7. stars

Tähtitaivaan tähtien kuvaaminen oli tänään vähän heikossa, koska on harmaa ja pyryttävä päivä, mutta tässä rottinkitähti.

Äsken törmäsin kadulla Kari-Pekka Toivoseen, Jussi Lampeen ja Ville Virtaseen (ja mahdollisesti Samuli Laihoon, en voi olla varma kun en nähnyt kasvoja, mutta ehkä kokoonpano oli tämä). Vasta hieman viiveellä tajusin, että siinähän ne kaipaamani tähdet olisivat olleet. Vaihtoehtoina olisi ollut a) salakuva, jota en kyllä olisi kovin salaa pystynyt ottamaan Kari-Pekan napittavan katseen alla (ja kyllä, esineellistin K-P:n siihen paikkaan) tai b) olisin mennyt rehdisti pyytämään lupaa kuvaamiseen ja kertonut, että se tulee ilmestymään internetissä otsikon "stars" alla, mikä olisi voinut olla jopa imartelevaa. Tai kuten tein: c) tulin kotiin ja kuvittelin mielessäni kaiken tapahtuneeksi. Vain kuva puuttuu.

Tässä kuitenkin kuva Tallipihan tähdestä Mimmi-aasista. Mimmiä ei kauheasti kiinnostanut ympärillä pyörivä ihmisjoukko. Sen ilme oli lähinnä sen näköinen, että jos seison tässä aivan seinän vieressä ihan hiljaa ja liikkumatta, niin ehkä ne ei huomaa mua tai ainakin menee pois. Reppana. Tallissa oli myös lampaita ja nyt ulkovaatteeni haisevat lampaanpökäleelle. Kiva.

***

Pakko vielä samaan hengenvetoon avautua puuterihinnoittelusta.

Olen käyttänyt Make Up Storen irtopuuteria. Pänikkä on ollut iso ja riittävä, joten sen kalliihko hinta ei ole hirveästi päätä huimannut, kun puuteria ei ole tarvinnut ostaa kuin ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Tänään meinasin Sokokselta käydä ostamassa uuden purnukan, mutta kas, puuterin purkkikokoa oltiin pienennetty entisestä 18 grammasta 11 grammaan. Hyllyssä oli osa vanhoja isoja purkkeja (mutta ei minun käyttämääni sävyä tietenkään) ja osa uusia pieniä purkkeja, mutta hyllyn reunassa oli vain sen 18 gramman purkin hinta eli 27 euroa. En uskonut, että uudesta paljon pienemmästä purkista pitäisi maksaa saman verran kuin vanhasta ruhtinaallisen suuresta purkista, joten menin kysymään myyjältä puuterin hintaa. Myyjä naputteli kassakonetta ja sanoi hinnaksi 27 euroa. Kysyin että ai tästä pienemmästä purkista? "Niin". Ennen 18 gramman purkki maksoi 27 euroa? "Niin". Nyt 11 gramman purkista pitäisi maksaa saman verran? "Niin". No en kyllä sitten tätä osta. "Niin". Eipä sillä, eihän se hinta sen myyjän vika ollut, mutta jotenkin olisi ollut kiva saada edes joku muu reaktio kuin "niin".

Ostin sitten puolet halvemman Max Factorin 15 gramman irtopuuterin. Eiköhän sekin asiansa aja.

6. from where you live/your country

Tämäpä haaste sattuikin näppärästi Suomen itsenäisyyspäivälle ja näin ollen kuvan aihekin oli aika helppo keksiä.

Tampereella on perinteisesti itsenäisyyspäivän tapahtumat Keskustorilla. Raatihuoneen parvekkeelta pidetään puheita, torilla lauletaan Maammea ja sen jälkeen katsellaan ilotulituksia. Tänä vuonna puheet ja muut olivat yhä Keskustorilla, mutta eilen avatun Joulutorin vuoksi ilotulitukset olisivat olleet paloturvallisuusriski. Tästä syystä ilotulitus oli siirretty Ratinaan, joten epäilen, ettei juuri kukaan ollut Keskustorilla kuuntelemassa niitä jorinoita. Vai oliko joku? Itse ainakin menin vasta ilotulituksiksi Ratinaan. Ja tulitus olikin tänä vuonna todella lyhyt. Säästökuurilla kai nekin. Ja paikka on aika tylsä Keskustoriin verrattuna eikä ollenkaan niin tunnelmallinen. Ratinassa tulitukset ja muutenkin koko kokemus jäävät niin kaukaisiksi.

5. looking up

Raahustaessani kotiin huomasin taivaalla monia monia valokiiloja. Vähän kuin revontulet, paitsi ei. Ne näyttivät kivoilta, mutta eiväthän ne sitten kännykuvassa näkyneet. Varsinkin kun olin väsynyt, nälkäinen ja jäässä, jotta olisin jaksanut panostaa kuvaamiseen tämän enempää.

4. black + white

Tuskissani mietin jo hetken tänään, että mitä mustaa ja valkoista sitä nyt keksisi tänään kuvata, mutta sitten hoksasin, että piponihan on mustavalkoinen! Mikä lie, raidallinen lehmä.

***

Olen omaksi yllätyksekseni huomannut tässä viime päivinä, että sellainen makean ja napostelun himoni on kadonnut kokonaan. Tätä on kestänyt varmaan jo pidemmän aikaa, kuukauden-pari, mutta olen nyt vasta tajunnut tilanteen. Minulla oli ihan mahdoton naposteluhimo keväällä aloitettuani tämän uuden uhkeamman elämäntavan ja varsinkin syksyllä iltojen pimettyä tilanne tuntui välillä lähes sietämättömältä. Pidin kotona jotain keksipakettia, josta sain ottaa yhden (mutta vain yhden) himoa lievittääkseni. Viimeisen paketin tyhjettyä jo pitkän aikaa sitten en ole ostanut uutta enkä edes osannut kaivata. Aika jännä havainto.

Nyt tietysti kun mainitsin asiasta, niin alkaa tehdä ihan kipeästi mieli jotain hyvää ja menen kaivelemaan keittiön kaappeja hullunkiilto silmissä. Ei siellä kyllä mitään pitäisi olla.

3. something you held

Tänään pitelin mm. kahvakuulaa ja hyvin pitelinkin.

2. peace

Jotenkin rauhaisa auringonlaskun hetki, vaikka naakat nyt eivät varsinaisesti hiljaisimpia lintuja olekaan. Mutta minä pidän niiden naakatuksesta.

Pahoittelen lyhtypylvästä keskellä, mutta otin kuvan omasta ikkunastani enkä pystynyt siirtämään pylvästä tuosta poiskaan.

1. 8 o'clock

Ne "kaksi" juomaa^(*. Jossain vaiheessa iltaa saatoin seota laskuissa.

Hotopäänä unohdin ottaa kuvan kahdeksalta, jolloin edessäni olisi ollut myös Teerenpelin herkullinen Sulami. Tämä kuva on otettu noin klo 20.20, jolloin olin tilannut jo "toisenkin" maailman parhaan Lempi Jouluomena-siiderin. Ai mitä herkkua!

Blogipikkarit menivät hyvin tiptap-henkisesti, vaikka paikalle lopulta vääntäytyikin vain kuusi bloggaajaa. Toisaalta kuusihan on hyvin jouluinen lukema. Itseni lisäksi paikalla olivat Ohari, Kukkis ja Kukkiksen nuori mies (ainaskin kaksi vuotta nuorempi), Neo, Celia ja Artio. Meillä oli oikein rattoisaa ja teillä muillakin olisi ollut, jos olisitte tulleet paikalle. (Tässä oli nyt se marttyyriosuus tästä aiheesta). Juhlissa oli siis melko tasaisesti edustettuna Tampere, Turku ja Helsinki. Tampere pienellä ylivoimalla, mutta se nyt oli luonnollista maantieteellisestä sijainnistamme johtuen. Jäin vaan ihmettelemään, että missä oli kaikkien muiden, vähän pienempien kaupunkien blogiedustus?

Tampereen edustuksen olin tavannut jo ennenkin ah niin monesti, mutta Helsingin ja Turun edustuksen tapasin eilen ensimmäistä kertaa. Silti tuntui, kuin olisin tuntenut jokaisen jo pitkään. Niin kuin kyllä tavallaan olenkin. Ja on kai sanomattakin selvää, että kaikki olivat livenä vieläkin ihanampia, kauniimpia ja kivempia kuin blogien perusteella arvaisikaan. Mutta niinhän bloggaajilla on tapana olla. Oli oikeasti kiva ilta ja oli hirmu kiva nähdä kaikki, jotka hirmuisaa talvisäätä uhmaten (oikeasti oli ihan kiva ilma ja luntakin tuprutteli silleen jouluisan rauhaisasti) tulitte paikalle. Turku luovutti ensimmäisenä, Helsinki toisena aivan viime metreillä ja Tampere oli edustettuna melkein tappiin asti. Hyvä Tampere! Itse olin kotona vasta puoli neljän jälkeen.

Alla vielä kuva todisteena siitä, että minulla kyllä oli tonttulakki. Vaikka olin sanonut täällä aiemmin, että tonttulakki on pakollinen, niin silti olin ainoa tonttulakkinen paikalla. Outoa. Aivan kuin minulla ei olisi auktoriteettia...

 *) Jos joltain on mennyt vitsi ohitse, niin personal trainerini antoi siis minulle luvan juoda kaksi. Saatoin juoda yhden tai kaksi enemmän (tai kolme), mutta kun kaverit pakotti!

Joulukuu on rakennettu

Jotenkin sen jälkeen, kun aloin vääntää tuota gradua, on runosuoleeni syntynyt ummetusta enkä saa tänne puserrettua paljon mitään. En varmaankaan ehdi ajatella kuin pylväsdiagrammeja ja treenaamista, eikä oikein kummastakaan saa pidemmän päälle mitään kovin kiinnostavaa kirjoitettavaa. Ainakaan niin, että ne kiinnostaisivat ketään muuta kuin minua itseäni.

Siksipä siis ajattelinkin, että jonkinlainen elvytys on laitettava käyntiin. Riikka lähtee mukaan kuva päivässä -haasteeseen kirjallisin keinoin, itse voisin kokeilla näpsiä kuvia. Tai miksei aiheesta voisi siinä ohessa jotain kirjoittaakin.

Tässä siis joulukuun kuva päivässä -haasteen aiheet:

En nyt kuitenkaan lupaa muistaa osallistua joka päivä, koska laho pää. Esimerkiksi tänään saatan unohtaa ottaa kuvan kahdeksalta. Aamukahdeksalta nukuin ja iltakahdeksalta olen pikkujouluissa. Jos nyt muistankin ottaa pikkujouluissa kuvan, niin kenenkään bloggaajan naamaa ei täällä (eikä toivottavasti missään muussakaan blogissa) tulla julkaisemaan. Että ihan lepo vaan.

Nyt lähden salille nostelemaan pahanhajuista rautaa (ne rautaiset jutut oikeasti haisevat pahalle). Sen jälkeen laitan tonttulakin vinoon ja lähden tarpomaan pikkujouluihin läpi hangen ja nietoksen.

We come from the land of the ice and snow

Kylläpäs onkin hyvä, että nyt tulee kylmää ja lunta. Tänään nimittäin ehdin juuri ajatella, että farkkuni ovat alkaneet lököttää. Eivät istu ja valuvat. Onneksi tämä ongelma on nopeasti ratkaistu tunkemalla fyllinkiä eli pitkät kalsarit farkkujen alle. Ja taas ovat napakat. Ja kun keskitalvea kohti mennään, niin aina voi lisätä toiset kalsarit niiden ensimmäisten päälle, mikäli housut entisestään löystyvät. Ilman talvipakkasia saisi tässä elämäntaparemontissa olla koko ajan ostamassa uusia housuja, kun vanhat jäävät löysiksi. Nyt saa onneksi pukeutua paksusti ja näyttää Michelin-ukolta. Keväällä sitten kuoriudun vaatteistani kuin perhonen kotelostaan. Tai kuin kevätkääryle.

Ensi lauantaina on sitten ne pikkujoulut. Väki vähenee, mutta ehkä pidot paranee. Mahtaakohan joku olla tulossa ihan oikeasti? Sain personal trainerilta luvan juoda pikkujouluissa kaksi. Yksikköjen vetoisuuksista ei ollut puhetta, eli siis saanko juoda kaksi pientä lasia vai kaksi isoa pulloa. Luulen jälkimmäistä. Kuusen ympärillä suoritettuja piirileikkejä varten minulla on hankittuna uusi mekko, pallosukkahousut ja tonttulakki. Olen siis täysin valmistautunut. Paitsi jos on jäätävän kylmää, niin saatan joutua harkitsemaan jonkinlaista pilkkihaalaria.

Ei millään jaksaisi mennä nukkumaan.

You can run but you can't hide

Kaikkea tyhmää sitä tuleekin tehtyä. Törmäsin eilen illalla paikassa x tekstiin, jossa nimeni oli kirjoitettu väärin. Ei mitenkään harvinainen virhe, vaan jostain syystä monille tuntuu olevan luontevampi tapa kirjoittaa nimeni niin kuin se väärin kirjoitettuna on, vaikka oikea nimeni on "oikeampaa" suomea kuin se väärin kirjoitettu versio.  Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Johtuu kuitenkin ilmeisesti siitä, että väärin kirjoitettu versio on yleisempi nimi Suomessa ja myös jokunen julkisuuden henkilö kehtaa omistaa sen väärin kirjoitetun version.

No kuitenkin. Kaiken tuon seurauksena googlasin nimeni sillä väärin kirjoitetulla tavalla, koska halusin tietää kuinka moni osumista koskee nimenomaan minua. En jaksanut selata kovin pitkälle, mutta löysin yhden itseäni koskevan hakutuloksen ja loput koskivat väärinkirjoitusnimikaimaani. Sen jälkeen googlasin sitten omalla nimelläni sillä oikein kirjoitetulla versiolla. 

Voi helvettiläinen miten paljon alkoi ahdistaa. Google antaa hakutuloksina suoralta kädeltä Twitterin tilini, katuosoitteeni, jonkun ikivanhan kämäisen kotisivun, Koulukaverit-profiilin, Google+:n profiilin ja mitä kaikkea. Kaikki noista sellaisia, joita en todellakaan käytä juuri koskaan (paitsi katuosoitettani). Vaikka Facebook onkin parjatuin näistä sosiaalisen median sovelluksista, niin se on myös ainoa, josta olen helposti löytänyt asetuksen jolla voi estää Googlea löytämästä minua ja läväyttämästä minut kaiken kansan verkkokalvoille. Google+ on esimerkiksi luonut G+:n profiilikuvistani minulta kysymättä jonkun julkisen Picasa-kansion, joka löytyy helposti nimelläni googlaamalla enkä löytänyt mitään keinoa muuttaa kyseistä kansiota epäjulkiseksi. Ja jos joskus olen harkinnut lukituksen poistamista Twitter-tilistäni, niin viimeistään nyt päätin lopullisesti jättää sen tekemättä. 

Eipä sillä, en todellakaan luule ihmisten googlailevan minua päivät pitkät, mutta uskon esimerkiksi potentiaalisten työnantajien tekevän sitä. Eihän minulla varsinaisesti ole mitään hävettävää, paitsi se vanha kotisivu, jota en osaa enää poistaa, ja se Twitter-tili, joka on onneksi lukittu (johan muuten menisi maine), mutta tuleehan tässä silti jotenkin alaston olo. Ikään kuin olisi jäänyt kiinni housut nilkoissa. 

Ps. Yllä parjatun Googlen avulla löysin jo ohjeet, miten poistaa sekä Twitter- että Google+ -tilit hakuindekseistä. Ei se kuitenkaan toistaiseksi ole vielä tehonnut muuten, kuin nostamalla sen kämäisen vanhan kotisivun ensimmäiseksi hakutulokseksi. No, ehkä se kotisivu tekee vaikutuksen johonkin potentiaaliseen työnantajaan sillä, että olen joskus viime vuosikymmenellä osannut kirjoittaa pätkän html:ää ja javascriptiä. Ooh.