Sisäpiirin raporttia mölkyn SPM-kisoista *)

Kuten ehkä parista blogista on jo käynytkin ilmi, niin osallistuin eilen piknikille sekä mölkkyturnaukseen Sorsapuistossa. Paikalle itseni lisäksi saapui Wille, joka ei ollut yhtään pelottava, ja Annikki, joka olikin jo vanha tuttavuus, eikä näin ollen pelottava myöskään.




Tapahtuma oli nyyttäriluonteinen, joten jokainen toi jotain natusteltavaa. Annikki toi caesar-salaatti ja limpparia, meitsi vei pizzaa sekä valkkaria ja Wille toi ihastuttavan sydämen muotoisen mansikkakakun, jossa tosin mansikat oli korvattu karkeilla. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja kuivaa, eikä kukaan ollut sotkenut tai kaatanut mitään...




Korjasin tilanteen kuitenkin heti seuraavassa käänteessä ja kaadoin ensin viinipullon, jonka sain kuitenkin nopean alkoholinpelastus-reaktionopeuteni ansiosta säästettyä suuremmalta hukalta, tosin salaatin kustannuksella. Yllä olevasta kuvasta saatatte havaita ympäriinsä lennelleet juuston palaset sekä kirsikkatomaatit. Tämän jälkeen kippasin viinilasinikin vielä pari kertaa. Onneksi oli oma retkihupa [sic], etten sotkenut toisten vilttejä.




Pienten siivous- ja kuivaustoimenpiteiden jälkeen pääsimme vihdoin kilistämään maljaa. Willellä oli hieno paita, btw.




Kilistelyn ja alkupalojen jälkeen ruvettiin sitten heittelemään mölkkyä. Tuon pulikan pitäisi oikeasti osua noihin numeroituihin juttuihin. Ei siis noin kuin tuossa kuvassa. Mölkky on muuten tosi hauska peli, tahdon heittelemään uudestaan heti pian!




Omien aktiviteettiemme lisäksi meitä viihdytti puistossa jonkinlainen vatsatanssiryhmä. Meinattiin ehkä vähän mennä mukaan, mutta ei sitten viittittykään.




Jossain vaiheessa iltaa puiston linnuilla alkoi sitten omat bileet siinä viereisellä roskiksella.




Illan edetessä alkoi Willellä säpinät. Wille sai erään neidon jopa suorastaan syömään kädestään.




Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ja pulunen jäikin lopuksi aikaa hengailemaan lähistöllemme. Ehkä se halusi krutonkeja, ehkä se vahti ettei kukaan toinen tipu lähesty Willeä epäilyttävällä tapaa, ei voi olla varma...




Sitten heiteltiin taas vähäsen mölkkyä. En nyt muista montako peliä pelattiin, mutta uskottavuuteni aloittelijana rapisi pahan kerran voitettuani lähes jokaisen pelin. (Hahaa!) Minähän siis voitin kaikki muut pelit, paitsi sen minkä Annikki voitti (ja jossa luulin minua viilattavan linssiin ihan 100-0, mutta kyllä siinä sääntökirjassa vaan sanottiin, että jos pisteet ylittävät 50, niin ne pudotetaan 25 pisteeseen) ja sen toisen (ja samalla myös viimeisen) pelin, jonka Wille voitti. Onneksi voitti, koska muuten siitä olisi tullut piiiiitkä ilta, kun eihän sieltä nyt olisi voinut poistua ennen kuin jokainen oli saanut kokea voiton huuman. Mutta niin, vähänkö olin paras! Kumartakaa mestaria!

Loppuillan kuvat eivät sitten enää läpäisseetkään sensuuria, kröh. Siinä vaiheessa kun alkoi sataa ripsutella, niin keräsimme kamppeet ja siirryimme jatkamaan sisätiloihin. Kävimme vuokraamassa Lieksan, joka oli eriskummallisuudessaan ihan hyvä ja hauska leffa kotimaiseksi. (Ulkomaiseksi se olisi todennäköisesti ollut vain outo).

Niin joo. Ja kaikille parikymppisille sinkkutytöille tiedoksi, että Wille on livenä tooosi söpö ja miellyttävä ja herttainen nuori mies, ja vieläpä vapailla markkinoillakin. Vaikea tosin uskoa, että olisi kauaa, joten kannattaa laittaa toimeksi. Nih. Ettäs tiedätte.


*) Sorsapuiston mestaruus