Vastauksia, osa II

Anonyymi esitti niin monta kysymystä, että taidan omistaa yhden postauksen pelkästään niille:


Kun ristit kätesi, kumpi peukku jää päällimmäiseksi? 

Vasen peukku tulee päälle. Mitähän syvällistä se kertoo ihmisestä?

Kuoliko se lihansyöjäkasvi ihan oikeasti, ja mikä on huonekasvitilanteesi noin muuten?

Joo, Bärtil tosiaan kuoli. Viimeisenä keväänään se ei noussut enää ollenkaan talvihorteestaan enkä sitten syksyn tullen edes enää yrittänyt laittaa sitä talviunille vaan suoraan roskiin. Tai siis... toki se sai arvoisensa hautajaiset. Se ei koskaan sopeutunut uuteen asuntooni, täällä vaan ei ollut sille syötävää.

Huonekasvitilanne on muuten aika kehno, mutta sitkeä. Minulla on kolme rönsyliljaa ja yksi saint paulia, joita en muista kastella koskaan. Siitä huolimatta ne eivät kuole. Ainoastaan näyttävät karuilta suurimman osan aikaa, paitsi silloin kun muistan kastella ja nyppiä niitä. No, osa silloinkin.

Saako näkötornilta jo simaa? Miten minun tulisi ajoittaa Tampereella käymiseni, että saisin sieltä simaa?

Kyllä! Näkötornilta saa jo simaa. Eli kannattaa ajoittaa käyminen (oma, ei siman) tämän hetken ja vapun väliin. Voihan sitä toki saada vielä vapun jälkeenkin.

Ehditkö opiskella Attilan aikana ja kaipaatko sitä koskaan (veistetyt portaikot, vintin oudot pikkusalit jne.)? Millainen tunneside sinulla on niihin vanhoihin rakennuksiin (Yo-talo, Pyynikintie 2, Commerce, Haarlan palatsi...), joista yliopisto ja Tamy ovat vuosien varrella luopuneet - kaipaatko sellaisia, vai riittävätkö uudet pytingit? 

Joo, olen minä Attilassa luennoilla istunut. Ja eksynyt siellä rakennuksessa (tai ainakin nähnyt unta siitä, että eksyn). Yo-talolla on tullut käytyä pääosin muista syistä kuin opiskeluun liittyvistä. Tykkään kyllä kovasti paljon noista vanhoista rakennuksista Tampereella, mutta ei ne silleen yhdisty opiskeluun kovin vahvasti pääni sisällä. Kaikki on hyvin, kunhan ne saavat arvoisensa kohtelun. Yliopiston rakennuksista Pinni on itselleni se läheisin paikka.

Lyhyt arvio Tampereen mieskeväästä 2015: kaduilla nyt näkyvät trendit, sinkkumies-pariskunta-suhde yms.

Mites tuota... En ole tainnut hirveästi kadulla kiinnittää huomiota miestilanteeseen? Mutta varmaan ihan semmoinen perinteinen tilanne eli hyvä. Tampereella on laatulihaa tarjolla. En minä niitä tyttöystäviä/vaimoja huomaa.

Omalla miesrintamallani on aika hiljaista tällä hetkellä, paitsi tuossa viime viikolla kävi hassu sattumus, joka — jos nyt ei ollut mitään, niin ainakin se muistutti minua siitä, että ei vaadita kuin silmänräpäys, että voi syntyä jotain. Että vaikken tänään vielä edes tuntisi sitä uljasta prinssiä valkoisella ratsulla, niin saatan törmätä siihen vaikka huomenna. Tekisi mieleni kertoa tarkemminkin, mutta en viitsi, koska blogiin kirjoittaminen aina jinksaa kaikki miesjutut. Eikä se sitä paitsi varmastikaan ollut mitään.

Festarihaaveita, festaritoiveita tälle kesälle.

No Pori Jazzeille on lippu jo ostettuna, koska Robert Plant. Porissa olisi myös aivan mahtavaa settiä Porisperessä (Danko Jones, Juliet Jonesin Sydän, Bad Religion, Olavi Uusivirta, mitä näitä on...), mutta tuskin sinne tulee lähdettyä kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Muuten taidan pitäytyä paikallisilla festareilla. Saatan skipata Blockfestit kuitenkin tänä vuonna, hohohoo.

Toiveitahan olisi monenlaisia, mutta toisaalta festarit on jotenkin vaivalloisia tämmöiselle ikäihmiselle (ellei niitä järjestetä ihan naapurissa), että ehkä vaan jotain yksittäisiä keikkoja voisi toivoa (Tool, Pearl Jam, vaikka mitä). Ja tietty paljon hyvää livemusiikkia ulkosalla kesäaikaan!

***

Ensi numerossa sitten luultavasti taas vastauksia! (Täähän on älyttömän kivaa! Voispa aina blogata niin, että joku muu määrää aiheen. Vähän kuin meemit vanhana hyvänä aikana!)