Huomasin tuossa ihan vahingossa, että veritilanne on tooosi huono tällä hetkellä. Siis erityisesti noiden A ja 0 -veriryhmien kannalta. Katsokaa tilanne alta. (Törkeällä tapaa ryöväsin tuon Iskelmä Radion palvelimelta, toivottavasti eivät pahastu). Kaikki kynnelle kykenevät, jotka tunsivat nyt piston sydämessään (tai vaikkei olisi tuntenutkaan), niin rip rap luovuttamaan verta! Itse ajattelin mennä heti ensi viikolla.
Ps. Katoan viikonlopuksi pois netin äärestä. Palajan ääneen taas sitku. Hyvää viikonloppua kaikille!
Pps. Jos tuo veritilanne ei avaudu teille erinäisten syötteenlukijoiden käyttäjille, (minulla ei ainakaan google readerissa tuo näy), niin kliketiklik tänne blogin puolelle. Tänk juu!
29. elokuuta 2008
28. elokuuta 2008
There's never gonna be another Kaarlo
Lueskelin eilen Haarakonttoria, jossa Minh kirjoitti kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Rupesin vähän miettimään tuota ja tulin siihen tulokseen, että minulla saattaa olla se sama juttu myös. Kuulostaa varmaan tosi luulosairaalta, mutta epäilen tätä ihan tosissani. Hypetyreoosin oireita ovat mm. väsymys, palelu, painonnousu, kuukautishäiriöt, aloitekyvyttömyys... Tuossa nyt ainakin niitä mitä minulta löytyy. Tuo palelu on ihan oikea ongelma, koska usein erityisesti iltanokosten aikaan olen aivan umpijäässä. Vaikka nukkuisin kolmen peiton alla, niin suorastaan hytisen vilusta ja vielä pitkään heräämisen jälkeenkin. Kuukautiset ovat olleet viimeksi ties koska, tunnen itseni usein tosi väsyneeksi ja aloitekykykin on usein vähän miten sattuu. Olen jopa välillä miettinyt, että olenkohan masentunut kun monesti tuntuu niin väsyneeltä, mutta korvien välissä ei kyllä tunnu yhtään masentuneelta kuitenkaan. No, ajattelin joka tapauksessa mennä ensi viikolla yhts:ltä vinkumaan lähetettä verikokeisiin. Jos nuo tulevat takaisin negatiivisena, niin sitten olevan varmasti vain laiska, tyhmä ja saamaton. Niin joo, ja tuotahan on meillä suvussa. (Sitä vajaatoimintaa siis, ei laiskutta, tyhmyyttä ja saamattomuutta. Ainakaan tunnetusti.)
Eilen alkoi se Big Brother taasen. (Älkääkä nyt BB-vihaajat viitsikö vetää herneitä nekkuunne, en aio tästä päivittäisellä tasolla täällä raportoida. Voisin tietysti raportoida jos huvittaisi. Mun blogi jne. Mutta ei huvita.) Harmillista mielestäni tässä on se, että suurin osa asukkaista on, kuten sanottua, kuin suoraan Onnelan jonosta repäistyä tuonne taloon. Siellä ei oikein ole yhtään miespuoleista henkilöä, jota pitäisin edes yhtään minään. Silmänruokaa meinaan siis. Kuten toissa vuonna oli Kaarlo. (Josta tulikin muuten mieleeni, että näin Kaarlon Tammerfestien aikaan kaupungilla. Olin vähän että... uuh.) En tykkää noin tuommoisista trendikkäistä ja öh... ällöistä miehistä. Näin kun noita BB:n aiempia tuotantokausia muistelee, niin ensimmäisenä vuonna ne asukkaat olivat paljon tavallisempia kuin myöhempien vuosien tyypit. Jotenkin ne nukketeatterit ja muut olivat ihan jotain muuta kuin nämä myöhemmät flegut sohvalla makaajat. Tai sitten aika kultaa muistot. Ei tule myöskään toista Perttua ikinä. Harmillista. Jotenkin kuvittelin, että tänä vuonna porukka olisi kirjavampaa, kuten kai vähän lupailtiin, mutta paskan marjat. Sitä paitsi tänä vuonna oli selkeästi jo (tai ainakin vielä) ensimmäisenä päivänä havaittavissa sellaista esiintymistä. Tyypit jopa itse ääneen puhuivat, että mitähän tässä kolmessa kuukaudessa ehtii tapahtua, kun ensimmäisenä päivänä oltiin jo näin fantsui ja sekoi. Voi jee. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ehkä nuo ovatkin ihan hyviä tyyppejä, kunhan tutustuu paremmin. Paitsi ei ehkä se ex-lamourettes itsensäpaljastelija, josta netissä kauniisti puhutaan jakorasiana...
No, se siitä ja sen kestävyydestä. (Nyt te BB-vihaajat voitte taas avatta silmänne, ottaa sormenne korvista ja lakata lallattamasta.) Olen iloinen siitä, että huomenna on viimeinen työpäivä tältä kesältä. Vaikka tavallaan se on haikeatakin, koska siellä on kivoja tyyppejä, mutta enpä toisaalta heitä kuitenkaan ikävöi talvi-illoin. Aikansa kutakin, ja silleen. Syksyn suunnitelmat ovat alustavasti hahmottuneet sillä tapaa, että aikaisia aamuherätyksiä ei ole nyt ainakaan heti alkuun. Opinnot kyllä mietityttävät. Mutta en jaksa ajatella sitä nyt.
Maanantain ja tiistain väliseksi yöksi on luvattu Tampereelle kolme astetta pakkasta. Intiaanikesä, missä olet?
Kuva täältä.
Eilen alkoi se Big Brother taasen. (Älkääkä nyt BB-vihaajat viitsikö vetää herneitä nekkuunne, en aio tästä päivittäisellä tasolla täällä raportoida. Voisin tietysti raportoida jos huvittaisi. Mun blogi jne. Mutta ei huvita.) Harmillista mielestäni tässä on se, että suurin osa asukkaista on, kuten sanottua, kuin suoraan Onnelan jonosta repäistyä tuonne taloon. Siellä ei oikein ole yhtään miespuoleista henkilöä, jota pitäisin edes yhtään minään. Silmänruokaa meinaan siis. Kuten toissa vuonna oli Kaarlo. (Josta tulikin muuten mieleeni, että näin Kaarlon Tammerfestien aikaan kaupungilla. Olin vähän että... uuh.) En tykkää noin tuommoisista trendikkäistä ja öh... ällöistä miehistä. Näin kun noita BB:n aiempia tuotantokausia muistelee, niin ensimmäisenä vuonna ne asukkaat olivat paljon tavallisempia kuin myöhempien vuosien tyypit. Jotenkin ne nukketeatterit ja muut olivat ihan jotain muuta kuin nämä myöhemmät flegut sohvalla makaajat. Tai sitten aika kultaa muistot. Ei tule myöskään toista Perttua ikinä. Harmillista. Jotenkin kuvittelin, että tänä vuonna porukka olisi kirjavampaa, kuten kai vähän lupailtiin, mutta paskan marjat. Sitä paitsi tänä vuonna oli selkeästi jo (tai ainakin vielä) ensimmäisenä päivänä havaittavissa sellaista esiintymistä. Tyypit jopa itse ääneen puhuivat, että mitähän tässä kolmessa kuukaudessa ehtii tapahtua, kun ensimmäisenä päivänä oltiin jo näin fantsui ja sekoi. Voi jee. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ehkä nuo ovatkin ihan hyviä tyyppejä, kunhan tutustuu paremmin. Paitsi ei ehkä se ex-lamourettes itsensäpaljastelija, josta netissä kauniisti puhutaan jakorasiana...
No, se siitä ja sen kestävyydestä. (Nyt te BB-vihaajat voitte taas avatta silmänne, ottaa sormenne korvista ja lakata lallattamasta.) Olen iloinen siitä, että huomenna on viimeinen työpäivä tältä kesältä. Vaikka tavallaan se on haikeatakin, koska siellä on kivoja tyyppejä, mutta enpä toisaalta heitä kuitenkaan ikävöi talvi-illoin. Aikansa kutakin, ja silleen. Syksyn suunnitelmat ovat alustavasti hahmottuneet sillä tapaa, että aikaisia aamuherätyksiä ei ole nyt ainakaan heti alkuun. Opinnot kyllä mietityttävät. Mutta en jaksa ajatella sitä nyt.
Maanantain ja tiistain väliseksi yöksi on luvattu Tampereelle kolme astetta pakkasta. Intiaanikesä, missä olet?
Kuva täältä.
27. elokuuta 2008
Totoro Tottoroo!
No niin. Kehitin juuri itselleni uuden addiktion.
Virallinen linkkikoneeni antoi minulle eilen tylsiä työpäiviäni ajattellen (niin kovin ystävällistä, ah) linkin tällaiselle Cubeecraft-sivulle, jossa on tuhansia (tai no ainakin kymmeniä) erilaisia malleja, joista voi koota omia kuutiohahmoja. Vähänkö hienoja! Aloitin helpoimmasta päästä, eli Totorosta. Vielä helpompi olisi tietysti ollut tuo Bloo, joka on vain sininen laatikko. Parastahan näissä on se, että liimaa ei edes tarvita. Hahmot ovat oikeasti vähän isompia, mutta A4:lle tulostettuna niistä tulee hieman pienempiä.
Huomatkaa kolmiulotteisuus!
Laitoin nämä kuvat tänne, koska valtaosa jengistä ei tunnu huomanneen tuon kuvapäiväkirjani hienoutta (hmph!) ja tämä on niin tärkeä asia. Kuvat on Nokian 6822:lla otettu, joten laatu on tasan juuri se. Eli heikko.
Jep jep, minulla on aivan liian paljon aikaa...
Ps. Muistelin tässä hämärästi, että silloin kultaisella 80-luvulla tuli televisiosta joku askarteluohjelma lapsille, vai olikohan se yksi osio Pikku Kakkosesta tai jotain. Mutta muistaako joku/kukaan mikä sen nimi oli? Yritin aivot raksuttaen miettiä, mutta en saanut palautettua mieleeni sitä.
Virallinen linkkikoneeni antoi minulle eilen tylsiä työpäiviäni ajattellen (niin kovin ystävällistä, ah) linkin tällaiselle Cubeecraft-sivulle, jossa on tuhansia (tai no ainakin kymmeniä) erilaisia malleja, joista voi koota omia kuutiohahmoja. Vähänkö hienoja! Aloitin helpoimmasta päästä, eli Totorosta. Vielä helpompi olisi tietysti ollut tuo Bloo, joka on vain sininen laatikko. Parastahan näissä on se, että liimaa ei edes tarvita. Hahmot ovat oikeasti vähän isompia, mutta A4:lle tulostettuna niistä tulee hieman pienempiä.
Huomatkaa kolmiulotteisuus!
Laitoin nämä kuvat tänne, koska valtaosa jengistä ei tunnu huomanneen tuon kuvapäiväkirjani hienoutta (hmph!) ja tämä on niin tärkeä asia. Kuvat on Nokian 6822:lla otettu, joten laatu on tasan juuri se. Eli heikko.
Jep jep, minulla on aivan liian paljon aikaa...
Ps. Muistelin tässä hämärästi, että silloin kultaisella 80-luvulla tuli televisiosta joku askarteluohjelma lapsille, vai olikohan se yksi osio Pikku Kakkosesta tai jotain. Mutta muistaako joku/kukaan mikä sen nimi oli? Yritin aivot raksuttaen miettiä, mutta en saanut palautettua mieleeni sitä.
26. elokuuta 2008
Stranger things have happened
Ehkä tämä hiukan hätkähdytti, kun avasin tänään Facebookin ja huomasin yhden uuden viestin saapuneen inboxiini. Viesti haudan takaa?
No ei... Oikeasti se oli semmoiselta groupilta johon kuulun, totta kai.
Töissä viedään viimeisiä päiviä ja ne ovat hiton tylsiä. Hommiini tänään kuului muutaman raportin kääntäminen excel-muotoon ja niiden vertailu. En mitenkään saanut koko kahdeksaa tuntia kulumaan siihen, vaan kun on kellokortti. Huomenna ei varmasti ole senkään vertaa tekemistä. Olen kyllä pätevä nettisurffailussa, mutta kyllä sekin pistää tympimään, jos ei tosissaan mitään muuta tekemistä ole koko päivänä. Työskentelen aina paremmin pienen paineen alla. Mielekkäämpää, kun on jotain tekemistä. No, kolme päivää vielä. Eiköhän sen jaksa vaikka päällään seisten. (En tosin aio kokeilla). Palkkaakaan ei voida enää pois ottaa!
Olen ihan tööt ja boooring, joten soitan vaan rokkia teille postauksen alussa mainitun jannun bändiltä.
Olipa muuten tosi vaikea löytää Youtubesta Alice In Chainsin joku ihan oikea video, jonka pystyi laittamaan blogiin. Tämä oli jotensakin ainut ja sekin varmaan vahingossa. Melko nihkeää, etten sanoisi. Keneltä se nyt muka olisi pois, jos sitä ilosanomaa levittäisi muuallakin kuin vain youtubessa? En käsitä.
No ei... Oikeasti se oli semmoiselta groupilta johon kuulun, totta kai.
Töissä viedään viimeisiä päiviä ja ne ovat hiton tylsiä. Hommiini tänään kuului muutaman raportin kääntäminen excel-muotoon ja niiden vertailu. En mitenkään saanut koko kahdeksaa tuntia kulumaan siihen, vaan kun on kellokortti. Huomenna ei varmasti ole senkään vertaa tekemistä. Olen kyllä pätevä nettisurffailussa, mutta kyllä sekin pistää tympimään, jos ei tosissaan mitään muuta tekemistä ole koko päivänä. Työskentelen aina paremmin pienen paineen alla. Mielekkäämpää, kun on jotain tekemistä. No, kolme päivää vielä. Eiköhän sen jaksa vaikka päällään seisten. (En tosin aio kokeilla). Palkkaakaan ei voida enää pois ottaa!
Olen ihan tööt ja boooring, joten soitan vaan rokkia teille postauksen alussa mainitun jannun bändiltä.
Olipa muuten tosi vaikea löytää Youtubesta Alice In Chainsin joku ihan oikea video, jonka pystyi laittamaan blogiin. Tämä oli jotensakin ainut ja sekin varmaan vahingossa. Melko nihkeää, etten sanoisi. Keneltä se nyt muka olisi pois, jos sitä ilosanomaa levittäisi muuallakin kuin vain youtubessa? En käsitä.
25. elokuuta 2008
Hello hello hello how low
Tänään aamulla kun lähdin töihin, niin hissin peilistä minua katsoi Kurt Cobain. Ei sillä, että minulla olisi siniset tai edes yhtä kauniit silmät, vaaleat hiukset tai parransänkeä, mutta olin kyllä yhtä väsyneen ja rähjäisen näköinen. Neuletakkini, jota olen pitänyt koko kesän (koska on ollut niin hitsin kylmä), on todella virttyneen näköinen. Huomasin sen nyt vasta, kun töitä on enää tämä viikko jäljellä, joten antaa nyt mennä loputkin tällä sitten. Tuli hyvin grunge olo, kun katsoin itseäni sieltä peilistä. Ei sillä, että grunge olisi lainkaan huono olotila. Karmeampaahan se olisi, jos tulisi vaikka joku dance pop tai gangsta rap olo.
Minun vähäinen järkeni ei oikein pysty taas ymmärtämään tätä tuomiota. Tai lähinnä tuomiotta jättämistä. Koskien siis sitä, kun Tampereella viime syksynä tönäistiin nuori nainen bussin alle vanhan miehen toimesta. (Joskin bussi ilmeisesti sattui vahingossa paikalle). Käräjäoikeus on jättänyt rankaisematta miehen, koska häneltä ei voida vaatia samanlaista huolellisuutta kuin tielläliikkujilta yleensä. Jotenkin tuo vain kuulostaa hassulta. Miten paljon pitää ymmärtää kuuromykkää ihmistä? Tietysti tässä todennäköisesti on taustalla myös jotain mielenterveydellisiä ongelmia (kukapa ei sekoaisi, jos ei 65 vuoteen kommunikoisi kenenkään kanssa). Ymmärrän kyllä, että on syyntakeettomia ihmisiä, joita ei voida siitä syystä rankaista tekemistään jutuista, mutta tarina ei kerro laisinkaan, että onko mies kenties suljettu jonnekin hoitolaitokseen vai saako hän jatkaa heilumistaan vapaana tuolla kaduilla.
Minun vähäinen järkeni ei oikein pysty taas ymmärtämään tätä tuomiota. Tai lähinnä tuomiotta jättämistä. Koskien siis sitä, kun Tampereella viime syksynä tönäistiin nuori nainen bussin alle vanhan miehen toimesta. (Joskin bussi ilmeisesti sattui vahingossa paikalle). Käräjäoikeus on jättänyt rankaisematta miehen, koska häneltä ei voida vaatia samanlaista huolellisuutta kuin tielläliikkujilta yleensä. Jotenkin tuo vain kuulostaa hassulta. Miten paljon pitää ymmärtää kuuromykkää ihmistä? Tietysti tässä todennäköisesti on taustalla myös jotain mielenterveydellisiä ongelmia (kukapa ei sekoaisi, jos ei 65 vuoteen kommunikoisi kenenkään kanssa). Ymmärrän kyllä, että on syyntakeettomia ihmisiä, joita ei voida siitä syystä rankaista tekemistään jutuista, mutta tarina ei kerro laisinkaan, että onko mies kenties suljettu jonnekin hoitolaitokseen vai saako hän jatkaa heilumistaan vapaana tuolla kaduilla.
No, eipä siitä sen enempää. Mimmulta pöllin tämmöisen kesänpäätösmeemin.
01. parasta, mitä kesällä voi tehdä?
- Lomailu ja lekottelu sekä uiminen.
02. kuinka monta laastaria käytit kesällä?
- Kaipa niitä muutama meni alkukesästä.
03. tapahtuiko kesällä jotain radikaalia?
- No ei oikeastaan. Toivoin, että olisi tapahtunut.
04. mikä oli kesän kuumin biisi?
- Höm... En nyt oikein keksi mitään sellasta kesäbiisiä. Tietysti jostain Foo Fightersista tulee varmasti helposti mieleen tämä kesä sattuneista syistä.
05. missä vietit kesän?
- Tuntuu, että työpaikalla. Vaikka eihän tähän tietenkään mene kuin 1/3 arkipäivästä.
06. milloin menit ekan kerran uimaan?
- Viikko ennen juhannusta. Se oli silloin kyllä melko nopeaa vettä.
07. oliko sulla kesällä synttärit?
- Olipa hyvinkin. Se oli surun päivä.
08. mitä teit kun satoi?
- Hätäännyin, kirkaisin, vetäydyin möykyksi ja suojasin itseni. Duck and cover.
09. kesän paras jäätelömaku?
- Pinkviinin Suklaapilvi tietty.
10. kesätöissä olitko?
- Kesätöissä yhä olen.
11. mitä odotit eniten kesältä?
- Kesää per se.
12. montako päivää on seuraavan kesäloman alkuun?
- No töitä on jäljellä neljä päivää, että jos se intiaanikesä tästä vaikka...
13. mitä hienoa juhannuksessa oli?
- Se, ettei tarvinnut tehdä oikeastaan yhtään mitään eikä mennä eikä riekkua.
14. missä oli parhaat bileet?
- Veikkaisin että Wembleyllä.
15. mitä et ainakaan halua tehdä ensi kesänä?
- Kolata lunta pihasta.
16. kesän paras kulkupeli?
- Vaaleansininen Jopo. Jonka näin kaupassa.
17. oliko tiedossa jotain mitä et halunnut tehdä mutta oli pakko?
- Kyllä, taloudellinen pakko.
18. datailitko paljon?
- *googlaa* Ahaa, niinku surffailu ja mesettäminen. No datailinhan minä sitten.
19. lempi kesäeläin?
- Sisilisko tai sammakon poikanen.
20. mikä oli rasittavinta kesässä?
- Ihmisten ainainen valitus säästä.
21. paljon meni rahaa kesällä?
- En ole laskenut, mutta vähemmän meni kuin tuli. Tulos on siis positiivinen.
22. ja mihin?
- Asumiseen, elämiseen, pukeutumiseen ja vapaa-aikaan.
23. jos kuolisit kesällä, mihin luultavasti kuolisit?
- Hypotermiaan todennäköisesti.
24. mikä oli kesän urheilumuoto?
- Tänä vuonna kesä kunnostautui erityisesti aitajuoksussa.
25. matkasitko mökille?
- Kyllä, ja takaisinkin.
26. miten valmistauduit kesään?
- Se tulee kai joka vuosi, vaikkei siihen mitenkään valmistautuisikaan.
27. kesän paras väri?
- Vihreä, koska se on kesälle huomattavasti ominaisempi väri kuin vaikkapa talvelle.
28. juoma jota kulauttelit kurkkuun eniten?
- Jallukola.
29. ruoka jota mussutit massuun eniten?
- Toisten tekemä ruoka. Ihan sama mitä se oli.
30. millanen oli kesän hiustyyli?
- Tästäpä päästäänkin filosofisen kysymyksen äärelle: onko kesällä hiukset? Jos on, niin veikkaan hiustyylin olleen tänä vuonna jonkinlainen yhdistetty tuulitukka ja märkäkampaus.
31. mitäs kokkasit?
- En paljon mitään.
32. mistä asiasta tuli porukoilta valitusta?
- En vissiin käynyt riittävän usein.
33. vaate jota tuli pidettyä eniten?
- Farkut ja neuletakki. Varvastossut myöskin.
34. monta kiloa karisi kesällä?
- En tiedä sanoa. Voi niitä pari olla vahingossa lähtenyt, kun töissä tulee juostua ees taas.
35. kävitkö jossain keikalla?
- Heitin yhden kuutamokeikan kultasep... Livemusiikkia tuli kuunneltua ihan kivasti.
36. tuliko katottua leffoja?
- Tulihan niitä katottua jokunen.
37. olitko enemmän kotona vai jossain muualla?
- Enemmän.
38. suurin lämpötilaksi?
- Saunassa oli ihan kivasti semmoset päälle 80 astetta. Se oli lämpötilaksi aika suuri.
39. kokouikkari vai bikinit?
- Riippuu kenen päällä tai mihin tarkoitukseen. Itselläni on ihan kokouikkari.
40. käytitkö aurinkorasvaa?
Käytin ehkä kahdesti.
Oikea reisilihakseni on ihan kipeänä, aivan kuin olisin harjoittanut jotain liikuntaakin muka. Mutta ei se mitään. Lähden tästä lunastamaan lippuja taasen yhdelle rokkikeikalle. Velvollisuuksia, velvollisuuksia...
- Lomailu ja lekottelu sekä uiminen.
02. kuinka monta laastaria käytit kesällä?
- Kaipa niitä muutama meni alkukesästä.
03. tapahtuiko kesällä jotain radikaalia?
- No ei oikeastaan. Toivoin, että olisi tapahtunut.
04. mikä oli kesän kuumin biisi?
- Höm... En nyt oikein keksi mitään sellasta kesäbiisiä. Tietysti jostain Foo Fightersista tulee varmasti helposti mieleen tämä kesä sattuneista syistä.
05. missä vietit kesän?
- Tuntuu, että työpaikalla. Vaikka eihän tähän tietenkään mene kuin 1/3 arkipäivästä.
06. milloin menit ekan kerran uimaan?
- Viikko ennen juhannusta. Se oli silloin kyllä melko nopeaa vettä.
07. oliko sulla kesällä synttärit?
- Olipa hyvinkin. Se oli surun päivä.
08. mitä teit kun satoi?
- Hätäännyin, kirkaisin, vetäydyin möykyksi ja suojasin itseni. Duck and cover.
09. kesän paras jäätelömaku?
- Pinkviinin Suklaapilvi tietty.
10. kesätöissä olitko?
- Kesätöissä yhä olen.
11. mitä odotit eniten kesältä?
- Kesää per se.
12. montako päivää on seuraavan kesäloman alkuun?
- No töitä on jäljellä neljä päivää, että jos se intiaanikesä tästä vaikka...
13. mitä hienoa juhannuksessa oli?
- Se, ettei tarvinnut tehdä oikeastaan yhtään mitään eikä mennä eikä riekkua.
14. missä oli parhaat bileet?
- Veikkaisin että Wembleyllä.
15. mitä et ainakaan halua tehdä ensi kesänä?
- Kolata lunta pihasta.
16. kesän paras kulkupeli?
- Vaaleansininen Jopo. Jonka näin kaupassa.
17. oliko tiedossa jotain mitä et halunnut tehdä mutta oli pakko?
- Kyllä, taloudellinen pakko.
18. datailitko paljon?
- *googlaa* Ahaa, niinku surffailu ja mesettäminen. No datailinhan minä sitten.
19. lempi kesäeläin?
- Sisilisko tai sammakon poikanen.
20. mikä oli rasittavinta kesässä?
- Ihmisten ainainen valitus säästä.
21. paljon meni rahaa kesällä?
- En ole laskenut, mutta vähemmän meni kuin tuli. Tulos on siis positiivinen.
22. ja mihin?
- Asumiseen, elämiseen, pukeutumiseen ja vapaa-aikaan.
23. jos kuolisit kesällä, mihin luultavasti kuolisit?
- Hypotermiaan todennäköisesti.
24. mikä oli kesän urheilumuoto?
- Tänä vuonna kesä kunnostautui erityisesti aitajuoksussa.
25. matkasitko mökille?
- Kyllä, ja takaisinkin.
26. miten valmistauduit kesään?
- Se tulee kai joka vuosi, vaikkei siihen mitenkään valmistautuisikaan.
27. kesän paras väri?
- Vihreä, koska se on kesälle huomattavasti ominaisempi väri kuin vaikkapa talvelle.
28. juoma jota kulauttelit kurkkuun eniten?
- Jallukola.
29. ruoka jota mussutit massuun eniten?
- Toisten tekemä ruoka. Ihan sama mitä se oli.
30. millanen oli kesän hiustyyli?
- Tästäpä päästäänkin filosofisen kysymyksen äärelle: onko kesällä hiukset? Jos on, niin veikkaan hiustyylin olleen tänä vuonna jonkinlainen yhdistetty tuulitukka ja märkäkampaus.
31. mitäs kokkasit?
- En paljon mitään.
32. mistä asiasta tuli porukoilta valitusta?
- En vissiin käynyt riittävän usein.
33. vaate jota tuli pidettyä eniten?
- Farkut ja neuletakki. Varvastossut myöskin.
34. monta kiloa karisi kesällä?
- En tiedä sanoa. Voi niitä pari olla vahingossa lähtenyt, kun töissä tulee juostua ees taas.
35. kävitkö jossain keikalla?
- Heitin yhden kuutamokeikan kultasep... Livemusiikkia tuli kuunneltua ihan kivasti.
36. tuliko katottua leffoja?
- Tulihan niitä katottua jokunen.
37. olitko enemmän kotona vai jossain muualla?
- Enemmän.
38. suurin lämpötilaksi?
- Saunassa oli ihan kivasti semmoset päälle 80 astetta. Se oli lämpötilaksi aika suuri.
39. kokouikkari vai bikinit?
- Riippuu kenen päällä tai mihin tarkoitukseen. Itselläni on ihan kokouikkari.
40. käytitkö aurinkorasvaa?
Käytin ehkä kahdesti.
Oikea reisilihakseni on ihan kipeänä, aivan kuin olisin harjoittanut jotain liikuntaakin muka. Mutta ei se mitään. Lähden tästä lunastamaan lippuja taasen yhdelle rokkikeikalle. Velvollisuuksia, velvollisuuksia...
24. elokuuta 2008
Tiina on punkkari (*
Kotona ollaan taas! Ja yhtä kokemusta rikkaampana. Kuten nokkelimmat pokkelimmat teistä ratkaisivatkin tuon kuva-arvoituksen, niin olin eilen Helsingissä katselemassa ja kuuntelemassa Sex Pistolsia. Jalat on kyllä ihan poikki ja hiertymillä, tuli sen verran paljon käveltyä eilen. Lähdimme eilen päivällä jo hyvissä ajoin Helsinkiin. Kävimme syömässä siellä maittavat pihvit, kiertelimme ympäriinsä ja etsimme sitä kovin pientä ja huomaamatonta tuomiokirkkoa varmaan puoli tuntia. (Hei, suuntavaistoni on huono).
Siinä kun kello alkoi olla ilta, niin lähdimme tassuttelemaan kohti jäähallia ja löysimme jopa perille eksymättä. Ehdittiin hyvissä ajoin paikalle ennen bileiden alkua, sain jopa tällä kertaa ostettua paitakojusta t-paidan itselleni (toisin kuin siellä Foo Fightersin keikalla, josta olen vieläkin hieman pahoillani). Siis kyllähän keikkapaita pitää aina ostaa, hä. Lämppäreinä oli Tumppi Varonen & Problems, joka oli ihan jees vaikken biisejä juuri tuntenutkaan, ja Pelle Miljoona Unabomber, joka ei erehtynyt soittamaan reggaeta kuin yhden kappaleen ja lopun aikaa pitäytyi punkimmassa materiaalissa, onneksi. Sex Pistols tuli lavalle siinä hiukkasen yhdeksän jälkeen. Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt keikasta, koska netin kaiken maailman keskustelupalstoilta olin saanut lukea vinetystä siitä miten tämä on vain rahastusta eikä tyyppejä oikeasti kiinnosta koko keikkailu. Ei minulle ainakaan jäänyt sellaista mielikuvaa. Sex Pistols veti hyvin ja kaikki hyvät biisit (tai no, kaikki biisit) ja vähän päällekin. Tekivät jopa kaksi encorea. Ei niistä mitenkään sitä huomannut (paitsi ehkä ympärysmitasta ja tietenkään kukaan ei viillellyt itseään lavalla jne.), että olivat vanhentuneet 30 vuotta tässä välillä. Todennäköisesti soittivat jopa paremmin kuin ennen ja Rotten lauloi yhtä hyvin (tai huonosti, miten sen tahtoo ottaa) kuin ennenkin. Minä tykkäsin! Kyllä kannatti.
Keikan jälkeen sitten käveltiin takaisin keskustaan. (Jalat oli siinä vaiheessa jo melko poikki, koska eihän sitä keikkaa voinut istualtaan katsoa. Jo pelkästään siitäkin syystä, että koko jäähallin pisin tyyppi tuli fiilistelemään juuri siihen minusta viistosti oikealle, eli suoraan minun ja esiintymislavan väliin. Aluksi sen tyypin pomppiminen siinä näkökentässä otti vähän päähän [vaikka se olikin pitkä, laiha, ilman paitaa, hiukan tatuoitu ja pitkä kihara tummanruskea tukka -> kuvailinko tässä juuri ihannemieheni?], mutta sitten siihen tottui niin, että yhdessä vaiheessa kun tyyppi lähti käymään jossain, niin melkein koko keikan tunnelma tuntui latistuvan. Kun kukaan ei enää hyppinyt ja tuulettanut siinä edessä sydämensä pohjasta.) Palasimme sitten kotiin yöbussilla, joka oli Tampereen linja-autoasemalla 03.45. Kai se on myönnettävä itselleen, ettei enää ole nuori, koska siinä vaiheessa väsymys oli jo käynyt käpälään ja oli pakko ottaa taksi. Tuntui etten olisi jaksanut enää ottaa yhtäkään askelta, saati sitten pysyä hereillä seuraavaan bussivuoroon asti. Nyt on hiukan sitten krapulainen olo, vaikka mitään en edes ollut ottanut, mutta kai se on nämä lyhyehköt yöunet. Aamun vielä kruunasi se, että jouduin käymään kaupassa ennen kuin sain kahvia. Onneksi sentään on nämä kauppojen kesäaukioloajat.
Minulta meinasi kyllä katketa verisuoni päästä, kun luin tuon Hesarin arvostelun. Jos arvostelu alkaa sanoilla "Tämän konsertin ei olisi pitänyt koskaan tapahtua." niin minulle on ihan sama vaikka kriitikko kehuisi bändin sen jälkeen maasta taivaaseen. Oikeasti tuollaiset tyypit voisivat vetää sen päänsä sieltä perseestään. Jos minä en voi matkustaa 30 vuotta ajassa taaksepäin, niin miksi ihmeessä sitä 30 vuotta vanhaa juttua ei sitten voisi muka tuoda nykyaikaan, kerta se teknisesti on täysin mahdollista. Minun mielestäni se konsertti oli hiton hyvä ja bändi oli loistavassa vireessä. Niinhän toki tuossa arvostelussakin sanotaan, mutta silti on pakko vähän itkeä ääneen anarkian katoamisesta. Sell-outit ja lässynlää... Painukaa vittuun, pakastearkut. (Pikainen googlailu paljasti, että Hesarin kulttuuritoimittajana [ja tuon jutun kirjoittajana] toimii The Flaming Sideburnsin rumpali. Katsokoonkin sitten, ettei oma bändinsä tee jotain comebackia tai keikkaile enää 20 vuoden päästä. Kateellisten panettelua, sanon.)
*) Tumppi Varosen & Problemsin suomennos Ramonesin kappaleesta Sheena Is A Punk Rocker.
Siinä kun kello alkoi olla ilta, niin lähdimme tassuttelemaan kohti jäähallia ja löysimme jopa perille eksymättä. Ehdittiin hyvissä ajoin paikalle ennen bileiden alkua, sain jopa tällä kertaa ostettua paitakojusta t-paidan itselleni (toisin kuin siellä Foo Fightersin keikalla, josta olen vieläkin hieman pahoillani). Siis kyllähän keikkapaita pitää aina ostaa, hä. Lämppäreinä oli Tumppi Varonen & Problems, joka oli ihan jees vaikken biisejä juuri tuntenutkaan, ja Pelle Miljoona Unabomber, joka ei erehtynyt soittamaan reggaeta kuin yhden kappaleen ja lopun aikaa pitäytyi punkimmassa materiaalissa, onneksi. Sex Pistols tuli lavalle siinä hiukkasen yhdeksän jälkeen. Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt keikasta, koska netin kaiken maailman keskustelupalstoilta olin saanut lukea vinetystä siitä miten tämä on vain rahastusta eikä tyyppejä oikeasti kiinnosta koko keikkailu. Ei minulle ainakaan jäänyt sellaista mielikuvaa. Sex Pistols veti hyvin ja kaikki hyvät biisit (tai no, kaikki biisit) ja vähän päällekin. Tekivät jopa kaksi encorea. Ei niistä mitenkään sitä huomannut (paitsi ehkä ympärysmitasta ja tietenkään kukaan ei viillellyt itseään lavalla jne.), että olivat vanhentuneet 30 vuotta tässä välillä. Todennäköisesti soittivat jopa paremmin kuin ennen ja Rotten lauloi yhtä hyvin (tai huonosti, miten sen tahtoo ottaa) kuin ennenkin. Minä tykkäsin! Kyllä kannatti.
Keikan jälkeen sitten käveltiin takaisin keskustaan. (Jalat oli siinä vaiheessa jo melko poikki, koska eihän sitä keikkaa voinut istualtaan katsoa. Jo pelkästään siitäkin syystä, että koko jäähallin pisin tyyppi tuli fiilistelemään juuri siihen minusta viistosti oikealle, eli suoraan minun ja esiintymislavan väliin. Aluksi sen tyypin pomppiminen siinä näkökentässä otti vähän päähän [vaikka se olikin pitkä, laiha, ilman paitaa, hiukan tatuoitu ja pitkä kihara tummanruskea tukka -> kuvailinko tässä juuri ihannemieheni?], mutta sitten siihen tottui niin, että yhdessä vaiheessa kun tyyppi lähti käymään jossain, niin melkein koko keikan tunnelma tuntui latistuvan. Kun kukaan ei enää hyppinyt ja tuulettanut siinä edessä sydämensä pohjasta.) Palasimme sitten kotiin yöbussilla, joka oli Tampereen linja-autoasemalla 03.45. Kai se on myönnettävä itselleen, ettei enää ole nuori, koska siinä vaiheessa väsymys oli jo käynyt käpälään ja oli pakko ottaa taksi. Tuntui etten olisi jaksanut enää ottaa yhtäkään askelta, saati sitten pysyä hereillä seuraavaan bussivuoroon asti. Nyt on hiukan sitten krapulainen olo, vaikka mitään en edes ollut ottanut, mutta kai se on nämä lyhyehköt yöunet. Aamun vielä kruunasi se, että jouduin käymään kaupassa ennen kuin sain kahvia. Onneksi sentään on nämä kauppojen kesäaukioloajat.
Minulta meinasi kyllä katketa verisuoni päästä, kun luin tuon Hesarin arvostelun. Jos arvostelu alkaa sanoilla "Tämän konsertin ei olisi pitänyt koskaan tapahtua." niin minulle on ihan sama vaikka kriitikko kehuisi bändin sen jälkeen maasta taivaaseen. Oikeasti tuollaiset tyypit voisivat vetää sen päänsä sieltä perseestään. Jos minä en voi matkustaa 30 vuotta ajassa taaksepäin, niin miksi ihmeessä sitä 30 vuotta vanhaa juttua ei sitten voisi muka tuoda nykyaikaan, kerta se teknisesti on täysin mahdollista. Minun mielestäni se konsertti oli hiton hyvä ja bändi oli loistavassa vireessä. Niinhän toki tuossa arvostelussakin sanotaan, mutta silti on pakko vähän itkeä ääneen anarkian katoamisesta. Sell-outit ja lässynlää... Painukaa vittuun, pakastearkut. (Pikainen googlailu paljasti, että Hesarin kulttuuritoimittajana [ja tuon jutun kirjoittajana] toimii The Flaming Sideburnsin rumpali. Katsokoonkin sitten, ettei oma bändinsä tee jotain comebackia tai keikkaile enää 20 vuoden päästä. Kateellisten panettelua, sanon.)
*) Tumppi Varosen & Problemsin suomennos Ramonesin kappaleesta Sheena Is A Punk Rocker.
22. elokuuta 2008
Olinpa nuori ja kaunis kerran minäkin
En ole oikein ehtinyt bloggailla tänään, koska ostin tällä viikolla itselleni monitoinikoneen. Se kopioi, tulostaa, skannaa, valmistaa päivällisen, imuroi, pesee pyykit, kertoo kellonajan, lämpötilan ja ilmanpaineen, tiskaa astiat ja iltaisin kehrää sylissä.
Olen skannerista innostuneena katsellut ja skannaillut vanhoja valokuvia, ja huokaillut samalla, että olisinpa vieläkin noin nuori ja kaunis (?) kuin olin kuusi/kahdeksan/kymmenen vuotta sitten. Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.
Oho, nyt lähti mopo käpälästä...
Niska-leuka-purentaosastoni on ollut eilen ja tänään aivan helvetin kipeät. En tajua. Jotenkin kielikin on ollut ihan väsynyt välillä. Ja kuukausi vielä ennen kuin saan sen yökiskon...
Loppuun vielä kuva-arvoitus siitä mitä teen huomenna!
Kuka arvaa?
Olen skannerista innostuneena katsellut ja skannaillut vanhoja valokuvia, ja huokaillut samalla, että olisinpa vieläkin noin nuori ja kaunis (?) kuin olin kuusi/kahdeksan/kymmenen vuotta sitten. Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen säilyykin muistelmissain. Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.
Oho, nyt lähti mopo käpälästä...
Niska-leuka-purentaosastoni on ollut eilen ja tänään aivan helvetin kipeät. En tajua. Jotenkin kielikin on ollut ihan väsynyt välillä. Ja kuukausi vielä ennen kuin saan sen yökiskon...
Loppuun vielä kuva-arvoitus siitä mitä teen huomenna!
+
=
Kuka arvaa?
21. elokuuta 2008
That's all folks!
Uaah! Kastuin äsken aivan läpimäräksi! Työpaikalta poistuessani ei satanut, mutta tsekkasin kyllä pilvitilanteen taivaalta ja näin sateen vaaran mahdolliseksi, ellei jopa todennäköiseksi. Siinä sitten bussipysäkillä mietin, että kastunkohan vai en. No eipä tarvinut kauaa miettiä, kun vettä alkoi tulla todella kovaa. Eikä kyseisellä bussipysäkillä tietenkään ole katosta. Olin hirmu onnellinen. Kun vihdosta viimein pääsin kotiin vettä valuvana ja muodikkaalla pandalookilla varustettuna, sateenvarjoni tervehti minua iloisesti eteisessä. Onnittelin sitä hyvästä valinnasta jäädä aamulla kotiin, niin että edes toinen meistä pysyi kuivana. Menin sitten suihkuun saman tien, kun olin kerta jo valmiiksi märkä eikä tuo kesäsade nyt ei ollut mikään maailman lämpöisinkään.
Ja jostain syystä tuolla ulkona tarpoessani, tai lähinnä litistessäni, tulin ajatelleeksi sanaa kesäsade ja sitten pollajukeboksini teki minulle sellaiset temput, ettei aikoihin olekaan. Nimittäin muistatteko vielä jokunen vuosi sitten televisiosta sellaisen tosi omituisen kesänaru-mainoksen? No ei se mitään, voitte katsella ja kuunnella sen tietysti täältä. Minulla alkoi sitten soida tuon biisin sävelellä päässä "kesäsade vie meidät tanssiin, kesäsade vaivuttaa transsiin"... Ja nyt se sitten vaan soi ja soi ja soi ja soi ja... APUA! Toivottavasti laitoin nyt edes vahingon kiertämään.
Tuosta pääsenkin kätevästi tuohon gallupin tulokseen. Tutkimuksen otoshan oli kaiken kaikkiaan 55 henkilöä, eli se on tilastollisesti todella pätevä. Siinä aiemmin käsittelemässäni tutkimuksessahan väitettiin, että 60 prosentilla ihmisistä soi päivittäin joku musiikki päässään. Tämä minun uusi ja mullistava tutkimukseni kumoaa kirkkaasti nuo tulokset, koska kyselyn vastausten perusteella jopa 80 prosentilla populaatiosta soi musiikki päässänsä joko koko ajan tai päivittäin. Otannassa ei löytynyt yhtään henkilöä, jolla ei olisi soinut musiikki ikinä korvien välissä. Sen sijaan 7 prosenttia väestöstä kuulee ääniä. Which is nice.
Olen saattanut jättää tänään ihmisille omituisia ja vähintäänkin epäilyttäviä kommentteja eri puolelle blogistaniaa. Pahoittelen ja selitän asiaa väsymyksellä. Onneksi huomenna on taas perjantai!
Ja jostain syystä tuolla ulkona tarpoessani, tai lähinnä litistessäni, tulin ajatelleeksi sanaa kesäsade ja sitten pollajukeboksini teki minulle sellaiset temput, ettei aikoihin olekaan. Nimittäin muistatteko vielä jokunen vuosi sitten televisiosta sellaisen tosi omituisen kesänaru-mainoksen? No ei se mitään, voitte katsella ja kuunnella sen tietysti täältä. Minulla alkoi sitten soida tuon biisin sävelellä päässä "kesäsade vie meidät tanssiin, kesäsade vaivuttaa transsiin"... Ja nyt se sitten vaan soi ja soi ja soi ja soi ja... APUA! Toivottavasti laitoin nyt edes vahingon kiertämään.
Tuosta pääsenkin kätevästi tuohon gallupin tulokseen. Tutkimuksen otoshan oli kaiken kaikkiaan 55 henkilöä, eli se on tilastollisesti todella pätevä. Siinä aiemmin käsittelemässäni tutkimuksessahan väitettiin, että 60 prosentilla ihmisistä soi päivittäin joku musiikki päässään. Tämä minun uusi ja mullistava tutkimukseni kumoaa kirkkaasti nuo tulokset, koska kyselyn vastausten perusteella jopa 80 prosentilla populaatiosta soi musiikki päässänsä joko koko ajan tai päivittäin. Otannassa ei löytynyt yhtään henkilöä, jolla ei olisi soinut musiikki ikinä korvien välissä. Sen sijaan 7 prosenttia väestöstä kuulee ääniä. Which is nice.
Olen saattanut jättää tänään ihmisille omituisia ja vähintäänkin epäilyttäviä kommentteja eri puolelle blogistaniaa. Pahoittelen ja selitän asiaa väsymyksellä. Onneksi huomenna on taas perjantai!
Eine Kleine Nachtmusik
Kävin eilen kaupungilla vähän shoppailemassa töitten jälkeen ja kävin One Wayssa, josta ostin muuten ainoastaan tämän kangaskassin. No kuitenkin siellä pyöriessäni jäin kuuntelemaan tarkemmin musiikkia, jota One Wayssa soitettiin. Kysyin sitten myyjäpojalta siinä ostokset maksettuani, että mitä levyä heillä oikein soitetaan. Tyyppi ei muistanut bändin nimeä, mutta haki levyn kannet takahuoneesta ja näytti niitä minulle. Bändi oli nimeltänsä Scars On Broadway, josta en ollut kuullut ikinä ennen. Myyjä olisi itse asiassa myynyt sen levyn minulle vaikka siitä saman tien, mutta eihän sitä nyt sikaa säkissä osteta ja silleen. Yritin kuitenkin kovasti painaa yhtyeen nimen mieleeni, kunnes saisin pistettyä sen jonnekin ylös. Ehdin sen tosin jo kerran unohtaakin siinä matkalla bussipysäkille (meinasin bussissa naputella sen sitten kännyyni ylös, kun kädet oli vähän niin kuin täynnä), mutta muistin sitten onneksi taasen.
Joo, no sitten kotona tsekkasin mikä bändi on oikein kyseessä. Sehän onkin joku System Of A Downin jämästä koottu bändi (miinus Serj Tankian, onneksi). Tuo ei kyllä luvannut kauhean hyvää, koska en ole fanittanut heitä koskaan. Olen lähinnä vain hermostunut ko. bändin tuotannosta. Olen nyt kuitenkin kuunnellut tätä Scars on Broadwayta youtubesta ja osa biiseistä tuntuisi olevan hyviä, ja osa taas muistuttaa vähän liikaa SOAD:ia. Hmm. No ehkä vähän petyin suurimpaan osaan noista kappaleista, mutta ajattelin nyt kuitenkin mainostaa tätä tutustumisen arvoisena uutena bändinä. (Tai kaikki muut varmaan tuntevat tämän jo, paitsi minä?)
Tämä Cute Machines on ehkä levyn parhaita biisejä, ainakin näin nopeasti läpi kuuntelemalla.
Muita kuuntelemisen arvoisia biisejä ehkä ovat ainakin Exploding/Reloading (tai ehkä tämä sittenkin on paras, en osaa päättää), Insane (hitto mitkä aic-kitarat siinä alussa, sitten se kyllä vähän lässähtää) ja tämä 3005 kuulostaa kovin tutultakin.
No mutta nyt tää menis kuitenkin nukkumaan. Hyvää yötä!
Joo, no sitten kotona tsekkasin mikä bändi on oikein kyseessä. Sehän onkin joku System Of A Downin jämästä koottu bändi (miinus Serj Tankian, onneksi). Tuo ei kyllä luvannut kauhean hyvää, koska en ole fanittanut heitä koskaan. Olen lähinnä vain hermostunut ko. bändin tuotannosta. Olen nyt kuitenkin kuunnellut tätä Scars on Broadwayta youtubesta ja osa biiseistä tuntuisi olevan hyviä, ja osa taas muistuttaa vähän liikaa SOAD:ia. Hmm. No ehkä vähän petyin suurimpaan osaan noista kappaleista, mutta ajattelin nyt kuitenkin mainostaa tätä tutustumisen arvoisena uutena bändinä. (Tai kaikki muut varmaan tuntevat tämän jo, paitsi minä?)
Tämä Cute Machines on ehkä levyn parhaita biisejä, ainakin näin nopeasti läpi kuuntelemalla.
Muita kuuntelemisen arvoisia biisejä ehkä ovat ainakin Exploding/Reloading (tai ehkä tämä sittenkin on paras, en osaa päättää), Insane (hitto mitkä aic-kitarat siinä alussa, sitten se kyllä vähän lässähtää) ja tämä 3005 kuulostaa kovin tutultakin.
No mutta nyt tää menis kuitenkin nukkumaan. Hyvää yötä!
20. elokuuta 2008
Mää narahdin!
Jäin ainakin täällä ja täällä kiinni, niin lähdetään nyt sitten leikkiin mukaan.
Kiinni jäit!
Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin.
Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen.
Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.
Gotcha!
Because you are reading this text, it means that you need to comment something into my blog.
You can comment whatever you like but just do it.
Put this text into your blog and catch everyone who is reading your blog.
Kiinni jäit!
Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa, että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin.
Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen.
Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.
Gotcha!
Because you are reading this text, it means that you need to comment something into my blog.
You can comment whatever you like but just do it.
Put this text into your blog and catch everyone who is reading your blog.
18. elokuuta 2008
Se on attentaatti... kun tajuu sun diggaavan jotain paskaa musaa!
Tässä maailmassa on muutamia biisejä, joita inhoan ylikaiken. Kestoinhokkejani kotimaisista ovat tietysti esimerkiksi Yön Joutsenlaulu, Noitalinna Huraan Pikkuveli ja sitten se joku "ei väli pöytien lie pitkäkään" ja blaa blaa. Niitä on toki muitakin, joita en halua muistella nyt missään tapauksessa. Nyt on uusia inhokkeja ilmaantunut. Tai joka vuosihan niitä ilmaantuu lisää ja lisää.Joku päivä tässä kun olin käymässä kaupassa, niin siellä soi radiosta joku Kristian Meurmanin cover mistä lie, mahtoikohan se olla jopa se Lapin kesä, jota silloin Idolsin aikaan hehkutettiin. No oli mikä hyvänsä, niin minun teki mieli repiä korvat päästäni. Ja vaikka Meurman olikin suosikkini Idolseissa silloin, niin nyt kyllä jostain syystä olen korviani myöten täynnä sitä. Sitä kappaletta, Meurmannin ääntä ja koko jannua. Ehkä Krisun olisi kannattanut pitää suutansa soukemmalla eikä antaa lehdistölle lausuntoja milloin mistäkin ei-musiikkiin liittyvästä asiasta...
Toinen biisi, mitä olen viime aikoina jostain syystä kuullut aivan liikaa, on kai joku Popedan (?) Mä elän vieläkin, jossa kiekuu Mustajärven lisäksi useampiakin eri miesartisteja, kuten Harri Marstio, Topi Sorsakoski ja Jorma Kääriäinen. En kestä sitä kappaletta. Korvani rupeavat aina vuotamaan verta, kun kuulen sen. Se sävel on vaan yksinkertaisesti niin tappavan tylsä ja tuntuu, ettei se kappale lopu ikinä.
Ja yksi ihan überinhokki, mitä kanssa renkutetaan koko ajan ja kaikkialla (joudun näiden uhriksi julkisissa tiloissa, kuten bussissa, kaupoissa ja töissä, vaikka kotona voinkin helliä korviani vain hyvällä musiikilla) on joku Jani Wickholmin (yääÄÄÄÄK) biisi, jossa lauletaan jotain että "minä olin ehkä yksinäinen, mutta en yksin ollut milloinkaan". Siis voi turusen pyssyt mikä lyriikan helmi! Minusta ainakin olisi ihan kauheaa, jos olisin yksinäinen, mutta en yksin milloinkaan! Yksinäisenä seurassa oleminen on paljon kauheampaa kuin yksin oleminen ilman että on yksinäinen. Nyt kyllä säälin Wickholmin Janppaa ihan tosissaan. Voi raasua. Ja tekee vielä paskaa musaakin. Olen tosi pahoillani tapahtuneesta.
Tässä yksi päivä kuulin bussissa muistaakseni jonkun ulkomaalaisen kappaleen, jossa hoettiin koko ajan jotain samaa tosi typerää fraasia. En enää kuollaksenikaan muista mikä se oli (se oli jotain niin kamalaa, että yritän kieltää tapahtuneen), mutta ajattelin silloin, että jos tuo tyyppi laulaa vielä kerrankin tuon saman kohdan, niin alan kiljua! En kuitenkaan alkanut, taisi kappale loppua juuri sopivasti. Mutta hitsi kun en muista enää mitä se lauloi, että voisin googlata mikä kappale se oikein oli.
Ulkomaisista uusi inhokkini on kappale, jota valitettavasti soitetaan Radio Rockilla, vaikka en kyllä käsitä miksi. Kyseessä on Kid Rockin (wtf?) kappale All Summer Long, jossa ihan häpeilemättä riistetään Lynyrd Skynyrdin Sweet Home Alabamaa niin, että Amnestyn ja Green Peacenkin pitäisi jo juosta pelastamaan! Ihmettelen kyllä kovasti, että onko lapsikivelle annettu ihan oikeasti lupa raiskata klassikkoa tuolla tavalla ja vielä noin helvetin huonon kamalalla kappaleella. Jos ette tiedä tapausta, niin kuunnelkaa itse täältä. Eikö teekin kipeää tuon kuuleminen? Mymskä? Voi itku, tuota videotakin...
Yksi biisi, joka ei ainakaan vielä ole varsinaisesti inhokki, mutta johon olen kyllästynyt suuresti, on se Volbeatin Radio Girl. Sitäkin soitetaan ihan liikaa. Aluksi ajattelin, että siinäpä on reipas ja mukava kappale, vaikka alusta asti sen sanat häiritsivät minua. Korvaani kalskahtaa erityisen pahasti se kohta "One day I know that I'll marry that girl". Jotenkin se kuulostaa niin naivilta ja 50-lukulaiselta tjsp... No nyt kun sitä sitten soitetaan monta kertaa päivässä, niin en enää jaksa kuunnella sitä ja nuo sanat ovat alkaneet häiritä entistäkin enemmän. Saati sitten kun kuulee jonkun toisen Volbeatin kappaleen, niin se kuulostaa aivan samalta. En väitä, että se olisi huono bändi, mutta tuollainen hiukan rockabillyhtava (vai mitä se on?) musiikki ei vain ole minun juttuni.
Siinäpä ne suurimmat ällötykset tällä hetkellä.
Saanhan ruveta isona musiikkikriitikoksi, voi saanhan?
17. elokuuta 2008
Koskaan ei voi tietää...
Häiriköin tuossa päivällä naapureideni(* lepopäivän pyhittämistä ja imuroin tämän kämpän. Siirsin sohvaa, luonnollisesti, jotta voisin imuroida sen takaa myöskin. Siellä oli jotain, jota pidin ensin vain isona roskana. Hiukan ihmettelin mikä on niin iso roska, kunnes tajusin, että sillä taitaa olla jalat. Lähemmän tarkastelun jälkeen tulin tulokseen, että kyseessä on jonkinlainen koppakuoriainen. Entinen koppakuoriainen. Onneksi se oli eloton, muuten olisin saattanut kiljahtaa tai jotain.
Aika ällö ja iso. Valitettavasti en tajunnut mitata sitä tai laittaa sen viereen kuvaan mitään, mistä mittasuhteen voisi hahmottaa. Mutta voin kertoa, että se oli aika ällö ja iso. Mutta kauniita värisävyjä kuoressa kuitenkin.
Olisikohan pitänyt pitää sille arvoisensa hautajaiset, ettei minua seuraa nyt joku paha karma, kun heitin sen vaan roskikseen?
Kuvat saa klikkaamalla isommiksi. Suosittelen klikkaamaan.
*) Mietin pitkään, että onko sanan oikea muoto "naapureideni", "naapureitteni" vai "naapurieni". Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän olin varma enää oikeasta vaihtoehdosta. Kuka tietää. Vaikeaa tämä suomen kieli!
Aika ällö ja iso. Valitettavasti en tajunnut mitata sitä tai laittaa sen viereen kuvaan mitään, mistä mittasuhteen voisi hahmottaa. Mutta voin kertoa, että se oli aika ällö ja iso. Mutta kauniita värisävyjä kuoressa kuitenkin.
Olisikohan pitänyt pitää sille arvoisensa hautajaiset, ettei minua seuraa nyt joku paha karma, kun heitin sen vaan roskikseen?Kuvat saa klikkaamalla isommiksi. Suosittelen klikkaamaan.
*) Mietin pitkään, että onko sanan oikea muoto "naapureideni", "naapureitteni" vai "naapurieni". Mitä enemmän mietin, sitä vähemmän olin varma enää oikeasta vaihtoehdosta. Kuka tietää. Vaikeaa tämä suomen kieli!
16. elokuuta 2008
I'm very ape
15. elokuuta 2008
Tutkimuksista puheen ollen
Eilen luin Iltalehdestä paljon paremmasta tutkimuksesta (kuin siis tuo hormonihässäkkä). Siinä oltiin kyselty ihmisiltä netissä, että monellako soi päässä musiikki. Vastanneita oli 13.000 suomalaista, joista 60 prosentilla soi päivittäin musiikki pollajukeboksissa. Tuon jutun mukaan prosentti on yllättävän iso, vaikka itse olisinkin voinut kuvitella sen olevan paljon isompi. Olen ajatellut lähes jokaisella soivan musiikin päässä. Vaikea itse asiassa kuvitella elämää, että musiikki ei soisi korvien välissä.Toki on ihan loogista, kuten tutkimuksessakin todettiin, että aktiivisesti musiikkia kuuntelevilla tai muuten musiikkia harrastavilla soi useammin joku kappale päässä. Ja kuulemma myös naisilla sekä nuoremmilla ikäryhmillä tämä on yleisempi ilmiö. Mistähän se johtuu, että naisilla musiikin soiminen päässä olisi yleisempää kuin miehillä? Iän tavallaan ehkä selittää se, että nuoret varmaankin (ehkä?) kuuntelevat musiikkia enemmän kuin vanhemmat. Noin niin kuin yleisesti ottaen.
Alkoi kiinnostaa tämä asia siinä määrin, että laitoin tuohon sivupalkkiin pienen gallupin aiheesta. Harmillista, ettei bloggerin äänestyssysteemi ole niin edistyksellinen, että siinä pystyisi samalla tekemään myös ikä- ja sukupuolijakauman. Kommenttiosastolle saa kuitenkin heittää tarkempaa infoa tai muuta mielipidettä aiheesta, jos hotsittaa!
(Hei, olen ihan rauhallinen nyt jo, eikä pinna kiristä yhtään. Kyllä minulle uskaltaa kommentoida. Uskokaa, tai muuten..!!!)
Ps. Säädin tuota äänestystä vähän. Jos joku jo ehti äänestää, niin äänestä uudestaan, pliiiiis!
Loppusijoituspaikka?
Tuoreimman Talouselämän kannesta:
Kukapa haluaisi, ainakaan tämän jälkeen...
Ps. Pahoittelisin kännylläni räpsäistyn kuvan laatua, jos jaksaisin.
Lisäystä 13.30:
Pakko tehdä lisäys ja vähän (ihan vähän vaan) heiluttaa pilkkakirvestä, kun sopii niin hyvin aiheeseen. Viihdytän itseäni taas töissä lukemalla J.T.:n blogia ja pari seikkaa herätti ihmetykseni sekä huvitukseni.
Kukapa haluaisi, ainakaan tämän jälkeen...
Ps. Pahoittelisin kännylläni räpsäistyn kuvan laatua, jos jaksaisin.
Lisäystä 13.30:
Pakko tehdä lisäys ja vähän (ihan vähän vaan) heiluttaa pilkkakirvestä, kun sopii niin hyvin aiheeseen. Viihdytän itseäni taas töissä lukemalla J.T.:n blogia ja pari seikkaa herätti ihmetykseni sekä huvitukseni.
- "Puhun täysin sujuvasti englantia ja ruotsia." Jännä juttu, että se suomi ei tunnu kuitenkaan kovin sujuvalta. Ainakin sellainen mielikuva tulee tuota blogia lukiessa.
- "Kävimme ensimmäisen lomaviikon aikana useitakertoja myös maailmankuulussa VIP klubissa, jossa samaan aikaan minun jaJulian kanssa bailasi kuulemma useita maailmantähtiä, me tosin emme heitätavanneet. Paikalla oli kuulemma ainakin ollut Timbeland, VictoriaSilvstedt, Mariah Carey ja Kid Rock." Tiedän kyllä Justin Timberlaken ja Timbalandin, mutta kuka kumma on Timbeland?
- "En halua lähteä julkiseen loanheittoon, siksi en halua ryhtyä haukkumaan ketään tai selvittää matkan tarkkoja tapahtumia enää tarkemmin." Minun mielestäni tuo on jo vähän myöhäistä kertoa siinä vaiheessa, kun olen ensin lukenut kappaletolkulla seikkaperäistä selvitystä tapahtumista.
- Muutenkin tuo tilitys erään toisen turhan julkkiksen (jonkun entisen poikamies-maajussin entinen pikakihlaus) selkäänpuukottelusta ja kaikki muukin tuntuu alle 18-vee tyttöjen jutuilta, eikä minua pari kuukautta nuoremman naisen. Mutta ehkä elämme vaan niin erilaisissa maailmoissa...
No niin, nyt tunnen taas itseni vähän paremmaksi ihmiseksi, kun sain dissattua toisia.
14. elokuuta 2008
Ilo irti koskiksesta, aamupala roskiksesta
Ihan näin alkuun pientä selvennystä tämän blogin syvimmästä olemuksesta. Tuossa vieressä kun on tuo 100 % virheellinen -merkki, niin se ei ole mikään vitsi. Jos etsii tiukkaa tieteellistä tai filosofista keskustelua, niin tämä blogi on siihen melko väärä paikka. Se mitä tänne kirjoitan, ei ole kaikki mitä ajattelen tai ymmärrän. Tälle blogille ja näille kirjoituksilleni on huomattavasti tärkeämpää niiden viihdearvo kuin joku tieteellinen tai yhteiskunnallinen merkitys. Ja minä useimmiten todellakin vedän ihan mutu-tuntumalla. Yleensä nielen aika paljon enkä hermostu, mutta sitä en pysty sulattamaan jos tuntuu, että itseäni tai jotain toista pidetään tarpeettomasti tyhmänä. Pahoittelen, että pinnani saattaa (tässä erittelemättömistä syistä) olla hiukan lyhyt näinä päivinä.
Ja se siitä.
***
Eilen oli kiva ylläri, kun menin kotiin. Tai eihän sen mikään ylläri olisi pitänyt olla, vielä maanantainahan muistin sen jutun, mutta kun muisti on niin kovin lyhyt. Oven takana nimittäin odotti pehmustettu kirjekuori ja hetken mietin, että mitähän nyt taas olen voittanut. Sitten älysin, että kuori onkin Levykauppa Äxältä. Eilenhän oli tietysti Kotiteollisuuden Sotakoira-levyn julkaistumispäivä ja näppäränä tyttönä olin sen ennakkotilannut jo joskus aiemmin.
Levyllä oli ihan huippuja covereita ihan huipuista biiseistä. (Paitsi se Tavaramarkkinoiden Kevät, josta en tykkää, mutta KT-versiona senkin kesti). Ne Luumäkien Onnellinen perhe oli kyllä ihan huipuista huipuin, se on soinut repeatilla päässäni siitä lähtien. Heti herättyäni aamulla aloin lallatella erityisesti tuota otsikon fraasia. Muutkin biisit oli hyviä. Kivvaa!
Hah hah, ja tämä oli kyllä ihan paras!
No totta kai tarkoitin!
Ja se siitä.
***
Eilen oli kiva ylläri, kun menin kotiin. Tai eihän sen mikään ylläri olisi pitänyt olla, vielä maanantainahan muistin sen jutun, mutta kun muisti on niin kovin lyhyt. Oven takana nimittäin odotti pehmustettu kirjekuori ja hetken mietin, että mitähän nyt taas olen voittanut. Sitten älysin, että kuori onkin Levykauppa Äxältä. Eilenhän oli tietysti Kotiteollisuuden Sotakoira-levyn julkaistumispäivä ja näppäränä tyttönä olin sen ennakkotilannut jo joskus aiemmin.
Levyllä oli ihan huippuja covereita ihan huipuista biiseistä. (Paitsi se Tavaramarkkinoiden Kevät, josta en tykkää, mutta KT-versiona senkin kesti). Ne Luumäkien Onnellinen perhe oli kyllä ihan huipuista huipuin, se on soinut repeatilla päässäni siitä lähtien. Heti herättyäni aamulla aloin lallatella erityisesti tuota otsikon fraasia. Muutkin biisit oli hyviä. Kivvaa!
Hah hah, ja tämä oli kyllä ihan paras!
No totta kai tarkoitin!
13. elokuuta 2008
Oppia ikä kaikki
Joka päivä sitä oppii jotain uutta... Olen koko tähän astisen elämäni luullut, että siinä Tapparan maalilaulussa lauletaan "life is life". No väärässäpä olen ollut. Se onkin oikeasti "live is life". Hämmentävää.
Tuo kuva oli niin huvittava, etten voinut olla laittamatta sitä tänne teidän kaikkien iloksi.
Ja voi luoja mitä paskaa taas on tutkittu:
Ensinnäkin on tosi ihastuttavaa, että jutussa käytetään e-pillereitä käyttävistä naisista termiä "pilleristi". Minulle ainakin tulee pilleristististä mieleen jonkin sortin narkkari, vähän niin kuin alkoholisti...
Jutussa sanotaan totuutena (ja kaikkihan, mitä lehtiin on painettu tai nettiin näpytelty, on totta), että "pillerit muuttavat naisen hormonitoiminnan raskauden kaltaiseksi, jolloin nainen ei enää etsi siittäjää, vaan huolehtijaa lapsilleen". Siis ihan oikeasti. Ollaanko me oikeasti niin biologian vietävissä, että naiset yhä etsivät miestä vain ja ainoastaan joko lasten hankintaa tai niistä huolehtimista ajatellen? En oikein jaksa uskoa. (Arvaan, että joku varmasti nyt alkaa väittää, että ollaan, mutta en silti usko sitä).
Ja juttu jatkuu: "Pillereitä syövät eivät kuitenkaan etsi ulkonäöllisesti kelvointa isäkandidaattia raskausefektistä huolimatta, vaan pilleristille kelpaa mieluiten raamikas machomies." Ihan voin kertoa, että olen syönyt e-pillereitä useamman vuoden, enkä ikinä ole tuntenut minkäänlaista vetoa raamikkaisiin machomiehiin.
Eiköhän nuokin apurahat oltaisi voitu käyttää jonkun vähän tärkeämmän asian tutkimiseen?
Tuo kuva oli niin huvittava, etten voinut olla laittamatta sitä tänne teidän kaikkien iloksi.
Ja voi luoja mitä paskaa taas on tutkittu:
Ensinnäkin on tosi ihastuttavaa, että jutussa käytetään e-pillereitä käyttävistä naisista termiä "pilleristi". Minulle ainakin tulee pilleristististä mieleen jonkin sortin narkkari, vähän niin kuin alkoholisti...
Jutussa sanotaan totuutena (ja kaikkihan, mitä lehtiin on painettu tai nettiin näpytelty, on totta), että "pillerit muuttavat naisen hormonitoiminnan raskauden kaltaiseksi, jolloin nainen ei enää etsi siittäjää, vaan huolehtijaa lapsilleen". Siis ihan oikeasti. Ollaanko me oikeasti niin biologian vietävissä, että naiset yhä etsivät miestä vain ja ainoastaan joko lasten hankintaa tai niistä huolehtimista ajatellen? En oikein jaksa uskoa. (Arvaan, että joku varmasti nyt alkaa väittää, että ollaan, mutta en silti usko sitä).
Ja juttu jatkuu: "Pillereitä syövät eivät kuitenkaan etsi ulkonäöllisesti kelvointa isäkandidaattia raskausefektistä huolimatta, vaan pilleristille kelpaa mieluiten raamikas machomies." Ihan voin kertoa, että olen syönyt e-pillereitä useamman vuoden, enkä ikinä ole tuntenut minkäänlaista vetoa raamikkaisiin machomiehiin.
Eiköhän nuokin apurahat oltaisi voitu käyttää jonkun vähän tärkeämmän asian tutkimiseen?
12. elokuuta 2008
Don't worry, be hippie!
No nih. Tänään on huomattavasti parempi päivä kuin eilen tai toissapäivänä tai sitä ennen. (Ailahtelevainen? Kuka? Minäkö?) Enää ei vituta ihan joka asia, vatsassa ei kyde laukeamisvaarassa oleva atomipommi ja ulkonakaan ei sada. Aamulla oli jopa aurinkoista ja lämmintä, saatoin tassutella varvastossuissa töihin. Koska senhän olen pyhästi sodassani tätä kesää vastaan päättänyt, että sukkia en perhana vieköön laita jalkaani elokuussa!
Aimo Pamaus kirjoitti tänään (tai siis ainakin luin sen tänään) autokoulukokemuksistaan ja ajattelin jakaa omat (karmivat) muistoni myös teidän kanssanne...
Pari ensimmäistä ajotuntia minulla oli oikein mukava ja leppoinen ajo-opettaja. Kyseli ja jutteli kaikenlaista ja yritti saada minua pelokasta rentoutumaan. Opiskelin silloin (12 vuotta sitten) kauppaoppilaitoksessa ja ajo-opettaja höpötteli Kari Peitsamon sitten laulaneen ihan totta siinä laulussaan, että kauppaopiston naiset todella kääntää sun pään. (No jaa, olin alaikäinen, mutta se oli kyllä ihan harmitonta läppää minun mielestäni). Ainut omituisuus tuossa ajo-opettajassa oli se, että hän tykkäsi vetää munkkia aina ja joka välissä kun vain oli mahdollista. Hän kehuskeli myös väistöliikkeitäni, kun yksi meinasi vetää kolmion takaa eteen (muistan tämän vieläkin, koska se taisi jäädä viimeiseksi kehuksi siinä autokoulussa). Siihen se riemu ja mukavuus sitten loppuikin.
Seuraavilla ajotunneilla sain opettajakseni toisen ukon, kyseisen autokoulun omistajan, joka oli jo ulkoisesti hyvin epämiellyttävän näköinen. (Anteeksi nyt vaan, jos joku tunnistaa kyseisen tyypin tästä jutusta, mutta näin minä sen muistan). Ensimmäinen kommentti hänen suustaan oli muistaakseni jotain melko sovinistista, en tosin enää muista mitä, mutta muistan että vaatetukseni jotenkin nolotti minua sen jälkeen. (Oli kesä ja olin laittanu hameen tai polvimittaiset housut tjsp.) Siitä eteenpäin ajotunnit olivatkin yhtä helvettiä. Milloin tyyppi pakotti minut pysähtymään punaisten valojen ajaksi suojatien päälle Sammonkadun risteykseen (arvatkaa vaan nolottiko jököttää siinä) ja milloin sain huutoa mistäkin asiasta. Kerran ajoin keltaisilla läpi liikennevaloista, niin ajo-opettajani huusi kuin palosireeni, että "tämäkin katastrofi oltaisiin vältetty, jos olisit jarruttanut ennen liikennevaloja!!!" (Kuka oikeasti jarruttaa, jos on vihreät valot?)
Ikinä en muista hänen sanoneen minun tehneen mitään oikein tai hyvin, mutta jokaisesta väärästä liikkeestä sain kyllä taatusti kuulla. Kun yritin peruuttaa tolppien väliin, niin sain kuulla pään aukomista naisen logiikasta, jonka jälkeen se peruutus ihan taatusti epäonnistui. Ennen inssiä kävin harjoittelemassa vielä viimeisen kerran ja ajo-opettaja sanoi tiukasti, ettei aio sitten neuvoa tällä kertaa yhtään. Yhdessä kohtaa sitten tein virheen, enkä tajunnut mitä, joten hän ajatti minua jotain kymmenen kertaa samasta kohdasta ja jankutti, että joko nyt tajusit mitä teit, joko, joko?!? No en tajunnut. Siinähän oli sitten stop-merkki, jota en vaan huomannut. Siitä sitten lähdinkin "levollisin mielin" inssiin. (Ajo-opettaja ei luojan kiitos tullut mukaan inssiajoon!) Kirjallisista kokeista ja inssistä pääsin kyllä molemmista läpi ihan ensimmäisellä yrittämällä, joten en taatusti ollut edes surkeimmasta päästä ajajia, mutta uskotteko jos sanon, että tuon ajo-opetuksen jälkeen suorastaan nautin autolla ajamisesta? Älkää uskoko.
Äsken kun naputtelin näitä hommiani tässä, niin tuli yhtäkkiä sellainen kummallinen olo, että olen joutunut johonkin aikaluuppiin. Ikään kuin sama kohta olisi toistunut yhä uudestaan. Mutta ei kai sentään. Yhtäläisyyksiä oli vain kovasti. No, nyt poistun täältä luupista ja lähden kotiin vaikkapa pienille torkuille. Että jaksaa sitten taas temmeltää.
Moi moi!
Ps. Miksei kukaan sanonut, että tuon eilisen postauksen otsikossa oli kirjoitusvirhe? Huomasin sen vasta ihan äsken!
Pps. Tässä postauksessa saattaa olla useampikin kirjoitusvirhe, koska en ehdi nyt oikolukea.
Aimo Pamaus kirjoitti tänään (tai siis ainakin luin sen tänään) autokoulukokemuksistaan ja ajattelin jakaa omat (karmivat) muistoni myös teidän kanssanne...
Pari ensimmäistä ajotuntia minulla oli oikein mukava ja leppoinen ajo-opettaja. Kyseli ja jutteli kaikenlaista ja yritti saada minua pelokasta rentoutumaan. Opiskelin silloin (12 vuotta sitten) kauppaoppilaitoksessa ja ajo-opettaja höpötteli Kari Peitsamon sitten laulaneen ihan totta siinä laulussaan, että kauppaopiston naiset todella kääntää sun pään. (No jaa, olin alaikäinen, mutta se oli kyllä ihan harmitonta läppää minun mielestäni). Ainut omituisuus tuossa ajo-opettajassa oli se, että hän tykkäsi vetää munkkia aina ja joka välissä kun vain oli mahdollista. Hän kehuskeli myös väistöliikkeitäni, kun yksi meinasi vetää kolmion takaa eteen (muistan tämän vieläkin, koska se taisi jäädä viimeiseksi kehuksi siinä autokoulussa). Siihen se riemu ja mukavuus sitten loppuikin.
Seuraavilla ajotunneilla sain opettajakseni toisen ukon, kyseisen autokoulun omistajan, joka oli jo ulkoisesti hyvin epämiellyttävän näköinen. (Anteeksi nyt vaan, jos joku tunnistaa kyseisen tyypin tästä jutusta, mutta näin minä sen muistan). Ensimmäinen kommentti hänen suustaan oli muistaakseni jotain melko sovinistista, en tosin enää muista mitä, mutta muistan että vaatetukseni jotenkin nolotti minua sen jälkeen. (Oli kesä ja olin laittanu hameen tai polvimittaiset housut tjsp.) Siitä eteenpäin ajotunnit olivatkin yhtä helvettiä. Milloin tyyppi pakotti minut pysähtymään punaisten valojen ajaksi suojatien päälle Sammonkadun risteykseen (arvatkaa vaan nolottiko jököttää siinä) ja milloin sain huutoa mistäkin asiasta. Kerran ajoin keltaisilla läpi liikennevaloista, niin ajo-opettajani huusi kuin palosireeni, että "tämäkin katastrofi oltaisiin vältetty, jos olisit jarruttanut ennen liikennevaloja!!!" (Kuka oikeasti jarruttaa, jos on vihreät valot?)
Ikinä en muista hänen sanoneen minun tehneen mitään oikein tai hyvin, mutta jokaisesta väärästä liikkeestä sain kyllä taatusti kuulla. Kun yritin peruuttaa tolppien väliin, niin sain kuulla pään aukomista naisen logiikasta, jonka jälkeen se peruutus ihan taatusti epäonnistui. Ennen inssiä kävin harjoittelemassa vielä viimeisen kerran ja ajo-opettaja sanoi tiukasti, ettei aio sitten neuvoa tällä kertaa yhtään. Yhdessä kohtaa sitten tein virheen, enkä tajunnut mitä, joten hän ajatti minua jotain kymmenen kertaa samasta kohdasta ja jankutti, että joko nyt tajusit mitä teit, joko, joko?!? No en tajunnut. Siinähän oli sitten stop-merkki, jota en vaan huomannut. Siitä sitten lähdinkin "levollisin mielin" inssiin. (Ajo-opettaja ei luojan kiitos tullut mukaan inssiajoon!) Kirjallisista kokeista ja inssistä pääsin kyllä molemmista läpi ihan ensimmäisellä yrittämällä, joten en taatusti ollut edes surkeimmasta päästä ajajia, mutta uskotteko jos sanon, että tuon ajo-opetuksen jälkeen suorastaan nautin autolla ajamisesta? Älkää uskoko.
Äsken kun naputtelin näitä hommiani tässä, niin tuli yhtäkkiä sellainen kummallinen olo, että olen joutunut johonkin aikaluuppiin. Ikään kuin sama kohta olisi toistunut yhä uudestaan. Mutta ei kai sentään. Yhtäläisyyksiä oli vain kovasti. No, nyt poistun täältä luupista ja lähden kotiin vaikkapa pienille torkuille. Että jaksaa sitten taas temmeltää.
Moi moi!
Ps. Miksei kukaan sanonut, että tuon eilisen postauksen otsikossa oli kirjoitusvirhe? Huomasin sen vasta ihan äsken!
Pps. Tässä postauksessa saattaa olla useampikin kirjoitusvirhe, koska en ehdi nyt oikolukea.
11. elokuuta 2008
Mielini minun tekevi, aivoni ajattelevi
... kirjoittaa tänään jotain hauskaa ja kevytmielistä, mutta pääkopassa ei liiku yhtikäs mitään sellaista.
Julistin tänään aamulla yksipuoleisesti sodan tätä kesää vastaa. Tai ei se niin yksipuoleistakaan ollut, koska tämä kesä on jo selvästi sodassa minua vastaan. (Toki vain minua, koska minähän olen maailman napa. Kehenkään muuhun tämä kesä ei vaikuta mitenkään.) Ajattelin siinä kaatosateessa rämpiessäni, että nyt se on virallista: minä vihaan tätä kesää. On tässä kesässä toki ollut ne muutamat hyvätkin hetkensä (mm. Foo Fighters ja erinäisten tyttöjen tapaamiset) ja auringonpaisteensa, mutta pääosin tulen todennäköisesti muistamaan tämän kesän ihan helvetin paskana. Onneksi se on kohta ohi. Kesälle tosin tiedoksi, että yrittää kyllä sopii, mutta minähän en nujerru! Eikä kukaan muukaan, jos se vaan minusta on kiinni.
Oikeastaan joku toinen on sanonut tämän kaiken jo paremmin:
Julistin tänään aamulla yksipuoleisesti sodan tätä kesää vastaa. Tai ei se niin yksipuoleistakaan ollut, koska tämä kesä on jo selvästi sodassa minua vastaan. (Toki vain minua, koska minähän olen maailman napa. Kehenkään muuhun tämä kesä ei vaikuta mitenkään.) Ajattelin siinä kaatosateessa rämpiessäni, että nyt se on virallista: minä vihaan tätä kesää. On tässä kesässä toki ollut ne muutamat hyvätkin hetkensä (mm. Foo Fighters ja erinäisten tyttöjen tapaamiset) ja auringonpaisteensa, mutta pääosin tulen todennäköisesti muistamaan tämän kesän ihan helvetin paskana. Onneksi se on kohta ohi. Kesälle tosin tiedoksi, että yrittää kyllä sopii, mutta minähän en nujerru! Eikä kukaan muukaan, jos se vaan minusta on kiinni.
Oikeastaan joku toinen on sanonut tämän kaiken jo paremmin:
Some things in life are bad
They can really make you mad
Other things just make you swear and curse.
When you're chewing on life's gristle
Don't grumble, give a whistle
And this'll help things turn out for the best...
And...always look on the bright side of life...
Always look on the light side of life...
If life seems jolly rotten
There's something you've forgotten
And that's to laugh and smile and dance and sing.
When you're feeling in the dumps
Don't be silly chumps
Just purse your lips and whistle - that's the thing.
And...always look on the bright side of life...
Always look on the light side of life...
For life is quite absurd
And death's the final word
You must always face the curtain with a bow.
Forget about your sin - give the audience a grin
Enjoy it - it's your last chance anyhow.
So always look on the bright side of death
Just before you draw your terminal breath
Life's a piece of shit
When you look at it
Life's a laugh and death's a joke, it's true.
You'll see it's all a show
Keep 'em laughing as you go
Just remember that the last laugh is on you.
And always look on the bright side of life...
Always look on the right side of life...
(Come on guys, cheer up!)
Always look on the bright side of life...
Always look on the bright side of life...
(Worse things happen at sea, you know.)
Always look on the bright side of life...
(I mean - what have you got to lose?)
(You know, you come from nothing - you're going back to nothing.
What have you lost? Nothing!)
Always look on the right side of life...
(Always look on the bright side of life -
Monthy Python's Life of Brian)
Ainaskin kaksi eri tyyppiä on kertonut minusta tulevan tuo laulu mieleen (kun kysyttiin), joten olkoon se theme songini tästä eteenpäin. Myös Youtubesta se löytynee, mutta koska en töistä sinne pääse käsiksi, voitte itse käydä etsimässä sen ja laittaa soimaan taustamusiikiksi (elämälle). Kiitos.
Anoin täksi illaksi turvapaikkaa Minjan luota. Anomus hyväksyttiin, joten lähden tästä nyt siis sinne. Eikä ole mp3-soitintakaan mukana, joten joudun bussissa kuuntelemaan varmasti jonkun mummon sairaskertomuksia, teinityttöjen kikatusta tai humalaisen ölinää. Oh well...
Parempiin huomisiin!
10. elokuuta 2008
I'm a social butterfly
Yritin tuossa aikaisemmin kommentoida Elma-tädille, mutta eihän Vuodatukseen taaskaan päässyt. Luin siis jutun tuolta G-reader-pisteen kautta ja sitten kun kliketiklik yritin blogiin, niin paskan marjat. Erroria pukkasi. Nyt kun sinne taas pääsee, niin en muista enää mitä piti sanomani. Minulla on ihan muutama sana sanottavana Vuodatukselle: korjaa itsesi tai korjaa luusi! No, tuo otsikko on ihan Elmiksen syytä, menin kuuntelemaan tuon biisin youtubesta. En ole vielä päättänyt vihaanko sitä vai tykkäänkö siitä.
Tänään illalla seitsemältä tulee Yle Teemalla Kissa kuumalla katolla. Kiitos vaan Tintille vinkistä! Tuossa leffassa on ehkä kaunein pääosapariskunta, mitä ikinä missään on ollut elokuvan historian aikana. (Siis minun mielestäni, mutta täällähän minun mielipiteeni on Totuus). Paul Newman on ollut nuorena miehenä jotain niin käsittämättömän komeata, etten äkkiseltään pystyisi nimeämään toista mieshenkilöä, jota voisin pitää komeampana. Ja onhan Paul vanhempanakin säilyttänyt charminsa. Surullista, että satuin näkemään hänestä kuvan nyt sairauden nujertamana. Vielä surullisempaa on se, että hän on sairauden nujertama.
Ihastuin joskus teinivuosina Paul Newmaniin, siis myös näyttelijänä, eikä vain ulkoisten ominaisuuksien vuoksi. Tälle tielle minut ajoi ihailuni Elizabeth Tayloriin. Luin joskus teinityttönä Liz Taylorin elämäkerran ja olin ihan pökertyä siitä, miten kaunis hän oli nuorena. (Kauniista vanhenemisesta voi sitten olla montaa mieltä). Sitten ihan vallan hurahdin ja katselin Jättiläisen ja jotain muita Taylorin leffoja ja sitten lopulta tuon Kissa kuumalla katolla.
Butch Cassidy and the Sundance Kid on muuten ihan huippu leffa kanssa!
Blah. Ei tästä nyt tule oikein mitään. Olen yrittänyt väsätä jos jonkinlaista postausta tässä viikonloppuna, mutta ei se oikein luonnistu. Olen vain enimmäkseen huolissani.
Tänään illalla seitsemältä tulee Yle Teemalla Kissa kuumalla katolla. Kiitos vaan Tintille vinkistä! Tuossa leffassa on ehkä kaunein pääosapariskunta, mitä ikinä missään on ollut elokuvan historian aikana. (Siis minun mielestäni, mutta täällähän minun mielipiteeni on Totuus). Paul Newman on ollut nuorena miehenä jotain niin käsittämättömän komeata, etten äkkiseltään pystyisi nimeämään toista mieshenkilöä, jota voisin pitää komeampana. Ja onhan Paul vanhempanakin säilyttänyt charminsa. Surullista, että satuin näkemään hänestä kuvan nyt sairauden nujertamana. Vielä surullisempaa on se, että hän on sairauden nujertama.
Ihastuin joskus teinivuosina Paul Newmaniin, siis myös näyttelijänä, eikä vain ulkoisten ominaisuuksien vuoksi. Tälle tielle minut ajoi ihailuni Elizabeth Tayloriin. Luin joskus teinityttönä Liz Taylorin elämäkerran ja olin ihan pökertyä siitä, miten kaunis hän oli nuorena. (Kauniista vanhenemisesta voi sitten olla montaa mieltä). Sitten ihan vallan hurahdin ja katselin Jättiläisen ja jotain muita Taylorin leffoja ja sitten lopulta tuon Kissa kuumalla katolla.
Butch Cassidy and the Sundance Kid on muuten ihan huippu leffa kanssa!
Blah. Ei tästä nyt tule oikein mitään. Olen yrittänyt väsätä jos jonkinlaista postausta tässä viikonloppuna, mutta ei se oikein luonnistu. Olen vain enimmäkseen huolissani.
9. elokuuta 2008
She lives on Love Street
Tänään on ollut kaikenlaista muuta ajateltavaa ja pohdittavaa ja huolehdittavaa, joten jätin sen "älä googlaa mitään" -päivän suosiolla myöhemmäksi. Olen tarvinnut googlen henkistä tukea tänään eikä ole hirveästi huvittanut boikotoida mitään tai ketään. Mutta voisin joku toinen päivä vastata haasteeseen, jos muistan.
Koska tuohon rakkauslaulu-battleen ei ole nyt enää ropissut ääniä, niin tarkistetaanpa tulos. (Tässä välissä Aulis Gerlander nyökkää nurkassa hyväksyvästi). Pisteet jakautuivat siis sil viisiin, että The White Stripes sai 28 pistettä, Alice in Chains 18 pistettä ja Queen 16 pistettä. Yllätyin muuten tosi paljon, että se AIC:n Love Song sai ollenkaan pisteitä (tai enemmänkin kuin vain yhtä pistettä) ja tuli jopa toiseksi, koska se biisihän on ihan läppä. En usko hetkeäkään, että se olisi tosissaan tehty. Oli vaan pakko laittaa se mukaan tuohon kisaan ja katsoa miten yleisö reagoi. Oli se näköjään parempi sitten kuin se Queenin biisi, josta minä olen henk.koht. kyllä aina tykännyt. Mutta tuo White Stripesin kappale oli ehdottomasti paras, tykkään siitä ihan hirmuisesti! Ja täytyihän vastaehdokkaat asettaa niin, että oikea kappale voitti...
Jaa, eipä minullakaan näköjään ole parempaa tekemistä lauantai-iltana tähän aikaan kuin blogata. Tajusin juuri tämän karmean tosiasian. Katselen Horatiota ja bloggaan. Jee.
Rakkausteemalla jatketaan.
Toivottavasti huomenna on kivempi päivä.
Koska tuohon rakkauslaulu-battleen ei ole nyt enää ropissut ääniä, niin tarkistetaanpa tulos. (Tässä välissä Aulis Gerlander nyökkää nurkassa hyväksyvästi). Pisteet jakautuivat siis sil viisiin, että The White Stripes sai 28 pistettä, Alice in Chains 18 pistettä ja Queen 16 pistettä. Yllätyin muuten tosi paljon, että se AIC:n Love Song sai ollenkaan pisteitä (tai enemmänkin kuin vain yhtä pistettä) ja tuli jopa toiseksi, koska se biisihän on ihan läppä. En usko hetkeäkään, että se olisi tosissaan tehty. Oli vaan pakko laittaa se mukaan tuohon kisaan ja katsoa miten yleisö reagoi. Oli se näköjään parempi sitten kuin se Queenin biisi, josta minä olen henk.koht. kyllä aina tykännyt. Mutta tuo White Stripesin kappale oli ehdottomasti paras, tykkään siitä ihan hirmuisesti! Ja täytyihän vastaehdokkaat asettaa niin, että oikea kappale voitti...
Jaa, eipä minullakaan näköjään ole parempaa tekemistä lauantai-iltana tähän aikaan kuin blogata. Tajusin juuri tämän karmean tosiasian. Katselen Horatiota ja bloggaan. Jee.
Rakkausteemalla jatketaan.
Toivottavasti huomenna on kivempi päivä.
8. elokuuta 2008
Busy bee watch the world go by
En eilen ehtinyt poustailla tänne ollenkaan (niin kuin joka päivä muka tarvisi, mutta no... se on ollut tapana), kun oli niin busy päivä. Nytkin täytyy varmaan hoitaa homma mahdollisimman pikaisesti, koska tämä työkone vaan jumittaa ja rutisee. Ja kotona sitten taas jumittaa ja rutisee meikäläisen pääkoppa, joten sielläkään tämä ei enää onnistu.
Kävin eilen päivällä hammaslääkärissä, tai oikeammin purentaspesialistilla. Olenhan siitä hampaiden kiristelystä valittanut täällä sen sata ja yksi kertaa. No sielläpä sitten todella perehdyttiin leukojeni liikeratoihin ja purentaan ja leukalihaksiin ja kaikkeen. Tuomioksi tuli lihasperäinen vaiva, leukanivelissä ei onneksi ollut mitään vikaa, ja sain jumppaohjeita sekä syyskuuksi uuden ajan yökiskojen tekoa varten. Samalla kertaa lääkäri halusi selvittää kasvaako minulle viisaudenhampaita lainkaan (jonkinlainen älykkyystesti ehkä?) ja ottaa röntgenkuvat leuastani. Jouduin röntgeniä varten rapsimaan kaikki korvarenkaani pois ja vastaanottovirkailija lähti etsimään minulle pientä minigrip-pussia koruja varten "kun sulla on niitä noin paljon!" No mitäh, viisi, voisi niitä enemmänkin olla. Eikä naamassani esimerkiksi ole mitään kummia lävistyksiä. Nih.
Tuossa hammaslääkärireissussa meni työpäivästä kaiken kaikkiaan kolme tuntia, kiitos TKL:n kesäaikataulujen. (Ensi maanantaina palataan taas ruotuun, jee!) Koko työpäivä meni siitä syystä kuin humahtaen ohi, mikä ei sinällään harmittanut. Illalla töitten jälkeen matkustin taas keskustaan päin ja tapasinkin siellä sitten ihan uuden ihmisen. Ihminen oli aivan uusi siis ihan kirjaimellisesti, hädin tuskin kolme viikkoa vanha. Vein hänelle lahjaksi Barbapapan. Taisi unohtaa kiittää, mutta ehkä tämän annan anteeksi, koska hänellä oli kiire nukkua, syödä, kakkia ja puklia.
JJ haastoi minut tuossa taannoin mukaan johonkin tuollaiseen "älä googlaa mitään" -päivään, tarkemmat perustelut voitte lukea kyseisen herran blogista, mutta jotain se liittyi Kiinaan ja Googlen sensurointiin. Kiinahan on eräistä valitettavista syistä nyt meidän kaikkien huulillamme ainakin seuraavat pari viikkoa. No joka tapauksessa. Luulen, että googlettomasta päivästä tulee minulle toooodella vaikea, koska googlaan aina ja kaiken ja koko ajan. Mutta yllytyshullu kun olen, lupaan, että yritän pitää huomenna googlaamattoman päivän ja raportoin teille sitten miten siinä kävi. Tänään en voi enää, koska googlailin heti aamusta alkaen ties mitä ennen kuin muistin tämän. Huomenna yritän muistaa. On se vaikeeta. Tosi vaikeeta. Tämä googleton päivähän ei tietenkään koske sitten gmailia, google readeria tai bloggeria, muutenhan kuolisin. Mutta ihmiset, pitäkää toki tekin oma "älä googlaa mitään" -päivä, jos haluatte esittää pienen miehen (tai naisen) hiljaisen vastalauseen google.cn:n sensuroinnista.
Ulkona on niin helvetin hieno ilma, että melkein tekisi jäädä töihin koko illaksi (paitsi ettei oikeasti tee), mutta kai se on tuonne ulos lähdettävä. Kastumaan. Hyrrrr.
Ps. Olen jotenkin hirmu pahoillani tästä. Vanha mieshän tuo Paul Newman jo on, mutta silti...
Kävin eilen päivällä hammaslääkärissä, tai oikeammin purentaspesialistilla. Olenhan siitä hampaiden kiristelystä valittanut täällä sen sata ja yksi kertaa. No sielläpä sitten todella perehdyttiin leukojeni liikeratoihin ja purentaan ja leukalihaksiin ja kaikkeen. Tuomioksi tuli lihasperäinen vaiva, leukanivelissä ei onneksi ollut mitään vikaa, ja sain jumppaohjeita sekä syyskuuksi uuden ajan yökiskojen tekoa varten. Samalla kertaa lääkäri halusi selvittää kasvaako minulle viisaudenhampaita lainkaan (jonkinlainen älykkyystesti ehkä?) ja ottaa röntgenkuvat leuastani. Jouduin röntgeniä varten rapsimaan kaikki korvarenkaani pois ja vastaanottovirkailija lähti etsimään minulle pientä minigrip-pussia koruja varten "kun sulla on niitä noin paljon!" No mitäh, viisi, voisi niitä enemmänkin olla. Eikä naamassani esimerkiksi ole mitään kummia lävistyksiä. Nih.
Tuossa hammaslääkärireissussa meni työpäivästä kaiken kaikkiaan kolme tuntia, kiitos TKL:n kesäaikataulujen. (Ensi maanantaina palataan taas ruotuun, jee!) Koko työpäivä meni siitä syystä kuin humahtaen ohi, mikä ei sinällään harmittanut. Illalla töitten jälkeen matkustin taas keskustaan päin ja tapasinkin siellä sitten ihan uuden ihmisen. Ihminen oli aivan uusi siis ihan kirjaimellisesti, hädin tuskin kolme viikkoa vanha. Vein hänelle lahjaksi Barbapapan. Taisi unohtaa kiittää, mutta ehkä tämän annan anteeksi, koska hänellä oli kiire nukkua, syödä, kakkia ja puklia.
JJ haastoi minut tuossa taannoin mukaan johonkin tuollaiseen "älä googlaa mitään" -päivään, tarkemmat perustelut voitte lukea kyseisen herran blogista, mutta jotain se liittyi Kiinaan ja Googlen sensurointiin. Kiinahan on eräistä valitettavista syistä nyt meidän kaikkien huulillamme ainakin seuraavat pari viikkoa. No joka tapauksessa. Luulen, että googlettomasta päivästä tulee minulle toooodella vaikea, koska googlaan aina ja kaiken ja koko ajan. Mutta yllytyshullu kun olen, lupaan, että yritän pitää huomenna googlaamattoman päivän ja raportoin teille sitten miten siinä kävi. Tänään en voi enää, koska googlailin heti aamusta alkaen ties mitä ennen kuin muistin tämän. Huomenna yritän muistaa. On se vaikeeta. Tosi vaikeeta. Tämä googleton päivähän ei tietenkään koske sitten gmailia, google readeria tai bloggeria, muutenhan kuolisin. Mutta ihmiset, pitäkää toki tekin oma "älä googlaa mitään" -päivä, jos haluatte esittää pienen miehen (tai naisen) hiljaisen vastalauseen google.cn:n sensuroinnista.
Ulkona on niin helvetin hieno ilma, että melkein tekisi jäädä töihin koko illaksi (paitsi ettei oikeasti tee), mutta kai se on tuonne ulos lähdettävä. Kastumaan. Hyrrrr.
Ps. Olen jotenkin hirmu pahoillani tästä. Vanha mieshän tuo Paul Newman jo on, mutta silti...
6. elokuuta 2008
Oi aikoja, oi crocseja
Varoitus: Postaus saattaa sisältää ikäviä asioita Crocseista. Crocs-rakastajien kannattaa jättää väliin, mikäli tahtoo välttää mielipahan. Ellei sitten halua valaistua ja kuulla Totuutta.
Täällä ja tuolla on käyty keskustelua muovikasseista ja niiden ekologisuudesta. Eipä siinä vielä mitään, mutta ajatelkaapas Crocseja! Sen lisäksi, että ne ovat aivan järkyttävän rumia, ovat ne myös tavattoman epäekologisia jalkineita! Crocsithan ovat siis ihan täysmuovia, eivätkä muuten maadu sitten millään. Crocseja on täällä planeetalla vielä senkin jälkeen, kun ihmiskunta on tuhoutunut. Miettikääpä sitä, kun joskus tänne tulee tutkimusmatkailijoita joltain toiselta planeetalta tsekkaamaan onko täällä elämää ja löytävät täältä vain valtavat vuoret eri värisiä muoviläviköitä. Koko planeetastamme tulee yleinen vitsi ja meidän järkyttävän huonolle tyylitajullemme nauretaan! Sitäkö me tosiaan haluamme?!?
Crocs on oikeasti keksinyt niin uskomattoman hyvän markkinointikikan, että ihan naurattaisi jos ei itkettäisi. Tehdään tuollainen muovikatiska, jota saa kaikissa sateenkaaren väreissä ja sitten niitä reikiä voi vielä täyttää jollain härpäkkeillä. Sitten saadaan ihmiset vielä uskomaan, että ne ovat muotia ja näyttävät hyviltä, ja että jokainen tarvitsee ehdottomasti sellaiset. Muistatteko purkkarit 80-luvulla? Jep jep. Sieltähän nämä Crocsitkin ovat alkunsa saaneet, nimittäin purjehtijoilta. Voimmeko siis tulla siihen tulokseen, että purjehdusta harrastavilla ihmisillä on aivan järkyttävän huono tyylitaju ja jostain syystä suuri kansanosa pitää heitä tyyli-ikoneinaan?
Viime viikolla kun oli lämpöisiä päiviä, kävelin tuolla kaupungin kaduilla (en keskustassa, vaan vähän sivummassa) ja katselin ihmisten jalkoja. En oikeasti valehtele yhtään, jos väitän, että yli 50 %:lla ihmisistä oli Crocsit jalassa. Jotenkin täysin käsittämätöntä. Mökillä Crocsit on jees ja pikkulapsilla, mutta että aikuiset ihmiset kävelevät tuommoiset fantsun väriset rapumerrat jaloissaan. En käsitä. Jos nyt kuvitellaan, että ne olisivat oikeasti tosi kauniit kengät, niin en siitä huolimatta haluaisi laittaa jalkaani kenkiä, jollaiset myös 2/3 vastaantulevista ihmisistä on päättänyt laittaa jalkaansa!
Niin, ja ne ovat vielä vaarallisia liukuportaissakin!
Puuh, sainpas tämän sydämeltäni...
Ps. Äänestäkää toki vielä tuossa eilisessä musavisassa!
5. elokuuta 2008
Rakkautta ilmassa
Niin! Pääsette äänestämään taas. Tällä kertaa vuorossa pelkkiä vaaleanpunaisen hattaraisen hempeitä rakkauslauluja. Ja vaihtoehtoja peräti kolme! Laittakaa biisit paremmuusjärjestykseen niin, että paras saapi 3 pistettä, toiseksi paras 2 pistettä ja vähiten paras 1 pisteen. Onko liian monimutkaista? (Ei tartte erikseen ilmoittaa noita pistemääriä. Osaan kyllä laskea ne itse, kunhan laitatte vaan järjestykseen.)
#1:
(The White Stripes - Fell In Love With A Girl)
#2:
(Queen - Crazy Little Thing Called Love)
#3:
(Alice In Chains - Love Song)
Äänestäkää, äänestäkää! Joo, kivaa!!!
#1:
(The White Stripes - Fell In Love With A Girl)
#2:
(Queen - Crazy Little Thing Called Love)
#3:
(Alice In Chains - Love Song)
Äänestäkää, äänestäkää! Joo, kivaa!!!
Rakas päiväkirja
Jotenkin on alkanut tässä viime päivinä ja viikkoina tuntua, etten osaa enää kirjoittaa. Siis oikeasti. Ihan önks. Ei sillä, että täällä nyt ikinä olisi mitään erityisen säkenöivää tekstiä ollut, mutta näin kesäisin tunnen itseni ihan aivokuolleeksi. Varmaankin se johtuu siitä, että väsyttää ja ei ole aikaa. (Miten muuten ikinä jaksan olla töissä ympäri vuoden, kun olen kesät aina näin väsynyt? Vai tottuisiko siihen sitten? [Yöunien pituudella ei varmastikaan ole mitään tekemistä asian kanssa!]) Parasta on ainakin bloggailla töissä, jos bloggailla meinaa, koska kotona en saa illalla enää yhtään järkevää sanaa suollettua suustani (= näppikseltäni). ... Ja kas, tässä välissä ajatus katkesi, kun työt haittasivat harrastuksia... No mutta näillä mennään nyt elokuun loppuun ainakin.
Siitä tulikin mieleen, että uskaltauduin tänään jo katselemaan avoimia työpaikkoja. Ette ehkä usko, mutta kynnys siihen tuntuu olevan jotenkin tosi korkea. Pelottaa, että siellä ei ole mitään ja pelottaa, että joutuu tekemään jotain päätöksiä syksyn suhteen. No olihan siellä jotain haettavaa, mutta taidan katsella vielä hetken. Josko tuossa syyskuun alussa voisi pitää hiukkasen lomaa ennen kuin alkaa edes harkita urautumista. Tietty maailmantalous on tällä hetkellä sen näköinen, että huonolla säkällä saan pitää lomaa (tai siis opiskella kokopäiväisesti, köh) vielä pitkään. Huah. No jos laitan muutaman hakemuksen tässä kesällä ja jos ei tärppää, niin alan syksyllä sitten hakea ihan tosissaan. Pitäkää peukkuja.
Paitsi nyt en kyllä pysty enkä halua edes ajatella mitään syksyä. Piti kirjoitella tähän enemmänkin jotain, mutta nyt on vain iso huoli ystävästä. Aina jotain paskaa pitääkin lentää tuulettimeen...
Siitä tulikin mieleen, että uskaltauduin tänään jo katselemaan avoimia työpaikkoja. Ette ehkä usko, mutta kynnys siihen tuntuu olevan jotenkin tosi korkea. Pelottaa, että siellä ei ole mitään ja pelottaa, että joutuu tekemään jotain päätöksiä syksyn suhteen. No olihan siellä jotain haettavaa, mutta taidan katsella vielä hetken. Josko tuossa syyskuun alussa voisi pitää hiukkasen lomaa ennen kuin alkaa edes harkita urautumista. Tietty maailmantalous on tällä hetkellä sen näköinen, että huonolla säkällä saan pitää lomaa (tai siis opiskella kokopäiväisesti, köh) vielä pitkään. Huah. No jos laitan muutaman hakemuksen tässä kesällä ja jos ei tärppää, niin alan syksyllä sitten hakea ihan tosissaan. Pitäkää peukkuja.
Paitsi nyt en kyllä pysty enkä halua edes ajatella mitään syksyä. Piti kirjoitella tähän enemmänkin jotain, mutta nyt on vain iso huoli ystävästä. Aina jotain paskaa pitääkin lentää tuulettimeen...
4. elokuuta 2008
There goes my hero
Askartelin paskartelin itselleni oman sankarin. Tuo sitten syöksähtää pelastamaan minut yön pimeinä tunteina, jos joudun pulaan. Ja miksei se pelastaisi teitäkin, jos riittävästi mielistelette sankarin haltijaa, eli minua.
Tässä vielä kuva minusta itsestäni niinä yön pimeinä tunteina. (Tuolloin en tietenkään tarvitse kenenkään apua, koska pelastan itse muita). Mutta shhhh, älkää kertoko kenellekään!!!Oman sankarin voit tehdä täällä.
3. elokuuta 2008
Blah
Selkä on kipeä. Sattuu. En oikein tiedä miten olisin, kun mikään ei ole hyvä. Eilen kaikki oli ihan hyvin, tiskailin, pesin pyykkiä, kävin suihkussa... Siinä minä sitten istuin keittiön pöydän ääressä syömässä ja nousin ylös hakeakseni jotain, niin en meinannut saada selkää suoraksi ja sattui niin hemmetisti. Kuvittelin vielä siinä vaiheessa, että se menee ohi, mutta ei se kyllä mennyt. Koko illan sattui ja yritin maata ja istua ties miten. Ajattelin, että se menee yön aikana ohi, mutta ei se sittenkään mennyt. Voihan perhana. Nyt kävelen kuin joku vanha kehäraakki tai raskaana oleva pidellen selkääni ja ähisten ja puhkien. Otin äsken vähän voimakkaamman särkylääkkeen, josko se auttaisi. Ei siihen nyt niin pahasti satu, että tässä sänkypotilaaksi tai sairaslomalle joutaisi, mutta olisi ihan kiva jos ei sattuisi ollenkaan. Mene pois, paha selkäkipu!
Tänään on taas sunnuntai. Huomenna on maanantai ja on taas aamulla raahauduttava töihin. Vaikka töissä onkin ihan kivaa, niin silti se ei ajatuksena kovin suuresti huvita. Mietin tuossa, että kun tässä jossain vaiheessa täytyy siirtyä ihan oikeaan työelämään, niin ahdistuin melko kovasti. Jotenkin sellainen 8-16 -elämä tuntuu ihan kauhean raskaalta ajatukselta. Viikossa on kaksi päivää kun ei tarvitse istua kahdeksaa tuntia jossain konttorilla, vuodessa viisi viikkoa lomaa. Sehän on ihan kamalaa. Ja sitä samaa pitäisi sitten tehdä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen jonnekin 65 ikävuoteen saakka, tai mikä se eläkeikä silloin nyt sitten onkaan. Todella ahdistava ajatus! Tekisin mieluummin jotain vähän vapaamuotoisempaa hommaa tai vaikka etätöitä. Töissä käynnissä on toki hyvä puoli ne työkaverit, mutta en välttämättömäksi löytää parhaita ystäviäni työpaikalta, mikäli työn ulkopuolinen elämä on tyydyttävää.
No, kun nyt sais edes jotain töitä...
Pakko muuten palata vielä tuohon eiliseen Robbie-teemaan.
Kami, melko olemattomat laulutaidot, yes?
2. elokuuta 2008
What's the point
Näin viime yönä unta, että ammuin miehen. En enää muista kuka se oli ja miksi sen tein, mutta minulla on vahva tunne itsepuolustuksesta ja jonkinlaisesta pakosta. Polkupyöräni oli jotenkin olennaisessa osassa siinä unessa, itse asiassa muistan tarkalleen ottaen ampuneeni pyörääni enkä ketään ihmistä, mutta silti muka tapoin jonkun miehen. Tajusin, että saatan jäädä taposta kiinni ja tärkeää oli, että toimitan pyöräni jonnekin muualle, joten lähdin polkemaan ympäriinsä. Tällöin muka en olisi jäänyt kiinni, koska eihän poliisit mitenkään olisi etsineet minua muualta kuin kotoani. Sekavia unia. Eikä varmasti liity mitenkään siihen, että katsoin Kill Billin ennen nukkumaan menoa.
Koko aamun (tai päivän siis, heh) fiilis on ollut jotenkin blue ja meinasinkin ensin harjoittaa inkuvinettävää metabloggausta ja muuta nurinaa. Sitten etenin ajatusketjussa siihen, että en kuitenkaan osaa muotoilla asiaa niin kuin tahtoisin ja oli tarkoitus, ja sitten kun joku kommentoi jotain, niin koen että minut on ymmärretty ihan väärin ja sitten olen ihan äh. Joten se siitä. I'll walk it off.
Kuuntelin piristyskappaleeni ja laitan sen teillekin tänne. Ei välttämättä ensimmäinen biisi, jonka odottaisitte täällä blogissa kuulevanne, mutta minusta tuo on ihan huippu! Ei voi kai olla tulematta hyvälle tuulelle, kun tuota kuuntelee. Hyvin olennaista on myös laulaa mukana! Itse asiassa niin olennaista, että laitan poikkeuksellisesti biisin sanat kokonaisuudessaan tähän postauksen perään. No niin, kaikki mukaan!
Koko aamun (tai päivän siis, heh) fiilis on ollut jotenkin blue ja meinasinkin ensin harjoittaa inkuvinettävää metabloggausta ja muuta nurinaa. Sitten etenin ajatusketjussa siihen, että en kuitenkaan osaa muotoilla asiaa niin kuin tahtoisin ja oli tarkoitus, ja sitten kun joku kommentoi jotain, niin koen että minut on ymmärretty ihan väärin ja sitten olen ihan äh. Joten se siitä. I'll walk it off.
Kuuntelin piristyskappaleeni ja laitan sen teillekin tänne. Ei välttämättä ensimmäinen biisi, jonka odottaisitte täällä blogissa kuulevanne, mutta minusta tuo on ihan huippu! Ei voi kai olla tulematta hyvälle tuulelle, kun tuota kuuntelee. Hyvin olennaista on myös laulaa mukana! Itse asiassa niin olennaista, että laitan poikkeuksellisesti biisin sanat kokonaisuudessaan tähän postauksen perään. No niin, kaikki mukaan!
Hello. Did you miss me?
I know I'm hard to resist
Y'all can come and help me pick the sweetcorn out of this.
It's hard to be humble
When you're so fuckin' big
Did you ever meet a sexier male chauvinist pig
I'm gonna milk it till I turn it into cheese
Tell your babes in arms and OAP's
Come and take a piece of me
If you drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't see me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me go and wash my hands
Cause you just met the world's most handsome man
The world's most handsome man
Y'all know who I am
I'm still the boy next door
That's if you're Lord Litchfield and Roger Moore
Have I gone up in the world
Or has the world gone down on me
I'm the one who put the Brits in celebrity
Give in and love it
What's the point in hating me?
You can't argue with popularity
Well you could
But you'd be wrong oh
If you drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't need me I don't exist
You voted for me
Now let me see a show of hands
Here before you stands the worlds most handsome man
Can you make me laugh and sign this autograph
(Though it's not for me)
Grip a grin, shake and fake, name a shame
Then I'm out of here
It's not very complicated
I'm just young and overrated...whoa...
Please don't drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't see me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me go and wash my hands
Here before you stands
Please don't drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't need me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me see a show of hands
Cause you just met the world's most handsome man
The world's most handsome man
The world's most handsome man
The world's most handsome man
(Robbie Williams - Handsome Man)
I know I'm hard to resist
Y'all can come and help me pick the sweetcorn out of this.
It's hard to be humble
When you're so fuckin' big
Did you ever meet a sexier male chauvinist pig
I'm gonna milk it till I turn it into cheese
Tell your babes in arms and OAP's
Come and take a piece of me
If you drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't see me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me go and wash my hands
Cause you just met the world's most handsome man
The world's most handsome man
Y'all know who I am
I'm still the boy next door
That's if you're Lord Litchfield and Roger Moore
Have I gone up in the world
Or has the world gone down on me
I'm the one who put the Brits in celebrity
Give in and love it
What's the point in hating me?
You can't argue with popularity
Well you could
But you'd be wrong oh
If you drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't need me I don't exist
You voted for me
Now let me see a show of hands
Here before you stands the worlds most handsome man
Can you make me laugh and sign this autograph
(Though it's not for me)
Grip a grin, shake and fake, name a shame
Then I'm out of here
It's not very complicated
I'm just young and overrated...whoa...
Please don't drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't see me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me go and wash my hands
Here before you stands
Please don't drop me I'll fall to pieces on ya
If you don't need me I don't exist
It's nice to meet you
Now let me see a show of hands
Cause you just met the world's most handsome man
The world's most handsome man
The world's most handsome man
The world's most handsome man
(Robbie Williams - Handsome Man)
Ps. Okei, nuo sanat eivät mene näköjään koko aikaa ihan yksi yhteen tuon laulun kanssa, mutta onhan teillä korvat päässä kuitenkin.
1. elokuuta 2008
BFF
Sain ihanalta Sirtsulilta tällaisen ihanan läpyskän... luottokorttikohan tuo on? Paljonko on luottoraja ja mitä sillä saa ostaa? Olen ilahtunut sekä kiitollinen!
1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award .
Ja suomeksi sanottuna siis
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2...joista neljä seuraavat blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.
Och samma på svenska... No kääntäkää itse.
En jaksa tänään leikkiä piiri pieni pyöriitä, vaan jaan tämän eteenpäin viidelle blogittomalle lukijalleni. Kai teitäkin on? Läpyskän saapi lunastaa huutojärjestyksessä! Yhden pitäisi sitten olla uusi täällä ja jostain toisesta osasta maailmaa (eli sovitaanko että ainakin Tampereen rajojen ulkopuolelta), mutta ei se niin tarkkaa ole eikä se viisikään taida olla kovin tarkka luku. Vaatimukset siis on, että luet tätä blogia (ei tarvi edes olla kommentoinut aiemmin), et kirjoita omaa blogia (tai et ainakaan tunnusta) ja ilmottaudut kommenttiosastolla jonkun nimimerkin keralla, jotta tiedän kenelle osoitan tunnustuksen. Kiitos!
Niin että sinä siinä... Niin, juuri sinä! Haluisitko olla mun bestis?
1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award .
Ja suomeksi sanottuna siis
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.
2...joista neljä seuraavat blogiasi.
3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa
4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.
Och samma på svenska... No kääntäkää itse.
En jaksa tänään leikkiä piiri pieni pyöriitä, vaan jaan tämän eteenpäin viidelle blogittomalle lukijalleni. Kai teitäkin on? Läpyskän saapi lunastaa huutojärjestyksessä! Yhden pitäisi sitten olla uusi täällä ja jostain toisesta osasta maailmaa (eli sovitaanko että ainakin Tampereen rajojen ulkopuolelta), mutta ei se niin tarkkaa ole eikä se viisikään taida olla kovin tarkka luku. Vaatimukset siis on, että luet tätä blogia (ei tarvi edes olla kommentoinut aiemmin), et kirjoita omaa blogia (tai et ainakaan tunnusta) ja ilmottaudut kommenttiosastolla jonkun nimimerkin keralla, jotta tiedän kenelle osoitan tunnustuksen. Kiitos!
Niin että sinä siinä... Niin, juuri sinä! Haluisitko olla mun bestis?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
