generated by sloganizer.net

21. heinäkuuta 2011

Linja-autossa on myös tunnelmaa

Olin bussissa ja takanani istui kaksi melkoisen pahalle haisevaa juoppoäijää. Sellaisia nelikymppisiä, sanoisin. Nousin seisomaan jo hyvissä ajoin ennen pysäkkiäni, kun en jaksanut haistella ja kuunnella heitä. Seuraava keskustelu käytiin nostetuttani leivinuuniakin leveämmän ahterini penkistä.

Juoppo #1: Toi vois painaa 16 kiloa...
Juoppo #2: Ole nyt hiljaa.
J1: Ei mutku se painaa varmaan...
J2: Älä rupee huuteleen vieraisiin pöytiin.
J1: En mä kun mä vaan...
J2: Ootko ite joku adonis, kun katot peiliin?
J1: En.
J2: No niin, sitten sulla ei ole mitään varaa sanoa kellekään.
J1: Ei niin, mä vaan... Ei kun ihan saatanan hyvännäköinen mimmi. Mimmi hei, oot kaunis!
J2: Älä rupee hei huuteleen vieraisiin pöytiin. Mä en rupee sun kanssas...
J1: Mä vittuilen kaikille, jotka mä nään. Mä saan varmaan vielä turpaani. MIMMI HEI, SÄ OOT IHAN VITUN KAUNIS!!!

Onneksi bussi kurvasi tuossa vaiheessa pysäkille ja pääsin ulos. En oikein tiennyt, olisinko ollut tilanteesta enemmän vittuuntunut vai huvittunut, sen verran absurdi se oli.


Sairas ja syntinen


Hei, rakkaat ystävät ja vihamiehet! Kertokaapa minulle, miten te pidätte flunssan loitolla?

Olen taas tällä hetkellä flunssassa ja omien laskujeni mukaan tämä on ainakin jo neljäs flunssa tämän vuoden puolella. Liityin yhden "kuntoklubin" jäseneksi muistaakseni huhtikuun loppupuolella ja sen jälkeen olen ollut jo kolmesti sairaana. Mikä tietysti estää treenaamisen ja on muutenkin erittäin inhottavaa. Olen joka päivä tällä viikolla ottanut töitten jälkeen parin tunnin iltaunoset, koska olen ajatellut, että se nopeuttaisi taudin paranemista, mutta kilin kellit! Ensin lauantai-iltana tuli kurkkukipu ja luulin jo selviäväni pelkästään sillä, kunnes tiistai-iltana alkoi nokka vuotaa ja nyt tästä selkeästi pukkaa vielä yskäkin.

Aivan käsittämätön tämä sairastelutahtini siihen verrattuna, että joskus olen saattanut olla koko vuodenkin potematta yhtä ainutta flunssaa. Vastustuskyvylleni on selkeästi tapahtunut nyt jotain, eikä se joku ole hyvää. Nyt kun taas sairastuin, päätin, että en halua flunssaa enää koskaan. Siksipä haluaisinkin vinkkejä siitä, mitä te popsitte tai miten muulla tavalla edesautatte, että vastustuskykynne pysyy hyvänä ja flunssa poissa? Alanko syödä valkosipulia joka päivä ja haista niin pahalta, ettei kukaan enää koskaan halua pussailla kanssani (tai muutenkaan olla parin metrin säteellä minusta) vai olisko jotain parempia poppaskonsteja? Kaikki hörhöneuvotkin otetaan vastaan, tänään ei tuomita ketään. Pääasia, että tämä sairastelu loppuu tähän!

Joskus (kuten tänä aamuna) mietin myöskin, että miksi sitä pitää muka aina leikkiä jotain sankaria ja käydä flunssaisenakin töissä sen sijaan, että hakisi sairauslomaa. Itsehän en yhtään tykkää tyypeistä, jotka tulevat kipeänä töihin muita tartuttamaan. (Tämä oli kyllä tod.näk. vilustus. Tarttuuko vilustustauti?)

20. heinäkuuta 2011

Tyhmästä päästä kärsii koko kaupunki


Ai että sain verenpaineeni taas kohoamaan heti aamusta, kun menin lukemaan Aamulehden nettisivuja. Itä-Helsingissä on jossain missä lie torilla otettu paikalle vartiointiliike rauhoittamaan paikan touhua ja ilmeisesti ihan hyvin tuloksin. En henk.koht. tunne kyseisen alueen tilannetta, joten en siihen ota kantaa sen enempää, mutta Tampereen apulaispormestari Harri Airaksinen (kok) on nyt silmät kiiluen ilahtunut tästä asiasta. Katsokaas kun apulaispormestari saa niin kauheasti valituksia koko ajan Koskipuiston "rauhattomuudesta", että eiköhän tässä kohta saada järjestysmiehet sinnekin marssimaan 24/7.

En vaan tajua. Olen niin paljon hengaillut Koskipuistossa enkä ole koskaan törmännyt siellä minkäänlaisiin järjestyshäiriöihin, etten pysty ymmärtämään, mistä tämä kaikki oikein kumpuaa. Ketä siellä pelottaa ja mihin kellonaikaan? Meinaan vaan, että jos viikonloppuiltaisin ja yöaikaan onkin rauhattomampaa, niin ei kai sinne silloin tarvitse lapsiperheiden tuppautua? Ja jos taas päiväsaikaan ei uskalla mennä paikalle, niin vian täytyy olla silloin omien korvien välissä. Ihan tosi. Tuntuu kuin eläisin jossain ihan eri ulottuuvudessa näiden tyyppien kanssa.

Kirjoitin Aamulehden artikkeliin sekavan ja rönsyilevän kommentin, jonka kopioin tähän nyt kokonaisuudessaan, kun Aamulehti ei sitä kuitenkaan julkaise:

"Jos Tampereesta halutaan SIISTI kaupunki, niin ongelmakohtia on paljon pahempiakin kuin Koskipuisto. Olen itse viettänyt Koskipuistossa monet päivät pitäen kivaa eikä siellä ihan oikeasti ole mitään kovin erityistä häiriökäyttäytymistä. En ymmärrä mistä tämä meteli on oikein noussut? Kuka muka ei uskalla tulla Koskipuistoon päiväsaikaan?
Tampereen siivoamisen voisi aloittaa Raatihuoneen rappusilta (oletteko arvoisat apulaispormestarit huomanneet miten ryönäiset ne rappuset ovat, kun siinä koko päivän makaa räkä poskella jotain juoppoja?), Keskustorin kioskin viereisiltä penkeiltä ja kävelykadun penkeiltä? Nuo ovat paikkoja, joissa tavallinen tamperelainen ei viitsi hengailla, koska ns. syrjäytyneet ovat ne valloittaneet. Tuollaista ei näe oikeasti missään muualla, että juopot hengailevat kaupungin parhailla paikoilla. Koskipuistossa juopotkaan eivät haittaa mitään eikä ketään, jos siellä torkkuvat nurtsilla.
Ei missään tapauksessa ulkopuolisia vartijoita Koskipuistoon, ellei sitten haluta tyhjentää Tampereen ns. olohuone ja tehdä koko paikasta kuollut. (Tosin sitähän tässä juuri ilmeisesti halutaan).
Toivoisin, että apulaispormestarit lukisivat heräisivät tähän asiaan ja aloittaisivat "siistin Tampereen" tekemisen sieltä missä sitä oikeasti tarvittaisiin eikä nuorison eli näiden ihmisroskien silmätikuksi ottamisesta."

(Kirjoitus-/ajatusvirheet ihan omiani).

Tuntuu ihan kauhealta ajatukselta, että järjestysmiehet alkaisivat valvoa Koskipuistoa. Siis puistoa. Kaikella kunnioituksella ammattinsa osaavia vartijoita kohtaan, mutta heidän joukossaan on aika paljon hiukan virkaintoisia pikkunatseja. Luin tässä taannoin mielestäni oikein hyvän jutun, jossa oikeustieteen tohtori Kaarlo Tuori oli huolissaan ihmisten oikeusturvasta vartiointiliikkeiden alkaessa hoitaa poliisin hommia. En enää löydä sitä alkuperäistä juttua (Aamulehden viittaus juttuun), mutta siinä sanottiin näin: "Tuori on huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, mikäli turvapalveluiden yksityistäminen jatkuu. Hän muistuttaa, että poliiseilla on huomattavasti tiukemmat vaatimukset koulutuksessa kuin vartijoilla, ja poliisien työtä koskevat myös tiukemmat määräykset." Niinpä niin.

Voisiko oikeasti saada nuo kokoomuslaiset apulaispormestarit jonnekin kuuseen tuolta kaupunkin korkeimmilta palleilta?

Ps. Siisteyttä saataisin parannettua lisäämällä roskiksia. Tampereella on varmasti maailman vähiten roskiksia kadunvarsilla, puistoissa ja toreilla. Hämeenkadun lyhtypylväissä olevat roskiksetkin ovat kaikessa hiljaisuudessa kadonneet jonnekin.

Pps. Olisin halunnut laittaa kirjoituksen kuvitukseksi tämän, mutta en tohtinut rikkoa kuvan tekijänoikeuksia.

18. heinäkuuta 2011

Nice boys don't play rock and roll

Voi voi... Olen niin pettynyt. Incubus julkaisi edellisen levynsä Light Grenades vuonna 2006. Levy rämisi ja paukkui. Bändin laulaja Brandon Boyd julkaisi 2010 soololevynsä, joka oli jotain tilulilua eikä yhtään sytyttänyt minua. Samoihin aikoihin kerrottiin, että Incubus on levytysstudiossa. Ehdin jo innostua. Nyt heinäkuussa julkaistiin Incubusin uusi levy If not now, when? Ensimmäisen sinkun perusteella osasin jo pelätä levyn olevan samaa shittiä tuon Boydin soololevyn kanssa, mutta elättelin vielä toiveita, että siellä levyllä olisi muutama edes hitusen rock kappale. Olen nyt kuunnellut kyseistä levyä Spotifysta ja olen (nyt tätä kirjoittaessa) menossa viimeisessä kappaleessa. Enää en elättele toiveita. Koko levy on tylsä. Ikävä sanoa näin, mutta se on totuus. Tylsä tylsä tylsä.

Olin viime viikon torstaina Pakkahuoneella katsomassa ja kuuntelemassa vanhaa grungevääntöistä Mudhoneya. En ole juurikaan kuunnellut Mudhoneya, vaan olen keskittynyt enemmän näihin muihin seattlelaisbändeihin, mutta se keikka vaan räjäytti tajuntani. Ei Mudhoney tokikaan Alice In Chainsia tai Nirvanaa ylittänyt, mutta esim. Pearl Jamin ja Soundgardenin se ohitti tykkäysasteikollani kevyesti. Laitoin heti tilaukseen about puolet yhtyeen tuotannosta. Nyt odottelen vain levyjäni saapuvaksi Tampereen Levykauppa Äxään. Rumbassa oli hyvä arvostelu keikasta (eli toimittaja oli siis samaa mieltä kanssani). Arvostelussa sanottiin: "Ei oikeastaan ole ihme, että Mudhoney – grunge-aallon toinen koko ajan aktiivisena toiminut yhtye – ei ole suosiossa edes samassa galaksissa kuin massiivisia stadionkiertueita tekevä kollegansa Pearl Jam. Niin karskia räimintää bändin meuhkaaminen on, että ei siitä koskaan voisikaan tulla suurten massojen suosikkia." Olen aivan täydellisesti samaa mieltä. Pearl Jam on aina ollut minulle sellainen... häilyväinen. Niillä on hyviä kappaleita, mutta suurin osa yhtyeen tuotannosta on minun makuuni aivan liian tylsää.

Pakko vielä kehaista tähän loppuun Mudhoneyn jälkeen esiintynyttä tamperelaista Miss Monster Truckia. Hyvä tavaton, miten loistava bändi! Ikinä en heistä ollut kuullut tätä ennen, mutta toivon totisesti, että jatkossa tulen kuulemaan. Jos yhtään kiinnostaa kunnon räminärokki (kuten yksi heppu yleisön joukossa sen genreksi lokeroi), niin suosittelen hankkiutumaan keikalle, jos ikinä missä liikutkin lähistöllä on Miss Monster Truckin keikka. Aivan mahtava meno kerta kaikkiaan. Niin nuoriksi ja levyttämättömiksi jannuiksi bändi soitti ihan älyttömän hyvin ja musiikki oli oikeasti laatukamaa. Oikeasti! Uskotteko vai viljelenkö vielä muutaman superlatiivin tähän perään?

Kokeilin muuten niitä aiemmin mainitsemiani korvatulppia Kotiteollisuuden, joka esiintyi Miss Monster Truckin jälkeen (aika kovat odotukset tuollaisten "lämppäreiden" jälkeen, mutta tykkäsin kyllä KT:n keikastakin, joskaan en ihan samanlaiseen hypeen yltänyt enää), keikan aikana. Kyllä vain, ne (korvatulpat) pilasivat (olivat pilata) keikan. Niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Tuntui kuin olisin ottanut metri tolkulla pumpulivanua ja kietonut sen pääni ympärille. Tai ehkä bändin ympärille ja sitten ne olisivat yrittäneet soittaa sieltä pumpulin sisältä. Riivin ne tulpat hemmettiin korvistani. Mieluummin soivat korvat kuin pumpulinen rock-elämys.




Kiitos ja näkemiin.

Minä olen auto parkissa, olen täynnä sakkolappuja

Kirjoitettu 12.11.2008:

***

Viikonloppuna samalla yöbussilla kanssani matkusti joku mieshenkilö, jolla oli todennäköisesti jonkinlaisia patoutumia koko maailmaa ja kanssaihmisiä kohtaan. Tyyppi huusi melkein koko matkan bussin perällä, että "mää oon pelkkää paskaa kengänpohjassa, tallokaa vähän niin, siellä mää oon, pelkkää paskaa!!!" Bussista poistuessaan tyyppi vielä julisti ettei perkele rupea kumartelemaan ketään, niin kumarrelkaa te muut vaan, minä en perkele kumartele. Toisaalta sama tyyppi teki kyllä aluksi näyttävän sisääntulon laulamalla "on vain yksi Raimo Helminen, Raimo Helminen, hei Raimo Helminen"... Joku siellä bussin etuosassa totesi sen jälkeen olevansa pakosti Tampereella.

***

Elämä on joskus kovaa.

15. heinäkuuta 2011

Ai niin

Minusta on tehty sarjakuva!



Klikatkaa siis kuva isommaksi, jos haluatte tutustua paremmin bloggaajanne nettikäyttäytymiseen. (Paitsi vaihtakaa sen kuuman tytön tilalle joku kuuma uros).

Pearls Before Swine

14. heinäkuuta 2011

I got a feeling inside of me, it's kind of strange like a stormy sea


Aamun parhaat naurut. Kiitos, Aamulehti, tätä juuri tarvitsinkin.

Ei meinaan naurata tulla töihin neljän tunnin yöunien jälkeen, vaikka ihan oma valintahan se oli. Mutta olen silti aamuäkäinen ja äkäisyyden aste nousee kääntäen verrannollisesti yöunien pituuteen nähden. Olen vanha ja väsynyt ja valitan siitä, miksi arki-iltaisin rokkikonsertit pitää olla niin tuhottoman myöhään! Vaikka miten Tammerfestit olisikin. Ei kaikki ole lomalla. Eikä Tampereen julkinen liikennekään kulje enää niin myöhään kuin tuo eilinen keikka loppui. Ei sillä, että itse tarvitsisin julkista liikennettä kotimatkaan, kun on jalat jotka vie.

Se siitä valituksesta ja sitten hyviin asioihin. Olin eilen Tullikamarilla kuuntelemassa ja katselemassa The Damnedia ja GBH:ta ja Tumppi Varosta & Problemsia. Eli ihan sikavanhoja punkkareita. Tumppi oli tuttu ja turvallinen, mutta itse taisin tykätä eniten kuitenkin GBH:sta. Damnedilla on hyviä biisejä jokunen, mutta GBH:lla oli asennetta. Ja irokeesit heiluivat lavan edessä eniten niiden keikan aikana. Punkkarit on ihania. ♥ (Muistan joskus tynnyrintapin kokoisena ihailleeni Hämeenpuistossa jotain pelottavan näköistä punkkia, jolla oli varsin kunnioitettava irokeesi. Silloin 80-luvun alkupuolella niitä oli paljon ja onneksi ne ovat taas alkaneet palailla katukuvaan Tampereellakin.)

Kunhan pääsen töistä, niin on pakko mennä kotiin vähäksi aikaa nukkumaan. Ja sitten taas temmelletään. Valitan huomenna sitten uudestaan väsymystä ja kerron tämän illan seikkailuistani.

Hyvää Tammerfestiä kaikille!


Lisäys: Ai niin, piti vielä sanoa, että korvani ovat humisseet eilisestä asti. Hei hei kuulo, tervetuloa tinnitus! Pitäisikö sitä muka oikeasti ruveta tinkimään siitä periaatteestani, että jos rokkikeikalla tarvitsee korvatulppia, niin voi ihan yhtä hyvin jäädä kotiin?

13. heinäkuuta 2011

It’s times like these you learn to live again


Elämme tosi omituisia aikoja. Ukkoset kylvävät kauhua Tampereella (jonkun lööpin mukaan) ja varmaan muuallakin Suomessa. Vanhempia käsketään hakemaan lapset sisälle korkean uv-säteilyn vuoksi. Helteistä varoitellaan. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Ilmatieteen laitos antaa sadevaroituksia joka toinen päivä. Siis sade? Varokaa sadetta!!!

Aamulehti uutisoi tänään, miten rankkasateet kiersivät sitten kuitenkin Pirkanmaan. Pirkanmaa säästyi rankkasateilta. "Pirkanmaa sai huokaista helpotuksesta, kun pahimmat rankkasateet osuivat Pohjois-Pohjanmaalle, Keski-Suomeen ja Kainuun alueelle." Siis kyllä. Suorastaan vapisin eilen, kun pelkäsin Tampereella satavan kovaa, mutta onneksi satoikin sitten ihan hiljaa vaan ja lyhyen aikaa. Aamulla herätessä huokaisin helpotuksesta, kun maailma ei ollutkaan hukkunut vedenpaisumuksen alle. Onneksi meillä Tampereella on Pyynikinharju, jonne voi kiivetä, jos oikein tiukka paikka tulee. Tosin sinne ei kyllä mahdu kaikki tamperelaiset.

Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kaikki on hysteeristä ylireagointia? Minne on kadonnut ihmisen kyky elää luonnon ja säätilojen kanssa? Kuka enää kohta ottaa mitään varoituksia tosissaan, kun varoitellaan näin naurettavista asioista?

10. heinäkuuta 2011

Kyllä minä perkeleeni kesytän

Istuskelin puistossa lukemassa Vadelmavenepakolaista. Käristin nahkaani ja syötin varpusille herneitä. Ensimmäinen varpunen luuli, että yritin heittää sitä niillä herneillä ja lensi pois. Toinen varpunen hetken tuumailun jälkeen tajusi, että tässä on joku juju. Mutta koska varpusella on niin kovin pienet aivot, niin ehkä kymmenestä maahan sen eteen heitetystä herneestä se löysi aina yhden ja lennähti kauemmas sitä mutustelemaan. Kahdesta herneestä (mikä tarkoitti kahtakymmentä maahan heitettyä hernettä) sen kupu taisikin tulla jo täyteen eikä se tullut enää hakemaan enempää. Tai sitten vihreän herneen etsiminen vihreältä nurmikolta ei motivoinut sitä. Tai sitten se vaan unohti meidän yhteisen juttumme.

Siinä Vadelmavenepakolaista lukiessani tulin ajatelleeksi, miten hieno sana perkele loppujen lopuksi onkaan. Väkevin kirosana koskaan. Paljon vakuuttavampi kuin mitkään vitut tai paskat yhteensä. Muissa kielissä löytyy saatanaa ja pirua ja paholaista, mutta perkelettä ei oikein pysty kääntämään muille kielille. Perkele tarkoittaa jotain niin paljon enemmän. Suomalaisilla on sisu ja perkele. Tai no, Wikipedian mukaan perkele löytyy myös esim. Latviasta (perkons) ja Liettuasta (perkūnas), joissa se tarkoittaa ukkosen jumalaa. En tiedä miten yleisessä käytössä kyseinen sana on noissa maissa ns. kirosanana.

Tätä asiaa pohtiessani läheisellä penkillä istuvalle nuorelle miehelle kävi joku vahinko oluttölkkinsä kanssa ja hän läikytti housuillensa. Hemmo kirosi, mitenpä muutenkaan kuin huutamalla perkele! Naurahdin yksikseni tälle sattumalle.

Pakkohan tähän loppuun on liittää vielä tuo Studio Julmahuvin Roudasta Rospuuttoon. Parasta kotimaista viihdettä hetkeen.





Ps. Blogger tökkii eikä meinannut päästää minua postaamaankaan ollenkaan. Jos runoilet jonkun kommentin, niin kannattaa copy-pasteta se talteen ennen sen kommentointinappulan painamista, kun kuitenkin tulee joku virheilmoitus ja sitten ainutlaatuiset ajatuksesi katoavat jonnekin bittitaivaan tuuliin.

8. heinäkuuta 2011

Oh Lord, won't you buy me a Mercedes Benz

Tampereelle on pitkästä aikaa alkanut taas tupsahdella näitä bussien aikataulunäyttöjä pysäkeille. Ne vanhathan lakkasivat toimimasta joskus viime vuonna ja systeemi on nyt uusi. Vielä se ei kovin monen bussilinjan kohdalla toimi muuta kuin arvioajan mukaan, mutta on jotenkin kivempi kuitenkin odotella bussia, kun tietää mihin aikaan sen voisi odottaa saapuvan pysäkille. On vain yksi ongelma...



Jos bussia odottelee Stockmannin edessä, niin tuosta aikataulunäytöstä ei näe kuin alaosan. Näyttö on niin kivasti laitettu puun juurelle ja riittävän korkealle, että puun oksat peittävät oikeastaan puolet koko hökötyksestä, kuten kuvasta näette (ja klikkaamalla kuvan isommaksi näette vielä paremmin). Täytyy kumarrella tai mennä aivan näytön alle seisomaan, että saa selkoa. Käsittääkseni tuolla näytön yläosassa voi joskus lukea jotain olennaista informaatiotakin.

Toivottavasti joku kohta karsii tuota puuta.