Joidenkin mielestä ehkä jopa ällömakeaa.
27. toukokuuta 2012
25. toukokuuta 2012
One more time for old time's sake
Koska tämä blogini on aivan kohta 5 vuotta ja 4 kuukautta vanha (tai siis ei TÄMÄ blogi, koska aloitin Vuodatuksessa, mutta siis yhteensä), niin vanhojen hyvien aikojen kunniaksi ajattelin vähän listata hakusanoja. Jostain syystä ennen tänne tultiin paljon viihdyttävämmillä hakusanoilla kuin nykyään. Mummoseksiäkään ei olla haettu pitkään aikaan. Mikä on muuttunut, Google?
- olit sinäkin päässyt listalle siinä urkinnassa (voi ei, en haluu!)
- paul mccartney pinnallinen (olisit itsekin, jos olisi niin paljon rahaa)
- mies ei anna laulaa (jätä se sika)
- karvat poskissa (kaikilla meillä on karvaa poskissa, toisilla vahvempaa kuin toisilla)
- ootkos koskaan nähnyt sä pingviiniä (en elävänä luonnossa, ainoastaan televisiossa)
- nätit varpaat (varpaitani on kehuttu näteiksi, mutta nykyisin ne ovat lihoneet)
- paksuneeko karva (joo, talvisin, ja kesäisin se sitten ohenee)
- layne staley pituus (tämä on erityisosaamisaluettani: 184 cm)
- leppäkerttu pakkaa tavaroita (onko se muuttamassa?)
- tallinnanaukion tori kamala paikka (niin ne väittää)
- voihan helvetin perkeleen vittu (saatana)
- hiuspanta miehille (pitäisi kieltää lailla ja polttaa roviolla)
- ilmaisia käpytikan kuvia (no ei täällä ainakaan! maksaa satasen, mutta sulle miljoonan, senkin varas!)
- jäähdytysnesteen juominen (en suosittele, omalla vastuulla sitten)
- mieshieroja (hieroja, jolla on vehkeet jalkojen välissä)
- tapahtui vappu 1972 (en tiedä, kun en ole ollut näkemässä)
- جمل (varmasti ihan järkevä hakusana, en vain ymmärrä sitä)
- moderni perhe suomennos (tuohan on suomea)
Siinäpä niitä. Ihmiset, googlatkaa hassummin!
24. toukokuuta 2012
24. something new
Uusi tukka! Eihän sitä tuosta kauhean hyvin erota, mutta koitapa itse ottaa puhelimella kuvaa itsestäsi niskan puolelta.
Leikkaus on kuitenkin sellainen a-linjainen, mutta sen verran pitkä kuitenkin, että sen saa ponnarille vielä. Ponnari on urheillessa ja kesähelteillä pop. Väri on vielä ihan peestä, joten siksi värimuokkailtu versio kuvasta. Suoritan värjäystoimenpiteen huomenissa.
I would wish this all away
Olen miettinyt eutanasiaa, kuten moni muukin viime päivinä. Ja miettimisellä en siis tarkoita, että olen harkinnut hommaavani itselleni sellaisen tässä lähipäivinä. Vaan siis sitä, pitäisikö se laillistaa vai ei.
Olen kyllä vahvasti sen kannalla, että ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään ja ruumiistaan. En tokikaan kehoita ketään tekemään itsemurhaa, koska yleensä ongelmat ovat ratkaistavissa ja kaikki voi muuttua hyväksi. Mutta entäpä sitten, kun toivoa ei enää ole? Saako ihminen toivoa itselleen nopean kuoleman sen sijaan, että odottaisi yksin sairaalavuoteessa maaten sen hidasta, mutta vääjäämätöntä lähestymistä?
Vaikka hoitokoti, jossa äitini viimeiset päivänsä eli, olikin todella lämminhenkinen ja hyvä paikka olla, niin silti siellä mielestäni jätettiin liikaa vastuuta meille omaisille. Kipulääkettä annettiin aamulla ja illalla, ellemme me omaiset pyytäneet lisää. Vasta viimeisenä aamuna kipulääkettä alettiin antaa parin tunnin välein. Miksi ihmeessä? Jos ihminen ei siitä vuoteelta enää nouse, niin luulisi olevan ihan sama, vaikka kipulääkettä tiputettaisiin suoraan suoneen vuorokauden ympäri. Äidin viimeisinä päivinä todella toivoin, että joku lopettaisi sen kärsimyksen. Toisaalta tuskin olisin itse pystynyt tekemään sitä päätöstä ns. viimeisestä piikistä.
Lemmikkieläimiämme kohtaan olemme paljon armeliaampia. Jokaiselle on kai itsestäänselvää, että eläimen ei tarvitse kärsiä. Miksi sama sitten ei koske ihmistä? Miksi tämä ihmisen maallinen temppeli on olevinaan niin arvokas, että siinä pitää kituuttaa mahdollisimman pitkään? Onko "luonnollisessa" kuolemassa jotain niin ylevää, että se on ainoa oikea tapa poistua tästä maailmasta?
Tiedän, että sen rajan vetäminen tulisi olemaan todella vaikeata. Kenelle myönnetään eutanasia ja kenelle ei. Mielestäni olennaista on se, että jos henkilö itse on ilmaissut halunsa siihen ja on parantumattomasti sairas, se tulisi hänelle myös sallia. Eri asia on sitten taas ne, jotka eivät pysty haluaan enää siinä vaiheessa ilmaisemaan tai eivät ole aiemminkaan ilmaisseet. Ymmärrän myös sen, että lääkäreille se tulisi olemaan vakavan pohdinnan paikka. Mielestäni eutanasiaa tulisi ajatella kuitenkin potilaan auttamisena eikä tappamisena. Nykyaikainen lääketiede pidentää elämäämme, niin miksei se voisi myös auttaa sen lopettamisessa siinä vaiheessa, kun toivoa ei enää ole.
En siis pysty puhumaan kenenkään muun kuin itseni puolesta, mutta itse en halua kohdata sellaista loppua, jossa makaan vaipoissa sairaalan tai jonkun hoitokodin vuoteessa muiden riepoteltavana ja syötettävänä. Todennäköisesti, jos vanhaksi elän, olen yksi niistä mummoista, joita ei käy kukaan koskaan katsomassa, sillä eihän tässä ole tuota jälkipolveakaan näköpiirissä. Mieluiten eläisin riittävän pitkän ja hyvän elämän, jonka jälkeen haluaisin pudota suorilta jaloilta, ilman kituuttamista. Mutta koska harvapa loppuaan saa valita, niin antakaa minun edes päättää milloin haluan lopettaa kärsimisen.
Olen kyllä vahvasti sen kannalla, että ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään ja ruumiistaan. En tokikaan kehoita ketään tekemään itsemurhaa, koska yleensä ongelmat ovat ratkaistavissa ja kaikki voi muuttua hyväksi. Mutta entäpä sitten, kun toivoa ei enää ole? Saako ihminen toivoa itselleen nopean kuoleman sen sijaan, että odottaisi yksin sairaalavuoteessa maaten sen hidasta, mutta vääjäämätöntä lähestymistä?
Vaikka hoitokoti, jossa äitini viimeiset päivänsä eli, olikin todella lämminhenkinen ja hyvä paikka olla, niin silti siellä mielestäni jätettiin liikaa vastuuta meille omaisille. Kipulääkettä annettiin aamulla ja illalla, ellemme me omaiset pyytäneet lisää. Vasta viimeisenä aamuna kipulääkettä alettiin antaa parin tunnin välein. Miksi ihmeessä? Jos ihminen ei siitä vuoteelta enää nouse, niin luulisi olevan ihan sama, vaikka kipulääkettä tiputettaisiin suoraan suoneen vuorokauden ympäri. Äidin viimeisinä päivinä todella toivoin, että joku lopettaisi sen kärsimyksen. Toisaalta tuskin olisin itse pystynyt tekemään sitä päätöstä ns. viimeisestä piikistä.
Lemmikkieläimiämme kohtaan olemme paljon armeliaampia. Jokaiselle on kai itsestäänselvää, että eläimen ei tarvitse kärsiä. Miksi sama sitten ei koske ihmistä? Miksi tämä ihmisen maallinen temppeli on olevinaan niin arvokas, että siinä pitää kituuttaa mahdollisimman pitkään? Onko "luonnollisessa" kuolemassa jotain niin ylevää, että se on ainoa oikea tapa poistua tästä maailmasta?
Tiedän, että sen rajan vetäminen tulisi olemaan todella vaikeata. Kenelle myönnetään eutanasia ja kenelle ei. Mielestäni olennaista on se, että jos henkilö itse on ilmaissut halunsa siihen ja on parantumattomasti sairas, se tulisi hänelle myös sallia. Eri asia on sitten taas ne, jotka eivät pysty haluaan enää siinä vaiheessa ilmaisemaan tai eivät ole aiemminkaan ilmaisseet. Ymmärrän myös sen, että lääkäreille se tulisi olemaan vakavan pohdinnan paikka. Mielestäni eutanasiaa tulisi ajatella kuitenkin potilaan auttamisena eikä tappamisena. Nykyaikainen lääketiede pidentää elämäämme, niin miksei se voisi myös auttaa sen lopettamisessa siinä vaiheessa, kun toivoa ei enää ole.
En siis pysty puhumaan kenenkään muun kuin itseni puolesta, mutta itse en halua kohdata sellaista loppua, jossa makaan vaipoissa sairaalan tai jonkun hoitokodin vuoteessa muiden riepoteltavana ja syötettävänä. Todennäköisesti, jos vanhaksi elän, olen yksi niistä mummoista, joita ei käy kukaan koskaan katsomassa, sillä eihän tässä ole tuota jälkipolveakaan näköpiirissä. Mieluiten eläisin riittävän pitkän ja hyvän elämän, jonka jälkeen haluaisin pudota suorilta jaloilta, ilman kituuttamista. Mutta koska harvapa loppuaan saa valita, niin antakaa minun edes päättää milloin haluan lopettaa kärsimisen.
21. toukokuuta 2012
Oh you know I'm the hoochie coochie man
Sain LittleB:ltä 11 vastattavaa kysymystä.
1. Mikä inspiroi sinua?
Ihan mahdoton kysymys heti alkuun. Ensimmäisenä tulee mieleen, että ei mikään. Siis inspiroi minkä suhteen? En juurikaan tee mitään luovaa, johon tarvitsisin inspiraatiota. Voisin mainita joitain muusikkoja, jos itse tekisin musiikkia. Kirjailijoita, jos kirjoittaisin. Kuvataiteilijoita, jos kuvataiteilisin. Mutta kun en. Elämän elämiseen ei varsinaisesti inspiraatiota tarvita. Plääh, taidan olla tosi tylsä ja mielikuvitukseton ihminen. Ehkä ne ystävät inspiroivat. Ja toiset bloggaajat.
2. Miten asut ja miten haluaisit asua?
Asun vuokralla kerrostalossa kaupungin keskustassa. Tämä on ihan hyvä. Jos jotain voisi haluta lisää, niin neliöitä, varsinkin keittiöön ja lisää säilytystilaa esim. kirjoille. Lisäksi voisin haluta kodin, jossa on korkeat huoneet ja leveät ikkunapenkit, jostain vanhasta jugend-talosta. Taikka sitten jonkun loft-asunnon.
3. Oletko tyytyväinen työhösi?
En varsinaisesti, koska en omista sellaista tällä hetkellä. Se, mitä menen taas kesäksi tekemään, on ihan blaah ja haluaisin tehdä melkein mitä tahansa muuta (tai no en, jos rehellinen olen, sillä siisti sisätyö, josta saa kohtuullisen helposti kohtuullisen hyvät rahat, on huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin joku matalapalkkainen likaisempi työ). Haluaisin tehdä työtä, joka olisi kivaa ja joka välillä haastaisi minut älyllisesti.
4. Mitä harrastat?
Olen aina inhonnut näitä harrastuskysymyksiä. Ihmiset, jotka vastaavat, että lukemista, ulkoilua, elokuvissa käyntiä jne. ovat niitä, jotka eivät oikeasti harrasta mitään ja vaikuttavat ihan luusereilta niiden rinnalla, jotka kertovat harrastavansa ties mitä hienoa laskuvarjohyppelystä didgeridoon soittamiseen. Itse kuulun siis ensimmäiseen ryhmään, jos ei tullut selväksi. Kaipa sen voisi sanoa, että harrastan kuntosalilla käymistä. Ja seksiäkin toisinaan, kerta sekin suomenkielessä jostain kummallisesta syystä lasketaan harrastamiseksi.
5. Mitä aamuihisi kuuluu ja paljonko aamutoimiisi menee aikaa?
No siis laiskoina aamuina saan kulutettua aamupalaan varmaan tunnin. Jumitan tietokoneen ääressä samalla kahvia hörppien ja jugurttia suuhun lusikoiden. Sen jälkeen aamupeseydyn, vaihdan vaatteet ja ryhdyn siihen toimeen, mitä toimiini kyseisenä päivänä kuuluu. Työaamuina vedän aamupalan naamarin vähän lyhyemmän kaavan mukaan, sitten hammas- yms. peseydyn, pukeudun, meikkaan ja painelen töihin. Yhteensä aikaa kuluu ½-1 tuntia, riippuen siitä pesenkö hiukset aamulla vai en.
6. Missä olet hyvä?
Angry Birdsissä. Kaikessa muussa olen korkeintaan keskinkertainen.
7. Mikä on sun tämän kesän pakko saada-vaate?
Höm höm. Ostin tänään aimopinon mekkoja ja hörhelöpaitoja, vaikka oikeasti tarkoitukseni oli ostaa farkut. Vaan kun en löytänyt itseäni miellyttäviä farkkuja. Kaikki farkkuni ovat niin repaleisia lahkeidensuista, etten kehtaa laittaa niitä töihin jalkaani. Eli olisko ne farkut pakko saada vai tulisko niin lämmin kesä, että farkkuja tarvitsee seuraavan kerran vasta syksyllä? Muuta en tähän osaa vastata.
8. Lempihahmosi telkkariohjelmassa?
Modernin perheen Cameron. How I met your mother -sarjan (suom. Ensisilmäyksellä, typerimmän sarjannimen suomennoksen palkinto ojennetaan täten kyseiselle suomentajalle) Barney, ihan vaan elämänfilosofioidensa vuoksi. Tai Poliisit-sarjan Jaakko Heikkinen, jos nimi meni oikein. Se toinen Kuopion poliiseista kuitenkin. Uu mama...
9. Minkä luonteenpiirteen haluaisit muuttaa itsessäsi?
Varmaan lähes jokaisessa työpaikkailmoituksessa haetaan ulospäinsuuntautunutta ihmistä. En ymmärrä miksi, mutta koska sellaisia ihmisiä nyky-yhteiskunta haluaa, niin introvertin pitäisi muuttua siis ekstrovertiksi. Itse kyllä viihdyn ihan itsenäni eikä introverttiuteni oikeasti tee minusta yhtään huonompaa työntekijää, koska en ole hakemassa mihinkään myyntitehtäviin, vaikka en heti haluakaan jakaa kaikkea itsestäni toisille. Mutta ilmeisesti se sitten pitäisi vaihtaa ekstroverttiuteen.
Tai sitten haluaisin muuttaa sen, että alennan itseäni naapurisovun vuoksi. Tässä ei nyt ole oikeista naapureista kyse, vaan joistain kanssaihmisistä. Olen mieluummin sovussa itseni kustannuksella kuin pitäisin ylpeyteni. Joskus se harmittaa.
10. Tykkäätkö mökkeilystä?
Juu ja en. Kesähelteillä on ihana maata laiturilla ja välillä pulahtaa järveen uimaan, mutta muuten mökkeily on vähän pitkäveteistä. Muina vuodenaikoina tai sateisena kesänä mökillä ei varsinaisesti ole muuta tekemistä kuin syöminen ja saunominen eikä kumpaakaan voi tehdä koko ajan ilman vakavia seurauksia.
11. Oletko loman tarpeessa?
En voi väittää olevani. Vajaa viikko tätä joutenoloa enää ja sitten hypähdän hetkeksi 8-16 -elämään. Toisaalta voisin kyllä lomailla kevyesti koko kesän. Mutta tarpeessa... En.
Sääntöihin kuului vielä keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa jotkut toiset niihin vastaamaan, mutta en tee sitä ainakaan vielä, sillä näitä vastattavia kysymyksiä on vielä toinenkin setti tulossa. Ihan minä hetkenä hyvänsä!
1. Mikä inspiroi sinua?
Ihan mahdoton kysymys heti alkuun. Ensimmäisenä tulee mieleen, että ei mikään. Siis inspiroi minkä suhteen? En juurikaan tee mitään luovaa, johon tarvitsisin inspiraatiota. Voisin mainita joitain muusikkoja, jos itse tekisin musiikkia. Kirjailijoita, jos kirjoittaisin. Kuvataiteilijoita, jos kuvataiteilisin. Mutta kun en. Elämän elämiseen ei varsinaisesti inspiraatiota tarvita. Plääh, taidan olla tosi tylsä ja mielikuvitukseton ihminen. Ehkä ne ystävät inspiroivat. Ja toiset bloggaajat.
2. Miten asut ja miten haluaisit asua?
Asun vuokralla kerrostalossa kaupungin keskustassa. Tämä on ihan hyvä. Jos jotain voisi haluta lisää, niin neliöitä, varsinkin keittiöön ja lisää säilytystilaa esim. kirjoille. Lisäksi voisin haluta kodin, jossa on korkeat huoneet ja leveät ikkunapenkit, jostain vanhasta jugend-talosta. Taikka sitten jonkun loft-asunnon.
3. Oletko tyytyväinen työhösi?
En varsinaisesti, koska en omista sellaista tällä hetkellä. Se, mitä menen taas kesäksi tekemään, on ihan blaah ja haluaisin tehdä melkein mitä tahansa muuta (tai no en, jos rehellinen olen, sillä siisti sisätyö, josta saa kohtuullisen helposti kohtuullisen hyvät rahat, on huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin joku matalapalkkainen likaisempi työ). Haluaisin tehdä työtä, joka olisi kivaa ja joka välillä haastaisi minut älyllisesti.
4. Mitä harrastat?
Olen aina inhonnut näitä harrastuskysymyksiä. Ihmiset, jotka vastaavat, että lukemista, ulkoilua, elokuvissa käyntiä jne. ovat niitä, jotka eivät oikeasti harrasta mitään ja vaikuttavat ihan luusereilta niiden rinnalla, jotka kertovat harrastavansa ties mitä hienoa laskuvarjohyppelystä didgeridoon soittamiseen. Itse kuulun siis ensimmäiseen ryhmään, jos ei tullut selväksi. Kaipa sen voisi sanoa, että harrastan kuntosalilla käymistä. Ja seksiäkin toisinaan, kerta sekin suomenkielessä jostain kummallisesta syystä lasketaan harrastamiseksi.
5. Mitä aamuihisi kuuluu ja paljonko aamutoimiisi menee aikaa?
No siis laiskoina aamuina saan kulutettua aamupalaan varmaan tunnin. Jumitan tietokoneen ääressä samalla kahvia hörppien ja jugurttia suuhun lusikoiden. Sen jälkeen aamupeseydyn, vaihdan vaatteet ja ryhdyn siihen toimeen, mitä toimiini kyseisenä päivänä kuuluu. Työaamuina vedän aamupalan naamarin vähän lyhyemmän kaavan mukaan, sitten hammas- yms. peseydyn, pukeudun, meikkaan ja painelen töihin. Yhteensä aikaa kuluu ½-1 tuntia, riippuen siitä pesenkö hiukset aamulla vai en.
6. Missä olet hyvä?
Angry Birdsissä. Kaikessa muussa olen korkeintaan keskinkertainen.
7. Mikä on sun tämän kesän pakko saada-vaate?
Höm höm. Ostin tänään aimopinon mekkoja ja hörhelöpaitoja, vaikka oikeasti tarkoitukseni oli ostaa farkut. Vaan kun en löytänyt itseäni miellyttäviä farkkuja. Kaikki farkkuni ovat niin repaleisia lahkeidensuista, etten kehtaa laittaa niitä töihin jalkaani. Eli olisko ne farkut pakko saada vai tulisko niin lämmin kesä, että farkkuja tarvitsee seuraavan kerran vasta syksyllä? Muuta en tähän osaa vastata.
8. Lempihahmosi telkkariohjelmassa?
Modernin perheen Cameron. How I met your mother -sarjan (suom. Ensisilmäyksellä, typerimmän sarjannimen suomennoksen palkinto ojennetaan täten kyseiselle suomentajalle) Barney, ihan vaan elämänfilosofioidensa vuoksi. Tai Poliisit-sarjan Jaakko Heikkinen, jos nimi meni oikein. Se toinen Kuopion poliiseista kuitenkin. Uu mama...
9. Minkä luonteenpiirteen haluaisit muuttaa itsessäsi?
Varmaan lähes jokaisessa työpaikkailmoituksessa haetaan ulospäinsuuntautunutta ihmistä. En ymmärrä miksi, mutta koska sellaisia ihmisiä nyky-yhteiskunta haluaa, niin introvertin pitäisi muuttua siis ekstrovertiksi. Itse kyllä viihdyn ihan itsenäni eikä introverttiuteni oikeasti tee minusta yhtään huonompaa työntekijää, koska en ole hakemassa mihinkään myyntitehtäviin, vaikka en heti haluakaan jakaa kaikkea itsestäni toisille. Mutta ilmeisesti se sitten pitäisi vaihtaa ekstroverttiuteen.
Tai sitten haluaisin muuttaa sen, että alennan itseäni naapurisovun vuoksi. Tässä ei nyt ole oikeista naapureista kyse, vaan joistain kanssaihmisistä. Olen mieluummin sovussa itseni kustannuksella kuin pitäisin ylpeyteni. Joskus se harmittaa.
10. Tykkäätkö mökkeilystä?
Juu ja en. Kesähelteillä on ihana maata laiturilla ja välillä pulahtaa järveen uimaan, mutta muuten mökkeily on vähän pitkäveteistä. Muina vuodenaikoina tai sateisena kesänä mökillä ei varsinaisesti ole muuta tekemistä kuin syöminen ja saunominen eikä kumpaakaan voi tehdä koko ajan ilman vakavia seurauksia.
11. Oletko loman tarpeessa?
En voi väittää olevani. Vajaa viikko tätä joutenoloa enää ja sitten hypähdän hetkeksi 8-16 -elämään. Toisaalta voisin kyllä lomailla kevyesti koko kesän. Mutta tarpeessa... En.
Sääntöihin kuului vielä keksiä uudet 11 kysymystä ja haastaa jotkut toiset niihin vastaamaan, mutta en tee sitä ainakaan vielä, sillä näitä vastattavia kysymyksiä on vielä toinenkin setti tulossa. Ihan minä hetkenä hyvänsä!
21. where you stand
Seison milloin missäkin, silloin kun en istu tai makaa. Tänään menin kuitenkin ihan varta vasten seisomaan paljain jaloin nurmikolle. Ihana päivä! Tervapääskyt kirskuvat taivaalla ja ulkona tuoksui ensimmäistä kertaa puhtaasti kesälle eikä enää ollenkaan keväälle. ♥
20. toukokuuta 2012
20. something you can't live without
Happi on aika ilmeinen, mutta siitä on vaikea ottaa kuvaa. Vesi tulee suunnilleen heti toisena ja sen kuvaaminen jo onnistuukin. Rakastan vettä sekä juomana että elementtinä. Uiminen kesällä on ihanaa, tosin ilman uimista pystyn toki elämään. En koskaan ui vangitussa vedessä (lue: uimahallissa). Mutta janoon ja ruoan kanssa vesi on parasta juomaa.
Eilen tyhmyyksissäni en tajunnut ottaa omaa vesipulloa mukaan Likkojen Lenkille. Yllätyksenä tuli, että myöskään lähtöalueella ei ollut vettä tarjolla lenkkeilijöille, edes maksua vastaan. Onneksi ehdimme kipaista kaupassa vielä ja sain ah, niin ihanaa vettä!
19. toukokuuta 2012
19. a favourite place
Pyynikki ja Pispala ovat ehdottomasti lempipaikkojani Tampereella. Paitsi ei nyt ehkä just tänään. Silloin, kun siellä on vähemmän porukkaa.
Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa ikinä Likkojen Lenkille. Lenkki oli kyllä hauska, kunhan selvittiin siitä alkujärkytyksestä, minkä väen(naisten)paljous aiheutti. Vielä Pyynikin kentällä harhaillessa ajatus tuon kantturalauman (kaikella rakkaudella) mukana kulkemisesta tuntui ihan mahdottomalta ja vähän kyllä yritimmekin jättäytyä innokkaimmista jälkeen. Esiintyjät (Tähkä, Pakarinen, Redford & Rainio) pyrimme parhaamme mukaan välttämään. Kaiken kaikkiaan kokemus oli kuitenkin positiivinen. Ilma oli kaunis ja maisemat taattua laatua.
Ps. Tällä blogilla on jo 14 tykkääjää Facebookissa. Hirmu nousut! Jos saan 30 tykkääjää täyteen, niin lupaan... lupaan... mitähän sitä oikein lupaisikaan..? Lupaan olla kerjäämättä tykkääjiä enää täällä blogissa. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
