En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta nykyisin kun menen kauppaan ruokaostoksille, niin minun ei tee mieli kerrassaan mitään. Ei niin yhtään mitään. Katselen niitä samoja hyllyjä tuossa lähikaupassa (tai ihan sama missä) ja mikään, mistä osaisin tai jaksaisin mitään valmistaa, ei houkuttele yhtään. Vaikka olisi nälkä ja tekisi mieli ruokaa, niin niiden ainesten näkeminen siellä hyllyssä ei yhtään houkuttele. Blaah. Ongelmahan toki on varmasti siinä, että minun kokkausrepertuaarini on melko suppea. Täytyisi siis opetella tekemään jotain monipuolisempia ja parempia ruokia, mutta kun en oikein jaksa. Yhdelle ihmiselle kokkailuun ei todellakaan viitsi kuluttaa enempää aikaa ja energiaa kuin mitä sen syömiseen menee (tai sen syömisestä tulee, jos energiasta puhutaan). Ihan blaah. Kaikki maistuu jotenkin puulta nykyään. Olenko vioittunut?
Mieleni tekisi hirmusti ottaa tuo joululahjakirja (Sofi Oksasen Puhdistus) ja mennä se kainalossa sänkyyn. Silti jumitan vain tässä koneen ääressä lukemassa teidän blogejanne. Senkin te! Paitsi jos nyt menisin sänkyyn lukemaan, niin nukahtaisin varmasti. Yöunet jäivät viime yönä melko lyhyiksi nimittäin. Lähes tuntui, etten nukkunut lainkaan viime yönä, pidin ainoastaan silmiä kiinni, mutta kai sen nelisen tuntia kuitenkin nukuin oikeasti. Joskaan en välttämättä kauhean syvästi. Kuudelta aamulla piti kuitenkin nousta ja lähteä suorittamaan velvollisuuksia työnantajaa kohtaan. Työpäivä meni kyllä vähän plörinäksi itsestäni riippumattomista syistä, mutta minulla oli ihan kiva päivä silti. Ja hyvä mieli silloin, nyt ja myöhemminkin. Mutta niin, kaipa sitä voisi tänään irroittaa itsensä näistä piuhoista (tietokoneen) hiukan aikaisemmin ja mennä sänkyyn lueskelemaan.
Olen muuten voinut nyt jo paljon paremmin kuin lauantaina. Kiitos vain kovasti osanotoistanne, ei ollut mukava päivä se. Jostain muustakin piti avautua tänään, mutta nyt olen niin väsy, että tuijotan vain tätä näyttöä pää tyhjänä. Palaan asiaan, jos se oli jotakin tärkeätä, ja mikäli se siis edes palaa enää mieleen.
Heippa!
(Postauksen kuva: Natalie Dee)
7 kommenttia:
Musta tuntuu usein ihan samalta ruokakaupassa! Jos haluaisi ostaa jotain helppoa ja nopeaa yhden hengen ruokaa, niin ei tee mitään mieli. Kun ei viitsi kokata mitään oikeita juttuja vaan itselleen. Eikä edes jaksa arkena.
Et ole vioittunut. :) Itellä ihan sama juttu ollut jo jonkin aikaa. Kyllä mä kotona keksin kaikkea ostettavaa, mutta kaupassa kaikki näyttää niin epämiellyttävältä ettei kerta kaikkiaan haluaisi tuhlata niihin rahojaan. Tietää tavallaan, että huonolla tuurilla ne ruoat vain jämähtävät kaappiin ja homehtuvat sinne. Ja joo, ei varmaan kokkaustaitojen parantamisesta mitään pahaa koituisi myöskään minulle. Hävettävän vähän tulee puuhattua keittiön puolella, mutta ei pelkästään itselleen oikein jaksa alkaa nähdä edes vaivaa.
Ruokaostoksistakin on tullut yksi ahdistuksen aiheuttaja. :D
Mulla on joskus tuollainen fiilinki myöskin, ei kuitenkaan läheskään aina.
Olikos pekoni yöks-listalla? Spagetti Carbonaran reseptin voisin kirjailla jonnekin jos runsasjuustoinen & pekoninen versio tippuupi.
Taas ollaan melkein samiksia; pari viime yötä mennyt väsymyksestä huolimatta pitkälti hereillä ja työpäivät sitten ns. höyryillä. Tämän illan suuri suunnitelma on painua petiin aikaisin ja nukahtaa kirjan avulla.
Minja, mistähän se johtuu oikein? Jotenkin tosi tylsää. Ehkä se ongelma poistuu laman myötä, kun ei ole varaa kuin pureskella kynsiä ja kerran viikossa näkkäripakettiin.
Tuuliajolla, mä niin tiedän miltä susta tuntuu. Pakkauksetkin on usein niin isoja, että niistä söisi yksin koko viikon. Enkä jaksa kyllä syödä samaa ruokaa kuin korkeintaan kaksi päivää peräjälkeen.
Ilkka, pekoni on ihan jees. Laita vaan ohje, jos haluat. Tosin kuulostaa siltä, että siinäkin on liikaa liikkuvia osia...
DorianK, my soul sister. ;D
Toivotaan että saat ensi yönä paremmin nukuttua. Minä olen nyt jo virkeämpi. :)
Kun kerkiän niin laittanen omalle sivulleni muistinvaraisen ohjeen. Se on ainakin nopea tehdä eikä sovi laihiksella oleville :)
Itelleen ei todellakaan viitsi tehdä ruokaa. Mä ainakaan. Nyt on taas huomannu, kun asustaa kahden hengen taloudessa taasen, että hei, voihan sitä joka päivä sen lämpimän ruuankin syödä :D Eli mä näköjään pidän kokkailusta, mutta en todellakaan itselleni.
Tosin onpa täälläkin jämähdetty paistettu jauheliha-pakastevihannes perunoilla tai pastalla taikka paistettu kanansuikale-pakastevihannes pastalla -sörsseleihin ihan liiankin usein.
Lähetä kommentti