I'm sexy and I know it

Turhautumus maximus.

Olen vuoden verran käynyt salilla ja jumpissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Personal trainer sanoi ohjelmaa minulle laatiessaan, että ruokavalio on 80 %  ja liikunta sitten ne loput. Kusettaa, ajattelin, ja jatkoin mässyttämistä samaan tahtiin. Ei kusettanut, perkele. Lihakset kyllä kasvoivat, minkä totesin kiiltävää hauistani taputellessani, mutta paino pysyi tismalleen samana.

Joo, lihas painaa enemmän kuin läski, mutta jotain rajaa. Ei tässä nyt maailman vahvin nalle nainen -kisoihin olla vielä pyrkimässä, joten läskiä pitäisi saada pois. Reilu kuukausi sitten tutustuin Annikin ystävällisellä ohjauksella Kiloklubiin ja siitähän avautuikin aivan uusi maailma. Aluksi paino putosi sellaisen kilo per viikko tahdilla. Elämä hymyili, aurinko paistoi, kukat tuoksuivat, linnut lauloivat ja kaikki tuntui helpolta. Kunnes yhtäkkiä se pysähtyi. Nyt killun siis jo ainakin toista viikkoa siinä tilanteessa, että neljä kiloa on lähtenyt, urheilen minkä ehdin ja jaksan, en napostele, en syö liian isoja annoksia, mutta vaa'an viisari ei hievahdakaan alemmas.

Yritän elää sellaisella 1400 kcal/päivä, vaikka Kiloklubi sallisi minulle enemmänkin ja silti paino ei putoa nyt yhtään. Miksei?!! Töissä käydessä on melko hankala kontrolloida paljonko ruoassa oikeasti on energiaa. Olenkin melko varma, että ruokalan täti on tahallaan piilottanut esim. salaattiini ylimääräisiä kaloreita. En toki joka päivä syö salaattia, eilen söin pizzaa, joka ei ole erityisterveellistä, tiedän. Myöskään se "syö kolmen tunnin välein" -ohje ei oikein toimi näissä olosuhteissa, koska työpäivä itsessään on jo kahdeksan tuntia plus työmatkoihin menee vähintään puoli tuntia suuntaansa. Ja mitään eväitä en kyllä rupea raahaamaan mukanani. Sitten töitten jälkeen jumppaan taikka salille ja sieltä kun lopulta raahaudun kotisohvalle, niin pakkohan sitä iltapalaa on syödä.

Epäilen, että kroppani on mennyt jonkinlaiseen shokkitilaan, kun elämänrytmini vaihtui yhtäkkiä ilta-/yöihmisyydestä aamu-/päiväihmisyyteen, jollainen olen vain yhteiskunnan pakottamana. (Geenit käskee, lukekaa vaikka Hesarista!) Ehkä pitää antaa kropalle pari viikkoa aikaa yrittää toipua tästä tilanteen muutoksesta. Jos sittenkään ei vielä tapahdu mitään, niin vaivun epätoivoon.

Hei viisaat ja kauniit, antakaa jotain vinkkejä! Mitä teen? Mieluummin kuitenkin sellaisia kannustavia ja hyviä vinkkejä eikä mitään "ei tosta mitään kuitenkaan tule, ei kannata edes yrittää" -tyyppisiä.

Hidas elämäntaparemontti on perseestä. Mullekaikkihetitännenyt!!!

30. your personality

Pehmeä, pörröinen ja puhallettaessa lähtee lentoon!

29. a number

City baby's revenge

Vituttaa kuin liito-oravaa hakkuualueen reunalla. Homma, jonka omasta mielestäni olen aikanaan tehnyt hyvin niillä resursseilla mitkä minulla oli, tulee jatkuvasti naamani eteen lällättelemään, että huonosti ja väärin tehty.

Aika hemmetin kova kolaus ammattiylpeydelle niellä taas kerran se epäsuora palaute ja olla hiljaa. Kai se on pakko sitten vaan myöntää, että päin persettähän se meni. Edelleen olen sitä mieltä, että tein parhaani niissä olosuhteissa, mitkä silloin oli, kun minut melko kylmilteen laitettiin hoitamaan projektia ja jätettiin sen kanssa aika yksin. Jos muilla oli erilaiset visiot asiasta, niin minun mielestäni minulle olisi pitänyt sitten antaa jonkinlaiset suuntamerkit. Sen sijaan ketään muuta ei kiinnostanut tai ei ollut aikaa ja tiesin edessä olevan urakan suuruuden ja ajan rajallisuuden, joten suunnittelin koko homman alusta asti tähdäten oman työmääräni helpottamiseen. Ja siihen, että muutkin pärjäisivät sen kanssa sitten, kun minä en olisi enää paikalla. Ja sitten, kun suurin työ oli takana, niin se olikin väärin tehty ja väärin opetettu. Nyt sitten asiantuntijat opettavat sen oikein. Tavallaan minä tein sen paskan duunin ja nyt toiset kiillottelevat kilpiään sillä, miten se paska duuni olisi pitänyt tehdä. Helppohan se on sanoa, kun ei tarvinnut liata käsiään asian toteuttamiseen. Kenenkään.

Koko projekti lähti taannoin vähän niin kuin perse edellä puuhun, koska se oli jo aloitettu ennen kuin minut otettiin mukaan ja sitten puolivälistä mukaan tempaistu jätettiin vastuuseen kaikesta. Voin vaan kuvitella sen paskan ja vahingonilon määrän, mitä niskaani on kipattu selkäni takana, kun Tiina teki sen ihan väärin ja Tiina sitä ja tätä väärin väärin väärin. Mutta sillä oikealla tavalla se olisi ollut aivan mahdoton tehtävä minulle yksin. Tätähän voin huutaa täällä vaikka maailman tappiin asti, mutta ei sitä kukaan kuule.

Pakko yrittää vaan olla zen ja rupeamatta puolustautumaan.

Paitsi jos joku ottaa asian puheeksi kanssani.

28. the weather today

Sää oli tänään vaihtelevaa. Välillä paistoi ja välillä ei, välillä jossain satoi.

Itse en nähnyt tämän enempää merkkejä vesisateesta tänään.

Oli kesä kesä kesä, oli pesä pesä pesä

Tässäpä uudet kuva päivässä -valokuvausaiheet kesäkuulle:

Harjoitukset siis jatkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti!

Ps. Haasteen äiti on siis yhäkin Fat Mum Slim, josta voi tykätä ja jonka kuvia näihin haasteisiin voi seurata myös Facebookissa.

Pps. Minustakin voi tykätä Facebookissa!

27. something sweet

Joidenkin mielestä ehkä jopa ällömakeaa.

25. unusual

Vähän epätavallisempi kulkupeli oli tänään kadunvarressa parkissa.

One more time for old time's sake

Koska tämä blogini on aivan kohta 5 vuotta ja 4 kuukautta vanha (tai siis ei TÄMÄ blogi, koska aloitin Vuodatuksessa, mutta siis yhteensä), niin vanhojen hyvien aikojen kunniaksi ajattelin vähän listata hakusanoja. Jostain syystä ennen tänne tultiin paljon viihdyttävämmillä hakusanoilla kuin nykyään. Mummoseksiäkään ei olla haettu pitkään aikaan. Mikä on muuttunut, Google?

• olit sinäkin päässyt listalle siinä urkinnassa (voi ei, en haluu!)
• paul mccartney pinnallinen (olisit itsekin, jos olisi niin paljon rahaa)
• mies ei anna laulaa (jätä se sika)
• karvat poskissa (kaikilla meillä on karvaa poskissa, toisilla vahvempaa kuin toisilla)
• ootkos koskaan nähnyt sä pingviiniä (en elävänä luonnossa, ainoastaan televisiossa)
• nätit varpaat (varpaitani on kehuttu näteiksi, mutta nykyisin ne ovat lihoneet)
• paksuneeko karva (joo, talvisin, ja kesäisin se sitten ohenee)
• layne staley pituus (tämä on erityisosaamisaluettani: 184 cm)
• leppäkerttu pakkaa tavaroita (onko se muuttamassa?)
• tallinnanaukion tori kamala paikka (niin ne väittää)
• voihan helvetin perkeleen vittu (saatana)
• hiuspanta miehille (pitäisi kieltää lailla ja polttaa roviolla)
• ilmaisia käpytikan kuvia (no ei täällä ainakaan! maksaa satasen, mutta sulle miljoonan, senkin varas!)
• jäähdytysnesteen juominen (en suosittele, omalla vastuulla sitten)
• mieshieroja (hieroja, jolla on vehkeet jalkojen välissä)
• tapahtui vappu 1972 (en tiedä, kun en ole ollut näkemässä)
• جمل (varmasti ihan järkevä hakusana, en vain ymmärrä sitä)
• moderni perhe suomennos (tuohan on suomea)

Siinäpä niitä. Ihmiset, googlatkaa hassummin!

24. something new

Uusi tukka! Eihän sitä tuosta kauhean hyvin erota, mutta koitapa itse ottaa puhelimella kuvaa itsestäsi niskan puolelta.

Leikkaus on kuitenkin sellainen a-linjainen, mutta sen verran pitkä kuitenkin, että sen saa ponnarille vielä. Ponnari on urheillessa ja kesähelteillä pop. Väri on vielä ihan peestä, joten siksi värimuokkailtu versio kuvasta. Suoritan värjäystoimenpiteen huomenissa.