Miksi sä paskot päähäni niin kuin pulu joka lentää yli?

Koko viikonloppuni kruunasi tänään se, kun näin päivällä aikuisen, ihan kivankin näköisen miehen potkaisemassa lokinpoikaa niin, että sen siipi meni paskaksi. En varsinaisesti nähnyt itse potkaisutilannetta, mutta näin miehen jahtaavan lokkia, lokin huutavan ei lainkaan normaalilla lokkihuudolla ja sen jälkeen samaisen lokin kulkevan kirjaimellisesti toinen siipi maassa. Siis mitä vittua? Mitä muuta se lokki oli saattanut tehdä kuin korkeintaan yrittää varastaa tämän assholen eväät?

Tuli niin lopullisen paha mieli ihmisen pahuudesta ja ilkeydestä, että teki mieli kaivautua jonnekin maakuoppaan itkemään tai ottaa lopputili tästä kaikesta ja muuttaa jonnekin, missä on vielä inhimillisyyttä ja välitetään toisista. Niin ihmisistä kuin eläimistäkin. Jonnekin, missä kaikkien ei tarvitsisi aina vaan olla niin kaikkitietäviä ja oikeassa ja maailmanvaltiaita. Ilmeisesti joidenkin mielestä on tosi hauskaa kiusata heikompaa ja potkia jo valmiiksi maassa makaavaa.

Tämmöisinä hetkinä aina toivon karman olevan olemassa. Että kaikenmaailman lokinpotkijat vielä joskus saavat tuntea sen nahoissaan. Toivottavasti mahdollisimman pian. Vaikka toisaalta jos karma on olemassa, niin luultavasti juuri parhaillaan korjaan itsekin omista pahoista teoistani syntynyttä satoa. Se selittäisi paljon.

Ostin eilen itselleni ruususormuksen. Jotenkin maadoitin itseni sillä sormuksella takaisin tähän maailmaan ja todellisuuteen. Että elämä jatkuu, kolhuista huolimatta. Yritän muistaa sen aina, kun katson sitä sormusta.