Lihansyöjäkasvi pyydysti ja söi sinitiaisen, kertoo Aamulehti. Kuva BBC:n uutisesta.

Ooooo, mä olen niin ylpeä serkkupojasta.

Terveisin, Bärtil

Ps. Nälkä.

C'est en faisant n'importe quoi qu'on devient n'importe qui

Jos muotibloggaisin, niin tänään laittaisin kuvan päivän asusta. On meinaan sen verran tyylikäs vaateparsi meikäläisen päällä, että itsekin huokailen ihastuksesta aina peilikuvani nähdessäni. Eikä tämä edes ollut itseironiaa. Ainakaan ihan kokonaan.

• Ostin eilen Indiskasta sellaisen ohuenohuen kukkapaidan, jossa on hörhelöhihat ja kauluksessa rusetille solmittavat nauhat. Paidan väritys on ehkä vanha roosa.

• Paidan kanssa laitoin polvimittaisen farkkuhameen, jossa on napitus edessä koko hameen matkalta.
  

• Mustat legginsit hiukan ehkä pilaavat eleganssiani, mutta uskokaa kun sanon, että kukaan ei halua nähdä paljaita sääriäni.

• Kengiksi jouduin valitsemaan mustat kiilakorkoiset peep toe -sandaalit, koska en vaan löytänyt niitä kenkiä, joita etsin. Käsittämätöntä. Tiedän omistavani sellaiset about tämän paidan väriset kiilakorkosandaalit, mutta aamulla ne olivat ilmeisesti jossain toisessa ulottuvuudessa. Niitä ei löytynyt naulakkoni alta eikä myöskään vaatekomerosta. Turhauttavaa.

• Kaiken tämän päällä on tietysti vielä musta neuletakki, koska ilmastointi.

Valitettavasti en löytänyt netistäkään kuvia näistä vaatteista, joten kuvitelkaa. Upeata, vai mitä?

Kärpäsiä ja muffinsseja

Bärtil ei oikein välitä helteistä ja kuumasta auringonporotuksesta. Välillä se voi silminnähden huonosti, vaikka kaadan sille vettä joka päivä aluslautaselle. Pari loukkua on alkanut tummua ja osaa se sulkee ilman erityistä syytä eli saalista. No nyt kai viilenee vähän, joten ehkä Bärtilillekin koittaa lihavammat ajat. En viitsi kuitenkaan siirtää sitä pois tuosta ikkunalaudaltakaan, ettei se ala kuvitella olevan jo talvehtimisen aika.

***

Acata lahjoi minua tällaisella tunnustuksella.

Kiitos, tämä blogini on niin makea!

Sääntöihin kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka, jossa haluaisi käydä. (Tehtävänannon kirjoitusasu ja kielioppi ei tule minulta itseltäni. Lievästi häiriinnyin, mutta annoin olla.) Ettäpä katsotaanpas...

1) Tässä olisi helpompi ottaa sellainen poissulkutaktiikka, eli mitkä värit eivät ole lempivärejäni: ruskea, BEIGE, harmaa, luonnonvalkoinen... Tykkään väreistä paljon. Paitsi noista edellä mainituista epäväreistä, joiden kruunaamaton kuningas on beige. Ruskean ja harmaankin saa näyttämään hyvältä yhdistämällä niitä johonkin toiseen väriin, mutta beigeä ja luonnonvalkoista ei varmaan koskaan. Niin siis. Tykkään kirkkaista väreistä. Kotonani on paljon valkoista ja sen kontrastina kirkkaanpunaista ja muita värivärejä. Pukeudun mustaan (mustakin on kirkas väri, hä?) JA väreihin. Hauskin kommentti, mitä olen pukeutumisestani koskaan saanut, tuli yhdeltä entiseltä työkaverilta joskus sen jälkeen, kun emme enää olleet työkavereita. Hän sanoi uskaltaneensa alkaa pukeutua iloisen värisiin vaatteisiin sen jälkeen, kun tutustui minuun, koska olin näyttänyt niin hyvää esimerkkiä. Ooh, olin hetken jonkun tyyliguru.

2) Tämä on vaikea, koska tykkään aika monenlaisista ruokalajeista. Lapsena lempiruokani oli Saarioisten jauhelihapizza. Sittemmin makuni on kehittynyt. Aiemmin kun kyselin, millä vastustuskykyä voisi parantaa, niin joku kehotti lopettamaan lihan syömisen. Voin sanoa ihan suoraan, että ei tule tapahtumaan. Rakastan lihaa. En pystyisi kuvittelemaan elämää ilman lihaa. Tämä nyt suututtaa kaikki aatteen vuoksi vegetaristit tai vegaanit lukijani, mutta ei tarvitse alkaa pitää mitään luentoja tehotuotannosta yms. Tiedän kyllä, enkä itsekään tykkää siitä. Mutta lihasta tykkään. Voiko lempiruoaksi siis sanoa lihan? Ei sillä ole väliä minkä eläimen se liha on, kunhan se ei kasva kasvimaalla. Tosin, hyvin tehty kasvisruokakin on hyvää.

3) Haluaisin kiertää koko maailman. En pysty mitenkään mainitsemaan vain yhtä. Haluaisin käydä Barcelonassa ja nähdä Gaudin rakennukset ja Dalín museon. Haluaisin käydä New Yorkissa ja Los Angelesissa ja kaikkialla niiden välillä. Haluaisin käydä Skotlannissa ja Irlannissa ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (taivutetaanko se noin?) ja idässä ja lännessä ja etelässä ja miksei pohjoisessakin. Jo aiemmin käydyistä paikoista haluaisin palata Lontooseen, sillä sieltä jäi vielä niin paljon näkemättä.

Kaiken huipuksi tämä pitäisi jakaa eteenpäin 15 bloggaajalle. Huh huh! En ole viime vuosina jaellut enää mitään eteenpäin, kun se tuntuu niin vaivalloiselta ja epätasapuoliselta. Sitten taas jos sanoo, että jokainen halukas saa sen (tunnustuksen) ottaa, niin kukaan ei ota, koska se ei ole henkilökohtaisesti kenellekään osoitettu. Mutta jos nyt joku haluaa vastata noihin kysymyksiin, niin vastaa ja ottaa samalla tuon muffinsin mukaansa. Kerta ootte kaikki hyviä kuitenkin.

Kiitos ja hei!

Every good boy deserves fudge

Istuskelin päivällä ulkosalla farkkushortseissa ja topissa. Maailma oli melkolailla raiteillaan ja kaikki vaikutti suhteellisen normaalilta. Sambakulkue oli alkamassa, joten aukiolla näkyi paljon sulkaa ja paljasta pintaa. Pikkuhiljaa väkeä kerääntyi enemmän ja enemmän. Valokuvia otettiin. Istuin nurtsilla ja katselin hyörintää niin kauan, kunnes sambaajat lähtivät aukiolta ja jatkoivat kulkuaan kohti keskustaa.

Nousin ylös keräämään kimpsuni ja kampsuni, koska auringon eteen vyöryi koko ajan valtavan kokoisia pilviä ja tuuli sai ilman tuntumaan jopa hiukan viileältä. Tässä kohtaa on mainittava, että toppini alla minulla ei ollut minkäänlaista rintoja tukevaa vaatekappaletta, joten kumartuessani taittelemaan retkihuopaani, saattoi näkymä olla jonnekin suuntaan aika avara. En välittänyt asiasta sen enempää, koska arvelin, ettei ketään kiinnosta eikä siellä suunnassa edes ketään ole. Kunnes jossain vaiheessa katsoin kadun varteen, johon oli parkkeerattu auto. Autossa istui keski-ikäinen, jos ei vanhempikin mies, kädessään digikamera suunnattuna suoraan minua kohti. Katsoin taakseni eikä takanani saati missään muuallakaan lähistöllä ollut enää yhtään sambaajaa eikä mitään muutakaan kuvattavaa. Käänsin ukolle nopeasti selkäni ja lähdin kävelemään pois päin. Vein jäätelöpaperini läheiseen roskikseen ja roskikselta vielä vilkaisin tuota autoa kohti. Miehen kamera oli yhä suunnattuna minua kohti. Painelin suorinta tietä kotiin.

Siis hyi olkoon!!! Jotenkin tosi ällöttävä olo ajatella, että jollain limaisella pervolla saattaa nyt olla minusta kuvia edestä ja takaa ja vähän sivultakin. Yritän uskotella itselleni, että se ei kuvannut minua, mutta en ole saanut itseäni vakuuttuneeksi. Ällötyksen väristyksiä kulkee kropassani ja aivoissani, kun kuvittelenkin, mitä niillä kuvilla — tai niiden kanssa — voidaan tehdä. En tosin myöskään ymmärrä, miten kukaan voisi saada mitään kiksejä ulkoisesta olemuksestani sillä hetkellä.

Yäk.

Kevennysvaroitus

Amp amp, sanoi ampiainen. (Nyttemmin tuo amp-jutska on korjattu sanaksi "ja").



Tiina ja rajaamisen jalo taito. Mutta onhan se tuolleen hauskempi. Silmänihän eivät aluksi huomanneet, että uutisen otsikko jatkui vielä toisellekin riville ("talouskasvussa"), joten ihmettelin uutisen tärkeyttä. Tai siis toki, onhan se tärkeätä, että se näkyy, mutta aika itsestäänselvä asia. Ainakin ilman housuja.

Linja-autossa on myös tunnelmaa

Olin bussissa ja takanani istui kaksi melkoisen pahalle haisevaa juoppoäijää. Sellaisia nelikymppisiä, sanoisin. Nousin seisomaan jo hyvissä ajoin ennen pysäkkiäni, kun en jaksanut haistella ja kuunnella heitä. Seuraava keskustelu käytiin nostetuttani leivinuuniakin leveämmän ahterini penkistä.

Juoppo #1: Toi vois painaa 16 kiloa...
Juoppo #2: Ole nyt hiljaa.
J1: Ei mutku se painaa varmaan...
J2: Älä rupee huuteleen vieraisiin pöytiin.
J1: En mä kun mä vaan...
J2: Ootko ite joku adonis, kun katot peiliin?
J1: En.
J2: No niin, sitten sulla ei ole mitään varaa sanoa kellekään.
J1: Ei niin, mä vaan... Ei kun ihan saatanan hyvännäköinen mimmi. Mimmi hei, oot kaunis!
J2: Älä rupee hei huuteleen vieraisiin pöytiin. Mä en rupee sun kanssas...
J1: Mä vittuilen kaikille, jotka mä nään. Mä saan varmaan vielä turpaani. MIMMI HEI, SÄ OOT IHAN VITUN KAUNIS!!!

Onneksi bussi kurvasi tuossa vaiheessa pysäkille ja pääsin ulos. En oikein tiennyt, olisinko ollut tilanteesta enemmän vittuuntunut vai huvittunut, sen verran absurdi se oli.

Sairas ja syntinen

Hei, rakkaat ystävät ja vihamiehet! Kertokaapa minulle, miten te pidätte flunssan loitolla?

Olen taas tällä hetkellä flunssassa ja omien laskujeni mukaan tämä on ainakin jo neljäs flunssa tämän vuoden puolella. Liityin yhden "kuntoklubin" jäseneksi muistaakseni huhtikuun loppupuolella ja sen jälkeen olen ollut jo kolmesti sairaana. Mikä tietysti estää treenaamisen ja on muutenkin erittäin inhottavaa. Olen joka päivä tällä viikolla ottanut töitten jälkeen parin tunnin iltaunoset, koska olen ajatellut, että se nopeuttaisi taudin paranemista, mutta kilin kellit! Ensin lauantai-iltana tuli kurkkukipu ja luulin jo selviäväni pelkästään sillä, kunnes tiistai-iltana alkoi nokka vuotaa ja nyt tästä selkeästi pukkaa vielä yskäkin.

Aivan käsittämätön tämä sairastelutahtini siihen verrattuna, että joskus olen saattanut olla koko vuodenkin potematta yhtä ainutta flunssaa. Vastustuskyvylleni on selkeästi tapahtunut nyt jotain, eikä se joku ole hyvää. Nyt kun taas sairastuin, päätin, että en halua flunssaa enää koskaan. Siksipä haluaisinkin vinkkejä siitä, mitä te popsitte tai miten muulla tavalla edesautatte, että vastustuskykynne pysyy hyvänä ja flunssa poissa? Alanko syödä valkosipulia joka päivä ja haista niin pahalta, ettei kukaan enää koskaan halua pussailla kanssani (tai muutenkaan olla parin metrin säteellä minusta) vai olisko jotain parempia poppaskonsteja? Kaikki hörhöneuvotkin otetaan vastaan, tänään ei tuomita ketään. Pääasia, että tämä sairastelu loppuu tähän!

Joskus (kuten tänä aamuna) mietin myöskin, että miksi sitä pitää muka aina leikkiä jotain sankaria ja käydä flunssaisenakin töissä sen sijaan, että hakisi sairauslomaa. Itsehän en yhtään tykkää tyypeistä, jotka tulevat kipeänä töihin muita tartuttamaan. (Tämä oli kyllä tod.näk. vilustus. Tarttuuko vilustustauti?)

Tyhmästä päästä kärsii koko kaupunki

Ai että sain verenpaineeni taas kohoamaan heti aamusta, kun menin lukemaan Aamulehden nettisivuja. Itä-Helsingissä on jossain missä lie torilla otettu paikalle vartiointiliike rauhoittamaan paikan touhua ja ilmeisesti ihan hyvin tuloksin. En henk.koht. tunne kyseisen alueen tilannetta, joten en siihen ota kantaa sen enempää, mutta Tampereen apulaispormestari Harri Airaksinen (kok) on nyt silmät kiiluen ilahtunut tästä asiasta. Katsokaas kun apulaispormestari saa niin kauheasti valituksia koko ajan Koskipuiston "rauhattomuudesta", että eiköhän tässä kohta saada järjestysmiehet sinnekin marssimaan 24/7.

En vaan tajua. Olen niin paljon hengaillut Koskipuistossa enkä ole koskaan törmännyt siellä minkäänlaisiin järjestyshäiriöihin, etten pysty ymmärtämään, mistä tämä kaikki oikein kumpuaa. Ketä siellä pelottaa ja mihin kellonaikaan? Meinaan vaan, että jos viikonloppuiltaisin ja yöaikaan onkin rauhattomampaa, niin ei kai sinne silloin tarvitse lapsiperheiden tuppautua? Ja jos taas päiväsaikaan ei uskalla mennä paikalle, niin vian täytyy olla silloin omien korvien välissä. Ihan tosi. Tuntuu kuin eläisin jossain ihan eri ulottuuvudessa näiden tyyppien kanssa.

Kirjoitin Aamulehden artikkeliin sekavan ja rönsyilevän kommentin, jonka kopioin tähän nyt kokonaisuudessaan, kun Aamulehti ei sitä kuitenkaan julkaise:

"Jos Tampereesta halutaan SIISTI kaupunki, niin ongelmakohtia on paljon pahempiakin kuin Koskipuisto. Olen itse viettänyt Koskipuistossa monet päivät pitäen kivaa eikä siellä ihan oikeasti ole mitään kovin erityistä häiriökäyttäytymistä. En ymmärrä mistä tämä meteli on oikein noussut? Kuka muka ei uskalla tulla Koskipuistoon päiväsaikaan?
Tampereen siivoamisen voisi aloittaa Raatihuoneen rappusilta (oletteko arvoisat apulaispormestarit huomanneet miten ryönäiset ne rappuset ovat, kun siinä koko päivän makaa räkä poskella jotain juoppoja?), Keskustorin kioskin viereisiltä penkeiltä ja kävelykadun penkeiltä? Nuo ovat paikkoja, joissa tavallinen tamperelainen ei viitsi hengailla, koska ns. syrjäytyneet ovat ne valloittaneet. Tuollaista ei näe oikeasti missään muualla, että juopot hengailevat kaupungin parhailla paikoilla. Koskipuistossa juopotkaan eivät haittaa mitään eikä ketään, jos siellä torkkuvat nurtsilla.
Ei missään tapauksessa ulkopuolisia vartijoita Koskipuistoon, ellei sitten haluta tyhjentää Tampereen ns. olohuone ja tehdä koko paikasta kuollut. (Tosin sitähän tässä juuri ilmeisesti halutaan).
Toivoisin, että apulaispormestarit lukisivat heräisivät tähän asiaan ja aloittaisivat "siistin Tampereen" tekemisen sieltä missä sitä oikeasti tarvittaisiin eikä nuorison eli näiden ihmisroskien silmätikuksi ottamisesta."

(Kirjoitus-/ajatusvirheet ihan omiani).

Tuntuu ihan kauhealta ajatukselta, että järjestysmiehet alkaisivat valvoa Koskipuistoa. Siis puistoa. Kaikella kunnioituksella ammattinsa osaavia vartijoita kohtaan, mutta heidän joukossaan on aika paljon hiukan virkaintoisia pikkunatseja. Luin tässä taannoin mielestäni oikein hyvän jutun, jossa oikeustieteen tohtori Kaarlo Tuori oli huolissaan ihmisten oikeusturvasta vartiointiliikkeiden alkaessa hoitaa poliisin hommia. En enää löydä sitä alkuperäistä juttua (Aamulehden viittaus juttuun), mutta siinä sanottiin näin: "Tuori on huolissaan kansalaisten oikeusturvasta, mikäli turvapalveluiden yksityistäminen jatkuu. Hän muistuttaa, että poliiseilla on huomattavasti tiukemmat vaatimukset koulutuksessa kuin vartijoilla, ja poliisien työtä koskevat myös tiukemmat määräykset." Niinpä niin.

Voisiko oikeasti saada nuo kokoomuslaiset apulaispormestarit jonnekin kuuseen tuolta kaupunkin korkeimmilta palleilta?

Ps. Siisteyttä saataisin parannettua lisäämällä roskiksia. Tampereella on varmasti maailman vähiten roskiksia kadunvarsilla, puistoissa ja toreilla. Hämeenkadun lyhtypylväissä olevat roskiksetkin ovat kaikessa hiljaisuudessa kadonneet jonnekin.

Pps. Olisin halunnut laittaa kirjoituksen kuvitukseksi tämän, mutta en tohtinut rikkoa kuvan tekijänoikeuksia.

Nice boys don't play rock and roll

Voi voi... Olen niin pettynyt. Incubus julkaisi edellisen levynsä Light Grenades vuonna 2006. Levy rämisi ja paukkui. Bändin laulaja Brandon Boyd julkaisi 2010 soololevynsä, joka oli jotain tilulilua eikä yhtään sytyttänyt minua. Samoihin aikoihin kerrottiin, että Incubus on levytysstudiossa. Ehdin jo innostua. Nyt heinäkuussa julkaistiin Incubusin uusi levy If not now, when? Ensimmäisen sinkun perusteella osasin jo pelätä levyn olevan samaa shittiä tuon Boydin soololevyn kanssa, mutta elättelin vielä toiveita, että siellä levyllä olisi muutama edes hitusen rock kappale. Olen nyt kuunnellut kyseistä levyä Spotifysta ja olen (nyt tätä kirjoittaessa) menossa viimeisessä kappaleessa. Enää en elättele toiveita. Koko levy on tylsä. Ikävä sanoa näin, mutta se on totuus. Tylsä tylsä tylsä.

Olin viime viikon torstaina Pakkahuoneella katsomassa ja kuuntelemassa vanhaa grungevääntöistä Mudhoneya. En ole juurikaan kuunnellut Mudhoneya, vaan olen keskittynyt enemmän näihin muihin seattlelaisbändeihin, mutta se keikka vaan räjäytti tajuntani. Ei Mudhoney tokikaan Alice In Chainsia tai Nirvanaa ylittänyt, mutta esim. Pearl Jamin ja Soundgardenin se ohitti tykkäysasteikollani kevyesti. Laitoin heti tilaukseen about puolet yhtyeen tuotannosta. Nyt odottelen vain levyjäni saapuvaksi Tampereen Levykauppa Äxään. Rumbassa oli hyvä arvostelu keikasta (eli toimittaja oli siis samaa mieltä kanssani). Arvostelussa sanottiin: "Ei oikeastaan ole ihme, että Mudhoney – grunge-aallon toinen koko ajan aktiivisena toiminut yhtye – ei ole suosiossa edes samassa galaksissa kuin massiivisia stadionkiertueita tekevä kollegansa Pearl Jam. Niin karskia räimintää bändin meuhkaaminen on, että ei siitä koskaan voisikaan tulla suurten massojen suosikkia." Olen aivan täydellisesti samaa mieltä. Pearl Jam on aina ollut minulle sellainen... häilyväinen. Niillä on hyviä kappaleita, mutta suurin osa yhtyeen tuotannosta on minun makuuni aivan liian tylsää.

Pakko vielä kehaista tähän loppuun Mudhoneyn jälkeen esiintynyttä tamperelaista Miss Monster Truckia. Hyvä tavaton, miten loistava bändi! Ikinä en heistä ollut kuullut tätä ennen, mutta toivon totisesti, että jatkossa tulen kuulemaan. Jos yhtään kiinnostaa kunnon räminärokki (kuten yksi heppu yleisön joukossa sen genreksi lokeroi), niin suosittelen hankkiutumaan keikalle, jos ikinä missä liikutkin lähistöllä on Miss Monster Truckin keikka. Aivan mahtava meno kerta kaikkiaan. Niin nuoriksi ja levyttämättömiksi jannuiksi bändi soitti ihan älyttömän hyvin ja musiikki oli oikeasti laatukamaa. Oikeasti! Uskotteko vai viljelenkö vielä muutaman superlatiivin tähän perään?

Kokeilin muuten niitä aiemmin mainitsemiani korvatulppia Kotiteollisuuden, joka esiintyi Miss Monster Truckin jälkeen (aika kovat odotukset tuollaisten "lämppäreiden" jälkeen, mutta tykkäsin kyllä KT:n keikastakin, joskaan en ihan samanlaiseen hypeen yltänyt enää), keikan aikana. Kyllä vain, ne (korvatulpat) pilasivat (olivat pilata) keikan. Niin kuin olin etukäteen arvellutkin. Tuntui kuin olisin ottanut metri tolkulla pumpulivanua ja kietonut sen pääni ympärille. Tai ehkä bändin ympärille ja sitten ne olisivat yrittäneet soittaa sieltä pumpulin sisältä. Riivin ne tulpat hemmettiin korvistani. Mieluummin soivat korvat kuin pumpulinen rock-elämys.

Kiitos ja näkemiin.

Minä olen auto parkissa, olen täynnä sakkolappuja

Kirjoitettu 12.11.2008:

***

Viikonloppuna samalla yöbussilla kanssani matkusti joku mieshenkilö, jolla oli todennäköisesti jonkinlaisia patoutumia koko maailmaa ja kanssaihmisiä kohtaan. Tyyppi huusi melkein koko matkan bussin perällä, että "mää oon pelkkää paskaa kengänpohjassa, tallokaa vähän niin, siellä mää oon, pelkkää paskaa!!!" Bussista poistuessaan tyyppi vielä julisti ettei perkele rupea kumartelemaan ketään, niin kumarrelkaa te muut vaan, minä en perkele kumartele. Toisaalta sama tyyppi teki kyllä aluksi näyttävän sisääntulon laulamalla "on vain yksi Raimo Helminen, Raimo Helminen, hei Raimo Helminen"... Joku siellä bussin etuosassa totesi sen jälkeen olevansa pakosti Tampereella.

***

Elämä on joskus kovaa.