16. something you made

Tervetuloa Tiinan keittiöön! Tänään teemme englantilaisen hedelmäkakun.

Tarvitset:

• 200 g voita
• 2 dl sokeria 
• 3 munaa
• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 tl vanilliinisokeria
• 2 dl kirsikoita
• 1 dl rusinoita
• 1 rasia sukaatteja
• 1,5 dl manteli- tai pähkinärouhetta
• ohjeen
• joulukynttelikön tuomaan valoa pimeyteen
• joululauluja laulavan jouluporon tuomaan tunnelmaa

Oma suosikkini on sukaatti eli ihan tuttujen kesken vain sukat.

Voita ei ole tarkoitus sulattaa, mutta helpottaa vatkaamista, jos voi ei ole kivikovaa. Siksi annan sen hetken pehmetä vesihauteessa.

Heitetään sokeri pehmenneen voin sekaan.

Vatkataan voi ja sokeri vaahdoksi.

Kun sokeri ja voi on riittävän vaahtoa (ei niistä mitään kovin erikoista vaahtoa tule), lisätään kananmunat yksitellen joukkoon välillä vatkaten.

Uunin voi jossain vaiheessa laittaa jo valmiiksi lämpiämään 150-160 asteeseen.

Jauhoista kannattaa tässä vaiheessa ottaa sivuun osa, sillä kirsikat jauhotetaan ennen taikinan sekaan heittämistä. On aika olennaista ottaa ne kirsikoiden jauhotusjauhot nimenomaan noista ohjeessa mainituista kolmesta desilitrasta, muuten taikinasta tulee liian kuivaa ja murenevaa (been there, done that).

Leivinjauhe sekoitetaan vehnäjauhojen joukkoon.

Lisätään taikinan joukkoon vanilliinisokeri sekä äsken keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe.

Sekoitetaan taikina tasaiseksi.

Itse tykkään laittaa kirsikat puoliksi. Maun mukaan ne voi laittaa vaikka kokonaisina tai pilkkoa pienemmäksi piperrykseksi.

Kirsikat jauhotetaan ja kipataan jauhoineen taikinan sekaan. Sekoitetaan.

Myös rusinat kipataan taikinan joukkoon ja sekoitetaan. 

Sukat sinne vaan sekaan.

Ja viimeiseksi manteli- tai pähkinärouhe. Sekoitetaan hyvin, että jokainen elementti on suunnilleen tasaisesti levittynyt taikinaan.

Vuoka voidellaan ja jauhotetaan. Itselläni ei ole mitään korppujauhoja, mutta vehnäjauhot ajavat aivan hyvin saman asian.

Valmiin sörsselin pitäisi näyttää suurinpiirtein tältä.

Sitten vaan lapataan taikina vuokaan. Nuolija voi auttaa hommassa.

Taikinaa ei tarvitse asetella mitenkään erityisen huolella ja tasaisesti vuokaan, sillä se vetelöityy uunissa ja asettuu ihan itsellään.

Sitten vaan vuoka uuniin!

Paistoaika on runsas tunti. Munakello täytyy siis vääntää aivan ympäri eikä riitäkään. Kannattaa tarkkailla välillä, ettei kakun pinta pala (jos palaa, niin laita folioarkki vuoan päälle) ja tarkistaa ettei se ole sisältä raaka (esim. jollain pitkällä ja ohuella välineellä) ennen kuin ottaa sen uunista pois. Uunit ovat luonteeltaan niin erilaisia, että tarkkaa paistoaikaa ei ole pystytty edes tieteellisissä testeissä varmistamaan.

Kun kakku on kypsä vaan toivottavasti ei palanut, se otetaan pois uunista.

Jäähtynyt kakku kipataan pois vuoasta ja säilytetään foliossa jääkaapissa 1-2 viikkoa. Kakku paranee vanhetessaan! Yleensä itse teen kakun jouluaaton aattona, nyt sillä on jopa viikko aikaa maustua jääkaapissa. Joskus yllätän jopa itseni!

Eihän vaan tullut liian pitkä ja seikkaperäinen ohje? Jos minä pystyn tähän, niin näillä ohjeilla sinäkään et onnistu mokaamaan tätä kakkua. Tykkään kakusta vieläpä oikeasti ja se on tosi helppo. Kakun leipomista helpottaa ja nopeuttaa huomattavasti sekin, jos ei tarvitse joka vaiheesta olla räpsimässä kuvaa.

A moment on the lips, forever on the hips

Rakas päiväkirja, nyt on kamala moraalinen krapula.

Sorruin eilen illalla johonkin, johon en ole sortunut varmaan viimeiseen kahdeksaan kuukauteen. Perunalastuihin. Ja dippiin. Muutama ensimmäinen maistui taivaalliselta. Ensihuuman haihduttua tuli huono olo, mutta en vaan pystynyt lopettamaan niiden syömistä. Ähkin ja mähkin niitä kupuuni minkä ehdin. Silti niitä on vielä puoli pussia jäljellä ja ajatuskin oksettaa. Silti joku estää heittämästä niitä pois.

Miksi niihin tulee niin kauhea himo? Ja miksi noiden pussien pitää olla niin suuria? Kolmasosa riittäisi tyydyttämään sipsin himon ja sen jälkeen se olisi loppu. Slut. Finito. Tai onhan niitä pieniä pusseja, mutta ei noita parhaita ole pienissä pusseissa.

Toivottavasti muistan tämän morkkiksen taas hetken ja syön seuraavan kerran perunalastuja vasta kahdeksan kuukauden päästä. Jos silloinkaan. Yäk. Ei ne ole tämän arvoisia. Olo on jotenkin tosi raskas ja nuutunut. Kaiken lisäksi vatsani ei näköjään edes kestä tämmöistä ruokavaliota.

Melkein tekisi mieli rankoa itseäni ja mennä juoksemaan juoksumatolle (jota en muuten ole tehnyt koskaan, sillä inhoan juoksemista) vaikka tänään piti olla lepopäivä. Mutta en jaksa mennä, sillä olen niin raskas ja nuutunut.

Ps. Vähän niin kuin aiheeseen sopien seuraavaksi on luvassa paljon toivottu ja odotettu jatko-osa sarjaan "Tiinan keittiössä". Tai keittokomerossa. Mikä tuo puolikas neliömetri nyt sitten onkaan.

15. outdoors

Onneksi on lämmintä päällä, muuten voisi tulla kylmä seistä hangessa. Eiku.

Laki ja järjestys

Pohdiskelin itsekseni aiemmin tällä viikolla, miten nuorisoa pidetään aina niin huonotapaisena joukkona. Totuushan löytyy kuitenkin kaurapuurosta eli esimerkiksi kaupan kassajonoista. Tai ihan mistä tahansa, missä liikkuu sekä nuoria, vähän vähemmän nuoria ja vanhuksia. Kyllä niillä vanhuksilla on lähes poikkeuksetta huonoimmat käytöstavat.

Nuoriso tyhmäilee, räkii ja ördää, mutta useimmiten ne on aikuisten toimesta säikytelty jo niin epävarmoiksi, että joko ne ylikorostavat käytöstapojaan tai sitten ihan silkkaa kapinahenkeä ovat käyttäytymättä. Ja se kuuluu siihen ikään. Ehkä myös vanhuuteen kuuluu se, ettei tarvitse enää noudattaa yhteisiä pelisääntöjä tai ylipäänsä välittää siitä, jos loukkaa toista ohimennen joko henkisesti tai fyysisesti.

Kirsikan kirjoitus palautti mieleeni, mitä yhtenäkin päivänä kaupan kassajonossa tapahtui. Jono oli aika pitkä ja olin ehkä siinä puolivälin tienoilla. Joku jumitti kassalla eikä jono edennyt. Ainoastaan yksi kassa oli avoimena. Minua otti päähän, koska olin ostamassa vain banaania. Jonnekin taakseni jonoon sijoittu mummo, joka oli jo aiemmin madellut edessäni joka ainoassa hyllynvälissä. Mummo ei kuitenkaan sijoittunut suoraan kassajonoon, vaan vähän sivuun, asettaen ostoskärrynsä poikkiteloin jonon viereen, eli minun oikealle puolelleni, varmaankin arvaten, että kohta siihen oikealle avautuu toinen kassa. Ja oikeassahan hän oli. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta luikahtaa banaanini kanssa siihen viereiseen jonoon, sillä mummon ostoskärry blokkasi tieni kokonaan. Tai olisin toki voinut rynniä, mutta siinä olisi ehkä ollut mummo kumossa sen jälkeen. Sen sijaan tämä mummo sieltä jonon peräpäästä käytti ostoskärryään tienraivaajana ja syöksähti juuri avatulle kassalle ensimmäisenä. Jäin paikalleni alkuperäiseen jonoon ja puistelin vain päätäni.

Ja näitä tapauksia on lukemattomia. Kun ihminen tulee vanhaksi, hän voi aivan hyvin tuuppia toisia, käyttää kyynärpäätaktiikkaa bussiin jonottaessa (ja olla sitten se hitain tulppa siinä maksupäätteellä), sanoa ihmisille mitä sylki suuhun tuo ja syyttää muita (yleensä nuorisoa) kun itse käyttäytyy kuin seinähullu (esim. peruuttaa päälle ja sitten syyttää törmäyksestä sitä takana paikallaan seissyttä nuorisoparkaa). Jonotusnumerotkaan eivät muuten kosketa tätä kansanosaa, vaan he voivat mennä missä välissä tahansa juuri vapautuneelle tiskille.

Minustakin tulee vanhana tuollainen mummo.

Ps. Ylipäänsäkin pidän aina vähän vajakkeina, iästä riippumatta, sellaisia ihmisiä, jotka uuden kassan avautuessa ihan surutta kiilaavat jostain jonon takaa siihen etummaisiksi välittämättä yhtään niistä, jotka ovat useita minuutteja jo seisseet siinä kassajonossa. Itse aina kohteliaasti yritän katsoa, josko edessäni olevat haluaisivat siirtyä ensin, josta syystä sitten yleensä menetänkin tilaisuuteni, koska ne röyhkeämmät tulevat aina sieltä takavasemmalta tai -oikealta.

13. lights

Tampereen 47. valoviikot. Valoa pimeyteen. Tykkään.

Mutta eihän tuolla pyryssä saanut edes terävää kuvaa.

12. hat

Tänään olisin kaivannut hattua, kun yksi hiuskiehkura oli yön aikana päättänyt alkaa kasvaa aivan eri suuntaan kuin muu pehko. Tai olihan minulla pipo, mutta se on hiukan liian lämmin päähine koko päiväksi.

You must unlearn what you have learned

Näin unta, että olin viimeisilläni raskaana. Itse asiassa yliaikainenkin jo. Vauva oli ehkä lähtemättömästi päättänyt jäädä kohtuuni. Paniikkikin alkoi iskeä. Herätyskellon soitua oli pakko kokeilla kädellä vatsanseutua joka oli... no, ei nyt litteä, mutta litteämpi kuin viimeisillään raskaana. En ollut varma olisinko ollut helpottunut vai pettynyt. Lähinnä helpottunut.

Uutinen kertoi, että Iso-Britannian jediritarit ovat vähenemässä. Suomen tilanteesta en tiedä. Eilen ainakin akkunani alla oli auto, jonka rekisterinumero oli JED-1. On niitä täällä siis yhäkin. Saako Suomessa ilmoittaa uskonnokseen jonkun ei-niin-virallisen? Jos saa, niin alan vakavasti miettiä mikä olisi omani.

Tämä talvi on kauhean kätevää aikaa autoilijoille. Kun maahan sataa riittävästi lunta, niin parkkiruutuja ei enää näy. Silloin saa käytännössä pysäköidä ihan minne vaan. Eilen raahustaessani salilta kotiin oli joku sankari laittanut vinoparkkiin suoraan suojatien päälle. Eikä niin, että sen perä olisi vain vähän ollut ruudun ulkopuolella vaan auto oli käytännössä lähes kokonaan siinä, missä ennen oli suojatie. Jalankulkijat joutuivat kiertämään pitkän matkan. Auton lumipeitteestä päätellen se oli ollut siinä jo hetken jos toisenkin. Missä ovat kaikki parkkipirkot silloin kun niitä tarvittaisiin? Meinasin kirjoittaa tuulilasiin (lumeen), että tässä on suojatie, ääliö, mutta lumi oli liian höttöistä siihen tarkoitukseen. Olisin kyllä ripittänyt kuskin siihen paikkaan, jos olisi sattunut paikalle. Ei sattunut, harmi vaan.

Kökötän tässä sohvalla ja tapan aikaa, koska en millään jaksaisi raahautua yliopistolle. Kaikki empiirinen tutkimus liittyen graduun on nyt tehty ja olen päättänyt, että tänään on viimeinen päivä kun menen paikan päälle ihmettelemään. Tänään raahaan vinon pinon artikkeleita kotiin ja aion aloittaa gradun kirjoittamisen oman sohvan nurkassa. Pyjama päällä ja mielellään öisin. Yliopistolle ei voi mennä yöllä pyjama päällä kirjoittamaan gradua. Yö on ihmisen parasta aikaa.

11. sweet

Aivan älyttömän hyvää herkkua ja salainen paheeni. Treenaaminenkin on jotenkin kivempaa, jos saa sen jälkeen juoda suklaanmakuista Gainomaxia. Nam nam.

Kuvasta myös näkee miten käy, kun kaataa juomaa vasemmalla kädellä lasiin samalla kun oikealla kädellä yrittää ottaa kuvaa tilanteesta.

10. under

Jollain tavalla saan tämän kuvan sopimaan päivän aiheeseen. "Under supervision" tai "holhouksen alainen" tai jotain...

Oli miten oli. Joskus ei haittaisi ajatella ennen kuin toimii.

Polttelin eilen kynttilää tuossa tv-tasoni reunalla. Jostain syystä se paloi tosi kituuttaen eikä kynttilän sydämen pään leikkaaminen auttanut kuin pieneksi hetkeksi. Kaadoin sitten hieman steariinia pois tuohon aluslautaselle. Vähän myöhemmin kynttilä alkoi taas kituutella ja päätin taas kipata hiukan steariinia pois, mutta voi, kynttilä oli sulan steariinin ansiosta tarttunut aluslautaseen kiinni. Aloin vääntää ja nyhtää sitä irti lautasesta. Hetken päästä ähellys tuotti tulosta. Kynttilä tosiaan irtosi aluslautasesta ja samalla rivakalla käden liikkeellä onnistuin heilauttamaan ne sulat steariinit pitkin tv-tasoa (valkoista maalattua puuta) sekä televisiota (kuvasta ei erotu, mutta koko television sivu on steariinin peitossa). Heti samalla sekunnilla tajusin, että ehkäpä kynttilä olisi kannattanut puhaltaa ja antaa jäähtyä ennen tätä irroitusta, mutta se oli aika myöhäistä enää siinä vaiheessa.

Siispä. Nyt kaikki Niksi-Pirkat ja Helvetin Martat siellä ruudun toisella puolella! Onko mitään muuta keinoa saada steariinia pois muuta kuin istumalla hetkeksi jos toiseksikin rapsuttelemaan sitä kynnellä irti? Tv-tason maalipinta ei saisi kuitenkaan kärsiä, joten älkää vaan ehdottako mitään hiomakonetta tai vastaavaa.

Voi minua tolvanaa.

9. out + about

Kävin tänään asioilla kaupungilla ja hoitelin siinä ohessa hieman jouluostoksia. Niin kuin muutama muukin ihminen.