Justiinsa oli sunnuntaina täällä yksityiselämässäni puhe siitä, miten kamalaa ihmisen käsiala saattaa olla nykyisin, kun mitään ei tarvitse enää kirjoittaa käsin. Ja samassa Nollavaimo teki käsialapostauksen, joten pakkohan tähän aiheeseen oli takertua.
Kaivoin nopeasti kätköistäni erilaisia käsialanäytteitä itseltäni. Lähdetäänpäs aika järjestyksessä niitä tarkastelemaan.
Ensimmäinen käsialanäyte on peruskoulun ensimmäiseltä luokalta:
Meidät on varmaan pakotettu käyttämään tavuviivoja. Tekstin sisältökin on lähes yhtä hyvää, jos ei parempaakin, kuin tänä päivänä. En edes lähde analysoimaan silloista suhdettani suklaaseen.
Seuraavassa vihkosessa ei ollut päivämäärää merkittynä, mutta hypätään varmasti jonnekin 90-luvun loppupuolelle peruskoulun jälkeiseen aikaan:
Peruskoulu on selvästi kehittänyt käsialaani tehokkaasti niiden yhdeksän vuoden aikana. Minun käsialalleni tämä on ollut harvinaisen kaunis ja selkeä ajanjakso. Onneksi en myöskään koskaan tavannut Kari Suomalaista. Ihan vaan pääparkaani ajatellen.
Seuraava tekstinpätkä on vuodelta 2002, jolloin olen ollut 23-vuotias:
Olen jostain mystisestä syystä kirjoittanut paperille ylös saamani tekstiviestin. Käsiala on jo huterampaa. Viesti on kirjoitettu nopeasti ensimmäiselle löytyneelle paperilappuselle. Mahdollisesti kännissä.
Seuraava näyte on vuodelta 2006:
Luentomuistiinpanoja. Niitä nyt joutui kirjoittamaan aina hirveätä vauhtia kalvosulkeisissa. Käsiala on vielä ihan luettavaa (ainakin itse saan siitä selvää), mutta ei mitenkään mieltäylentävän kaunista (jos nyt koskaan on ollut).
Viimeisenä ylpeyden aiheeni (ironista hohotusta), käsialani 1.6.2014:
Näyte treenivihostani. Totuuden nimissä on sanottava, ettei käsialani kai oikeasti ole aivan noin kamalaa tänäkään päivänä, mutta teepä itse perässä tuo treeni ja kirjoita siinä samalla kynällä paperille mitä olet tehnyt. Jos käsiala ei ole riittävän kamalaa ja epäselvää, lisää painoja ja toista sama. Hahahaa...
Mutta lopputulemana voimme varmaan yhteisymmärryksessä todeta, että tietokonenäpyttely tuhoaa ihmisen käsialan. Täytyisi alkaa kirjoittelemaan paljon, paljon enemmän kynällä paperille, että tilanne pelastuisi. Kohta varmaan olen tuossa ensimmäisen luokan tilanteessa taas.
Laitan tähän vielä loppukevennyksen, joka luentovihostani löytyi:
10. kesäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ah nää on niin ihania, tämmöiset haasteet/postaukset! :D
Ja kyllä; olen ehdottomasti samaa mieltä että kyllä käsiala on katoava luonnonvara/uhanalainen laji tänä päivänä, kun ei sitä mihinkään enää tarvita eikä käytetä. :/
Itse tosin kirjoitan käsin ihan perinteistä päiväkirjaa, joten oma käsialani kyllä sinänsä saa harjoitusta säännöllisen epäsäännöllisesti - joskin oma lukunsa on tietysti ne hätäseen rustaillut kauppalaput ja randomit muistiinpanot nuhruisille lippulappusille joita jostain syystä kertyy tietokoneen luokse välillä ihan röykkiöiksi asti...
Aloitin myös hiljattain ihan oikean wanhanaikaisen etanapostikirjeenvaihdon, joten siinäkin käsiala treenautuu kivasti, etenkin kun käytän blankkoa paperia (kuten päiväkirjoissanikin). :)
(Jännityksellä tosin odotan saanko toisen osapuolen kirjeistä mitään tolkkua kun näytekappale (=käsialameemi) vaikutti varsin, hmm, haasteelliselta luettavalta..! :P No mutta kivaa kuitenkin, etenkin kun viime kirjeenvaihtelusta on jo parisenkymmentä vuotta vierähtänyt!)
Ja hei, minä ainakin sain käsialastasi ihan hyvin selvän, joten et sinä ihan vielä mikään toivoton tapaus ole! ;D
- Sitäpaitsi vallitseva mielialahan voi usein vaikuttaa myös kirjoittajan käsialaan, joten ainahan voi syyttää sitä jos joku äityy arvostelemaan kättesi jälkeä! :D
Tuossa ensimmäisessä pitäisi lukea "Kaksi tyttöä kävi kaupassa"... on siinä muutakin epäselvää, mutta sentään ekaluokkalainen. Kuka muuten säilyttää vanhoja koulujuttuja? Ja miksi? (itse myös syyllistynyt, mutta voi sitä vapauden tunnetta kun kaikki vanha roska lähti paperinkeräykseen).
Mun nykyinen käsiala on suunnillen tuota tyyliä kuin sun 23-v
Hauskaa ! Kiitti ! :)
Huono käsiala kertoo infektiosta aivoissa, muistatte varmaan että Parkinsonin taudista kärsivien käsiala on huono. Skaala on kuitenkin jatkuva, ei mitään on/off, joko on, tai ei ole infektiota.
EI OTE-TA SE ON TUH-MAA. Yritän muistaa tuon seuraavalla kerralla ruokakaupassa suklaahyllyn kohdalla.
Minäkin oon miettinyt käsin kirjoitettua postausta, kiva kun vähän kannustat! Paitsi että mun vasenkätiset harakanvarpaat on ihan rumia sun käsialaan verrattuna, eikä voi tietokonettakaan siitä syyttää, kun se on aina ollut kenoa ja vinoa.
Lähetä kommentti