin ostanut niitä heti kolmet. Tai kymmenet. Ostin kyllä toisetkin, mutta ne ovat väriltään hempeän roosat, enkä oikein välitä siitä väristä. Kyllä kunnon varvastossujen pitää olla mustat. Kaksi kesää ne lempparit ovat palvelleet oikein hyvin, mutta nyt niiden pohja alkaa olla niin ohueksi kulunut, että pienenkin kiven päälle harkitsemattomasti astuminen aiheuttaa tuskankiljahduksia.

Jos ette vielä ole ymmärtäneet, niin rakastan varvastossuja! Sen lähemmäksi paljain jaloin kävelyä ei voi päästä, paitsi kävelemällä paljain jaloin. Jos saisin päättää, käyttäisin varvastossuja vuoden ympäri. Tai saisinhan minä päättää, mutta sitten varpaat jäätyisivät. Ja putoaisivat pois. Eikä sekään olisi kovin kivaa.

Kuva: Natalie Dee

Tiina: Mikä postaus ihmetytti lukijoita? Pitkä otsikko ja sekava lopetus

Tähän en tiedä vastausta, mutta siihen arvoitukseen tiedän, että mikä on sininen ja istuu puussa(*.

Otsikoiden aatelia by Aamulehti ♥

*) Vastaus löytyy kuvatiedoston nimestä.

You said that I've been away so long

Eilen oli suuri Foo-tapahtuma Helsingissä ja olinhan siellä tietysti minäkin. Säätila oli mitä parhain ja kaiken lisäksi saimme kunnian viettää päivän Yllätystytön arvoisassa seurassa. Ja tapasimme päivällä myös Mymskän, joka ei suostunut kuitenkaan lähtemään mukaan Kalasatamaan.

Kun kukaan ei varmaankaan tiedä, ellen kerro, niin kerron nyt sitten, että Kalasatamassa oli neljä esiintyjää eli kyseessä oli melkeinpä pienimuotoinen festari. Ensimmäisenä esiintyi Von Hertzen Brothers. En ole heidän suuri faninsa, mutta kyllähän heitä katseli kuunteli. Osa kappaleista svengasi kuin hirvi, mutta osa jäi sitten jonnekin progesfääreihin lillumaan hiukkasen liian pitkäksi ajaksi. Pelasimme tyttöjen kanssa "kumman kaa" -peliä (tai tässä tapauksessa "kenen noista kolmesta kaa" -peliä) Von Hertzenin veljeksistä ja lopputulos oli Jonne 2 - Mikko 1. Olin luonnollisesti häviäjän puolella. Niin paitsi Kie ei saanut yhtään ääntä. Sori.

Ne veljekset, järjestyksessä Jonne (vas.), Kie ja Mikko.

Von Hertzen Brothersien jälkeen poistuimme lavan lähtistöltä varjoon hetkeksi hengailemaan. Purkutilanne siltä lavan lähialueen aidatulta alueelta ei oikein toiminut ja ahdistuin ja säntäilin sieltä ulos kuin peura ajovaloissa, ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että siinä portilla jaettiin rannekkeita, joilla olisi päässyt takaisin sinne aidatulle alueelle. Portsari sanoi, että 2000:lle jaetaan rannekkeet (koko alueella oli kai noin 28.000 ihmisen lasta) ja loput saavat jäädä aitojen ulkopuolelle. Inisin, että mutku me tultiin tuolta, mutta portsari pysyi kovana ja sanoi, että näitä on jaettu tässä koko ajan. Ranteet auki.

Seuraavan esiintyjän eli Michael Monroen saimme siis katsella ja kuunnella kauempaa aitauksen ulkopuolelta. Sydämemme vuosivat verta, koska olimme saaneet häädön sisäpiiristä. Kamerani zoomikaan ei oikein riittänyt sieltä aitauksen ulkopuolelta. Michael Monroe oli vauhdikas ja tapansa mukaan kiipeili lavarakenteissa. Kappaleita en juurikaan tuntenut, mutta arvostin. Muut bändin jäsenet olivat pieniä mustatukkaisia menninkäisiä. Tuorein menninkäinen on kuulemma Hellacoptersin ja Backyard Babiesin entinen kitaristi. Meininki oli ihan jees, vaikka yritinkin koko ajan mielessäni palata ajassa taaksepäin ja olla mokaamatta sitä rannekehommaa siinä portilla.

Michael Monroe. Siisti saksofoni.

No mutta eikä mitä! Mustan pilven takaa pilkahti aurinko (metaforisesti puhuen, todellisuudessahan aurinko porotti koko ajan). Kun Michael Monroen keikka loppui, niin portsarit yllättäin päästivätkin lisää porukkaa sisäkehälle. Pinkaisimme joukon jatkoksi ja pääsimme kuin pääsimmekin takaisin aitojen sisäpuolelle! Helpotus oli hirmuinen. Emme uskaltaneet enää hievahtaakaan saavuttamiltamme paikoilta, ettemme vain enää joutuisi syrjäytetyksi Daven välittömästä läheisyydestä.

Kolmantena bändinä soitti skottilainen Biffy Clyro. Olin kuunnellut bändiä jonkin verran YouTubesta ja se kuulosti siellä aika pitkäveteiseltä, mutta livenä se rokkasikin enemmän. Ne karvaiset tatuoidut tyypit olivat kyllä ihan skotin näköisiä. Ja näytti niillä olevan fanejakin yleisön joukossa, vaikka itse en kyseistä yhtyettä ennakkoon tuntenutkaan.

Biffy Clyro.

Biffy Clyron jälkeen tunnelma alkoi tiivistyä ja lopulta, ihan vain muutaman minuutin aikataulusta jäljessä, lavalle säntäsi Dave Grohl. Olimme sijoittuneet lähes aivan sen lavan sellainen pitkulaisen lisäkkeen kärkeen ja siihen se juoksi, ihan meidän viereemme! Melkein olisin voinut käsin koskea Dave Grohlia! Mutta vain melkein. Koskaan en ole ollut niin lähellä jumalaa! (Pientä liioittelun makua ehkä hehkutuksen varmistamiseksi). Uskontonihan ei kiellä pitämästä montaa jumalaa.

Foo Fighters. Huomatkaa Lemmy kuvaruudussa.

Foo Fighters oli siis aivan mahtava. Kerrassaan! Vaikka muutama vuosi sitten Wembleyllä olikin ihan huikea fiilis olla siellä 86.000 tyypin joukossa, niin oli siinä jotenkin autenttisempi tunnelma seistä sardiinina muiden hiestä nihkeiden ihmisten keskellä ja laulaa ja kreisibailata Foo Fightersin tahtiin ja erottaa Daven hampaiden välitkin (jotka olivat puhtaat) hänen hymyillessään. Aloitusbiisi oli muuten Bridge Burning. Silloin Wembleyllä aloitusbiisi oli The Pretender. En tiedä miksi Foo Fightersin aloitusbiisit ovat minulla niin merkityksellisiä, että ne jäävät mieleen, koska en esimerkiksi muista yhtään millä biisillä Alice In Chains aloitti viime kesänä. Tai ehkä olin niin jossain tajunnan ulkopuolella silloin.

Dave Grohl rokkaa.

Kaikin puolin kannatti siis raahautua paikalle. Toivottavasti siellä olit sinäkin.

Ps. Juuri eilen keskustelimme siskon kanssa liian pitkistä blogikirjoituksista ja siitä, ettei niitä jaksa lukea. Niin että pahoitteluni tästä.

Soooo hömppä

Mikä ihme on teinipommi? Räjähtääkö se?

Aamulehti




Google ei hyväksy, että sijaitsisin missään muualla kuin maan Sverige kaupungissa. Kai se sitten on uskottava. Ihmettelinkin, mikä tuo Ruotsin lippu on, mikä tuossa ikkunan ulkopuolella heiluu. Ja miksi Kaarle Kustaa käy koko ajan ruinaamassa minua orgioihinsa.

asafjölksfa

Taloussanomien toimituksessakin ollaan taidettu korkata jo ensimmäiset jussivissyt.

Hauskaa Juhannusta kaikille teille söpöliineille!