Ihmisellä koti, talossa ovi, pihassa tie, kauas se vie

Asun talossa, joka on rakennettu 60-luvun alkupuolella. Tämän asunnon ovissa on luonnetta. Ovien kahvat ovat alkuperäiset, kauniit 60-lukulaiset kahvat. Jokainen ovi on luonteeltaan erilainen.

Keittokomeron ovessa on kaunis pystyraitaisesti uurrettu lasi. Keittokomeron ovi ei mene kiinni. Ei sitten millään, vaikka sitä kuinka työntäisi. Se vaan on liian iso noihin karmeihin. Ehkä se joskus on mennyt kiinni, mutta vuosien varrella sen ego on kasvanut oviaukkoa suuremmaksi.

Vaatekomeron ovi menee kiinni, mutta aueta se ei halua. Sitä täytyy joka kerta kiskaista molemmin käsin ja mielellään tukevassa asennossa, jos sen on erehtynyt työntämään kiinni asti. Joskus, varsinkin väsyneenä aamuisin, ei välttämättä osaa arvostaa tuota vaivannäköä, jonka joutuu kohtaamaan vaatteita noutaessa.

Vessan ovi menee kevyesti kiinni ja aukeaa vielä kevyemmin, vaikka sen olisi laittanut kahvasta asti kiinni. Ei tarvita kuin vaikkapa pieni pyllistys kohti vessan ovea ja naks, se aukeaa. Täytyy varoa hengittämästä raskaasti kohti ovea vessassa sisäpuolella ollessa, jos haluaa oven pysyvän kiinni.

Ulko-ovea on mahdoton saada yhdellä kädellä sisäpuolelta auki. Molempien käsien on oltava vapaana, kun täältä ulos haluaa, sillä ovea on vedettävä sisäänpäin samalla, kun kääntää lukkoa auki. Kiinni oven saa ainoastaan joko paiskaamalla kovaa, niin että koko rappu raikaa, tai sitten hiljaisemmin avaimesta tai sisäpuolen vääntönupista kääntämällä.

Muita ovia tässä asunnossa ei sitten olekaan. Ellei lasketa siivouskomeron ovea, joka avautuu ja sulkeutuu kevyesti napsahtamalla. Siinäkin on alkuperäinen kahva/lukitussysteemi, jonka nupissa lukee LEEA^(*.

Tykkään kodista, jonka ovet ovat persoonallisia ja itsepäisiä.

*) Huomasin tuon tekstin vasta äsken näitä kuvia ottaessani. Google kertoi, että kyseinen kahva on Leea-salpa ja niistä näyttää olevan kova kysyntä. Mutta minun Leea-salpojani (2 kpl) ette saa! Eipä sillä, että omistaisin tästä asunnosta neliösenttimetriäkään.

Cause I'm leavin' on a jet plane, don't know when I'll be back again

Kun nostaa katseen ylös, voi nähdä vaikka mitä.

Mustavalkomaanantaissa oli aiheena tällä kertaa skywatch.

You're in suspension, you're a liar

Minulla on hiukkasen tullut nyt ryppyjä rakkauteen tuon Levykauppa Äxän kanssa. Niin paljon kuin olen niistä tykännytkin ja niillä on hauskaa markkinointia ja kaikkea, niin nyt kyllä viimeinen tilaukseni heiltä on mennyt aivan persiilleen.

Tässä aikajanallisesti tapahtumien eteneminen:

• 16.7. tilasin viisi (5) levyä, joissa jokaisessa oli toimitusaika 2-5 päivää. Maksoin levyt verkkopankin kautta valmiiksi ja valitsin toimitustavaksi noudon Tampereen Levykauppa Äxästä.
• 27.7. eli yhdentoista päivän odottelun jälkeen sain noutoilmoituksen yhdestä (1) levystä. Hakiessani levyn parin päivän päästä, kysäisin samalla koska loput levyt mahdollisesti tulevat, sillä parin viikon odottelu oli silloin mielestäni pitkä. Myyjä lupasi ainakin kahden levyn olevan tulossa seuraavassa kuormassa tukusta.
• 2.8., eli kaksi viikkoa ja kolme päivää tilaukseni jälkeen, sain jälleen noutoilmoituksen yhdestä (1) levystä. Siis vain yhdestä, en kahdesta, kuten myyjä oli aiemmin lupaillut. Noudin tilauksen enkä sillä kertaa kysellyt mitään, koska arvelin loppujenkin levyjen tulevan pikkuhiljaa.
• 16.8. eli neljän viikon ja kolmen päivän päästä tilauksestani laitoin viestiä Levykauppa Äxän asiakaspalveluun ja kyselin jo maksamani tilauksen perään, koska nyt tilauksestani ei ollut kuulunut kahteen viikkoon yhtään mitään. Kysyin saanko rahoilleni vastinetta vai kenties rahani takaisin. Todennäköisesti aivan sattumalta sain tiedusteluni jälkeen samana päivänä sähköpostiin saapumisilmoitukset kahdesta (2) levystä. Asiakaspalvelusta en saanut vastausta.
• 25.8. eli tänään, viisi viikkoa ja kuusi päivää tilaukseni jälkeen, en yhäkään ole saanut sitä viidettä levyä. Enkä sen puoleen ole myöskään saanut Levykauppa Äxän asiakaspalvelusta vastausta viestiini. Eilen nuo viimeisimmät kaksi levyä noutaessani ja viimeisen levyn kohtaloa tiedustellessani sain selityksen, ettei myyjä saa tietokoneelta yhteyttä tukkuun, mutta levyn pitäisi saapua "ihan lähipäivinä". Jään jännityksellä odottamaan.

Miksi ihmeessä nettikaupassa sanotaan toimitusajan olevan 2-5 päivää, jos 2-5 viikkoa on lähempänä totuutta? Onko se joku Levykauppa Äxän standardi, että jos levy ei ole hyllyssä, niin sen toimitusaika on 2-5 päivää, ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa? En voi välttyä ajatukselta, että Amazonista tilaamalla olisin saanut levyt mahdollisesti jopa halvemmalla ja varmasti nopeammin. Kyseessä nyt ei kuitenkaan ollut mitään extra-super-spesiaali-harvinaisuuksia, mitä tilasin.

Uskon kyllä, että kukaan Levykauppa Äxän myyjä ei tahallaan pimitä minulta näitä levyjä, (josta syystä olen kyllä ollut aivan asiallinen näissä asiakaspalvelutilanteissa ja myös viestissäni, johon en koskaan saanut vastausta), mutta silti minulle on jäänyt melko vahva paskan maku suuhun tästä tilauksesta. Ehkä jos heidän asiakaspalvelunsa olisi edes vaivautunut vastaamaan minulle ja edes jollain tasolla pahoitellut tilauksen viivästymistä, niin olisin saattanut niellä jutun mukisematta. Nyt asiakaspalvelun reagoimattomuus sai lähinnä vitutuskäyräni kohoamaan entisestään.

Jos vielä joskus tulevaisuudessa tilaan jotain Levykauppa Äxästä, en todellakaan enää maksa tilaustani etukäteen. Onneksi heillä toki on mahdollisuus maksaa levyt vasta noudettaessa, joten omaa tyhmyyttänihän maksoin ne etukäteen, mutta aiemmin (pakko myöntää) kaikki on sujunut Levykauppa Äxän kanssa oikein jouhevasti. Tästä aiemmasta jouhevuudesta huolimatta taidan jatkossa käydä koluamassa ainakin Swampin ja Epesin levyhyllyt lävitse ennen kuin edes harkitsen tätä kolmatta vaihtoehtoa. Mikä taitaakin olla ihan hyvä vaihtoehto, sillä onhan paikallisia levykauppoja aina kivempi tukea kuin tuollaisia ketjuja.

I can give you what you want but you gotta come home with me

Iltalehti ohjaa ja opastaa miehiä, kuinka naisiin tehdään vaikutus. Harmi, että jutussa ei mainita, onko se miehen vai naisen kirjoittama. Aion nyt kuitenkin vahvistaa tai kumota kohtien paikkansapitävyyden. (Kursiivilla toimittajan näkemys asiasta, alla minun vastineeni).


1. Kommunikointi

Kiinnostava mies osaa ilmaista itseään ja kuunnella naista. Parasta on vaikuttaa keskustelussa itsevarmalta mutta samalla empaattiselta.

Kommunikointi on kyllä aina kauhean kätevää. Helpottaa huomattavasti ihan elämääkin, kun toinen ei vain urahtele sohvan nurkassa kuin mikäkin luolamies. Toisaalta myös naisen pitää osata kommunikoida, eikä kuvitella miehen olevan ajatustenlukija.

2. Tyyli

Naiset valittavat usein, etteivät miehet kiinnitä tarpeeksi huomiota ulkonäköönsä. Hyvä tapa saada nainen kiinnostumaan on siis panostaa huoliteltuun ulkoasuun. Nainen ei välttämättä etsi tyyliniekkaa; puhtaat perustyylikkäät vaatteet ja säännölliset parturikäynnit riittävät miellyttävän ulkonäön luomiseen.

Tyyli on kyllä ehdottoman tärkeä, mutta ei välttämättä sillä tavalla kuin toimittaja yllä yrittää väittää. Siis ainahan sanotaan, että naiset rakastuvat renttuihin. Joten pukeutuminen voi olla sellaista tarkkaan harkitun epähuoliteltua ja parturissa voi ihan hyvin jättää käymättä. Kunhan löytyy se oma tyyli, josta nainen voi diggailla.

3. Seksi

Nainen arvostaa miestä, joka tietää mitä tehdä makuuhuoneessa. Seksi ei välttämättä aina ole itsessään tärkeää, mutta naiset suhtautuvat seksiin usein tunteellisemmin ja pitävät sitä mittarina miehen tunteille.

Allekirjoitan ensimmäisen lauseen ylläolevasta, mutta tuo loppu on vähän liirumlaarumia. Itse ainakin mittaisin tunteita jollain muulla kuin seksillä. Ellei sitten halailua, pussailua ja yleistä koskettelua lasketa seksiksi. Mutta noin muuten kyllä hyvä seksi on aika olennainen osa toimivaa parisuhdetta. Vaikka eihän tässä puhuttu parisuhteesta vaan vaikutuksen tekemisestä. Ja jos vielä tullaan tänne 2010-luvulle, niin väittäisin kuitenkin, että useimmille naisillekin seksi on tärkeätä ihan seksinä? Itse ainakin tulen äkäiseksi, jos en... no niin.

4. Kädentaidot

Miesten oletetaan hallitsevan tavallisimmat remonttihommat, korjaavan vuotavat putket ja vaihtavan renkaat autoon. Mies, jolla on peukalo keskellä kämmentä, ei vetoa naisiin.

Auton renkaita ei ole tarvis vaihtaa itse, mutta miehen pitää mielellään hoitaa viemäreiden aukaisut ja sellaiset ällöttävyydet sekä pelastaa minut pelottavilta ampiaisilta ja sitä isommilta eläimiltä, jos sellaiset sattuvat minua uhkailemaan. Ja se se vasta tekisikin vaikutuksen, jos mies osaisi vaikka ommella tai neuloa.

5. Urheilullisuus

Vahva ja maskuliininen mies vakuuttaa. Siksi golf-osaaminen ei tee yhtä suurta vaikutusta naiseen kuin esimerkiksi testosteronia tihkuvan taitelulajin taitaminen.

No joo. Kyllä kai. Riippuu vähän lajista. Testosteronia voi kyllä tihkua vähän liikaakin. Mieluummin tietokonenörtti kuin joku hormoneja itseensä pumppaava kehonrakentaja.

6. Ruoanlaitto

Ei tarvitse olla huippukokki, jotta kokkaustaidot tekisivät vaikutuksen naiseen. Jokainen nainen yllättyy aina, kun mies kokkaa - vaikka vain jotakin pientä ja yksinkertaista purtavaa.

Joo! Ehdottomasti! Tämä on yksi kriteereistäni, koska omat kokkaustaitoni ovat hyvin auttavat, tai lähinnä en ole kiinnostunut ruoanlaitosta. Mies saisi siis olla. Tosin en tuosta yllätysmomentista nyt ole niin varma, eikös se ole aika tavallista, että miehet ovat hyviä kokkeja.

7. Tanssiminen

Nainen näkee miehen, joka tanssii, itsevarmana ja rentona. Tanssiva mies ei ota itseään turhan vakavasti ja osaa nauraa itselleen, vaikka ei mikään parkettien partaveitsi olisikaan.

Tämä on muuten aika hyvä. Tässä taannoin yhdellä rokkikeikalla minuun oikeasti teki vaikutuksen yksi hemmo, joka ihan todellakin tanssi hyvin musiikin mukana muiden lähinnä möllöttäessä ja nyökytellessä päätä kädet rinnalla puuskassa. Tanssimisen lisäksi tyyppi myös hymyili koko ajan. Minkähän takia muuten hymyilyä ei löydy tältä listalta? Minulta se ainakin vie usein jalat alta ja on aika tärkeä osa vaikutuksen tekemistä. Miehet, älkää vain totelko tätä artikkelia, paitsi jos haluatte tehdä itsestänne tyhmän ja tylsän.

8. Auton korjaaminen

Tämäkään ei tarkoita monimutkaisia mekaanikontaitoja. Tärkeintä on pystyä diagnosoimaan tavallisimmat viat ja korjaamaan ne.

Nääh. Boooooring...

9. Soittotaidot

Esimerkiksi kitaran- tai pianonsoittotaito kertoo naiselle miehen herkästä puolesta. Harva nainen pystyy vastustamaan pientä serenadia.

KYLLÄ!!! Kitaransoitto löytyy myös kriteerilistaltani. Serenadeista en nyt niin tiedä, mutta kyllä mies ja kitara kouraisee vatsanpohjasta. Ehkä joistain muistakin soittimista voi saada plussaa. Kuten didgeridoosta.

10. Kielitaito

Listan vaativin taito opetella, mutta kielitaito tekee vaikutuksen taatusti. Kommunikointi vieraallla kielellä kertoo, että olet jaksanut nähdä vaivaa taidon eteen ja omistautua asialle.

No kunhan nyt suomea osaa edes. Sillä tavalla, ettei tarvitse hävetä, kun tyyppi kirjoittelee yhdyssanoja erikseen tai päättää jokaisen lauseen kolmeen pisteeseen tai jättää välimerkit kokonaan pois. Kiinnitän kyllä paljon huomiota miesten oikeinkirjoitukseen ja muutenkin kauniiseen kieleen. Minun ikäluokkani miehet sentään vielä osaavat puhua jokseenkin ymmärrettävästi. Toki kielitaito on plussaa, mutta ei se minuun erityistä vaikutusta tee. Paitsi jos kuiskailee korvaani ranskaksi.


Kuva: Natalie Dee

Kysyn vaan

Olen ihmetellyt jonkin aikaa sellaista yhä enenevää trendiä, että varsinkin verkkolehdet kertovat aina uutisessaan hyvin tarkasti, mikä taho on ensimmäisenä uutisoinut kyseisen uutisen. "Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti" tai joku muu lehti, monesti tämmöinen hiukan hömpämpi julkaisu, lukee melkein jokaisen uutisen perässä. Eilen oli mielestäni kaiken huippu, kun television Kymppiuutisissa (tai jossain uutisissa mitä nyt katselinkaan) kerrottiin joku uutinen ja perään toimittaja sanoi, että asiasta uutisoi ensimmäisenä Uusi Suomi.

Siis eikös uutinen ole uutinen, riippumatta siitä, kuka siitä on ensimmäisenä ehtinyt uutisoida? On käynyt sitä ja tätä ja piste. Toki monet nettiuutiset julkaistaan nykyisin lähinnä copy-paste-menetelmällä, eli uutiset ovat sanasta sanaan samat eri verkkolehdissä. Silloinhan on toki asiallista mainita lähde, jos kerta omaa tikkua ei olla vaivauduttu laittamaan ristiin uutisen vuoksi. Mutta jos vaikka Lontoossa on mellakoitu, niin mitä lisäarvoa me uutisten lukijat tai kuuntelijat saamme siitä, että meille kerrotaan, kuka siitä uutisesta nyt ensimmäisenä on kertonut?

Jotenkin todella ärsyttävä trendi. Lopettakaa heti.

Ps. Jos jatkoärsyynnytte tästä asiasta, niin muistakaa sitten mainita, että minä ärsyynnyin tästä asiasta ihan ensimmäisenä (tietääkseni)!

The Pusero

Kuvitus aiempaan kirjoitukseeni. Nyt teidän ei tarvitse kuvitella minua aivan alasti.

Lihansyöjäkasvi pyydysti ja söi sinitiaisen, kertoo Aamulehti. Kuva BBC:n uutisesta.

Ooooo, mä olen niin ylpeä serkkupojasta.

Terveisin, Bärtil

Ps. Nälkä.

C'est en faisant n'importe quoi qu'on devient n'importe qui

Jos muotibloggaisin, niin tänään laittaisin kuvan päivän asusta. On meinaan sen verran tyylikäs vaateparsi meikäläisen päällä, että itsekin huokailen ihastuksesta aina peilikuvani nähdessäni. Eikä tämä edes ollut itseironiaa. Ainakaan ihan kokonaan.

• Ostin eilen Indiskasta sellaisen ohuenohuen kukkapaidan, jossa on hörhelöhihat ja kauluksessa rusetille solmittavat nauhat. Paidan väritys on ehkä vanha roosa.

• Paidan kanssa laitoin polvimittaisen farkkuhameen, jossa on napitus edessä koko hameen matkalta.
  

• Mustat legginsit hiukan ehkä pilaavat eleganssiani, mutta uskokaa kun sanon, että kukaan ei halua nähdä paljaita sääriäni.

• Kengiksi jouduin valitsemaan mustat kiilakorkoiset peep toe -sandaalit, koska en vaan löytänyt niitä kenkiä, joita etsin. Käsittämätöntä. Tiedän omistavani sellaiset about tämän paidan väriset kiilakorkosandaalit, mutta aamulla ne olivat ilmeisesti jossain toisessa ulottuvuudessa. Niitä ei löytynyt naulakkoni alta eikä myöskään vaatekomerosta. Turhauttavaa.

• Kaiken tämän päällä on tietysti vielä musta neuletakki, koska ilmastointi.

Valitettavasti en löytänyt netistäkään kuvia näistä vaatteista, joten kuvitelkaa. Upeata, vai mitä?

Kärpäsiä ja muffinsseja

Bärtil ei oikein välitä helteistä ja kuumasta auringonporotuksesta. Välillä se voi silminnähden huonosti, vaikka kaadan sille vettä joka päivä aluslautaselle. Pari loukkua on alkanut tummua ja osaa se sulkee ilman erityistä syytä eli saalista. No nyt kai viilenee vähän, joten ehkä Bärtilillekin koittaa lihavammat ajat. En viitsi kuitenkaan siirtää sitä pois tuosta ikkunalaudaltakaan, ettei se ala kuvitella olevan jo talvehtimisen aika.

***

Acata lahjoi minua tällaisella tunnustuksella.

Kiitos, tämä blogini on niin makea!

Sääntöihin kuuluu kertoa lempi 1) väri 2) ruoka 3) paikka, jossa haluaisi käydä. (Tehtävänannon kirjoitusasu ja kielioppi ei tule minulta itseltäni. Lievästi häiriinnyin, mutta annoin olla.) Ettäpä katsotaanpas...

1) Tässä olisi helpompi ottaa sellainen poissulkutaktiikka, eli mitkä värit eivät ole lempivärejäni: ruskea, BEIGE, harmaa, luonnonvalkoinen... Tykkään väreistä paljon. Paitsi noista edellä mainituista epäväreistä, joiden kruunaamaton kuningas on beige. Ruskean ja harmaankin saa näyttämään hyvältä yhdistämällä niitä johonkin toiseen väriin, mutta beigeä ja luonnonvalkoista ei varmaan koskaan. Niin siis. Tykkään kirkkaista väreistä. Kotonani on paljon valkoista ja sen kontrastina kirkkaanpunaista ja muita värivärejä. Pukeudun mustaan (mustakin on kirkas väri, hä?) JA väreihin. Hauskin kommentti, mitä olen pukeutumisestani koskaan saanut, tuli yhdeltä entiseltä työkaverilta joskus sen jälkeen, kun emme enää olleet työkavereita. Hän sanoi uskaltaneensa alkaa pukeutua iloisen värisiin vaatteisiin sen jälkeen, kun tutustui minuun, koska olin näyttänyt niin hyvää esimerkkiä. Ooh, olin hetken jonkun tyyliguru.

2) Tämä on vaikea, koska tykkään aika monenlaisista ruokalajeista. Lapsena lempiruokani oli Saarioisten jauhelihapizza. Sittemmin makuni on kehittynyt. Aiemmin kun kyselin, millä vastustuskykyä voisi parantaa, niin joku kehotti lopettamaan lihan syömisen. Voin sanoa ihan suoraan, että ei tule tapahtumaan. Rakastan lihaa. En pystyisi kuvittelemaan elämää ilman lihaa. Tämä nyt suututtaa kaikki aatteen vuoksi vegetaristit tai vegaanit lukijani, mutta ei tarvitse alkaa pitää mitään luentoja tehotuotannosta yms. Tiedän kyllä, enkä itsekään tykkää siitä. Mutta lihasta tykkään. Voiko lempiruoaksi siis sanoa lihan? Ei sillä ole väliä minkä eläimen se liha on, kunhan se ei kasva kasvimaalla. Tosin, hyvin tehty kasvisruokakin on hyvää.

3) Haluaisin kiertää koko maailman. En pysty mitenkään mainitsemaan vain yhtä. Haluaisin käydä Barcelonassa ja nähdä Gaudin rakennukset ja Dalín museon. Haluaisin käydä New Yorkissa ja Los Angelesissa ja kaikkialla niiden välillä. Haluaisin käydä Skotlannissa ja Irlannissa ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa (taivutetaanko se noin?) ja idässä ja lännessä ja etelässä ja miksei pohjoisessakin. Jo aiemmin käydyistä paikoista haluaisin palata Lontooseen, sillä sieltä jäi vielä niin paljon näkemättä.

Kaiken huipuksi tämä pitäisi jakaa eteenpäin 15 bloggaajalle. Huh huh! En ole viime vuosina jaellut enää mitään eteenpäin, kun se tuntuu niin vaivalloiselta ja epätasapuoliselta. Sitten taas jos sanoo, että jokainen halukas saa sen (tunnustuksen) ottaa, niin kukaan ei ota, koska se ei ole henkilökohtaisesti kenellekään osoitettu. Mutta jos nyt joku haluaa vastata noihin kysymyksiin, niin vastaa ja ottaa samalla tuon muffinsin mukaansa. Kerta ootte kaikki hyviä kuitenkin.

Kiitos ja hei!