9. something you do everyday

Siitä ei puhuta, mutta kaikki sitä tekevät joka päivä. Jos ei tee, niin kannattaa hakeutua lääkäriin.

Meillä oli Irwikissin kanssa sama idea. Jätin sentään toteuttamatta sen ensimmäisen ajatukseni. Otin kuitenkin kuvan tästä vessasta, koska minua on aina hymyilyttänyt tuo "mun sali" vessakopin seinällä. Jos vessassa käynti tuntuu vastaavan kuntosalilla käyntiä, niin kannattaa lisätä kuituja ruokavalioon.

Nyt kaikki samalla salilla käyvät varmasti tunnistavat paikan, mutta en huolestu, koska siellä käy lisäkseni pari muutakin ihmistä. Ja jos joku nyt tunnistaa minut, niin saa tulla nykäisemään hihasta. Joka tosin voi olla hikinen.

Tie naisen vatsaan käy silmien kautta

Yritän lisätä kasviksien määrää ruokavaliossani, joten kokeilen erilaisia miellyttäviä tapoja suoriutua siitä. En ole mikään Kokki Kolmonen, joten hyvin harvoin vaivaudun itse laittamaan itselleni ruokaa, ainakaan mitään kovin haastavaa sellaista. Tai tekemäni ruoka on kyllä yleensä ihan hyvää, mutta olen patalaiska enkä viitsi nähdä kovasti vaivaa ruoanlaiton suhteen. Tämä esipuhe valmistelkoot teidät seuraavaan.

Löysin kaupasta tämmöisen HK:n kananpoikaa grillatuilla kasviksilla ja pestolla. Kuulosti hyvältä ja pakkauksen päällä kuva oli melko herkullisen näköinen. Ostin sen ja kotona iskin pakkauksen mikroon neljäksi minuutiksi.

Kun lämmityksen jälkeen avasin pakkauksen, järkytys oli melkoinen:

Kuulin vatsalaukkuni päästävän pelästyneen vingahduksen ja samalla se yritti paeta vuorille.

Eikä ateria lautaselle siirrettynä kovin paljon herkullisemmalta näyttänyt:

Annos ei loppujen lopuksi maistunut yhtä kamalalta kuin näytti, mutta en voi väittää, että sitä olisi siltikään tehnyt mieli syödä. Lappasin suuhuni melkein koko annoksen, koska syötävä oli. Yritin vähän lisätä jotain maustetta tuon epämääräisen läjän päälle, mutta se ei varsinaisesti auttanut asiaa. Annoksessa oli välillä jopa jotain ihan hyviä makuvivahteita, mutta valitettavasti en saanut selville mistä se maku oli lähtöisin, kun kaikki oli yhtä löllyvää läjää.

Olen muutenkin melko neuroottinen siinä, että ruoka-ainesten pitäisi olla jotenkin selkeästä erotettavissa toisistaan (yksi kaverini joskus sotki porkkanaraasteen perunamuussiin ja minä pöydän toisella puolella menetin ruokahaluni), joten voin vannoa, että en tule ostamaan tätä valmisannosta enää koskaan.

8. a smell you adore

Se, kun pitkän talven jälkeen yhtenä päivänä astuu ulos ja siellä tuoksuukin kevät.

Hey stoopid

Ai että mua nyppii... Wordpressissä on nyt lyöty viisaat päät yhteen ja muutettu jotain olennaista oletusasetusta:

Jos siis ihminen haluaa kommentoida Wordpressin blogiin (Wordpress muuten korjaa kommentissa olevat Wordpress-sanat kirjoitusasultaan automaattisesti muotoon WordPress), niin ihmisen täytyy erikseen ottaa joka jeesuksen kerta tuo yllä näkyvä ruksi pois, että sähköpostiin ei ala sadella spämmiä kyseisestä blogista.

Tämä on niin alkeellista käytettävyyttä, että ei tällaiseen pitäisi edes joutua törmäämään. Jokainen vähänkään webbisuunnittelusta mitään tajuava tietää, että jos on olemassa valintaruutu, jolla on jonkinlaisia seurauksia, kuten tässä tapauksessa tulevien kommenttien sähköpostiseuranta, niin sellainen valinta ruutu EI SAA olla valmiiksi valittuna. Ymmärrän toki, että jos firma yrittää myydä jotain ja ruksi on valmiiksi valittuna kohdassa "kyllä, haluan että tililtäni suoraveloitetaan joka kuukausi miljoona euroa ja vastineeksi saan arvotonta krääsää", niin kyseessä on taloudellinen hyöty yritykselle, vaikkakin hiukan kyseenalaisin keinoin. Mutta tietääkseni WordPress (huom! oikeinkirjoitus) ei hyödy tästä toiminnallisuudesta mitenkään eikä muuten kommentoijakaan. Kuka oikeasti haluaa saada sähköpostiinsa toisten ihmisten kommentteja jonkun toisen blogiin? En usko, että kukaan.

Niinkin pieni asia, kuin yhden ruksin poistaminen vit harm ärsyttää minua niin paljon käytettävyyden ammattilaisena (se on vähän sama kuin rakkauden ammattilainen), että aion pitäytyä kommentoimasta WordPressin blogeihin kunnes tuo oletusasetus poistetaan. Pahoittelut teille, jotka käytätte kyseistä blogialustaa, eihän se teidän vika ole. (No okei, tod.näk. kommentoin, jos oikeasti on jotain sanottavaa, mutta ärsyynnyn silti samalla ihan sikana!)

Ps. Kyseessä ei siis ole bugi, vaan näin sanoo WordPressin henkilö support-sivuilla (lihavointi oma): "The reported behavior of email notification for comments is not a bug. It is a new default setting when commenting. This feature was a recent change to the way comments work on all WordPress.com blogs. Once you click in the Leave a Reply comment box, you will see the "Notify me of follow-up comments via email" check box appear. Simply un-check this box before you submit your comment and you will not receive email notifications."
Niinpä. It's simple as that!!!

6. you

Päivän aihe on sinä elikäs siis minä...

Vasemmalla meikäläisen jalat tänään matkalla kuntosalille ja oikealla ne edellisessäkin postauksessa mainitut liian pitkät kynnet. Jonkun mielestä ne ei välttämättä ole pitkät ollenkaan. Sen enempää jalat kuin kynnetkään.

Minä minä minä minä minä!

Sain tässä taannoin tällaisen kunniamerkin sekä LittleB:ltä että Acatalta. Lämpimät kiitokset molemmille!

Ja kuten nykyisin on tapana, niin näiden prenikoiden mukana tulee velvollisuuksia:

The Rules 

1. Nominate 15 fellow bloggers. 

2. Inform the bloggers of their nominations. 

3. Share 7 random facts about yourself. 

4. Thank the blogger who nominated you. 

5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Huh huh. 15 bloggaajaa on kauhea määrä. En ole viimeiseen sataan vuoteen jaksanut koskaan jatkaa näitä, mutta katsotaan. Ensin kuitenkin ne randomit faktat, jos saisin jotain itsestäni irti. Sitä on tainnut tässä yli viiden vuoden bloggaustaipaleen aikana kertoa kaikki vähänkin kiinnostavat asiat itsestään (tai sitten niitä ei edes ole).

1. Saan veronpalautuksia tänä vuonna ruhtinaalliset 8 euroa ja hilut päälle.
2. Olen onnistunut pudottamaan painoa kahdessa viikossa kaksi kiloa. Kesäkunto 2021 here I come!
3. Lauri Porra on luultavasti elämäni mies. Hän ei vain tiedä sitä. Ehkä kerron sen hänelle sitten kesällä 2021 (kts. edellinen kohta).
4. Rottinkinen joulutähti roikkuu vieläkin ikkunassani. Sen pois ottaminen on aina niin raskasta. Vaatisi jakkaraa ja tavaroiden siirtelyä ikkunan edestä... Oliko se helatorstai, mihin mennessä joulukoristeet pitää olla otettuna pois?
5. Kynteni ovat aivan liian pitkät tällä hetkellä. Inhoan pitkiä kynsiä (itselläni). Raavin niillä itseäni vahingossa aina ja jotenkin koko sormenpäitä alkaa jomottaa, kun kynnet ovat liian pitkät. En ole saanut leikattua niitä kuitenkaan, vielä. Tämä kirjoittaminenkin on hankalampaa pitkillä kynsillä. Ja pitkät kynnet voi taittua helposti. Yäk.
6. Inhoan inhoan inhoan kotimaisesssa musiikissa kaikkia näitä huokailevia ja ulisevia naisartisteja (Chisu, Jippu jne.) tai sellaista iskelmämusiikkikamaluutta (Juha Tapio, Tuure Kilpeläinen jne.), jota suurin osa porukasta tykkää kuunnella (vai mistä muusta syystä niitä soitettaisiin radiossa jatkuvasti?). En saa yhtään niin pahoja inhonväristyksiä, kun kuulen jotain kotimaista hiphopia tai reggaeta. Paitsi se Sokka irti on jopa cheek-asteikolla mitattuna erittäin huono biisi.
7. Aion mennä tänään tunnin syvävenyttelyyn. Venyttely on mukavaa.

No niin. Sitten pitäisi laittaa vahinko kiertämään: Mymskä, Elegia, Annikki, Puhalluskukkatyttö, Kummitus, Zepa, Neo, Yllätystyttö, Kaukolle ja Ekille yhteinen, Irwikissi, Itkupilli, Kirsikka, Riikka, Nuori Nainen, Piia... Joko siinä oli 15? Olette oikeasti ihan ihania ja ainutlaatuisia jokainen, vaikka tämä vaikuttaakin joltain massapalkinnolta. 

Ja nytkö pitäisi sitten käydä jokaista informoimassa, että palkinto odottaa? Oh no... Sovitaanko niin, että ne jotka huomaavat tämän täällä itse, huutavat kommenttilootassa hep tai jotain, ja lopuille käyn ilmoittelemassa illemmalla, ok? Nyt ei ehdijaksa.

5. bird

Osallistun näköjään vain parittomina päivinä tähän toukokuun haasteeseen.

Tänään on niin harmaata ja märkää, ettei paljoa huvita lähteä lintuja bongailemaan enkä ole näköjään kovin lintuorientoitunut sisustajakaan. Kotoani löytyy kuitenkin nämä Annikin piirtämät naakat, joita vaalin arteenani.

3. something you wore today

Tänään oli sen verran viileämpi päivä, että käytössä oli pietarilaismummolta ostamani ihana ruusuhuivi.

1. peace

Kävin kuntosalilla polttamassa edes muutaman syödyn nakin ja sokerimurusen munkkien päältä. Ainakin siellä sai olla rauhassa. Ihan yksin en siellä kuitenkaan ollut. (Epäilen, että kuvan leppäkertussa ei enää henki pihissyt).

Totuus on tarua ihmeellisempää

Sain sunnuntai-iltana luettua loppuun kirjan Kellokosken Prinsessa. Pidin kirjasta paljon ja päätin heti sopivan tilaisuuden tultua katsoa elokuvan Prinsessa. Vuokrasin elokuvan siis eilen vappuaattoni kuluksi ja katsoin sen. Vaikka tiesinkin, että elokuva on fiktiivinen, vaikkakin tositapahtumiin perustuva, niin petyin silti valtavasti.

Aika moni Prinsessan nähnyt, silloin kun elokuva oli ihan uusi ja pyöri vielä teattereissa, kehui elokuvaa ja muistaakseni liikutuksen kyyneliäkin katsomoissa oltiin vuodatettu. En tiedä, jos olisi kannattanut katsoa tuo elokuva ensin ja lukea kirja vasta sen jälkeen. Nyt kuitenkin ainakin tuntuu siltä, että ilman kirjaa en olisi saanut elokuvasta senkään vertaa tolkkua. Jotenkin siinä rynnittiin tapahtumasta toiseen ilman minkäänlaista punaista lankaa, edes ohutta sellaista. Myöskin Prinsessan persoonallisuus jäi kovin latteaksi elokuvassa. Kirjan perusteella hänestä sai paljon vaikuttavamman mielikuvan, sellaisen, jolle jopa voisi oikeasti kuvitella pystytettävän muistomerkin. 

Näyttelijänsuoritukset elokuvassa olivat varmasti ihan hyviä. Niin hyviä, kuin noin huteralla käsikirjoituksella ja ohjauksella pystyi tekemään. Prinsessaa näyttelevän Katja Kukkolan (nyk. Küttner) roolityöstä tykkäsin. Sen sijaan tarinaan oltiin lisätty joku kummallinen rooli Krista Kososelle, jotta elokuvaan saatiin alastomuutta ja seksiä, jota ilman ei kotimaista elokuvaa ilmeisesti voida tehdä, sekä pienen rakkaustarinakin. Ja tietysti sitä rakkaustarinan toista osapuolta näytteli juoppohullu Peter Franzén. Jotenkin tosi väsynyttä.

Edellisten lisäksi elokuvassa oli myös kummallisia tai yllättäviä roolituksia, kuten Terhi Kokkonen pankkineitinä, joka ei paljon tönkömpi olisi voinut olla, vaikka hänellä ei edes ollut kuin pari hassua vuorosanaa. Miksei kotimaisissa elokuvissa arvosteta ei-julkkiksia näyttelijöitä? Aina ne samat naamat tai sitten kaikenmaailman laulajia. Paula Vesala kyllä veti roolinsa ihan hyvin.

Minua häiritsi myös se, että kirjaa lukiessani sain sen käsityksen, että Kellokosken ylihoitaja Anna Pakalén oli varsinainen toiminnan nainen ja uudisti sairaalan toimintaa sekä paransi potilaiden oloja reippaalla kädellä. Elokuvassa taas Pakalén tuntui saaneen statistin rooliin ja niiden uudistusten ja parannusten takana olikin mies, joko Antti Litjan tai Samuli Edelmanin roolihahmo, tilanteesta riippuen. 

Googlailin leffan katselun jälkeen arvosteluja elokuvasta, koska halusin tietää olenko ainoa, johon se ei kolahtanut. Toiset kehuivat elokuvaa, toiset haukkuivat. Ehkä eniten samaa mieltä olen tämän arvostelun kanssa. Hetkittäin kaipasin elokuvaan tekstitystä, koska en ymmärtänyt roolihahmojen muminaa. Tosin huomattavan paljon vähemmän kuin kotimaisissa elokuvissa yleensä. 

Vaikka olenkin pari vuotta ajastani jäljessä (taas), niin suosittelen kaikkia lukemaan Kellokosken Prinsessan kirjana. Siitä saa hienon läpileikkauksen mielenterveyshoidon historiasta Suomessa ja myöskin hyvän kuvauksen Prinsessasta. Elokuva kannattaa varmaan skipata, mikäli et vielä ole ehtinyt sitä nähdä. Ja jos olet katsonut elokuvan, mutta et lukenut kirjaa, niin älä ainakaan luule, että elokuva olisi realistinen kuvaus tapahtumista.

Kuvassa oikea Prinsessa Anna Lappalainen vanhoilla päivillään.