Televisio jäi auki jonkun turhanpäiväisen ohjelman jälkeen ja verkkokalvoilleni alkoi tulvia vielä turhanpäiväisempi Ruotsin miljonääriäidit. Sen ja monen muun asian summana näppikseltäni purkautuu nyt ulos avautuminen.
Olen erityisesti viime aikoina kyllästynyt ihan toden teolla semmoiseen jotenkin meille jostain ulkoapäin syötettävästä "naisellisuuden" normista. En tiedä osaanko oikein selittää edes mikä tässä kiristelee...
Katsokaa vaikka televisiosta yksi mainoskatko parhaaseen katseluaikaan. Siellä mainostetaan suihkusaippuoita, miten iho pysyy ihanana ja silkinpehmeänä, ja meikkivoiteita jotka vielä viimeistelevät sen ihanuuden ja ties mitä "ihanuuksia". Että minä sitten inhoan nykyisin sanaa "ihanuus". Siis siinä muodossa, kun sitä käytetään korvaamaan joku substantiivi (ostin kaupasta tämän ihanuuden), en suinkaan sillon jos puhutaan vaikka elämän ihanuudesta. Kun on vaan pakko saada kaikenlaisia ihanuuksia kaupoista. Aikuiset ihmiset. Hävetkää.
Ja kaikki tuhannet ja taas tuhannet muoti-/lifestyle-/jne. blogit truuttaavat tätä samaa "naisellisuuden" mallia meidän niskaamme yhä enenevissä määrin. Ja sitten ihmetellään, jos jotkut miehet saattavat pitää meitä vähän yksinkertaisempina olentoina. Miksi me naiset hyväksytään tämä meille asetettu muotti ja pahimmassa tapauksessa vielä jopa ylläpidetään sitä?
Ihan oikeasti, jos naisellisuus on tuommoista kosmetiikalla läträämistä ja kaikenlaista hötöntöttöröä, niin en varmaankaan sitten ole naisellinen nainen. Vaikka omasta mielestäni olen hyvinkin naisellinen, mutta vähän vaan eri tavalla. Silleen luonnollisella tavalla. (No ok, jollekin se hötöntöttörö voi olla luonnollinen tapa elää, mutta vähän kyllä pidän kana-aivona sellaista). Tykkään hameista ja mekoista, tykkään pitkistä hiuksista (myös miehillä), tykkään räpsytellä ripsiä miehille ja tykkään tyttöillä. En kuitenkaan suihkussa käydessäni hekumoitse miten ihanuudelta joku suihkusaippua tuntuu ihollani ja minulle on aivan sama onko se meikkivoide BB vai CC vai mikä lie. Itse asiassa en juurikaan edes käytä meikkivoidetta.
En tiedä, ehkä tässä avautumisessa ei ollut mitään tolkkua. Jotenkin vaan ahdistaa se, että naisellisuuteen liitetään a) turhamaisuus, b) heikkous, c) epäloogisuus, d) tyhjäpäisyys ja e) se, ettei saa näyttää siltä miltä oikeasti näyttää. Eikä luojan tähden ainakaan saa vanheta!
Ehkä ei tarvitse enää ihmetellä miksi olen sinkku.
(Otsikko on lainattu John Lennonin kappaleesta Woman).
5. marraskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Oli siinä tolkkua.
Yks toinen näkökulma, aloin eilisiltana lukea Pekka Hiltusen kirjaa Iso, ja kyl harmitti kun unijukka pakotti lopettamaan jo puolivälissä! Pentuna en edes ollut läski vaikka muut pennut niin huuteli. Aikuisena olen ollut läskimpikin, mutta ei ole kukaan huudellut. On mussa nytkin ylimääräistä, mutta en jaksa ihan vakavissani välittää.
Pekka Hiltunenhan on siis normaalipainoinen mies ja kirjan päähenkilö on ylipainoinen nainen, mutta olettaisin että ei Hiltusen jorinat ihan tuulesta temmattuja ole. Hyvin kiinnostava kirja. Avaa vähän maisemaa myös siihen, mistä jotkut mun kamut saattaa kärsiä, vaikkei ne siitä useinkaan availe.
Tämä kaikki liittyy siis myös siihen millainen nainen "saa" olla ja millainen "ei saa".
Puhut asiaa! Ja Zepa kans.
Onneksi maailmassa on niitäkin miehiä, jotka ajattelevat omilla aivoilla ja muodostavat oman mielipiteensä siitä naisenpuoliskosta. Sellaiseen kun sitten törmää niin eipä jäänyt tääkään enää sinkuksi vaan "joutui" naimisiin. ;)
Hyvä kirjoitus, kerta kaikkiaan. :)
Zepa, tarviipa laittaa kirja lukulistalle! Been there ja todellakin done that. Ei mullekaan kyllä hirveästi oo huudeltu mitään aikuisena eikä lapsenakaan, mutta kiinnostaa voiko normaalipainoinen mies kirjoittaa aiheesta uskottavasti. :D
Luin joskus Jenny Dahlbergin kirjan Sopivasti lihava. Musta se oli ihan hyvä kirja ja kertoi aika paljon siitä mitä itsekin kelasin ja koin (tästä on vuosia, joten en ihan tarkkaan pysty sanomaan allekirjoittaisinko tuota enää), mutta aika montaa muuta siinä kirjassa tuntui ärsyttävän lihavien leimaaminen laiskoiksi tai vastuun ulkoistaminen esim. elintarviketeollisuudelle jne. Mutta kyllä minä ainakin olin (olen) laiska ja mukavuudenhaluinen, hence läski.
-S-, onneksi miehiin ei sovi stereotyypit sen enempää kuin naisiinkaan. En nyt oikeasti usko olevani sinkku tämän "epänaisellisuuteni" vuoksi, varmaan olen vaan liian kranttu. :D
Hyvä, hyvä! Peräänkuulutan myös luonnollista ihanuutta ;)
Kaikkeen tähän on yksi hyvin painava syy ja se on raha. Ihmiset ( myös miehet) menevät harhaan ja ostelevat elämäänsä ihanuuksia, kun kuvittelevat siten olevansa ihanuuksia. Mikään tavallinen ei ole enää mitään. Eikä varsinkaan ihanaa.
Eilen tuli aivan kummallista juttua:
http://areena.yle.fi/tv/2050900
mm. markkina-arvosta ym. Kaipa se on vihdoin uskottava, että kaikille ei vain löydy "sitä oikeaa".
T: Jämä, b-finalisti, pistesija ja keräilyerä
Maketsu, money makes the wold go 'round, vai mites se meni. Saahan niitä ihanuuksia tietty ostaa, jos niistä tulee itselle hyvä olo. Jotenkin vaan aika moni ihanuus tuntuu kusetukselta.
Ollaan me luonnollisia ja tavallisia, se on hyvä se!
Anonyymi, en kyllä suurin surminkaan katso mitään, missä puhutaan markkina-arvosta...
Mä luulen, että nykyisin ongelma on se, että maailma on niin suuri ja valinnanvaraa loputtomiin. Ennen otettiin se saman kylän tyttö tai poika, koska hirveän kauas ei pystynyt lähtemään. Nyt ei rajoita enää edes valtion rajat. Jossain on aina se vähän parempi tarjolla ja vaatimustaso nousee.
Lähetä kommentti