Hämeensillan patsaat oli näköjään tänään puettu pelipaitoihin naisten salibandyn MM-kisojen kunniaksi.
Pari viikkoa sitten samaiset patsaat oli puettu Tapparan paitoihin (ja söpöihin pipoihin). Tämä herätti erilaisia tunteita ja mielipiteitä tovereissani.
Tappara vai Ilves, senpä kysymyksen tamperelainen kuulee monta kertaa elämässään, kun puhutaan jääkiekosta. Itse en oikein osaa kokea mitään suuria tunteita kummankaan joukkueen puolesta tai vastaan. Lapsena mukafanitin Ilvestä, koska Ilves on kissa, kyllähän te tiedätte. Teini-iässä rupesin vastaamaan "KooVee", jos joku kysyi minulta kumpaa kannatan, koska EVVK. Olen vähän tuolla EVVK-linjalla edelleen, lähinnä kannatan aina sitä paikallista, oli kyseessä sitten kumpi tahansa. Tilastojen valossa Tappara on kyllä huomattavasti parempi joukkue, joten alan hieman kallistua sille kannalle. Toisaalta jos Ilves vielä joskus onnistuu rämpimään sieltä suostaan ylös, niin mikäpä jotten kannattaisi myös heitä.
Vaikka sää ei ole kovin jouluinen (perinnesanakirjan mukaan joulu on valkoinen eli luminen), on joulutori on silti avattu Keskustorilla. Menkää!
Muistan sellaisenkin joulun, ihan tästä parin vuoden takaa, kun oli niin kylmä, että sormet meinasivat jäätyä irti ennen kuin torilta/torista ehti ottaa yhden yhtä kuvaa.
Yritin sumentaa kuvasta asiaankuulumattomien henkilöiden naamat.
Tampereen kaupunki järjestää perinteisesti itsenäisyyspäivänä ilotulituksen (ja Raatihuoneen parvekkeella joku aina puhuu jotain höpöjä, mutta ei niitä jaksa koskaan kuunnella). Ennen ilotulitus oli aina perinteisesti Keskustorilla, viime vuosina se on siirretty Ratinaan.
Tänään oli niin kamalan kurja ilma, eli toisin sanoen vettä tuli taivaalta solkenaan ja on tullut jo monta päivää putkeen, ainakin tuntuu siltä. Tästä syystä en viitsinyt tänään lähteä paikan päälle katsomaan ilotulituksia, siksipä tämä kuva on joltain aiemmalta itsenäisyyspäivältä.
Tuo Stockan jouluikkuna ei Tampereella kyllä ole mielestäni mitenkään erityisen mielenkiintoinen juttu. Se on joka vuosi vähän niin kuin sama. Paitsi tänä vuonna se oli siirretty sivuikkunaan ja sen eteen oli rakennettu koroke, varmasti lapsia varten, joten ei siitä kuvaakaan pystynyt ottamaan kovin hyvin. No, siinä jotain jyrsijöitä teille sitten.
***
Tänään on ollut ihan suunnattoman surun päivä. Aamulla heräsin tietämättä maailman tapahtumista, avasin somen ja melkein ensimmäisenä eteeni tuli Rumban jakaman jutun saatesanat: "Scott Weilandin kuolema ei tullut luultavasti kenellekään yllätyksenä. Siksikin hänen poismenonsa on niin surullinen, kirjoittaa Jarkko Fräntilä kolumnissaan." Tuntui, että sydämeni pysähtyi ja valahti jonnekin suoliston pohjalle. Mitä? Scott Weilandin kuolema?! Eihän se voi pitää paikkaansa, vastahan se illalla jakoi Facebookissa vanhoja kuvia itsestään ja rokkikavereistaan! Avasin googlen eikä Wikipedia vahvistanut tätä tietoa. Ajattelin, että Rumbalta aivan älyttömän paskaa läppää tai huonoa toimitustyötä. Pulssi jossain sadassa ja kädet voimattomina kaivoin somea vähän lisää ja vahvasti uutinen alkoi vaikuttaa todelta. Menin Scottin omalle FB-sivulle ja tapahtunut vahvistettiin siellä. Ei pystynyt käsittämään.
Jotenkin se kontrasti eilisen illan ja tämän aamun välillä oli niin suuri, että se teki uutisen uskomisesta melkein mahdotonta. Olin aivan erityisesti kiinnittänyt Facebookissa huomiota jo jokusen viikon siihen, miten aktiivisesti Scott siellä juttuja päivitteli ja miten kaikki vaikutti olevan hyvin ja hän jopa hymyili kuvissa. Ja sitten... PAM. Toki tyypin elintavat olivat mitä olivat ja hänen muistokirjoituksensa olivat jo varmaan valmiiksi kirjoitettuna moneen kertaan vuosien varrella, mutta että juuri nyt? Näin jälkeenpäin tietysti tulee mieleen, että ehkä se somessakin kovaa meneminen olikin huono ennusmerkki, vaikka itse iloitsin siitä kovasti silloin. Toivon kuitenkin, että se oli ainakin merkki siitä, että Scott kuoli onnellisena.
Enpä tiedä. Tuntuu vähän hassulta aina surra ihmistä, jota ei tuntenut oikeasti, mutta toisaalta sitten taas miksi niin? Eikös tunteet ole aina hyvä asia ja saavat tulla sellaisina kuin ovat tullakseen? Scott liittyi nyt sinne samaan remmiin, missä Layne ja Kurt ja muut liian nuorena kuolleet rokkarit ovat jo odotelleet. Vaikka ei olis kyllä tarttenut.
Jos mitään tänään olen katunut, niin sitä, etten syyskuussa mennyt katsomaan Scott Weilandia ja Wildaboutsia Tavastialle. Nyt se on myöhäistä.
Joka vuosi käymme Turun joulukuusen kanssa verissäpäin leikkimielistä kisailua siitä, kummalla on kauniimpi kuusi. Tänä vuonna kisaan on näemmä lähtenyt useampikin kaupunki (muilla ei tosin näytä olevan mitään jakoa tuossa kisassa). Tampereen kuusta voi käydä äänestämässä kauneimmaksi täällä.
En tiedä riittääkö minulla jouluaiheisia Tampere-kuvia aattoon asti, mutta sitten saatte jotain muuta. Vaikka kuvan päivän ruoastani...
Ps. Jostain syystä tuon kuusen latvassa oleva tähti ei palanut kuvanottohetkellä. Toivottavasti tilanne saadaan pian korjattua!
Hitaalla tuntuu päivittyvän tämä joulukalenterini syötteenlukijoihin, tai ainakin omaani tuo eilinen luukku on putkahtanut vasta kolme tuntia sitten. Ehkä Blogger on niin fiksu (?), että mitä harvemmin päivittää, sitä harvemmin se myös pukkaa syötettä ilmoille. Tai jotain.
Eeeeenivei...
Tämän päivän kuva on Tampereen Valoviikoilta. Valoviikot uudistuivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa varmaan ikinä. Vähän jännitti, miten pahasti ne osataan pilata, mutta kas! Lopputulos olikin huikean kaunis! Minusta nämä pallot puissa pitkin Hämeenkatua ovat aivan ihania! Toki verkkolehtien kommenttipalstoilla perustamperelaiset nillittäjät ovat haukkuneet ne jo lyttyyn, mutta se on heidän osansa elämää.
Kuva on otettu silloin, kun puissa oli vielä lehtiä, älkää siis hämääntykö. Tänään en mennyt ottamaan uutta kuvaa, koska ei täällä luntakaan ole, joten ihan sama. (Ja siis ihan ok minulle tämä lumettomuus).
No niin. Yksi ystäväni soitti eilen ja kysyi, miksen päivitä enää blogia. Tänään sitten eräs kommentaattori tiedusteli, eikö ole mitään joulukalenteria tänä(kään) vuonna. Suosioni on niin huikea selkeästi, että pakkohan se on jotain yrittää...
En tähän hätään keksinyt joulukalenterin aiheeksi mitään muuta kuin ihan perinteisen kuvakalenterin (ei mitään suklaakalentereita täällä!). Minulla vaan ei ole tällä hetkellä muuta kameraakaan kuin tuo iPhonen kamera, joten sillä mennään, enkä jaksa hirveästi käsitelläkään kuvia, joten tämä on tämmöinen hästäg kännyräpsyt hästäg nofilter -joulukalenteri.
Eka kuva, jee!
Tänään Kehräsaaresta löytyi tuommoisia himmeleitä. :)
Toivottavasti muistan vielä huomennakin tämän joulukalenterin. Jos on kuvatoiveita, niin saatan jopa toteuttaa niitä, sikäli mikäli ne ovat toteutettavissani.
Näin unta, että kirjoitin blogiin, joten... Kai se on jotain tänne raapustettava. Harmillisesti en enää muista aihetta, josta kirjoitin, niin en voi hyödyntää sitä myös täällä reaalielämässä.
Näin myös painajaista juuri ennen heräämistäni. Uni oli jotenkin todella kamala. Herättyäni olin melkein huolestunut siitä, miten sairas alitajunta minulla mahtaa ollakaan. Sitten muistin, että katselin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa viime viikon Docventuresin ja sen leffan, Tales of the Grim Sleeperin, josta uneni selvästi suoraan johtui. Helpotuin. Ehkä vähäsen.
Siinä vaiheessa asiat on kyllä todella huonolla tolalla, kun bloggaa omista unistaan, joskin tässä tapauksessa myös unessa blogattiin. Joten vuoroin vieraissa jne. Mutta vitsit, kun ei ole mitään kirjoitettavaa.
