Päivä 28: Sää

Ajattelin ensin lähestyä tämän päivän aihetta tamperelaisittain sinänä, mutta en sitten keksinyt oikein miten olisin sen kuvalla esittänyt. Siispä lähestymme sitä perinteisen tylsän säätilan kautta.

Tänään oli hyvä sää vaikkapa pienille pussikaljoille Koskipuistossa. Kuva on siis ihan tänään otettu. Huomaatte, että Tampereelta on lumet jo sulaneet, vaikka joskus kuukausi sitten se tuntuikin vielä aika epätoivoiselta ajatukselta.

Saatan julkaista nuo kaksi viimeistä kuvaa vasta toukokuun puolella. Lähden huomenna jonnekin kuuseen viikonlopuksi enkä välttämättä jaksa ennen sitä miettiä enää noita. Tai katsotaan. Mutta joskus ne kuitenkin tulevat ja sitten tämä onkin loppu. Onneksi, ehkä joidenkin mielestä (kuten minun).

Päivä 27: Teema ”kaksi”

Niin monesti sitä luulee lähtevänsä ihan yhdelle vaan, mutta lopputulos on aina...

... vähintään kaksi.

I can't think about that right now. If I do, I'll go crazy. I'll think about that tomorrow.

Nyt on sellainen tilanne, että minulla on ollut jo vähän yli puoli vuotta lähete laboratorioon, mutta en vaan ole muistanut mennä. Ensiksi olin töissä, joten laboratoriossa käynti olisi syönyt työaikaani (omalla ajallamme meidän on terveytemme hoidettava) ja nyt sitten kun en ole töissä, niin laboratorioon meneminen edellyttäisi varhaista aamuherätystä. Tai no, näköjään labra on auki klo 12 asti, mutta jostain syystä olen pakkomieltynyt siihen, että sinne on mentävä heti kasilta kun se aukeaa.

Minun on viikon verran pitänyt laittaa sähköpostia eräälle taholle, joka teki oharit minulle (varmaankin vahingossa) viikko sitten, kun meillä oli tapaaminen. Sähköpostilla minun pitäisi siis sopia uusi tapaaminen. En vaan saa sitäkään tehtyä. Olin niin henkisesti valmentautunut viime keskiviikkona tähän tapaamiseen, että kun se meni pieleen, niin nyt ei huvita enää.

Olen vuosia roikkunut yhdessä maailman typerimmässä kirjakerhossa enkä ole saanut siitä erottua, vaikka yhdestäkään kuukauden kirjasta en ole välittänyt ja silti niitä aina tasaisin väliajoin putoilee postiluukusta. Viime perjantaina, joka oli pitkä ja pyhä, sain vihdoin raapustettua viestin kyseisen kirjakerhon asiakaspalveluun ja ihan kohta olen vapaa! Sitä ennen minun on kuitenkin käytävä palauttamassa tuo viimeinen kuukaudenkirja postiin. Arvatkaa saanko sitä tehtyä?

Ja siitä gradusta en viitsi edes alkaa puhua...

Ps. Onko ihminen, joka on taipuvainen prokrastinaatioon, diagnoosiltaan prokrastinaatti? No otsikko on lainattu ehkä tunnetuimmalta sellaiselta naatilta, Scarlett O'Haralta.

Päivä 26: Tämä naurattaa aina

Minua naurattavat monet jutut. Aina.

Valaanpyynti ei naurata, mutta naurattaa, kun se kielletään Ratinan suvannossa.

Naurattaa, kun joku on ripustanut porttiin pisuaarin, jotta jengi ei kuseskelisi porttiin.

Tämä nauratti niin, että melkein tuli pissat housuun. Ainakin viime kesänä tuon liikkeen ikkunassa luki "Ravinto- ja yrityksille". En ole käynyt katsomassa, olisiko siihen korjattu sen jälkeen jo jotain järjellistä.

Tämän päivän kaikki kuvat ovat kännyllä otettuja, koska minulla on yleensä vain se mukana kamerana, kun törmään kaupungilla johonkin, mikä naurattaa.

Päivä 25: Kaikessa kiireessä

... oravakin ehtii joskus pysähtyä poseeraamaan.

Päivä 24: Tämä tekee minut iloiseksi

Viini tekee minut iloiseksi. Pistää hihityttämään.

Päivä 23: Kesäkuva

Tänään ei vielä voinut ottaa kesäkuvaa, koska on ihan kevät vasta. Päivän kuva on siis otettu joskus pari kesää sitten, kun illalla tassuttelin kotiin päin auringonlaskun aikaan.

Päivä 22: Tästä olen riippuvainen

I'd like to fly, but my wings have been so denied... ♩♫♪

En oikein tykännyt tästä tämän päivän aiheesta. Riippuvainen blaa blaa. Olkoon vastaus nyt sitten vaikka musiikki, kun en jaksanut miettiä enempää.

Here I am, close your eyes and I'll be superman

Spotify alkaa 1.5. alkaen rajoittaa ilmaiskuuntelijoiden asiakkuutta. Tavallaan toki ymmärrettävää, sillä miksi monikaan maksaisi palvelusta, joka toimii ilmaiseksikin? Tavallaan tilanne kuitenkin saa minut, mulle-kaikki-heti-nyt-elämään tottuneen, polkemaan jalkaa ja huutamaan, että epistä!!!

Käytän Spotifyta sen verran vähän, että 10 tunnin kuukausirajoitus ei välttämättä kiristä kauheasti enkä sen takia ole valmis maksamaan palvelun käyttämisestä sitä kymppiä kuukaudessa. Se, mikä minua kiristää, on kappaleiden kuuntelukertojen rajoittaminen maksimissaan viiteen. Siis niin kuin ikinä. Ei viisi kertaa kuussa, vaan jos olet kuunnellut jotain kappaletta sen viisi kertaa, niin et saa kunnella sitä enää koskaan Spotifyssa. Ilmaiseksi, siis.

Itse käytän Spotifyta aika paljon sellaisten levyjen kuuntelemiseen, joita minulla ei ole. Kuuntelen levyjä siis useamman kerran. Koska Spotify jatkossa tavallaan estää minulta tämän tyyppisen toiminnan, niin mietitäänpäs kahdesti kummalle mieluummin annan rahani, Spotifylle vai suoraan sille yhtyeelle, jota kuuntelen? Niin juuri, eli en edelleenkään aio maksaa 9,99 e/kk musiikista, jota voin kuunnella vain niin kauan kuin maksan kuukausimaksua, vaan mieluummin ostan ne levyt sitten itselleni. Spotifyta voin sitten jatkossa käyttää vain uuden musiikin etsimiseen ja niihin tutustumiseen, ennen ostopäätöksen tekemistä. Nyt levyjen hankintalistalle menee ainakin Guns 'n' Rosesin The Spaghetti Incident? ja Skid Rown Skid Row. (Uusinta ja kuuminta musiikkia siis).

Niin että screw you, Spotify. Vaikka niinhän se on, että mikään hyvä ei kestä ikuisesti.

Kuva: Natalie Dee

Päivä 21: Kun olin pieni

Kun olin pieni, niin koko maailma oli sävyltään kellertävä ja perhosiakin oli enemmän.