Ai niin

Minusta on tehty sarjakuva!



Klikatkaa siis kuva isommaksi, jos haluatte tutustua paremmin bloggaajanne nettikäyttäytymiseen. (Paitsi vaihtakaa sen kuuman tytön tilalle joku kuuma uros).

Pearls Before Swine

I got a feeling inside of me, it's kind of strange like a stormy sea

Aamun parhaat naurut. Kiitos, Aamulehti, tätä juuri tarvitsinkin.

Ei meinaan naurata tulla töihin neljän tunnin yöunien jälkeen, vaikka ihan oma valintahan se oli. Mutta olen silti aamuäkäinen ja äkäisyyden aste nousee kääntäen verrannollisesti yöunien pituuteen nähden. Olen vanha ja väsynyt ja valitan siitä, miksi arki-iltaisin rokkikonsertit pitää olla niin tuhottoman myöhään! Vaikka miten Tammerfestit olisikin. Ei kaikki ole lomalla. Eikä Tampereen julkinen liikennekään kulje enää niin myöhään kuin tuo eilinen keikka loppui. Ei sillä, että itse tarvitsisin julkista liikennettä kotimatkaan, kun on jalat jotka vie.

Se siitä valituksesta ja sitten hyviin asioihin. Olin eilen Tullikamarilla kuuntelemassa ja katselemassa The Damnedia ja GBH:ta ja Tumppi Varosta & Problemsia. Eli ihan sikavanhoja punkkareita. Tumppi oli tuttu ja turvallinen, mutta itse taisin tykätä eniten kuitenkin GBH:sta. Damnedilla on hyviä biisejä jokunen, mutta GBH:lla oli asennetta. Ja irokeesit heiluivat lavan edessä eniten niiden keikan aikana. Punkkarit on ihania. ♥ (Muistan joskus tynnyrintapin kokoisena ihailleeni Hämeenpuistossa jotain pelottavan näköistä punkkia, jolla oli varsin kunnioitettava irokeesi. Silloin 80-luvun alkupuolella niitä oli paljon ja onneksi ne ovat taas alkaneet palailla katukuvaan Tampereellakin.)

Kunhan pääsen töistä, niin on pakko mennä kotiin vähäksi aikaa nukkumaan. Ja sitten taas temmelletään. Valitan huomenna sitten uudestaan väsymystä ja kerron tämän illan seikkailuistani.

Hyvää Tammerfestiä kaikille!


Lisäys: Ai niin, piti vielä sanoa, että korvani ovat humisseet eilisestä asti. Hei hei kuulo, tervetuloa tinnitus! Pitäisikö sitä muka oikeasti ruveta tinkimään siitä periaatteestani, että jos rokkikeikalla tarvitsee korvatulppia, niin voi ihan yhtä hyvin jäädä kotiin?

It’s times like these you learn to live again

Elämme tosi omituisia aikoja. Ukkoset kylvävät kauhua Tampereella (jonkun lööpin mukaan) ja varmaan muuallakin Suomessa. Vanhempia käsketään hakemaan lapset sisälle korkean uv-säteilyn vuoksi. Helteistä varoitellaan. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Ilmatieteen laitos antaa sadevaroituksia joka toinen päivä. Siis sade? Varokaa sadetta!!!

Aamulehti uutisoi tänään, miten rankkasateet kiersivät sitten kuitenkin Pirkanmaan. Pirkanmaa säästyi rankkasateilta. "Pirkanmaa sai huokaista helpotuksesta, kun pahimmat rankkasateet osuivat Pohjois-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen ja Kainuun alueelle." Siis kyllä. Suorastaan vapisin eilen, kun pelkäsin Tampereella satavan kovaa, mutta onneksi satoikin sitten ihan hiljaa vaan ja lyhyen aikaa. Aamulla herätessä huokaisin helpotuksesta, kun maailma ei ollutkaan hukkunut vedenpaisumuksen alle. Onneksi meillä Tampereella on Pyynikinharju, jonne voi kiivetä, jos oikein tiukka paikka tulee. Tosin sinne ei kyllä mahdu kaikki tamperelaiset.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kaikki on hysteeristä ylireagointia? Minne on kadonnut ihmisen kyky elää luonnon ja säätilojen kanssa? Kuka enää kohta ottaa mitään varoituksia tosissaan, kun varoitellaan näin naurettavista asioista?

Kyllä minä perkeleeni kesytän

Istuskelin puistossa lukemassa Vadelmavenepakolaista. Käristin nahkaani ja syötin varpusille herneitä. Ensimmäinen varpunen luuli, että yritin heittää sitä niillä herneillä ja lensi pois. Toinen varpunen hetken tuumailun jälkeen tajusi, että tässä on joku juju. Mutta koska varpusella on niin kovin pienet aivot, niin ehkä kymmenestä maahan sen eteen heitetystä herneestä se löysi aina yhden ja lennähti kauemmas sitä mutustelemaan. Kahdesta herneestä (mikä tarkoitti kahtakymmentä maahan heitettyä hernettä) sen kupu taisikin tulla jo täyteen eikä se tullut enää hakemaan enempää. Tai sitten vihreän herneen etsiminen vihreältä nurmikolta ei motivoinut sitä. Tai sitten se vaan unohti meidän yhteisen juttumme.

Siinä Vadelmavenepakolaista lukiessani tulin ajatelleeksi, miten hieno sana perkele loppujen lopuksi onkaan. Väkevin kirosana koskaan. Paljon vakuuttavampi kuin mitkään vitut tai paskat yhteensä. Muissa kielissä löytyy saatanaa ja pirua ja paholaista, mutta perkelettä ei oikein pysty kääntämään muille kielille. Perkele tarkoittaa jotain niin paljon enemmän. Suomalaisilla on sisu ja perkele. Tai no, Wikipedian mukaan perkele löytyy myös esim. Latviasta (perkons) ja Liettuasta (perkūnas), joissa se tarkoittaa ukkosen jumalaa. En tiedä miten yleisessä käytössä kyseinen sana on noissa maissa ns. kirosanana.

Tätä asiaa pohtiessani läheisellä penkillä istuvalle nuorelle miehelle kävi joku vahinko oluttölkkinsä kanssa ja hän läikytti housuillensa. Hemmo kirosi, mitenpä muutenkaan kuin huutamalla perkele! Naurahdin yksikseni tälle sattumalle.

Pakkohan tähän loppuun on liittää vielä tuo Studio Julmahuvin Roudasta Rospuuttoon. Parasta kotimaista viihdettä hetkeen.

Ps. Blogger tökkii eikä meinannut päästää minua postaamaankaan ollenkaan. Jos runoilet jonkun kommentin, niin kannattaa copy-pasteta se talteen ennen sen kommentointinappulan painamista, kun kuitenkin tulee joku virheilmoitus ja sitten ainutlaatuiset ajatuksesi katoavat jonnekin bittitaivaan tuuliin.

Oh Lord, won't you buy me a Mercedes Benz

Tampereelle on pitkästä aikaa alkanut taas tupsahdella näitä bussien aikataulunäyttöjä pysäkeille. Ne vanhathan lakkasivat toimimasta joskus viime vuonna ja systeemi on nyt uusi. Vielä se ei kovin monen bussilinjan kohdalla toimi muuta kuin arvioajan mukaan, mutta on jotenkin kivempi kuitenkin odotella bussia, kun tietää mihin aikaan sen voisi odottaa saapuvan pysäkille. On vain yksi ongelma...

Jos bussia odottelee Stockmannin edessä, niin tuosta aikataulunäytöstä ei näe kuin alaosan. Näyttö on niin kivasti laitettu puun juurelle ja riittävän korkealle, että puun oksat peittävät oikeastaan puolet koko hökötyksestä, kuten kuvasta näette (ja klikkaamalla kuvan isommaksi näette vielä paremmin). Täytyy kumarrella tai mennä aivan näytön alle seisomaan, että saa selkoa. Käsittääkseni tuolla näytön yläosassa voi joskus lukea jotain olennaista informaatiotakin.

Toivottavasti joku kohta karsii tuota puuta.

Why don't you just... fuck off!

Kirjoitettu 9.8.2008:

***

Jouduin tänään ohareiden uhriksi (en toki Oharin uhriksi, sehän olisi varmasti ollut miellyttävää) ja koko päivä meni ihan pilalle siitä. Koko viikonloppu meni pilalle ja ties kuinka pitkä aika lähitulevaisuudessa. Oharit, joista minulla ei ole oikeutta edes pahoittaa mieltäni. Mutta ihan vaan tiedoksenne, että sen jälkeen minua ei kiinnostanut vittuakaan boikotoida jotain googlea. Ehkä joskus toisen kerran.

Sen sijaan vastaan haasteeseen, jonka Elegia tuossa taannoin heitti. ... Sana on "obsessed" ja koko lause tai asiayhteys menee jotensakin näin: "Chemicals is the thing of today, today I'll take as many chemicals as I can get my greasy paws on, because this scent reminds me of you. Just like they said it would in the commercial. Yesterdays scent is still here, I'm beached. Flat out and obsessed. I've got to leave because your still here in my air, fucking with my sense of smell, invading my air waves."

***

Pari kysymystä...

1. Miksi olisi pitänyt boikotoida Googlea? Joku Kiina-juttu vai?
   
2. Mikä ihme tuo haaste oli ja mitenkähän vastaukseni siihen vastasi? Kolme pistettä kirjoituksen keskellä tarkoittanee, että siihen on ollut tarkoitus lisätä jotain selventävää sisältöä "joskus myöhemmin". (Lainauksen mahdolliset virheet eivät ole omiani).
   

Ja luojan kiitos elämäni ei mennyt ainakaan kovin pitkäksi aikaa pilalle noista ohareista, koska minulla ei ole enää aavistustakaan mistä tuossa oli kyse.

Sanokaa vaan, jos näiden vanhojen epämääräisten selvitysten lueskelu ei ole hauskaa kenenkään muun kuin minun itseni mielestä.

Arkistojen aarteita, osa 1

Kirjoitettu 2.2.2008:

***

Sain tuossa sähköpostia Elisalta. Posti koski jotain Elisa Avustajaa, joka auttaa ongelmatilanteissa, ainakin muka. Oikeasti taitaa olla joku Elisan vakoiluohjelma. Huvittava pätkä tuossa viestissä kuitenkin oli seuraava:

Elisa Avustajan versiossa v1.2 on nyt uutuutena "chat", jonka avulla voit keskustella Elisan teknisen asiakastuen palveluasiantuntijan kanssa reaaliaikaisesti samalla tapaa, kuin keskustelisit vaikka kaverisi kanssa MSN tai Windows Messengerissä.

No johan lupauksen tyrkkäsi. Meinasin kuolla nauruun tuon luettuani. Jos nyt kuvitellaan, että tuo palvelu todella toimisi ja Elisan teknisellä tuella olisi aikaa chattailla, niin en kai nyt hyvänen aika sentään halua jutella minkään Elisan teknisen tuen kanssa samalla tapaa kuin jonkun kaverini kanssa? Mitä siis, onko tämä joku Elisan uusi lisäpalvelu syrjäytyneille nörteille, joilla ei ole ystäviä? Tai yksinäisille vanhuksille, koska onhan niillä nörteilläkin niitä irkkikavereita. Tuossahan ei mainita mitään, että keskustelu rajoittuisi vain ongelmanratkaisutilanteisiin...

***

Tämä oli kaikista ensimmäinen kirjoitus tämän blogin historiassa, joka on jäänyt luonnokseksi. En ihmettele. One down, 163 to go.

Take the money and run

Muotivinkki naisille, ja miksei myös miehille: Älä käytä ihonmyötäisiä sen värisiä vaatteita, jotka kauempaa katsottuna saattavat näyttää siltä, kuin sinulla ei olisi paitaa tai housuja päällä ollenkaan.

***

Tämä viikko on ollut ihan täydellinen, vaikka takana on vasta kaksi päivää. Sekä maanantai että tiistai ovat olleet ihan parhaita päiviä. Huonoa tässä on toki se, että voittoputki tuskin tulee jatkumaan kovin pitkään, joten loppuviikko on todennäköisesti ihan blaah tai sitten joku menee tosi pahasti pieleen.

***

Kirjauduin Google+:aan, kun sain kutsun. Palvelu on varmaan oikein kiva, jos siihen tutustuisi paremmin ja kun siellä olisi enemmän kavereita, mutta en tiedä jaksanko uutta Facebookia. Sitä paitsi en kuitenkaan poistuisi naamakirjasta vaikka alkaisinkin käyttää tätä lievästi hankalan/hölmön/tylsän nimistä uutta tekelettä, joten sitten olisi kaksi sosiaalisen median härpäkettä rinnakkain, joita täytyisi seurata. 24/7. Katsotaan.

***

Surettaa ja ihan suoraan sanottuna vituttaa Mika Myllylän kohtalo. Lehdet ja uutiset pullistelevat nyt ihmisten kommentteja siitä, miten hieno mies Myllylä oli. Missä nämä kaikki tyypit olivat silloin, kun se romahti sinne pohjalle? Silloin, kun hiihtäjät jätettiin yksin kantamaan vastuu koko doping-jutusta. Kyllähän se koko tilanne oli "tulos tai ulos". Ei urheilija omatoimisesti ja ilman valmentajien ja hiihtoliiton jehujen tietämystä ja hyväksymystä käytä mitään erikoiskeinoja tuloksen parantamiseen. Toiset käärivät rahat ja nauroivat matkalla pankkiin, ja toiset jätettiin yksin tarpomaan suohon, konkreettisesti ja kuvainnollisesti. Toivottavasti aika moni tunsi eilen piston sydämessään. Paavo M. Petäjäkin ääni väristen uutisissa muisteli Myllylää. Siinäkin on jo niin nilkin näköinen jätkä, että ihan varmasti sillä on näppinsä tässä sopassa. Paskiaiset.

Oh, the irony

Universumilla on joskus aika hyvä huumorintaju. Ameriikoissa on ollut motoristien mielenosoitus kypäräpakkoa vastaan, ja yksi mieltään osoittanut motoristi kuoli jarrutettuaan voimakkaasti ja lennettyään ohjaustangon ylitse. Kypärä olisi suurella todennäköisyydellä pelastanut miekkosen hengen.

***

Selailin äsken vähän tämän blogin kätköissä olevia tekstiluonnoksia (164 kpl), ja siellä on aika hyvää skeidaa vailla julkaisua. Haluaisitteko lukea niitä joskus? Haluaisitteko?! Joo???!!!??? (Minun ei tarvitsisi kehittää mitään uutta kirjoitettavaa, kun julkaisisin vanhoja jo kirjoitettuja juttuja).

Jesus loves you but I don't

Usko minua. Jeesus Kristus luki bussin etuosassa aamulla. Se ärsytti minua. Miksi vapaa-ajattelijoiden kampanja aikanaan kiellettiin Tampereella loukkaavana, mutta kristityt saavat rellestää miten haluavat? Mikä tekee "Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä." -mainoksesta enemmän loukkaavan? Tampereella ja Turussa se muutettiin muotoon "Iloitse elämästäsi kuin se olisi ainoasi. Koska se on." Eikös tuo loukkaa hinduja?

Hallitusohjelmaan ei kirjattu kohtaa sukupuolineutraalista avioliitosta. Tämä oli kai kynnyskysymys kristillisdemokraateille. Päivi Räsänen kiitti toisia puolueita suvaitsevaisuudesta.

Tuputtaminen on tuputtamista, oli sitten miten hyvästä asiasta kyse. Edellisen kirjoituksen kommenteissa suorittivat esiinmarssin rintsikkaliikeuskovaiset(*. Sen johdosta itse marssin eilen Stockmannin rintaliiviosastolle, nappasin sovittamatta mukaani kahdet olkaimettomat rintaliivit merkkiä Global (valkoiset 14,90 e, mustat 16,90 e) ja ne ovat aivan hyvät. Eivät purista eivätkä törötä. Jos minulle sanoo 30 ihmistä (joskus kyllä riittää yksikin), että tee näin tee näin tee näin et voi tehdä mitään muuta kuin näin koska se on ainoa oikea tapa toimia, niin teen ihan taatusti juuri päinvastoin. Olen sillä tavalla hassu.

Asiasta toiseen. Miten sitä voikaan inhota jotain ihmistä, niin kuin minä inhoan yhtä työkaveriani. Pelkkä hänen äänensä kuuleminen saa välittömän inhoreaktion aikaan minussa nykyisin. Se mies on omahyväinen mulkku. Pikku paskiainen, joka verhoaa vittuilunsa ystävällisyyden taakse. Vasta jälkeenpäin tajuaa, miten se taas onnistui sivaltamaan. Se möhömaha rakastaa omaa ääntää ja tuo esiin jokaisessa mahdollisessa tilanteessa oman ylivertaisuutensa muihin nähden. Varsinkin nuoriin naisihmisiin nähden. Yritän viimeiseen asti välttää joutumasta kontaktiin kyseisen tyypin kanssa, mutta silloin kun epäonnistun pyrinnöissäni, niin päiväni on pitkään pilalla.

Tänään ongelmani on vain se, että lähtisinkö viikonlopuksi mökille vai en. Ennusteet ovat niin epävakaita, ettei niihin yhtään voi luottaa. Lämmintä kyllä on luvassa, mutta jos sataa, niin sitten vaan vituttaa, kun sen ajan olisi voinut kotona käyttää jotenkin hyödyllisemmin kuin mökissä sisällä istumiseen.

*) Itsehän kysyin, mutta minusta tuntuu, että pointtini kääntyi jotenkin ihan vinksalleen. Minulla on siis tietty koko, mitä ostan aina kaupasta, en sovita ja ne ovat aina ihan hyvät. Uskon, että rintaliiviliikkeistä saa asiantuntevaa palvelusta ja varmasti he keksisivät, että kokoni onkin joku ihan muu kuin mitä olen melkein 20 vuotta käyttänyt. Mutta en oikein tiedä mitä lisäarvoa saisin elämääni siitä. Rintaliivit ovat minulle lähinnä sellainen välttämätön paha enkä jaksa kauheasti panostaa niihin. Ei kiinnosta. Siinähän ne kulkevat mukana. Ymmärrän kyllä, että mitä isommat rinnat, niin sitä isompi juttu on ne liivitkin.